Kuinka yhdistää parisuhde äitinä olemiseen?

[aloittajaap]

Olkaa te onnellisia kun kykenette toimimaan vaimonkin roolissa. Tämä ei herkkua ole. Tuli niin todella paha mieli kun luin muiden onnesta, että pakko siirtyä itse pois. Tunnen olevani nyt tämän aloitukseni tehtyä vielä huonompi mitä tunsin ennen aloituksen tekemistä :/

 

[...]

No kun olen niin äidin roolissa.. ei mieskään seksin perään pahemmin ole, mutta en vain edellisen synnytyksen jälkeen edes saa mitään nautintoa siitä vaikka on aikaa synnytyksestä jo. Ei seksi muutenkaan ole tärkeää meidän suhteessa. En ole masentunut, ei vain ole mitään kerrottavaa miehelle. Kavereita ei siis ole kuin miehellä joten elämäni pyörii aika lailla täällä kotosalla lasten kanssa.
Usein menen lasten kanssa samoihin aikoihin nukkumaan jotta jaksan seuraavana päivänä taas olla äiti enkä puolikuollut väsymyksestä. Minulla ei vain ole mitään puhuttavaa kuin se mitä lapset ovat tehneet tai jos jotain tärkeää on tapahtunut. Supea elämä minulla on kyllä, mutta ymmärrätte itsekin sen että jos mitään ei tapahdu niin on huono lähteä mistään kertomaankaan.

Mielestäni kuulostaa, että suurin ongelma elämässäsi ei ole tuo parisuhde, vaan liian pieni elämänpiiri. Eli sinulla pitäisi olla enemmän tekemistä/tuttavia/menemisiä, nyt olet vain liikaa lasten kanssa keskenään kotona. On selvää, että harva sitä kestää masentumatta. Aikuinen ihminen kaipaa elämäänsä muutakin, kuin sitä lasten seuraa.

 

[Saima.]

Olkaa te onnellisia kun kykenette toimimaan vaimonkin roolissa. Tämä ei herkkua ole. Tuli niin todella paha mieli kun luin muiden onnesta, että pakko siirtyä itse pois. Tunnen olevani nyt tämän aloitukseni tehtyä vielä huonompi mitä tunsin ennen aloituksen tekemistä :/

Älä jaa elämääsi rooleihin, ihan totta. Ja jos lapset on pieniä, niin siihen helposti hukkaa itsensä. Löydyt kyllä vielä :hug:

 

[Rytkäätys]

Jaa, itse en taas koskaan ole tajunnut tuota, että pitäisi erityisesti "tehdä töitä parisuhteen eteen". Meillä ainakin suhde toimii ilman mitään erityisiä väkisin hoitamisia, eli väen vängällä yritettäisiin jotain romanttista järjestää, jos sille ei luontaisesti synny sillä hetkellä tilaa.

En siis tajua, miten ihmiset jaksavat olla ihmissuhteessa, jota täytyy koko ajan hoitaa. Eikö tuo ole kauhean työlästä. En kyllä haluaisi kavereitakaan, joiden kanssa sitä ystävyyssuhdetta pitäisi jotenkin erityisesti hoitaa. Jos ystävien kanssa eivät välit ja oleminen ole helppoa ja mukavaa ihan luonnostaan, niin mielestäni ystävä on silloin väärä. Ja sama parisuhteessa. Jos sen miehen kanssa koko ajan pitää jotenkin erityisesti hoitaa sitä suhdetta tai yrittää keksiä jotain erikoista, niin ehkä se mies vain on väärä.

Meillä ainakin molemmat olemme tyytyväisiä siihen, että nyt lapset ovat etusijalla. Ei meillä hirveästi kahdenkeskistä aikaa ole, mutta se on ihan luonnollista pikkulapsiperheessä. Ehkä tilanteen tekee helpoksi se, että suhteemme on hyvällä pohjalla, olemme olleet yhdessä kymmenisen vuotta, ja molemmat kyllä tietävät ja kokevat että rakastamme toisiamme, vaikka sitä nyt ei erityisesti joidenkin kynttiläillalisten päätteeksi joka viikko tunnustettaisi.

