Miksi et vie toista lasta päiväkotiin, kun olet kotona vauvan kanssa?

[nooo]

Ja lisäksi iso plussa kotihoitoon on meillä kiireettömät aamut! Jos molemmat oltaisiin työssä, niin lapset tulis viedä hoitoon vähän jälkeen 7. Esikoinen on aamu-uninen ja nauttii aamuista kalsarit jalassa ja mielelläni sen hänelle suon. Kyllä niitä kiireaamuja kerkeää vielä elämässään kokea

 

["vieras"]

Eikö teitä oikeasti yhtään pelota tai edes mietitytä, että lapsestanne tulee yhtä ahdasmielinen kuin teistä itsestänne, kun lapsi joutuu viettämään aikanne pääaisassa teidän seurassanne. Tarkoitan tällä sitä, että monella näyttää olevan todella ennakkoluuloisia ja ahdasmielisiä asenteita niitä kohtaan, jotka pitävät sitä tarhaa parempana vaihtoehtona. Siis itse en ainakaan haluaisi, että lapsestani kasvaisi sellainen, joka ei hyväksy ja kunnioita toisten mielipiteitä, vaan leimaa kaikki toisin toimivat huonommiksi.

Oletko ajatellut, että lapset ovat saattaneet olla aiemmin tarhassa ja kenties palata sinne aikanaan takaisin Harvassa perheessä kaikkia lapsia hoidetaan kotona kouluikään saakka.

Tai että monesta kunnasta löytyy kerhoja, harrastuksia ja muuta toimintaa, jonka avulla lapsi saa edelleen sosiaalisia kontakteja ja ohjattua tekemistä? Meillä ainakin päiväkodissa varsinaisia 'virikkeitä' (urheilua, musiikkia, teatteria, käsitöitä, ohjattuja pelejä ja leikkejä jne) oli hyvin vähän verrattuna siihen aikaan kun lapsi sai olla kotona.

Minusta oli kiva ottaa lapsi kotiin ennen kouluvuosien alkamista, pitkän päiväkotiputken jälkeen.

 

[...]

[QUOTE="vieras";23018931]Ja missä kohtaa en kunnioita muiden mielipiteitä ja leimaan toisin toimivat huonommiksi? En niin yhtään missään kohtaa. Oma mielipiteeni vain on tuo ja hoidan omat lapseni siksi kotona. Monet tutkimuksetkin puoltavat sitä, että pienten paikka ei ole iso päiväkotiryhmä. Mutta en mollaa muita!!! Näytä mulle se lause, missä en kunnioita muita ja leimaan muut![/QUOTE]

No jos mielestäsi ilmauksesi " En sysää vanhempaa lasta syrjään päiväkotiin siksi." on mielestäsi täysin neutraalisti ilmaistu, niin oikeasti kannattaisi miettiä, että millaisia asenteita siirrät lapsellesi ihan tiedostamattasi.

 

[ei kai kukaan kotiin jää]

Eikö teitä oikeasti yhtään pelota tai edes mietitytä, että lapsestanne tulee yhtä ahdasmielinen kuin teistä itsestänne, kun lapsi joutuu viettämään aikanne pääaisassa teidän seurassanne. Tarkoitan tällä sitä, että monella näyttää olevan todella ennakkoluuloisia ja ahdasmielisiä asenteita niitä kohtaan, jotka pitävät sitä tarhaa parempana vaihtoehtona. Siis itse en ainakaan haluaisi, että lapsestani kasvaisi sellainen, joka ei hyväksy ja kunnioita toisten mielipiteitä, vaan leimaa kaikki toisin toimivat huonommiksi.

no ei kai se lapsi nyt alle 3-vuotiaana ajattele, että onpa kamalaa viettää aikaa kotona äidin ja sisaruksen kanssa?

eiköhän se lapsi sitten kun aloittaa sen päivähoidon/kerhon/eskarin saa ihan varmasti olla kodin ulkopuolella.

ja miksi ei voi liikkua ihmisten ilmoilla jos on kotiäiti? itse ainakin vietin paljon aikaa leikkipuistoissan ja ystävien kesken kyläillen.

 

[65tgr]

Olisi hauska kuulla, miten paljon huomiota ja aikaa pystytte irrottamaan vanhemmalle lapselle? Miten monta tuntia päivästä esim. leikitte vanhemman lapsen kanssa ja kuinka suuren osan päivästä lapsi joutuu leikkimään yksin?

Tuntuuko teistä koskaan siltä, että vanhempi lapsi ei saa tarpeeksi huomiota, kun vauvan kanssa väkisinkin kuluu ihan perusasioissa niin paljon aikaa.

