Väkivaltainen taapero

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kamomilla-81
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun mielestä on ihan normaalia, että tuon ikäinen lapsi joutuu vielä opettelemaan, miten tunteita voi ilmaista, ja että hoitokavereiden vanhemmat ovat huolissaan omien lastensa hyvinvoinnista, mutta omituiselta tuntuu se, että ap on sitä mieltä, että tähän on jo puututtu ja mitään ei nyt kannata muuttaa. Ainakin alkuperäisen viestin mukan kuulostaa enemmän sitä, että on yritetty puuttua ja se ei ole toiminut ja ilman muuta toimintatapaa kuuluu muuttaa, että saadaan väkivaltainen käytös loppumaan.

Väittäisin että ongelma on vanhempien välinpitämättömässä asenteessa siis.
 
Jos toisten lasten vanhemmat kypsyvät tilanteeseen ja valittavat asiasta, voi lapsenne joutua vaihtamaan hoitopaikkaa halusitte sitä itse tai ette. Perhepäivähoito on tarkoitettu lapsille, joilla ei kovin vaikeita käytöshäiriöitä ole. Toivottavasti kyse on ohimenevästä vaiheesta, mutta asialle kannattaa tosissaan miettiä uusia ratkaisuja, jos samassa hoitopaikassa haluaa jatkaa.
 
Ja eipä aikaakaan kun nämä huolestuneet vanhemmat ottaa sossuun yhteyttä. Tai käskee lapsensa antaa samalla mitalla takasin.

Meidän neiti kärsi 3 vuotiaana tollasesta terroristi nappulasta joka oli 2 vee. Tilanne meni siihen jopa et liukumäessä tää hullu hyppäsi kaulaan perästä kuristaen. Meillä lapsi oksenteli aamuisin ja nosti kuumeen 40 asteeseen ettei tarvinu tarhaan lähteä.

Sillon puhelu sossuun ja lastensuojelu katsomaan tilannetta päiväkotiin.

Monesti tollasessa riittää sekin että aiemmin sitä käytöstä on pidetty hauskana ja sille on tirskuttu tms.

Päiväkoti on siltä osin parempi paikka tuollaiselle lapselle että siellä ryhmänpaine ja lapsen hylkiminen tuollaisen käytöksen vuoksi kitkee hölmöilyt aika pian kun ikää tulee lisää.
 
Lapsella ei ole tollasta raivoa sisäsyntyisenä olemassakaan, ja jos te ette sitä kotoa ole opettaneet, joku muu on. Televisio tai päivähoito.

Voi taivas...
Kyllä on ihan sisäsyntyisenä raivo ja väkivaltaisuus olemassa. Vanhempien ja yhteisön tehtävä on opettaa kanavoimaan tunteita toisella tavalla.
AP:n lapsen käytös ei ole kivaa, ei hyväksyttävää. Mutta on mun mielestä liioittelua vaatia vaihtamaan erityislasten ryhmään tai hakemaan apua psykiatrilta tms. juttuja, mitä jotkut ehdottavat.
Agressiivisuus "kuuluu" tuon ikäisen kehitykseen, tai oikeammin argessiivinen käyttäytyminen voi olla osa tuon ikäisen kehitystä ja nyt sitä vaan pitää kanavoida oikein. Luepa Raisa Cacciatoren "Agression portaat" kirja.
 
Ja eipä aikaakaan kun nämä huolestuneet vanhemmat ottaa sossuun yhteyttä. Tai käskee lapsensa antaa samalla mitalla takasin.

Meidän neiti kärsi 3 vuotiaana tollasesta terroristi nappulasta joka oli 2 vee. Tilanne meni siihen jopa et liukumäessä tää hullu hyppäsi kaulaan perästä kuristaen. Meillä lapsi oksenteli aamuisin ja nosti kuumeen 40 asteeseen ettei tarvinu tarhaan lähteä.

Sillon puhelu sossuun ja lastensuojelu katsomaan tilannetta päiväkotiin.

Monesti tollasessa riittää sekin että aiemmin sitä käytöstä on pidetty hauskana ja sille on tirskuttu tms.

Päiväkoti on siltä osin parempi paikka tuollaiselle lapselle että siellä ryhmänpaine ja lapsen hylkiminen tuollaisen käytöksen vuoksi kitkee hölmöilyt aika pian kun ikää tulee lisää.

Olen pahoillani...

en tiennyt, että tuolla tavoin joku voi oikeasti ajatella.
 