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt? Tarkoitan sillä vaivan näkemisellä juuri sitä että antaa aikaa suhteelle ja viettää hetkiä kumppaninsa kanssa, muistaa arjen keskellä. En tarkoita kynttiläillallisia ja tuohon tekisi mieli kyllä jo sanoa rumasti kun väität että tässä jotenkin väenvängällä yritetään. Juurihan tuossa kirjoitin että tarkoitan hyvin arkisia asioita. Mutta käsitä vain väärin jos haluat. Minusta on aika tärkeää että esim. pysyy ajan tasalla siitä mitä kumppanille kuuluu, se on esim. sitä että "tekee töitä" suhteen eteen, eli on KIINNOSTUNUT. Hitto että piti vetää läskiks minun hyvä tarkoitus.:headwall:

 

[aloittajaap]

Älä jaa elämääsi rooleihin, ihan totta. Ja jos lapset on pieniä, niin siihen helposti hukkaa itsensä. Löydyt kyllä vielä :hug:

Niinhän kaikki aina mediaa ja neuvolaa myöten tekeeitää olla äiti,vaimo,sisarus,työntekijä...
No joo, on tää elämä suppeaa ehkä liikaakin mutta kun ei pääse minnekään niin sitä on turha alkaa sen enempää pohtimaan. Jotenkin äitiys on vain vienyt mukanaan kaiken muun eikä mikään muu oikein enää edes kiinnosta. Olen paska vaimo kun en osaa olla vaimo enää ollenkaan.

 

[Rytkäätys]

Olkaa te onnellisia kun kykenette toimimaan vaimonkin roolissa. Tämä ei herkkua ole. Tuli niin todella paha mieli kun luin muiden onnesta, että pakko siirtyä itse pois. Tunnen olevani nyt tämän aloitukseni tehtyä vielä huonompi mitä tunsin ennen aloituksen tekemistä :/

Höpöhöpö. Minä ainakin koetin hyvällä neuvoja antaa kun niitä pyysit!

 

["hmm"]

No eihän täällä kotona tapahdu mitään. On vaippoja, ruuanlaittoa,siivousta,ulkoilua.. kuinkahan paljon miehiä mahtaa kiinnostaa montako aura-autoa nähtiin kävelyllä tänään

Oikein suututtaa tämä oma tilanne, kun tuntuu teille olevan niin helppoa keskittyä parisuhteeseen.. minä olen niin äitiytynyt lasten myötä etten koe olevani muuta kuin äiti. Kaikki ajatukset pyörii vain kotiasioissa ja siinä että saan homman täällä pyöritettyä. Ajatus seksistä inhottaa suorastaan, koska olen äiti. Ne muutamat kerrat mitä ollaan miehen kanssa oltu synnytyksen jälkeen on olleet vain teeskentelyä puoleltani, kun haluan homman olevan nopeasti ohi kun se inhottaa niin.
Lasten hoitoon saaminen meillä ei siis onnistu kun ei ole pahemmin mitään tukiverkkoa, joten mies on se joka käy tuulettumassa.

Tuo on ihan tavallista. Kun on koko päivän lapsi tai parhaassa tapauksessa kaksi kiinni sinussa koko päivän joka ainoa minuutti, niin lasten nukkumaan mennessä sitä ei vain kaipaa toisen kosketusta, vaan ihan vain sitä, että saa olla yksin, ilman että kukaan koko ajan vaatii huomiotasi.

 

[takkuinen ameeba]

[QUOTE="hmm";23153031]Tuo on ihan tavallista. Kun on koko päivän lapsi tai parhaassa tapauksessa kaksi kiinni sinussa koko päivän joka ainoa minuutti, niin lasten nukkumaan mennessä sitä ei vain kaipaa toisen kosketusta, vaan ihan vain sitä, että saa olla yksin, ilman että kukaan koko ajan vaatii huomiotasi.[/QUOTE]

Mun pointti oikeastaan olikin se, että antaa sen parisuhteen olla sellainen kun teille sopii siinä elämäntilanteessa missä olette! Jos ei kaipaa kosketusta niin se parisuhde on sitä, että toinen YMMÄRTÄÄ sen että et kaipaa kosketusta. Sitten se voi olla sitä, että toinen käy kaupassa tai tekee vaikka sullekin voileivän kun tekee itselleen iltapalaa... ei pidä tuijottaa sitä median kuvaa parisuhteesta, sitä että se on kylpylälomia kahdelle tai illallisia kynttilänvalossa. Parisuhde 4:n lapsen isällä ja äidillä ei taatusti ole meillä mitään prinsessatarinaa!