Ihan helposti saa kaikki lapset huomiota, kun kotona ovat. Paljon enemmän saavat, kuin missään tarhassa. Itse olemme lapsemme halunneet, joten tottakai me haluamme heidät itse kasvattaakin. Harmittaisi tosi paljon, jos he viettäisivät useamman tunnin viikossa jonkun toisen seurassa. Eihän parempaa paikkaa olekaan kuin koti. Täällä sitä oikeaa elämää on, sekä ihan aitoa rakkautta, jota ei mistään hoitopaikasta saa.

 

[näinjuu]

enemmän se esikoinen päivässä saa minulta tunteja ollessaan kotona, kuin ollessaan päikyssä.

 

[...]

En pidä itseäni ahdasmielisenä eli ei pelota Minulle on ihan sama miten joku toinen asian tekee, jokaisella on varmasti syynsä teki asian kummin tahansa. Minulle on outo ajatus, että pitäisin jotain muuta paikka ja vieraita ihmisiä lapselleni parempana vaihtoehtona kuin koti ja omat vanhemmat.

Hyvä niin, tähän pyrin itsekin. Mutta oikeasti kun lukee noita varsin leimaavia ja ahdasmielisiä kommentteja kirjoittajilta, joiden mielestä lapsen hoitoon laittaminen on lähes murhaan verrattava vääryys, niin pelottaa heidän lastensa puolesta. Usko oikeasti, että monen tällaisen vanhemman lapselle olisi parempi olla tarhassa oppimassa sosiaalisia taitoja ja toisten kunnioittamista, sen sijaan että kotona joutuu ottamaan mallia vain ahdasmielisestä ja toiset tuomitsevasta vanhemmasta.

 

[meillä]

Hyvä niin, tähän pyrin itsekin. Mutta oikeasti kun lukee noita varsin leimaavia ja ahdasmielisiä kommentteja kirjoittajilta, joiden mielestä lapsen hoitoon laittaminen on lähes murhaan verrattava vääryys, niin pelottaa heidän lastensa puolesta. Usko oikeasti, että monen tällaisen vanhemman lapselle olisi parempi olla tarhassa oppimassa sosiaalisia taitoja ja toisten kunnioittamista, sen sijaan että kotona joutuu ottamaan mallia vain ahdasmielisestä ja toiset tuomitsevasta vanhemmasta.

Pientä suhteellisuudentajua. Tänne kirjoittelu ja todelliset tilanteet ovat täysin eri asia. Nettiin kirjoittalussa ei ole mitään yhteyksiä sosiaaliseen elämään. Minä esim. pystyn kirjoittamaan tulikivenkatkuisesti jostain asiasta ja olen samalla mitä hyväntuulisin lähelläni oleville ihmisille.

 

["vieras"]

Hyvä niin, tähän pyrin itsekin. Mutta oikeasti kun lukee noita varsin leimaavia ja ahdasmielisiä kommentteja kirjoittajilta, joiden mielestä lapsen hoitoon laittaminen on lähes murhaan verrattava vääryys, niin pelottaa heidän lastensa puolesta. Usko oikeasti, että monen tällaisen vanhemman lapselle olisi parempi olla tarhassa oppimassa sosiaalisia taitoja ja toisten kunnioittamista, sen sijaan että kotona joutuu ottamaan mallia vain ahdasmielisestä ja toiset tuomitsevasta vanhemmasta.

Ongelma taitaa olla sun päässäs. Ei täällä mitään ahdasmielisiä mammoja ole, vaikka hoitavat lapsensa kotona ja hyvistä syistä! Musta tuntuu, että itse koet epävarmuutta siitä, että viet lapsesi hoitoon vaikka olet itse kotona. Kuten sanottu, mun mielestä lapseni paras paikka tosiaankin on koti. Haluan tarjota ihanan ja rauhallisen lapsuuden, kyläilemme välillä ja lapsi käy pari tuntia viikossa kerhossa. Mikään päiväkoti ei vain voi olla parempi vaihtoehto kuin meidän koti.

 

["vieras"]

En mä ole koskaan laskenut huomion määrää kello kädessä.

Mä en leiki. Ainakaan mielelläni. Sen sijaan hoidimme esikoisen kanssa yhdessä vauvaa, luimme kirjoja kun imetin, teimme kotitöitä jne. Huomio jakaantui sitä mukaa kun joku sitä tarvitsi ja kaipasi.

