APUA! 2,5v kasvatukseen vinkkeä kiitos!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja koisu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

koisu

Vieras
Meillä on alkanut vissiin se kuuluisa uhmaikä. Nyt olisi hyvät neuvot kultaakin kalliimmat.

Suurin haaste on päiväunille meno, jonka kanssa saatetaan pelleillä jopa 2,5 tuntia. Lapsen kanssa mennään nukkumaan potan ja sadun kautta, lisäksi pyrin katsomaan että lapsi on väsynyt ja rytmittämään päivän sen mukaan esim jos heräämme tuntia aikaisemmin niin rytmit kulkee silloin tunnin etuajassa.

Oman jaksamiseni kannalta olisi mukava kuulla miten te muut toimitte kiukuttelevan ja temppuilevan lapsen kanssa. Olen nyt rv 32 ja usean tunnin kiukkukohtaus laittaa supistamaan ja hermot hemmetin kireälle.

TILANNE KUVAUS:
Lapsi on aamun aikana ulkoilut ja hänen kanssaan on leikitty (ja väännetty lähes tulkoon kaikesta kuten siitä puetanko päivävaatteet päälle jne. ) ruokailun tai sen yrityksen jälkeen käymme potalla ja valitsemme sadun jonka luemme. Lapselle on kerrottu että kohta lähdemme nukkumaan ja hän saa vielä hetken katsoa kirjaa äidin kanssa. Lapsi viedään omaan sänkyyn jossa hän saa pusut ja halit sekä hyvän unen toivotukset. Sitten alkaa sirkus.
Lapsi tulee pyytämään vettä jota olen antanut yhden kerran. Lapsi on hetken rauhassa ja tulee pois huoneesta, kakka on housussa. Kakka käydään pesemässä pois. Lapsi tulee noin vartin päästä uudelleen ja jälleen on kakka housuissa. Tämän päivän saldo oli sitten neljä vaippaa. Sitten alkaa loikkiminen huoneesta ja sängystä ja lasta viedään takaisin sänkyyn. Nyt olen sitten aloittanut "rangaistukset" Mikäli lapsi ei pysy sängyssä usean pyynnön/ ohjauksen jälkeen niin jokin tietty lelu otetaan häneltä pois ja laitetaan hyllyn päälle. Lelun saa sitten muutamien päivien jälkeen. Välillä huudetaan ja välillä revitään hyllyilta tavaroita ja millon mitäkin nyt tuon ikäinen keksii.

Mutta mitkä ovat tehokkaimmat keinot tälläisen uhmauksen taltuttamiseen? Joka päiväinen yhteenotto useamman tunnin ajan saa mielen todella alas ja fyysinen rasitus on melkoinen. Tietysti mietityttää tulevan vauvan syntymä ja siihen liittyvä muutos, kuinka kohdata uhmaikäinen ilman että on itse aivan hermoraunio?
 
No menet sen lapsen viereen köllöttämään. Tai sit istut vieressä hiljaa etkä päästä pois sängystä. Mikset voi tehdä noin? Meillä ei olisi ikinä jäänyt yksin omaan sänkyyn, ei puhettakaan. Helpoimmalla pääsi kaikki, kun oltiin vieressä estämässä se sirkus.
 
Mun selkä ei kestä sitä lattialla könötystä ja ison mahan kanssa on vaikeaa änkeä pieneen sänkyyn. Muutenkin ongelmana on selkävaivat eteenkin iskiaskipu sekä supistelu. Mä kokeilin tuota jonkin aikaa ja olin kyllä ihan rikki.

Aikuisten sänkyyn en ota juuri siitä syystä että kahden kuukauden kuluttua meillä on vauva joka siellä köllöttää. On ennenkin nukkunut ja jäänyt, nyt siis koettelee rajojaan.
 
nimenomaan ison mahan kanssa makasin meidän sängyssä 2,5v kanssa ja nukuttiin yhdessä kainalopäikkärit. Tyytyväisenä heräs sekä äiti että lapsi. Tuon ikäisistä monikaan ei jää yksin sänkyyn ainakaan päikkäriaikaan, kun olis paljon muutakin kiinnostavaa.
 
Laita potalle vasta vähän myöhemmin/ ekan vaipan jälkeen, on enemmän hyötyä :) Mikäli lapsi tulee huoneesta pois, siellä kannattaa olla hänen kanssaan niin kauan kuin tarve vaatii. Makoilla vieressä,laulaa, jutella hiljaa. Tuon ikäisen on monesti vaikea rauhoittua lepäämään.

Lelurangaistus ei kuulosta oikein toimivalta. Noin pienen voi olla vaikea hahmottaa lelun yhteyttä rangaistuksena nukkumattomuteen, en usko että toimii. En näe muutenkaan ideaa rankaista nukahtamisen vaikeudesta, lapsi tarttee enemmän paikalleen asettamista ja rauhoittamista.
 