Toissailtana ystävänpäivän kunniaksi sain pusun ja kismetin mieheltä, kun se tuli kaupasta maidonhausta! En kaipaa kultaa ja timantteja, vaan tuo tuntui niiiiiin hyvältä kun oli ollut pitkä ja raskas päivä Se riittää parisuhteeksi mulle, se on jotain mitä muiden kanssa ei ole! Se että toinen tietää mistä kohtaa pitää raapia kun mun selkää kutittaa

 

[...]

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt? Tarkoitan sillä vaivan näkemisellä juuri sitä että antaa aikaa suhteelle ja viettää hetkiä kumppaninsa kanssa, muistaa arjen keskellä. En tarkoita kynttiläillallisia ja tuohon tekisi mieli kyllä jo sanoa rumasti kun väität että tässä jotenkin väenvängällä yritetään. Juurihan tuossa kirjoitin että tarkoitan hyvin arkisia asioita. Mutta käsitä vain väärin jos haluat. Minusta on aika tärkeää että esim. pysyy ajan tasalla siitä mitä kumppanille kuuluu, se on esim. sitä että "tekee töitä" suhteen eteen, eli on KIINNOSTUNUT. Hitto että piti vetää läskiks minun hyvä tarkoitus.:headwall:

Älä nyt hermostu. Vähän vaikea kuvitella toisen tarkoittavan mitään hyvää, jos tuomitsee toisen tavan asennoitua elämään ja pikkulapsi-vaiheeseen "kamalaksi"...

Oma pointtini nyt vain on siinä, että elämässä on eri vaiheita. Ensi rakkauden huumassa keskitytään vain ja ainoastaan siihen rakkauden kohteeseen ja vietetään kaikki aika kaksin, suhteen vakiintuessa pystytään jo tekemään erillisenäkin jotain, pikkulapsi-vaiheessa ne lapset ovat tärkein ja suurin osa ajasta nyt vain menee siihen lasten hoitoon ja arjen pyörittämiseen, ja sitten taas pikkulapsivaiheen jälkeen voidaan yhdessä enemmän liikkua ja tehdä perheenä. Eli elämä ja asetelmat muuttuvat, ja suhteen on sopeuduttava näihin uudenlaisiin tilanteisiin.

 

[Rytkäätys]

Minä vastasin siihen että joku muu kun ap sanoi että parisuhde ei ole tärkeällä sijalla, että se kuulostaa kamalalle. Ja eikö näin ollut ettei AP ole lainkaan tyytyväinen tilanteeseen ja koetin hänelle neuvoja antaa kuinka tilannetta voisi hoitaa.
Jos molemmille osapuolille on ok että kämppiksinä elellään kun mukulat on pieniä niin antaa mennä vaan, itse en siihen pystyisi, mutta AP nimen omaan valitti tilannetta, ja tuskin mieskään iloinen siitä on joten totesin vain kuinka itse pyrkisin tilanteen ratkaisemaan.
Minä jatkan täällä päässä entiseen malliin miehen kanssa, ja luultavasti eläkkeellä sitten ollaan kaksistaan Lapissa erämaamökissä kuten haaveillaan, mutta en mene vannomaan onko niin niillä pareilla jotka muutaman lapsen tehtyään huomaavat etteivät enää tunne toisiaan.

 

[Tosiaanko?]

Olenko minä sitten ainoa täällä, joka haluaa ja edellyttää parisuhteelta myös sen "arjen romantiikan" lisäksi niitä yhteistä illallisia, keikalla käyntejä, kahden keskisiä (tällä hetkellä lyhyitä) lomamatkoja jne.??

Mielestäni hyvää parisuhteeseen ihan automaattisesti KUULUU se, että pussaillaan, halitaan, käydään vaikka lenkillä yhdessä ja muistetaan toista pikkujutuilla ym. Tämä tekeekin siitä arjesta hyvää ja antoisaa sekä luo suhteen sellaiseksi, että siellä on lastenkin hyvä olla. MUTTA tämän kaiken lisäksi ME ainakin haluamme myös lisämausteita eli tekemistä ja meininkiä yhdessä kahdestaan. Ehkä monelle riittää ihan se peruselämä, meille kyllä ei. Ihan samallalailla haluan tehdä myös ystävieni kanssa kivoja special-juttuja välillä, vaikka yleensä tapaamisemme onkin keskustelua ja yhdessä hengailua.