Mun kasvatusmetodeihin kuuluu se, että lapsen on hyvä toisinaan tylsistyä ja keksiä tekemistä itse. Äiti ei ole leikkikaveri. Aina ei voi olla huomion keskipiste. Lapsella ei tarvitse eikä pidä olla julmetusti harrastuksia vauvamuskareista ruveten. 'Virikkeet' on yhtä lailla sitä kotona oloa kuin ohjattua toimintaa päiväkodissa.

Vähemmästäkin pää hajoo.

Täys peesi tälle! Vaikka kyllä me ollaan käyty joissain harrastuksissakin (asutaan maalla eikä lapsemme muuten näe toisia lapsia) kuten taaperomuskarissa (vauva on viihtynyt kaukalossaan nukkumassa huoneen nurkassa) ja välillä perhekerhossa. Olen aina pitänyt itsestään selvänä että lapset ei mene hoitoon mikäli itse olen kotona. Hyvin on onnistunut =)

 

[...]

Pientä suhteellisuudentajua. Tänne kirjoittelu ja todelliset tilanteet ovat täysin eri asia. Nettiin kirjoittalussa ei ole mitään yhteyksiä sosiaaliseen elämään. Minä esim. pystyn kirjoittamaan tulikivenkatkuisesti jostain asiasta ja olen samalla mitä hyväntuulisin lähelläni oleville ihmisille.

Joo, mutta kyllä ne mielipiteet ja kirjoitustyyli kertovat kuitenkin jotain ihmisestä. Esim. jos joku kirjoittaa varsin tuomitsevaan ja ärhäkkään tyyliin ja lisäksi alkaa heti eriäviä mielipiteitä kohdatessaan haukkua toisia kirjoittajia sairaiksi yms., niin en jaksa uskoa, että tällainen ihminen mikään kauhean suvaitsevaisuutta ja toisten kunnioittamista opettava äiti kykenee lapsilleenkaan olemaan.

 

[...]

[QUOTE="vieras";23019037]Ongelma taitaa olla sun päässäs. Ei täällä mitään ahdasmielisiä mammoja ole, vaikka hoitavat lapsensa kotona ja hyvistä syistä! Musta tuntuu, että itse koet epävarmuutta siitä, että viet lapsesi hoitoon vaikka olet itse kotona. Kuten sanottu, mun mielestä lapseni paras paikka tosiaankin on koti. Haluan tarjota ihanan ja rauhallisen lapsuuden, kyläilemme välillä ja lapsi käy pari tuntia viikossa kerhossa. Mikään päiväkoti ei vain voi olla parempi vaihtoehto kuin meidän koti.[/QUOTE]

Tämä oli ehkä paras vitsi ikinä tämän palstan historiassa...

 

[Keittiönoita]

Mun lapsillani on yli 5 vuoden ikäero, joten esikoinen osasi leikkiä itsekseen tai kavereineen välillä eikä tarvinnut minua jatkuvasti viihdyttäjäksi. Mulla on myös käytännöllisesti katsoen aina ollut harrastukset kotona, joten kun kuopus nukkui, köllötteli lattialla peiton päällä tai oli sitterissä, mä vieressä piirsin, maalasin, askartelin tai leivoin esikoisen kanssa. Olen myös tykännyt ottaa lapset viereeni ja lukea heille satukirjoja. Esikoinen osallistui myös kotitöihin niiltä osin kuin pystyi eli auttoi sekoittamaan salaattiaineksia, kattamaan pöytää, ripustamaan pyykkejä narulle jne. Kuopus myös kulki ihan näppärästi vaunuissa mukana ulkona ja opittuaan kävelemään myös mukana metsässä eväsretikillä, pyöräretkillä ( tietysti mun pyörän kyydissä ) tai rannalla.

Olen itse kotiäidin kasvattama enkä ole koskaan ollut vieraalla hoidossa. Mulla ei ollut koskaan äitini kanssa tylsää, vaikka siskoni onkin mua 6 vuotta vanhempi ja sisko siis oli jo koulussa silloin, kun mulla alkaa lapsuudestani ensimmäisiä muistikuvia olemaan. Halusin tarjota esikoisellekin niitä rauhallisia, kiireettömiä aamuja, paljon ulkoilua, yhdessä tekemistä äidin kanssa, hassuttelua yms, mitä päiväkodissa ei ollut. Molemmat lapseni ovat olleet myös päiväkodissa, mutta eivät yhtenäkään sellaisena päivänä, kun mä olen ollut kotona.

 

[tytsi-89]

Outo kysymys. Yleensä kysytään päinvastaista.

 

[tytsi-89]

Veikkaan että joidenkin lasten kohdalla näin kyllä on. Jos äidillä on vähänkään vaativampi vauva hoidettavana, ei sille vanhemmalle aina vain pysty irrottamaan tarpeeksi sitä omaa aikaa ja huomiota.