Meillä on ollut välillä näitä kausia, jolloin päiväunille meno on vaikeaa. Kausi on kestänyt max 2 viikkoa ja sitten on taas alkanut sujumaan, jos sinnikkäästi jaksaa pitää omasta linjasta kiinni. Toivottavasti teilläkin kohta helpottaa. Nyt huomaan, että täytyy taas laittaa pimentävä verho, kun on näin aurinkoista.
 
Eikö laulaminen juuri virkistä lasta? Mä en tosiaankaan haluaisi aloittaa nyt mitään vieressä kellimistä ja kädestä pitoa kun tähänkin asti ollaan menty ilman niitä. Mun ymmärryksen mukaan niistä tulee sitten opettaa lapsi pois jossain vaiheessa, miksi siis opettaisin lapsen siihen että hänelle lauletaan ja pidellään kädestä kiinni? Kohta on meillä tosiaan se vauva ja uskon että silloin viimestään mulla i ole enää mahdollista kölliä kahta tuntia vieressä ja odottaa että ipana rauhoittuu unille.

Rangaistuksessa en ole vielä niin pitkään katsonut että toimiiko se vai ei, koska ensinhän lapsen tulee nähdä että kun sanon että jos ei jää sänkyyn niin joku lelu lähtee. Totta kai lapsi kokeilee että lähteekö se oikeesti vai oliko vaan vitsi. Nyt siis kaksi lelua jäähyllä ja ainakin ensimmäisen perään kyseltyään osasi sanoa ettei meinnyt kiltisti nukkumaan. Yhdisti siis lelun jäähylle menon omaan käytökseensä. Varmahan ei kai kukaan voi olla ymmärtääkö tosissaan mutta yritän nyt päästä nopeasti ns. niskan päälle.
 
No menet sen lapsen viereen köllöttämään. Tai sit istut vieressä hiljaa etkä päästä pois sängystä. Mikset voi tehdä noin? Meillä ei olisi ikinä jäänyt yksin omaan sänkyyn, ei puhettakaan. Helpoimmalla pääsi kaikki, kun oltiin vieressä estämässä se sirkus.

Joo, helpollahan sitä lapsen kanssa aina pitääkin päästä, just.

Meillä on lapsi opetettu pysymään sängyssä (jo ennen 2v) taluttamalla vain takaisin sanomatta sanaakaan. Kannattaa huolehtia siitä että lapsi on varmasti väsynyt, eikä lähteä mihinkään palveluihin. Kakat tietty pestään vähin äänin, mutta muuten ei seurustella. ELi ekan kerralla viet takaisin ja sanot jotain "nyt nukutaan, hyviä päiväunia" ja jos sen jälkeen tulee pois, viet aina lapsen sanaakaan sanomatta coolisti hermostumatta takaisin. Ennen pitkää jää sänkyyn, kun ei saakaan hakemaansa huomiota/reaktiota äidiltä.
Saattaa kestää useita päiviä jos on kovapäinen tapaus, mutta kannattaa olla johdonmukainen. :) Kannattaa myös tehdä tämä mahdollisimman pian, koska vauvan synnyttyä et välttämättä pysty käyttämään esikoisen nukkumaan laittoon hirveästi aikaa.

Toinen vaihtoehto on sopia lapsen kanssa (jos jo ymmärtää tällaisen päälle), että saa vaikka tarran aina kun käy reippaasti nukkumaan. Kun niitä on kerätty tietty määrä, hän saa valita itselleen palkinnoksi esim. pienen lelun kaupasta.
 
mun mielestä on liikaa vaaditttu, että lapsen pitäis jäädä yksinään sänkyyn odottaa unta. Kun ei se tässä tapauksessa onnistu. Lapsi on liian pieni sellaiseen. Ja tuntuu tosi törkeältä toi lelujen vienti. Tosi pulassa ootki vauvan synnyttyä, jos olet noin ehdoton ja kapeakatseinen, ettei lasta voi edes nukuttaa. Mahtaa illat olla teillä helvettiä.
 
Ei ole elämä eikä sen illat helvettiä.

Ilmeisesti rajojen asettelu lapselle on vierasta joillekin. En koe olevani natsi kun vanhempana minä määrään koska meillä nukutaan ja koska syödään.
 
Ei ole elämä eikä sen illat helvettiä.

Ilmeisesti rajojen asettelu lapselle on vierasta joillekin. En koe olevani natsi kun vanhempana minä määrään koska meillä nukutaan ja koska syödään.