 

[aloittaja ap]

Jep.Kiitos neuvoja antaneille. Tuli vain niin mielettömän paha olo, kun luki kuinka hyvin muilla on asiat vaikka lapsia ja väsymystä on. Tällä hetkellä ainoa ajatus päässä on vain että erotaanko me nyt kun en osaa olla hyvä vaimo miehelle enkä edes nainen. Miksi tämä ei vaan voisi olla niin helppoa kaikille.

 

[Rytkäätys]

Olenko minä sitten ainoa täällä, joka haluaa ja edellyttää parisuhteelta myös sen "arjen romantiikan" lisäksi niitä yhteistä illallisia, keikalla käyntejä, kahden keskisiä (tällä hetkellä lyhyitä) lomamatkoja jne.??

Mielestäni hyvää parisuhteeseen ihan automaattisesti KUULUU se, että pussaillaan, halitaan, käydään vaikka lenkillä yhdessä ja muistetaan toista pikkujutuilla ym. Tämä tekeekin siitä arjesta hyvää ja antoisaa sekä luo suhteen sellaiseksi, että siellä on lastenkin hyvä olla. MUTTA tämän kaiken lisäksi ME ainakin haluamme myös lisämausteita eli tekemistä ja meininkiä yhdessä kahdestaan. Ehkä monelle riittää ihan se peruselämä, meille kyllä ei. Ihan samallalailla haluan tehdä myös ystävieni kanssa kivoja special-juttuja välillä, vaikka yleensä tapaamisemme onkin keskustelua ja yhdessä hengailua.

Kyllä, me kyllä nakataan välillä lapset mummolaan ja tehdään jotain extraakin Viimeks juhlittiin Rokkibileissä ja nyt suunnitellaan jotain siihen kun anoppi tulee kylään... Hotelleja ei jaksa kun työn puolesta niissä tarpeeks saan olla, mökkeily ja luonto on meidän juttu

 

[...]

Minä vastasin siihen että joku muu kun ap sanoi että parisuhde ei ole tärkeällä sijalla, että se kuulostaa kamalalle. Ja eikö näin ollut ettei AP ole lainkaan tyytyväinen tilanteeseen ja koetin hänelle neuvoja antaa kuinka tilannetta voisi hoitaa.
Jos molemmille osapuolille on ok että kämppiksinä elellään kun mukulat on pieniä niin antaa mennä vaan, itse en siihen pystyisi, mutta AP nimen omaan valitti tilannetta, ja tuskin mieskään iloinen siitä on joten totesin vain kuinka itse pyrkisin tilanteen ratkaisemaan.
Minä jatkan täällä päässä entiseen malliin miehen kanssa, ja luultavasti eläkkeellä sitten ollaan kaksistaan Lapissa erämaamökissä kuten haaveillaan, mutta en mene vannomaan onko niin niillä pareilla jotka muutaman lapsen tehtyään huomaavat etteivät enää tunne toisiaan.

Paha se on kenenkään mennä suhteensa puolesta vannomaan, saati sitten toisten suhteiden...
Kyllähän sen kertoo tilastotkin, että vaikka aika moni sitä naivisti vain uskoo, että "kyllä me sitten eläkeiässä yhdessä vielä kiikutaan" niin yli kolmasosa niistä suhteista kosahtaa paljon ennen eläkeikää, kun toinen lähtee uuden kumppanin matkaan tai muuten vain kyllästyy siihen vanhaan kumppaniin.

Itse jotenkin uskon, että pari, jonka suhde perustuu pelkän romantiikan ja seksin ohella myös syvään ystävyyteen, on paljon paremmat edellytykset olla niitä ystäviä loppuelämänsä, kuin parilla, jonka suhde perustuu pelkästään romantiikkaan ja seksiin ja joiden suhteessa ei ole mitään, jos nämä kaksi ajoittain hiipuvat.