Välinpitämätön "saman linjan jatkaminen" ei ainakaan ole ratkaisu! Muiden lasten vanhemmilla on oikeus olla näreissään. Minäkin suosittelisin jonkun toisen kanavan tarjoamista sille kiukun purkamiselle - raivotyyny niin kuin joku sanoi. Meillä muksu (nyt 2v8kk) on jo pitkään lyönyt reilusti kämmenellä lattiaan kun oikein kiukuttaa. Me ollaan opetettu että ihmisiä ei lyödä, eikä esineitä rikota, mutta jos oikein kiukuttaa niin lattiaa saa kyllä muksia. Välillä itseä lähes huvittaa kun pieni mies ottaa lähes sumopainijamaisen asennon (leveä haara) ja oikein keskittyneesti mäjäyttää lattiaa. Vielä karjaisu päälle, ja jo helpottaa.

PS. Huvitusta ei toki näytetä lapselle, ja kaikin tavoin pyritään myös sanoittamaan tunteita. "Äiti huomaa että nyt sinua kiukuttaa. Harmittaako sinua se että...."
 
Päiväkoti on siltä osin parempi paikka tuollaiselle lapselle että siellä ryhmänpaine ja lapsen hylkiminen tuollaisen käytöksen vuoksi kitkee hölmöilyt aika pian kun ikää tulee lisää.

Toivottavasti sä et millään tavalla ole tekemisissä muiden lasten kuin omiesi kanssa. Paistaa jotenkin voimakas ymmärtämättömyys, tietämättömyys lasten kehityksestä ja ryhmädynamiikasta sekä kyvyttömyys ratkaista ongelmatilanteita muuten, kuin viranomaisten voimalla.

lapsen väkivaltaisuus ei ole oikein, sitä en väitä. En myöskään halua, että kukaan joutuu pelkäämään hoitoon menoa. Mutta lasten niputtaminen ongelmalapsiksi ja erityislapsiksi sekä vanhempien kyvyttömiksi kasvattajiksi, kertoo taidottomuudesta ymmärtää erilaisia perheitä ja tilanteita.
 
[QUOTE="vieras";23046908]Jos toisten lasten vanhemmat kypsyvät tilanteeseen ja valittavat asiasta, voi lapsenne joutua vaihtamaan hoitopaikkaa halusitte sitä itse tai ette. Perhepäivähoito on tarkoitettu lapsille, joilla ei kovin vaikeita käytöshäiriöitä ole. Toivottavasti kyse on ohimenevästä vaiheesta, mutta asialle kannattaa tosissaan miettiä uusia ratkaisuja, jos samassa hoitopaikassa haluaa jatkaa.[/QUOTE]

2v, joka vasta opettelee elämisen sääntöjä AIKUISTEN opastuksella, ei ole käytöshäiriöinen.

Kuvitteleeko täällä tosiaan osa ihmisistä, että 2 vee on niin iso, että hänen pitäisi tietää mitä saa tehdä ja mitä ei?
 
Kun meidän lapsi aloitti aikoinaan ryhmiksessä niin sillä oli kaverina astetta tempperamenttisempi poika. Poika sitten kerran kurmutti meidän lasta raapimalla sitä naamaan ja meidän lapsella on edellaan jäljet naamassa. Tuskin lähteevät ikinä pois kun ei ole neljässä vuodessa hävinneet minnekään. Mun pointti on lähinnä se että jokseenkin harmittomalta kuulostavasta raapimisesta saattaa jäädä sille toiselle osapuolelle näkyvät jäljet jotka ei häviä joten jonkilaisella vakavuudella suhtautuisin asiaan.

Kolikolla on tosin toinenkin puoli. Se on se että tämä temperamenttinen poika osoittautui vähän myöhemmin meidän lapselle jonkilaiseksi sielunveljeksi. Niistä tuli hyvät kaverit. Kai ne jollain tapaa tasapainotti toisiaan, toinen tulinen toinen "lässykkä" =)
 
Viimeksi muokattu:
Kuten olemme pph:n kanssa sopineet, hän antaa aina palautteen päivästä, eli kertoo onko yhteenottoja tyttöjen kanssa tullut.
Näitä palautteita huonosta käytöksestä ei tule päivittäin, ei edes viikottain.
Tilanteet eivät ole ennalta arvaamattomia eivätkä edes millään tapaa selittämättömiä raivokohtauksia (tämä on siis sekä hoitajan että minun yhteinen mielipide joka on tehty näiden tyttöjenkin vanhemmille selväksi), vaan liittyvät aina rajaamistilanteeseen tai konfliktiin, kuten leluihin, siirtymätilanteisiin tai oman vuoron odottamiseen.
Aikaisempi ikävä käyttäytymistapa, lelujen ja tavaroiden heittely raivostuessa, on hoitajan ja meidän yhteisillä toimintasäännöillä saatu jo lyhyessä ajassa kitkettyä kokonaan pois. Ennen pitkiä talvilomia (kaikilla eri aikaan, niin lapsilla kuin hoitajallakin, joten käytännössä lähes kahteen kuukauteen koko porukka ei ole ollut koolla kokonaisuudessaan) oli hoitajan mukaan jo pitkä tovi, ettei fyysistä kiinnikäymistä esiintynyt. Siihen faktaan nojaten väitän tätä vain vaiheeksi.

