Vauvan itku

[äititititi]

Tuli mieleen tosta kun joku oli kirjotellut "huudatusunikoulusta". Ite en sellasta kyllä harrastelis mutta mietin että kuinka pitkä yksin itkeminen voi olla haitallista vauvan kehitykselle?

Esimerkiksi kun olen yksin kotona meidän vähän alle 4kk vauvan kanssa ja se alkaa itkemään nälkäänsä. Yleensä kyllä huomaan jo siinä vaiheessa että on nälkäinen, että viihtyy vielä ihan rauhassa tutti suussa yksin sen aikaa että lämmitän maidon. Mutta jos on esim väsynyt ja nälkäinen niin sillon monesti vaan huutaa. Onko väärin jättää huutava vauva esim viereiseen huoneeseen tai keittiöön odottamaan muutamaksi minuutiksi että saan maidon pulloon ja lämmitettyä? Olen kokeilut kyllä vauva sylissä lämmittää maidon mutta siinä kestää paljon kauemmin, joten vauva joutuu olla kauemmin nälkäisenä.

Tai vähän erilaisempi esimerkki.. olin vessassa ja kesti kun oli vähän maha sekasiin. Juuri kun istuin pöntöllä niin vauva heräsi uniltaan ja huuto alkoi. Joutui siis yksin itkeä sen aikaa kun olin vessassa. Ja siellä kyllä meni jonkin aikaa ennenkun olin valmis.

Niin. Eli missä menee "raja" , ja oisitteko toimineet jotenkin muuten noissa tilanteissa?

 

[itkut]

Tää taitaa olla tuollainen ikuisuus kysymys. Vastaus löytyy varmaan jokaisen äidin omasta sydämestä, kuinka kauan pystyy lastaan huudattamaan. Kyllä normaali ihminen "rajan" tuntee nahoissaan. Maalaisjärkeä. Samoja juttuja olen itsekkin pohtinut tyttäreni koko olemassaolonsa ajan..

 

[hoya bella]

Mun sydän ei kyllä anna vauvan huutaa yhtään enempää kuin on ihan pakko. Mä keskeytän vessareissut jos vauva itkee, käyn vessassa joskus myöhemmin tai jos kauhee hätä on niin otan vauvan vessaan joko syliin tai sitteriin. Ihan alussa kun vauva eli korvikkeilla kun mulla ei tullut vielä tissimaitoa niin lämmitin vauva sylissä sen maidon, niin vauva sai ainakin läheisyyttä vaikka itki nälkäänsä eikä hylättynä yksin itkeny jossain. Eikä se lämmittäminen vauvan kanssa nyt sen enempää aikaa vie kun ilman vauvaa.

 

[..]

jaa sitten kun käy esim niin että on just istunut imettämään vauvaa sohvalle kahvikupin kanssa niin taapero tuleekin viereen könyämään ja kaataa sen kahvimukin siihen sohvalle. ja vauva huutaa suoraa huutoa koko sen ajan kun sohvan kuivaus kestää. tai kun se sama taapero ilmoittaa just sillon että 'kakka' ja se kakkaahan ei odota, se tulee just sillon ku se tulee
pointtini tässä on se että esikoiset on ihan oikeesti aina niin hyvin palveltuja(niin myös tuo minun esikoiseni) että ongelma on enempi se että kaikki pitäis olla just nyt heti kuin se että olisivat jotenkin traumatisoituja siitä että hetken joutuvat odottamaan.
kannattaa vaikka laulaa jotain rauhallista laulua tms kun lämmittää sitä maitoa, että vauva kuitenkin tietää että äiti on lähellä.

 

[äititititi]

Tää taitaa olla tuollainen ikuisuus kysymys. Vastaus löytyy varmaan jokaisen äidin omasta sydämestä, kuinka kauan pystyy lastaan huudattamaan. Kyllä normaali ihminen "rajan" tuntee nahoissaan. Maalaisjärkeä. Samoja juttuja olen itsekkin pohtinut tyttäreni koko olemassaolonsa ajan..

Joo siis ei nyt ole siitä kyse että kauanko pystyy huudattamaan, ei se kivaa ole että se joutuu yksin huutamaan hetkenkään mutta menen niin pian vauvan luokse kun vaan kerkeän.