 

[Rytkäätys]

Jep.Kiitos neuvoja antaneille. Tuli vain niin mielettömän paha olo, kun luki kuinka hyvin muilla on asiat vaikka lapsia ja väsymystä on. Tällä hetkellä ainoa ajatus päässä on vain että erotaanko me nyt kun en osaa olla hyvä vaimo miehelle enkä edes nainen. Miksi tämä ei vaan voisi olla niin helppoa kaikille.

No voitko sinä edes harkita noita neuvoja ja ehdotuksia joita kirjoitin?

 

[Rytkäätys]

Paha se on kenenkään mennä suhteensa puolesta vannomaan, saati sitten toisten suhteiden...
Kyllähän sen kertoo tilastotkin, että vaikka aika moni sitä naivisti vain uskoo, että "kyllä me sitten eläkeiässä yhdessä vielä kiikutaan" niin yli kolmasosa niistä suhteista kosahtaa paljon ennen eläkeikää, kun toinen lähtee uuden kumppanin matkaan tai muuten vain kyllästyy siihen vanhaan kumppaniin.

Itse jotenkin uskon, että pari, jonka suhde perustuu pelkän romantiikan ja seksin ohella myös syvään ystävyyteen, on paljon paremmat edellytykset olla niitä ystäviä loppuelämänsä, kuin parilla, jonka suhde perustuu pelkästään romantiikkaan ja seksiin ja joiden suhteessa ei ole mitään, jos nämä kaksi ajoittain hiipuvat.

Olen ehdottomasti samaa mieltä. Mutta kaikista paras vaihtoehto on se, että suhde perustuu noihin kaikkiin. <3

 

[aloittajaap]

No voitko sinä edes harkita noita neuvoja ja ehdotuksia joita kirjoitin?

Oikeasti. Masennuin tämän aloitukseni tehtyä kyllä kun alkoi niin ahdistamaan. Tuntuu, että turhaa alkaa kai enää mitään edes yrittään kun meidän suhde ei ilmeisesti ole niin kestävällä pohjalla kuin teillä joilla rakastaminen ja kaikki sujuu väsymyskestä huolimatta. On kavereita ja kaikkea ja elämä ihanaa. Surettaa tämä. Tuntuu että olen laittanut miehenikin kärsimään sillä että olen yrittänyt olla hyvä äiti. Kai se miehellekin olisi parempi kun saisi etsiä itselleen uuden naisen jolta kaikki nämä roolit sujuu leikiten. Minulle ne ovat vaikeita.

 

["mie"]

Oikeasti. Masennuin tämän aloitukseni tehtyä kyllä kun alkoi niin ahdistamaan. Tuntuu, että turhaa alkaa kai enää mitään edes yrittään kun meidän suhde ei ilmeisesti ole niin kestävällä pohjalla kuin teillä joilla rakastaminen ja kaikki sujuu väsymyskestä huolimatta. On kavereita ja kaikkea ja elämä ihanaa. Surettaa tämä. Tuntuu että olen laittanut miehenikin kärsimään sillä että olen yrittänyt olla hyvä äiti. Kai se miehellekin olisi parempi kun saisi etsiä itselleen uuden naisen jolta kaikki nämä roolit sujuu leikiten. Minulle ne ovat vaikeita.

Nyt hei piristyt! Sinulla ei nyt ole syytä luovuttaa. Monesti toisten ihmisten elämä kuulostaa tai näyttää hienommalta mitä itellä, mutta joku toinen taas saattaa ihailla sitä teidän elämää. Täällä kukaan ei tunne oikeasti sinua ja kirjoituksessasi voit antaa vielä masentuneemman kuvan itsestäsi ja elämästäsi kuin onkaan.

Minun neuvoni on, että tänä iltana et menekään nukkumaan lasten kanssa, vaan puhut miehellesi miltä sinusta tuntuu. Jos sanat meinaavat takertua kurkkuun, niin kirjoita vaikka kirje ja anna se hänelle. Siitä voi kehkeytyä vaikka mitä keskusteluja ja olosi paranee varmasti. Tsemppiä kovasti!

 

[Sapfo]

Minä en käsitä itse tätä kuviota... Monet naiset tuntuvat kärsivän tuosta...
Etkö vietä enää aikaa miehen kanssa? Onko flirtti/kosketus/välittäminen hävinneet? Onko itsetuntosi kärsinyt muuttuneesta vartalosta? Onko keskusteluyhteys säilynyt mieheen, puhutteko tunteista, myös huonoista fiiliksistä? Jaksatko kantaa huolta itsestäsi? Tekeekö mieli seksiä? Missä mättää, kerro tarkemmin!