Mutta ihan oikeastiko tässä ollaan nyt altavastaajana, ikäänkuin odottamassa vain sitä päivää kun meidän pitää vaihtaa hoitopaikkaa vain siksi, että muut niin sanovat?

Oma ajatukseni oli esittää hoitajalle ehdotus, että pyytäisi kiertävän erityislastentarhaopettajan seuraamaan lastamme hoitoon päiväksi, jos hoitaja itse kokee sen tarpeelliseksi. Silloin ehkä tällä kolmannella taholla jo olisi käsitys tilanteesta ennakoivasti, jos näitä valituksia väkivaltaisuudesta alkaa satelemaan korkeammalle taholle.
 
No ehkä sitten hetki kannattaa odottaa, jos tässä välissä oli pitkä aika, ettei koko väki ollut edes hoidossa, niin sopeutumista taas vaatii. Mutta jotain välineitä lapselle kannattaa antaa siihen raivon kanavoimiseen, oli se sitten tunteiden sanallisen ilmaisun opettamista tai raivotyyny. Ehkä jatkossa muutenkin kannattaa kiinnittää huomiota empatian opettamiseen lapselle. Kaikki lapset kun ei automaattisesti osaa ajatella asioita toisen kannalta. Eri lapset tarvii erilaista ohjausta tässä ihmiseksi kasvamisessa.
 
Se hoitopaikan vaihto ei ole ratkaisu lapsen käyttäytymisen muuttamiseen/toisenlaiseen tunteiden kanavointiin. Siinähän vain "ongelma" siirtyisi toiseen paikkaan ja itse "ongelmalle" ei siten tehtäisi mitään. Tuttu hoitopaikka ja turvallinen hoitotäti varmasti auttavat tässä asiassa ja suuttumuksen toisenlaisen kanavoinnin opettelussa.

Sulla on ihan normaali lapsi, joka opettelee käyttäytymissääntöjä.
 
Mulla on kokemusta vastaavasta lapsesta, ihan työn kautta. Häneltä kitkettiin huono käytös tosiaankin johdonmukaisesti kieltämällä, puhumalla ja viimeisenä keinona sitten mietintä tuokio tuolilla..noin 3 kuukautta meni että lapsi ymmärsi miten hänen täytyy käyttäytyä suuttuessaa, ei lyödä toisia vaan vaikka huutaa kajauttaa kunnolla jos se helpottaa tai sitten mennä tilanteesta pois ja purkaa kiukku vaikka juuri tyynyyn tms..Lasten erillaisuus pitää aina ottaa huomioon eikä heti syytellä vanhempia tai hoitopaikkaa...

Ap: enpä ole minä koskaan kuullut että toinen lapsi olisi hoidossa toista tappanut aika jyrkkää liioittelua. Tsemppiä teille pikku pippurin kanssa usko tai älä kyllä tilanne rauhottuu ja tytöstä tulee ihan hyvä leikkikaveri toisille.
 
Jos tarkoitat tota ryhmänpainetta niin se on ihan luonnollista. Esim jos sä oisit työpaikan pahin juoruakka, niin kyllä se kavereiden katoaminen varmaan auttaisi sinua ymmärtämään että aiheutat itse kaverikadon käyttäytymiselläsi.
Näin ollen osaisit korjata tilanteen.

Samoin lapsi päivähoidossa huomaa että hänellä ei ole kavereita koska lyö toisia. Kun tämä käytös häviää niin tilanne normalisoituu.
 
Jos tarkoitat tota ryhmänpainetta niin se on ihan luonnollista. Esim jos sä oisit työpaikan pahin juoruakka, niin kyllä se kavereiden katoaminen varmaan auttaisi sinua ymmärtämään että aiheutat itse kaverikadon käyttäytymiselläsi.
Näin ollen osaisit korjata tilanteen.

Samoin lapsi päivähoidossa huomaa että hänellä ei ole kavereita koska lyö toisia. Kun tämä käytös häviää niin tilanne normalisoituu.

