Mistä saisi voimia erota miehestä?

[surullinen aapee]

Olen monta vuotta yrittänyt keskustella, ja tehdä asioita suhteemme parantamiseksi, mutta mies on kuin kallio, ei minkäänlaista vastakaikua. Tällä hetkellää olen henkisesti täysin puhki, itkettää vaan enkä saa unta, ja koko ajan ero pyörii mielessä, kun on niin paha olla. En halua enää oikein edes nähdäkään miestä, kun tulen siitä pahalle mielelle. Mies on huomannut muttei välitä, elää vain omaa elämäänsä niinkuin on tehnyt koko suhteemme ajan. En todellakaan halua enää tällaista etäistä suhdetta, mutta olen nyt tajunnut ettei puhe auta, ei hän pysty muuhun.

Minun on pakko erota, olen sen nyt tajunnut, ja helpotuksen lisäksi tuon tajuaminen saa minut äärettömän surulliseksi, itku on silmässä koko ajan.

Lisäksi tunnen syyllisyyttä siitä että hajotan lapsen ehjän kodin. Mutta en usko että lapsellakaan kovin hyvä on olla, koska vanhempien välit eivät ole kunnossa.

Mistä saisi voimia eroon, miten ihmeessä sen kaiken pystyy kestämään henkisesti? Olen ihan rikki. :'-(

 

["noh"]

Siitä ajatuksesta, että eroamalla pidät huolen lapsesi mielenterveydestä ja hänen jaksamisestaan. Pelastat hänet ehkä pitkiltä terapioilta kun viet pois vaikeasta kasvuympäristöstä.

 

["sutsi"]

Olen monta vuotta yrittänyt keskustella, ja tehdä asioita suhteemme parantamiseksi, mutta mies on kuin kallio, ei minkäänlaista vastakaikua. Tällä hetkellää olen henkisesti täysin puhki, itkettää vaan enkä saa unta, ja koko ajan ero pyörii mielessä, kun on niin paha olla. En halua enää oikein edes nähdäkään miestä, kun tulen siitä pahalle mielelle. Mies on huomannut muttei välitä, elää vain omaa elämäänsä niinkuin on tehnyt koko suhteemme ajan. En todellakaan halua enää tällaista etäistä suhdetta, mutta olen nyt tajunnut ettei puhe auta, ei hän pysty muuhun.

Minun on pakko erota, olen sen nyt tajunnut, ja helpotuksen lisäksi tuon tajuaminen saa minut äärettömän surulliseksi, itku on silmässä koko ajan.

Lisäksi tunnen syyllisyyttä siitä että hajotan lapsen ehjän kodin. Mutta en usko että lapsellakaan kovin hyvä on olla, koska vanhempien välit eivät ole kunnossa.

Mistä saisi voimia eroon, miten ihmeessä sen kaiken pystyy kestämään henkisesti? Olen ihan rikki. :'-(

Sanoisin, että ystävän tuella. Tee päätös ja jos se päätös on ero niin kerrot asian miehelle ja alat laittamaan asioita eteenpäin. Pysy päätöksessäsi. Puhu ystävälle ja sinnillä hoidat asiat järjestykseen; asunto, lasten huoltajuus ym. Ja kun kaikki nämä on tehty niin annat itsellesi luvan olla onnellinen. Lapset sopeutuu ja he eivät todellakaan ole onnellisia jos vanhemmatkaan eivät ole. Varsinkaan jos äiti itkee tosi usein.

Voimia! Hyvin sä tuut pärjäämään!

 

["aapee"]

[QUOTE="sutsi";23293693]Sanoisin, että ystävän tuella. Tee päätös ja jos se päätös on ero niin kerrot asian miehelle ja alat laittamaan asioita eteenpäin. Pysy päätöksessäsi. Puhu ystävälle ja sinnillä hoidat asiat järjestykseen; asunto, lasten huoltajuus ym. Ja kun kaikki nämä on tehty niin annat itsellesi luvan olla onnellinen. Lapset sopeutuu ja he eivät todellakaan ole onnellisia jos vanhemmatkaan eivät ole. Varsinkaan jos äiti itkee tosi usein.

Voimia! Hyvin sä tuut pärjäämään![/QUOTE]

Kiitos!*halaus*

Asunto on onneksi minun, sen suhteen ei tule ongelmia. Ja muutkin asiat, huoltajuusjutut olemme puhuneet valmiiksi jo silloin kun lapsi syntyi, ihan niinkuin varmuuden vuoksi.

Joo se on ihan totta että lapselle olisi enemmän iloa onnellisesta kuin onnettomasta äidistä, ja tosiaan tästä uskon lapsen kärsivän enemmän. ja eihän isä hänen elämästään mihinkään kuitenkaan katoa.

 

["sutsi"]

Mä olen just henkisenä taisteluparina ystävälleni, jolla on eroprosessi menossa. Kuulema hyvin jaksaa taas kun saa purkaa pahaa oloa aina välillä jollekkin (mulle). Sitä varten ystävät on että tukee kun toinen on kaatumassa.