Mä en käsitä ettet sä käsitä sen olevan aika suurikin ongelma pikkulapsiperheissä. Tiedät kai että erotilastot on aika suuria pienten lasten vanhemmilla.

Ap, teidän pitää ottaa kahdenkeskistä aikaa jos talossa et muuten pysty irtautumaan äidin roolista. Niin mekin tehdään miehen kanssa. Mennään muutama kerta vuodessa elokuviin, syömään, hotelliin. Hienoa jos onnistuu etät kotona voi lasten mentyä nukkumaan romantiikkaa harrastaa. Meillä ei voi kun lapsien nukutus on jo oma parin tunnin ohjelmanumeronsa klo 20 jälkeen. Ei vain jaksa.

 

[...]

Oikeasti. Masennuin tämän aloitukseni tehtyä kyllä kun alkoi niin ahdistamaan. Tuntuu, että turhaa alkaa kai enää mitään edes yrittään kun meidän suhde ei ilmeisesti ole niin kestävällä pohjalla kuin teillä joilla rakastaminen ja kaikki sujuu väsymyskestä huolimatta. On kavereita ja kaikkea ja elämä ihanaa. Surettaa tämä. Tuntuu että olen laittanut miehenikin kärsimään sillä että olen yrittänyt olla hyvä äiti. Kai se miehellekin olisi parempi kun saisi etsiä itselleen uuden naisen jolta kaikki nämä roolit sujuu leikiten. Minulle ne ovat vaikeita.

Oikeasti yritä nyt vain vähän piristyä. Useimmissa parisuhteissa pikkulapsivaihe on kaikkea muuta kuin auvoista ja ihanaa rakkautta ja parisuhteen hehkutusta. Olet selkeästi nyt vain masentunut ja tympääntynyt omaan elämääsi, mikä on ihan ymmärrettävää, koska se on nyt keskittynyt liikaa kotiin ja lapsiin. Miehesi voisi joku ilta jäädä lasten kanssa kotiin ja sinä voisit lähteä johonkin vähän piristymään, niin saisit vähän vaihtelua arkeen.
Mutta kaikkein tärkeintä on, ette nyt ala vertaamaan omaa suhdettasi toisten suhteisiin. Etenkin kun aika moni puheissaan yrittää saada sen oman suhteen kuulostamaan paremmalta kuin se todellisuudessa onkaan. Usko pois, valtaosa pikkulapsiperheistä viettää varsin arkista ja lapsikeskeistä ja ennen kaikkea väsynyttä aikaa.

 

[Rytkäätys]

Oikeasti. Masennuin tämän aloitukseni tehtyä kyllä kun alkoi niin ahdistamaan. Tuntuu, että turhaa alkaa kai enää mitään edes yrittään kun meidän suhde ei ilmeisesti ole niin kestävällä pohjalla kuin teillä joilla rakastaminen ja kaikki sujuu väsymyskestä huolimatta. On kavereita ja kaikkea ja elämä ihanaa. Surettaa tämä. Tuntuu että olen laittanut miehenikin kärsimään sillä että olen yrittänyt olla hyvä äiti. Kai se miehellekin olisi parempi kun saisi etsiä itselleen uuden naisen jolta kaikki nämä roolit sujuu leikiten. Minulle ne ovat vaikeita.

Älä nyt heitä hanskoja tiskiin! Puhumisella aloitatte tuon tilanteen eheyttämisen. Kerrot suoraan noista tunteistasi, niin kuin täällä olet meille kertonut. Siitä se lähtee. Voihan se olla että miehesi on aivan kysymysmerkkinä ja luulee esim. että hän on vastenmielinen tms... Kun puhutte, niin on helpompaa sitten lähteä tilannetta muuttamaan. Äläkä vedä mitään rooleja, ole oma itsesi.

 

[Rytkäätys]

Mä en käsitä ettet sä käsitä sen olevan aika suurikin ongelma pikkulapsiperheissä. Tiedät kai että erotilastot on aika suuria pienten lasten vanhemmilla.

Tiedän ja se on todella surullista lastenkin kannalta! Tästä syystä siihen parisuhteeseen juuri kannattaisikin kiinnittää huomiota! Onko se täällä joku kirosana?