Mutta enpä tiiä onko sekään nyt niin kivaa jos lähtisin kesken wc-toimituksen hyppelehtimään vauvan luokse ja kun mahakin oli niin sekaisin että siitä ei olis hyvää seurannut

 

[hih ja hah]

Mun sydän ei kyllä anna vauvan huutaa yhtään enempää kuin on ihan pakko. Mä keskeytän vessareissut jos vauva itkee, käyn vessassa joskus myöhemmin tai jos kauhee hätä on niin otan vauvan vessaan joko syliin tai sitteriin. Ihan alussa kun vauva eli korvikkeilla kun mulla ei tullut vielä tissimaitoa niin lämmitin vauva sylissä sen maidon, niin vauva sai ainakin läheisyyttä vaikka itki nälkäänsä eikä hylättynä yksin itkeny jossain. Eikä se lämmittäminen vauvan kanssa nyt sen enempää aikaa vie kun ilman vauvaa.

Ihanko oikeesti katkaset paskan ja miten? Heh..lievää ylihysterisointia sanon minä!

 

[Oddsocks]

Aina ei kaikille asioille vaan voi mitään, ihmisiähän tässä ollaan. Vatsavaivat jne. olen hoitanut niin, että juttelen vauvalle vessasta, tai pidän siellä sylissä jos pystyn. Minusta yhtä tärkeää kuin nälän tyydyttäminen, on senkin kertominen, että pikkanen ei ole yksin kun mahaa ja maailmaa mullistaa mistä syystä vaan. Nyt pojan ollessa 16kk, on tilanteita joissa ei kaikkea haluamaansa(hänestä yhtäkuin tarvitsemaansa) voi saada, mutta läsnä voi silti olla sanoin ja elein. Kyllä 4kk vanhakin jo äänen kuulee ja tuntee, vaikkei siitä rauhoittuisikaan.

Itse tiedät parhaiten, mikä tuntuu parhaalta ja mitä itse arvostat. Harvempi lapsi sitä traumoja saa muutaman minuutin itkusta yksinään, mutta en ole kyllä itse osannut koskaan sitä kuunnella (ennenkuin nyt kun on pakko, kun kaikkea ei voi ja saa antaa enää periksi) vaan touhusin kaikki asiat lapsi sylissä, kainalossa, kantoliinassa jne. kun hän niin tahtoi. Minusta jo se, että pohdit asiaa on osoitus siitä, että lapsesi on hyvissä käsissä

 

[itkut]

joo, jokainen tavallaan. Itsellä oli vauva aina vessassakin mukana. Vauvat nyt vaan sattuvat haluamaan kaiken nyt ja heti, ei niitä tuossa iässä vielä voi opettaa kärsivällisiksi, vain äidin voi. Ja mitä tuohon kahvinjuonti esimerkkiin tulee: Älkää hyvät ihmiset juoko kahvia samaan aikaan kun imetätte!!!

 

[..]

joo, jokainen tavallaan. Itsellä oli vauva aina vessassakin mukana. Vauvat nyt vaan sattuvat haluamaan kaiken nyt ja heti, ei niitä tuossa iässä vielä voi opettaa kärsivällisiksi, vain äidin voi. Ja mitä tuohon kahvinjuonti esimerkkiin tulee: Älkää hyvät ihmiset juoko kahvia samaan aikaan kun imetätte!!!

nyt vaan on niin että tässä huushollissa sitä kahvia ei ehdi juomaan jos ei sitä saa tehdä silloinkun imettää

 

[äititititi]

joo, jokainen tavallaan. Itsellä oli vauva aina vessassakin mukana. Vauvat nyt vaan sattuvat haluamaan kaiken nyt ja heti, ei niitä tuossa iässä vielä voi opettaa kärsivällisiksi, vain äidin voi. Ja mitä tuohon kahvinjuonti esimerkkiin tulee: Älkää hyvät ihmiset juoko kahvia samaan aikaan kun imetätte!!!

No mä en ajatellut nukkuvaa vauvaa käydä herättämässä sen takia että se pääsee mun mukaani paskalle
Ja enpä arvannut että se herää juuri kun olen vessassa.

 

["Mmm"]

Jaa-a, kuinka kauan raaskit ite kuunnella itkevää vauvaa.

Meillä tyttären vauva aikana toimin, niin että, jos tytär oli päiväunilla, niin hoidin vessa käynnit ovi auki. Maidon lämmitin, niin että, tytär oli sitterissä ja sitterin kuskasin ihan lähelle itteeni tai sit useimmiten pidin sylissä ja samalla lämmitin maidon.