Uskomatonta...
 
mutta NIIN TOTTA. Menkääpä sinne päiväkotiin seuraamaan omin silmin tilannetta. Se on elämää. Koko kylä opettaa.

EIkä se tarkoita että lapsi jäisi loppuiäksi hylkiöksi tms. Lapset unohtaa hyvin äkkiä. Tänään loppuu huono käytös niin ylihuomenna ollaan parhaita kavereita.
 
Jos tarkoitat tota ryhmänpainetta niin se on ihan luonnollista. Esim jos sä oisit työpaikan pahin juoruakka, niin kyllä se kavereiden katoaminen varmaan auttaisi sinua ymmärtämään että aiheutat itse kaverikadon käyttäytymiselläsi.
Näin ollen osaisit korjata tilanteen.

Samoin lapsi päivähoidossa huomaa että hänellä ei ole kavereita koska lyö toisia. Kun tämä käytös häviää niin tilanne normalisoituu.

Olet kyllä ihan täysin hakoteillä tän asian kans. Vai ihanko tosissaan väität, että lapsi lyö-->kaverit kaikkoaa-->lapsi lakkaa lyömästä :laugh: Mä luulen, että sun nyt kannattais olla asiasta hiljaa koska selvästikään et tiedä miten homma menee. Se on nimittäin niin, että se lyöminen vain yltyy mikäli lapsi jää yksin. Sinun kaltaiset vanhemmat leimaa näitä täysin normaaleja KAKS VUOTIAITA lapsia käytöshäiriöisiksi ennenkuin heillä on ollut edes mahdollisuus OPPIA käytöstapoja. Tajuatko, että toiset oppii nopeammin, toiset hitaammin? Et ilmeisesti, vaan leimaat nämä ihmiset käytöshäiriöisiksi, tunget ne päiväkotiin jossa on entistä vähemmän aikaa paneutua ongelmaan ja jossa tosiaan kaverit kaikkoaa ja sen takia lapsen käytös pahenee entisestään. Oravan pyörä on valmis ja kas, sitten meillä onkin ongelmalapsi. Meehän muualle jakamaan neuvojas, sä selvästikään et tiedä lapsen normaalista kehityksestä mitään. Tiedät vaan sen miten homma on menny SUN lasten kohdalla.
 
mutta NIIN TOTTA. Menkääpä sinne päiväkotiin seuraamaan omin silmin tilannetta. Se on elämää. Koko kylä opettaa.

EIkä se tarkoita että lapsi jäisi loppuiäksi hylkiöksi tms. Lapset unohtaa hyvin äkkiä. Tänään loppuu huono käytös niin ylihuomenna ollaan parhaita kavereita.

Päiväkoti ei ole "normaalia" elämää. Kaksivuotias ei osaa ajatella, että siksi ei ole kavereita, kun omassa käytöksessä on vikaa. Ja työyhteisön juoruakkaa tuskin kiinnostaa koko homma, mitäpä sitä käytöstään korjaamaan?

Ei lasten kuulu kasvattaa lapsia, aikuisten kuuluu. Mainitsemasi ryhmäpaine on enemmänkin sitä, että lällätellään "sä et uskalla kiivetä katolle, et uskalla..." Ja ryhmäpaine ajaa kiipeämään katolle.

Ei ihme, että maailma on huonolla mallilla, jos ei lapsia osata kasvattaa ja opettaa kunnioittamaan toisiaan ja itseään, vaan odotetaan, että maailma potkii järkeä päähän.
 
Mun mielestä tuo kiertävän erityislastentarhaopettajan pyytäminen päiväksi voisi olla hyvä idea kaikkien osapuolten kannalta. Se, että objektiivinen ammattilainen seuraa tilannetta, voi tuoda paljon hyviä vinkkejä, antaa teille levollista mieltä ja samalla rauhoittaa ehkä myös toisia vanhempia tietämään, että tilanteeseen on puututtu.
 
Sinä varmaankin sitten asiasta tiedän hirveän paljon enemmän? Saanko kysyä millä pätevyydellä?

Sitä päivähoitoa käytetään HYVIN useissa tapauksissa ihan hoitoapuna. Puheen kehityksen, sosiaalisen kehityksen jne avuksi.

Enkä mä leimannut ketään käytöshäiriöiseksi. Ehdotin että jos kotikonstein tota ei saada loppumaan haetaan apua neuvolasta tai muulta asiaan erikoistuneelta tyypiltä.

Tätähän sä et erinomaisuudessasi huomannut.:saint:
 

Yhteistyössä