Kuten olemme pph:n kanssa sopineet, hän antaa aina palautteen päivästä, eli kertoo onko yhteenottoja tyttöjen kanssa tullut.
Näitä palautteita huonosta käytöksestä ei tule päivittäin, ei edes viikottain.
Tilanteet eivät ole ennalta arvaamattomia eivätkä edes millään tapaa selittämättömiä raivokohtauksia (tämä on siis sekä hoitajan että minun yhteinen mielipide joka on tehty näiden tyttöjenkin vanhemmille selväksi), vaan liittyvät aina rajaamistilanteeseen tai konfliktiin, kuten leluihin, siirtymätilanteisiin tai oman vuoron odottamiseen.
Aikaisempi ikävä käyttäytymistapa, lelujen ja tavaroiden heittely raivostuessa, on hoitajan ja meidän yhteisillä toimintasäännöillä saatu jo lyhyessä ajassa kitkettyä kokonaan pois. Ennen pitkiä talvilomia (kaikilla eri aikaan, niin lapsilla kuin hoitajallakin, joten käytännössä lähes kahteen kuukauteen koko porukka ei ole ollut koolla kokonaisuudessaan) oli hoitajan mukaan jo pitkä tovi, ettei fyysistä kiinnikäymistä esiintynyt. Siihen faktaan nojaten väitän tätä vain vaiheeksi.
Mutta ihan oikeastiko tässä ollaan nyt altavastaajana, ikäänkuin odottamassa vain sitä päivää kun meidän pitää vaihtaa hoitopaikkaa vain siksi, että muut niin sanovat?
Oma ajatukseni oli esittää hoitajalle ehdotus, että pyytäisi kiertävän erityislastentarhaopettajan seuraamaan lastamme hoitoon päiväksi, jos hoitaja itse kokee sen tarpeelliseksi. Silloin ehkä tällä kolmannella taholla jo olisi käsitys tilanteesta ennakoivasti, jos näitä valituksia väkivaltaisuudesta alkaa satelemaan korkeammalle taholle.