Nyt kun tytär on 1v, niin en uskalla jättää tota elohopeeta yksin edes muutamaks sekunniks. Kiipeilee sohvalle ja on kyllä niin, varomaton muutenkin, kun menee ja touhuu pää kolmantena jalkana. Otan vessaan mukaan, tosin meillä parku pääsee jos, satun yksin mennä vessaan. Itkee ja hakkaa ovee ja sit onkin heti päästettävä, tää on ihan sama vaikka mies oiski kotona, itkee silti vessan oven takana niin, kauan että, vessasta tuun pois . Meillä ei ole huudatettu tytärtä, käyn ite niin, herkillä että, mun sydän ei kestä jos tytär itkee .

 

[ninaTT]

Mä pyrin vastaamaan vauvan tarpeisiin jo ennen ku itku alkaa, muiden signaalien perusteella. Harvemmin tyttö viittä tai kymmentä sekuntia pitempään joutui itkemään vauvana.

 

[siis täh]

Ai jotkut oikeasti ryntäävät kesken vessasa asioinnin itkevän vauvan luo Luulin sen olevan urbaanilegenda. Tungetteko siis vain vähän paperia housuun ja menettä jatkamaan vauva sylissä?

 

["vieras"]

Mulla on kuopus nyt viisi kuukautta ja on tosi temperamenttinen siinä mielessä, että sitä maitoa pitäisi tulla just nyt eikä melkein. Ja kun ollaan lehmänmaidottomalla korvikkeella, hetki sen tekemisessä kestää. En todellakaan ota vauvaa syliini huutamaan keittiöön keskellä yötä, jolloin koko perhe herää (esikoinen nukkuu isänsä kanssa omassa huoneessaan) vaan jätän makkariin ja menen tekemään korvikkeen. Prosessissa kestää n. 40 sek-minuutti, enkä todellakaan aio kokea siitä syyllisyyttä.

 

[Maira]

Annan/annoin huutaa, toki koitin selviytyä niin nopeasti kuin mahdollista lapsen luokse, mut en mä paskantamista kesken jättänyt sen takia jos hätä oli..En ole myöskään shamppoot päässä juossu vauvaa kattoo vaan nopeasti huuhdellu itteni ja mennyt sit, ei se lapsi rikki mene jos pienen hetken venyttelee äänijänteitään.. *avaa sateenvarjon*

 

[Madicken04]

Annan/annoin huutaa, toki koitin selviytyä niin nopeasti kuin mahdollista lapsen luokse, mut en mä paskantamista kesken jättänyt sen takia jos hätä oli..En ole myöskään shamppoot päässä juossu vauvaa kattoo vaan nopeasti huuhdellu itteni ja mennyt sit, ei se lapsi rikki mene jos pienen hetken venyttelee äänijänteitään.. *avaa sateenvarjon*

Tuota linjaa. Toki pyrin ajoittelemaan ne hiustenpesut sellaisille hetkille kun vauva todennäköisesti on pidemmillä unilla jne.

Meillä on myös kaksi isompaa lasta ja jos toinen heistä tekee jotain vaarallista tai tarvitsee akuutimmin apuani niin vauva joutuu sen aikaa odottelemaan. Jos ollaan vaikka uloslähdössä ja tällä hetkellä minulla on itseni lisäksi kolme lasta puettavanani niin en jätä yhtä kuumissa toppavaatteissaan odottelemaan pidemmiksi ajoiksi jotta välillä keskittyisin vauvaan. Toki sen itkevän vauvan voin hakea toisesta huoneesta siihen viereen sitteriin odottelemaan vuoroaan ja siinä juttelemalla ja hyssyttämällä voi itku hyvinkin rauhoittua. Mutta isosiskon pukemista en vauvan takai lopeta kesken.

Silloin kun muuta tekemistä ei ole niin vastaan nopeasti itkuun ja oikeastaan vauva kulkee mukanani niin tiiviisti että harvemmin edes tarvitsee itkeä.


mitä kotihommiinkin tulee niin meidän kolmesta lapsesta kaikki ovat olleet sellaisia että lapsi kainalossa niiden hommien hoitaminen ei pidemmän päälle onnistu. Kantoliina auttaa joissain tilanteissa, sitteri toisissa tai sitten vaan lelujen kanssa lattialle seurailemaan. Joskus oikeasti kadehdin ihmisiä joilla on vauvat joita pystyy noin vain kevyesti kantamaan mukana samalla kun hoitaa kotitöitä.