S
surullinen aapee
Vieras
Olen monta vuotta yrittänyt keskustella, ja tehdä asioita suhteemme parantamiseksi, mutta mies on kuin kallio, ei minkäänlaista vastakaikua. Tällä hetkellää olen henkisesti täysin puhki, itkettää vaan enkä saa unta, ja koko ajan ero pyörii mielessä, kun on niin paha olla. En halua enää oikein edes nähdäkään miestä, kun tulen siitä pahalle mielelle. Mies on huomannut muttei välitä, elää vain omaa elämäänsä niinkuin on tehnyt koko suhteemme ajan. En todellakaan halua enää tällaista etäistä suhdetta, mutta olen nyt tajunnut ettei puhe auta, ei hän pysty muuhun.
Minun on pakko erota, olen sen nyt tajunnut, ja helpotuksen lisäksi tuon tajuaminen saa minut äärettömän surulliseksi, itku on silmässä koko ajan.
Lisäksi tunnen syyllisyyttä siitä että hajotan lapsen ehjän kodin. Mutta en usko että lapsellakaan kovin hyvä on olla, koska vanhempien välit eivät ole kunnossa.
Mistä saisi voimia eroon, miten ihmeessä sen kaiken pystyy kestämään henkisesti? Olen ihan rikki. :'-(
Minun on pakko erota, olen sen nyt tajunnut, ja helpotuksen lisäksi tuon tajuaminen saa minut äärettömän surulliseksi, itku on silmässä koko ajan.
Lisäksi tunnen syyllisyyttä siitä että hajotan lapsen ehjän kodin. Mutta en usko että lapsellakaan kovin hyvä on olla, koska vanhempien välit eivät ole kunnossa.
Mistä saisi voimia eroon, miten ihmeessä sen kaiken pystyy kestämään henkisesti? Olen ihan rikki. :'-(