 

["vieras"]

No, mun mielestä vanhempien parisuhde on perheen tärkein ihmissuhde siinä mielessä että se pitää koko perheen kasassa ja toisekseen lapset oppivat vanhemmiltaan monesti parisuhteen mallin ja vaistoavat kyllä jos esim. äiti ei halua isää lähelleen.
Minun mielestäni on typeryyden huippu heittää parisuhde jäähypenkille muutamaksi vuodeksi, kun ainakin meillä pikkulapsiaikana on toimiva ja rakastava parisuhde ollut voimaa antava tukipilari. Eikä siihen tarvitse edes kotoa lähteä kun kumppanin kanssa aikaa viettää.
Ja ap, kai sulla jotain päivän aikana tapahtuu, kai teillä JOTAIN puhuttavaa on? Jostakin? Edes tulevaisuudesta, tai siitä mistä on erityisen onnellinen tai mikä harmittaa?
Ja yksi tässä ketjussa sanoi ettei se aika kestä kuin parivuotta ettei parisuhde ole tärkeimmissä asioissa, ihan hirveälle kuulostaa. Tuollainen "tauko", ei ne lapset parisuhteen hoitoa ainakaan pitäisi estää...

Mä peesailen tätä täysillä. Miten voi "heittää nurkkaan" perheen koossapitävän ihmissuhteen?! Musta ei ainakaan tuntuis kamalan hyvälle,jos mies sanoisi että mitäs jos unohdetaan toisemme nyt vähäksi aikaa ja keskitytään paapomaan vaan näitä muksuja.

Meillä on 4v ja 4kk lapset,eli neljä vuotta ollaan eletty pikkulapsiaikaa ja tullaan elämään vielä monta vuotta lisää. Mitä siitä tulisi jos nyt työntäisin parisuhteen taka-alalle ja yrittäisin sit väkisin kaivella sitä uudelleen esiin kun nuorimmainen on kouluiässä? Minkä takia te luulette että keski-ikäiset eroaa niin paljon? Siksi kun lasten lennettyä pesästä huomaa ettei olekaan yhtään mitään muuta yhteistä. Enää.

Rakastakaa toisianne,ei siihen tosiaan mitään taikatemppuja vaadita. Pienet hemmotteluhetket iltaisin,ihan vaikka vaan toisen silittelyä tai jalkojen hierontaa,siinä samalla keskittyy oikeasti siihen mitä se toinen puhuu. Jos lastenhoitajaa on vaikea saada,niin sit jotain muuta extraa arkeen. Joku viikonloppu törsäätte ihan sikana hyviin ruoka-aineisiin ja teette illallisen oikein vimpan päälle. Tai jotain vastaavaa,vain mielikuvitus on rajana

Omalla kohdalla oon huomannu sen,että jos esim. seksiä alkaa vähätellä ja työntää tärkeysjärjestyksessä taaemmas,niin se aloitteen tekeminen ja spontaani hyvänä pitäminen vaikeutuu kerta kerralta. Ja se taas aiheuttaa turhautumisia ja väärinkäsityksiä jne..

 

[Rytkäätys]

... Sehän ei ole uskon asia, mutta kyllä pikkulapsiaikana, jopa koliikkivauvan vanhemmilla voi säilyä yhteys ja läheisyys silloin kun se kumppani on sellainen johon pystyy turvaamaan ja jonka seura kiinnostaa. Tietysti se voi tuntua uskomattomalle jos omalla kohdalla ei näin ole. Näissä kirjoituksissa ei ole tarve kuulostaa paremmalta kuin mitä todellisuudessa on kun täällä anonyymina kirjoittelee. Mutta kukaan ei ole väittänyt etteikö hyvästä suhteen tilasta huolimatta olisi oltu väsyneitä ja ärtyisiä myös. Eikä kukaan ole sanonut että täydellistä olisi ollut, mutta kummasti se voimaa antaa että on syli johon käpertyä ja jonne ennen kaikkea itsekin haluaa!

 

[Leukistinen aksolotli]

En ymmärrä miksi se olisi vaikeaa. Eihän parisuhde lakkaa koskaan olemasta. Aikaa romantiikalle jää, jos molemmat vanhemmat osallistuu.