Et tietenkään ole mutta keinoja kannattaa tarkistaa, lapsi on pieni vielä. Kuten edellä tuli, lapsi on konkretiaa vaativa otus. Ei ole järkevää yhdistää lelun pois ottamista nukuttamisongelmaan lapsen ollessa noin pieni. Kun lapsi on 4v, sen käyttö voi olla perusteltua. Tuon ikäisiltä meillä on leluja otettu pois vain jos heittelevät tms. niitä. Silloin yhteys on selkeä ja johdonmukainen.

Mietit miten lapsi vieroitetaan nukuttamisrituaaleista jos niihin lähdetään mukaan. Ei sitä tarvitse tehdä. Rituaalit tuovat turvaa ja niitä jatketaan kunnes lapsi on valmis niistä irtautumaan. Lapset kasvavat, ei heitä välttämättä tartte vierottaa mitenkään. Ei meillä 4-5v eteenpäin ole tarvinnut kuin heittää peitto korviin ja sammuttaa valot. Eihän lapsi montaa vuotta enää edes päikkyjä nuku :)

Eihän esim päiväkodeissakaan pyritä nukuttaaan lapsia itsekseen vaan samoja rituaaleja toistetaan vuodesta toiseen (sadut yms). Ne rauhoittavat lasta ja toistuessaan tuovat turvaa, mikä on nukahtamisen edellytys. Meillä eskareiden lepohetkelläkin käytetään ihan samoja menetelmiä kuin 2-vuotiaille aikoinaan, lukemista, äänikasetteja jne. Eivät enää nuku, mutta lepäävät hetken.

Johdonmukaisuus ja kuri ovat tärkeitä, mutta lapsesi on vielä pieni ja kun puhutaan nukahtamisen vaikeudesta, ei ole pelkästä sääntöjen kuuntelemisesta kyse. Nukahtaminen on irtautuminen vanhemmasta ja irtautuminen kivoista puuhista. Ei kannata odottaa pikkuiselta liikoja vaan tukea lasta jämäkästi, mutta lempeästi. Se ei tee sinusta kasvattajana lepsua.
 
. En koe olevani natsi kun vanhempana minä määrään koska meillä nukutaan ja koska syödään.

Jaa, musta toi kuulostaa natsimeiningiltä. Asiat kun voi tehdä toisellaki tapaa. Kyllä mäkin todellakin määrään nukkumaanmenoajat, mutta toimin niin, että edes uhmaiässä ei tullu ongelmia. Jos olisin tehny niinkuin sä, niin ois ollu ihan sama ongelma ku nyt sulla.

Katsos kun asioista voi tehdä ongelman, tai sit voi tehdä asiat niin, että niistä ei tule ongelmaa.
 
[QUOTE="vieras";23317756]Et tietenkään ole mutta keinoja kannattaa tarkistaa, lapsi on pieni vielä. Kuten edellä tuli, lapsi on konkretiaa vaativa otus. Ei ole järkevää yhdistää lelun pois ottamista nukuttamisongelmaan lapsen ollessa noin pieni. Kun lapsi on 4v, sen käyttö voi olla perusteltua. Tuon ikäisiltä meillä on leluja otettu pois vain jos heittelevät tms. niitä. Silloin yhteys on selkeä ja johdonmukainen.

Mietit miten lapsi vieroitetaan nukuttamisrituaaleista jos niihin lähdetään mukaan. Ei sitä tarvitse tehdä. Rituaalit tuovat turvaa ja niitä jatketaan kunnes lapsi on valmis niistä irtautumaan. Lapset kasvavat, ei heitä välttämättä tartte vierottaa mitenkään. Ei meillä 4-5v eteenpäin ole tarvinnut kuin heittää peitto korviin ja sammuttaa valot. Eihän lapsi montaa vuotta enää edes päikkyjä nuku :)

Eihän esim päiväkodeissakaan pyritä nukuttaaan lapsia itsekseen vaan samoja rituaaleja toistetaan vuodesta toiseen (sadut yms). Ne rauhoittavat lasta ja toistuessaan tuovat turvaa, mikä on nukahtamisen edellytys. Meillä eskareiden lepohetkelläkin käytetään ihan samoja menetelmiä kuin 2-vuotiaille aikoinaan, lukemista, äänikasetteja jne. Eivät enää nuku, mutta lepäävät hetken.

Johdonmukaisuus ja kuri ovat tärkeitä, mutta lapsesi on vielä pieni ja kun puhutaan nukahtamisen vaikeudesta, ei ole pelkästä sääntöjen kuuntelemisesta kyse. Nukahtaminen on irtautuminen vanhemmasta ja irtautuminen kivoista puuhista. Ei kannata odottaa pikkuiselta liikoja vaan tukea lasta jämäkästi, mutta lempeästi. Se ei tee sinusta kasvattajana lepsua.[/QUOTE]

täysi peesi. rakentavasti jaksoit kirjoittaa. pointsit sulle.
 

Uusimmat

Yhteistyössä