No päiväkodissa on aika iso lapsiryhmä ja muutama aikuinen.

 

[Anatolia]

Meillä mentiin pääasiassa 2 v esikoisen ehdoilla. Ei vauvan ehdoilla.

Vauva ei kaivannut puistoilua, liikekeskusten leikkipaikkoja, perhekerhoa, lastentapahtumia....esikoisen vuoksi niissä käytiin.

Minusta lapsen kanssa ei tarvitse kamalasti leikkiä. Eikä se, että lapsi leikkii itsekseen, ole mitään joutumista. Meillä esikoinen leikki muiden lasten kanssa 2 kertaa viikossa perhekerhossa ja 3 kertaa viikossa leikkipuistossa, plus tietysti omassa pihassa naapuruston lasten kanssa, ja mm. ystäväni luona hänen lastensa kanssa. Kotona leikki itsekseen, joskus mun kanssa, joskus isän kanssa, usein leikki "vauvan kanssa" eli toi nukkeleikkinsä yms olohuoneeseen vauvan viereen ja samalla höpötti pikkuveljelleen.

En halunnut viedä 2-vuotiasta päiväkotiin kun olin kotona vauvan kanssa, eikä siihen ollut tarvettakaan mun oman jaksamisen kannalta tai esikoisen kehityksen tms kannalta. Kun esikoinen täytti 3, hän meni päiväkotiin parina päivänä viikossa.

 

[niimpä]

enemmän se esikoinen päivässä saa minulta tunteja ollessaan kotona, kuin ollessaan päikyssä.

naulan kantaan, onko kukaan tullut ajatelleeksi tätä, että vähemmän se lapsi saa aikaa äidiltään kun on päiväkodissa, kun taas kotona kokonaan oleva lapsi, onhan se vauva varmaan iltaisinkin siellä kotona?

 

[niin..]

Ihan matkan takia. Lapsen hoitopaikkaan ja minun työpaikkaani on 30 km/sivu. Onneksi on ollut naapurustossa samanikäisiä lapsia ja kimppakyydein on viety heitä vuorotellen päiväkerhoon. Olen myös sitä mieltä, että lapsen kuuluu oppia sietämään normaalia kotiarkea.

 

["vieras"]

Onhan tämä ollut haastavaa, kun on ns. vaativa vauva ja hänellä vielä rintaraivarit, joiden takia suurin osa päivästä menee tavalla tai toisella imetyksen parissa. 2-vuotias esikoinen on alkanutkin vähän oireilla jo, kun joudun usein hänelle sanomaan, että äiti ei just nyt ehdi, kohta. Mä pystyn hoitamaan minimit: ruokailut, ulkoilut, pottailut... Toki sitten hassutellaan ja leikitään kolmestaan, jos vauva on hyvällä tuulella. Kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa mulla on sitten, kun isä tulee töistä kotiin ja sen olen huolehtinutkin, että sitä vietän hänen kanssaan päivittäin.

 

["vieras"]

Mun lapsillani on yli 5 vuoden ikäero, joten esikoinen osasi leikkiä itsekseen tai kavereineen välillä eikä tarvinnut minua jatkuvasti viihdyttäjäksi. Mulla on myös käytännöllisesti katsoen aina ollut harrastukset kotona, joten kun kuopus nukkui, köllötteli lattialla peiton päällä tai oli sitterissä, mä vieressä piirsin, maalasin, askartelin tai leivoin esikoisen kanssa. Olen myös tykännyt ottaa lapset viereeni ja lukea heille satukirjoja. Esikoinen osallistui myös kotitöihin niiltä osin kuin pystyi eli auttoi sekoittamaan salaattiaineksia, kattamaan pöytää, ripustamaan pyykkejä narulle jne. Kuopus myös kulki ihan näppärästi vaunuissa mukana ulkona ja opittuaan kävelemään myös mukana metsässä eväsretikillä, pyöräretkillä ( tietysti mun pyörän kyydissä ) tai rannalla.

Olen itse kotiäidin kasvattama enkä ole koskaan ollut vieraalla hoidossa. Mulla ei ollut koskaan äitini kanssa tylsää, vaikka siskoni onkin mua 6 vuotta vanhempi ja sisko siis oli jo koulussa silloin, kun mulla alkaa lapsuudestani ensimmäisiä muistikuvia olemaan. Halusin tarjota esikoisellekin niitä rauhallisia, kiireettömiä aamuja, paljon ulkoilua, yhdessä tekemistä äidin kanssa, hassuttelua yms, mitä päiväkodissa ei ollut. Molemmat lapseni ovat olleet myös päiväkodissa, mutta eivät yhtenäkään sellaisena päivänä, kun mä olen ollut kotona.

Tässä on hyvin tiivistettynä munkin ajatukset. Kotona pystyy tarjoamaan sen läsnäolon, jota päiväkodissa oleva lapsi jää ilman. Eihän äiti siellä päiväkodissa ole.

Ja mekin leivotaan, askarrellaan ja maalataan ja tehdään kaikkea kivaa. Esikko siis 3,5 v nyt ja oli alle 3 v ku vauva syntyi. Mun suunnitelmissa on laittaa esikoinen eskariin, en laita häntä päiväkotiin lainkaan.

Se, että äiti hoitaa lapsensa kotona, ei tee hänestä ahdasmielistä.

 

["kotiäiti"]

No varmaan oman mukavuudenhalun takia. En halua herätä aikaisin aamulla viemään esikoista tarhaan. Minusta on ihanaa, kun molemmat lapset ovat kotona eikä meillä ole kiire mihinkään. Voidaan leipoa, ulkoilla ja viettää mukavaa kotielämää. Ja onhan siinä se rahakysymyskin. Eikös osa-aikainen hoitokin maksaisi n. 150 euroa kuussa, joten tuntuu ihan hölmöltä maksaa moista summaa kun en edes halua viedä isompaa sinne tarhaan. Matkaakin noin 10 kilsaa.

 

[Kerpele]

En vienyt esikoista päiväkotiin kun vauva syntyi koska en millään olisi kyennyt laittamaan juuri vuoden täyttänyttä herkkää ja kömpelöä pientä sinne muiden jalkoihin. Oikeastaan tuo kuopus oli niin rauhallinen ja hiljainen vauva että tuntui että se aina "unohtui" ja sai liian vähän huomiota kun tyytyväisenä katteli vaikka käsiään kehdossa tms. Ja mulle toitotettiin että "muista antaa esikoiselle huomiota" kävi oikein kiukuttamaan että näinkö ketään ei kiinnosta paljon vauva saa huomiota, kyllä se vanhempi huomionsa osaa vaatia jos niikseen tulee.

1-vuotias sai "pitää vauvaa sylissä" (minä siis pidin vauvaa isomman sylissä), sai paijata ja katsoa imettämistä.. Syötin isompaa ja samalla imetin pientä... 3kk vanha taisi tuo pieni olla kun leikkivät jo lattialla yhdessä (minä vieressä tietysti), isompi toi kirjoja ja luki vauvalle ja näytti kuvia.

Eihän tuo aika nyt tietenkään mitään helppoa ollut mutta kaiken mitä itsestäni irti sain, tiristin siihen että tehdään yhdessä kaikki kolme asioita. Ja edelleen tehdään.. Tottakai isi mukana silloin kun on kotona.. Kyllä se jotenkin palkitsee kun istuvat tuossa katsomassa telkkaria vaikka, pikkusisko 1,5 vuotta isoveljen 2,5 vuotta sylissä ja isoveli paijaa siskon hiuksia.. Tai kun annan jotain isommalle ja hän ojentaa toisen käden ja pyytää siskolle kanssa (ja oikeasti myös antaa siskolle).

 

[Lentokala]

1. Mä en leikkinyt vaan se on hoidettu aina kerhossa, muskarissa, leikkipuistoissa ja kavereiden kanssa olemalla.

Meidän perheeseen tuli silloin yksin jäsen lisää ja se vaikutti kaikkeen. Myös siihen, että esikoisesta tuli isoveli eikä hän ollut enää yksin huomion keskipisteenä.

 

[Mummeliisa]

Ei ole koskaan ollut tarvetta viedä isompia hoitoon jotta olisi voinut hoitaa vauvaa.

Tajuan ajatuskulun, mutta ei omaa kokemusta sellaisista vauvoista joiden hoito olisi ollut niin vaativaa ja aikaavievää ettei olisi muita lapsia pystynyt samalla huomioimaan ja arkea pyörittämään. Se ettei henkilökohtaista kokemusta ole, ei toki tarkoita etteikö moisiakin olisi. Epäilemättä on ja jos sellaisen olisin jossain vaiheessa saanut, niin sitten olisi ehkä mietitty uusiksi.

 

[Pesky Pixie]

Meillä oli vaativa esikoinen, ja häntä vuoden nuorempi vauva. Aivan varmasti pystyin antamaan enemmän aikaa esikoiselle kotona kuin hän olisi saanut päiväkodissa.