Kumpi meistä on kohtuuton?

["vieras"]

Huoh. Mitä helvettiä ton toisen lapsen puiminen tässä auttaa? Ja aapeella on jo hoitaja
Et taida ihan ymmärtää miten vakava mielen sairastuminen oikeasti on.

Itse olen sitä mieltä että sun miehesi pitäisi ymmärtää sun sairaus, ja sitä mukaa auttaa sinua kotitöissä, ja myös osallistua enemmän lasten hoitoon (yöheräämiset), sitä kauttahan sinä olet virkeämpi, ja seksikin voi olla jonkun ajan päästä ihan kiva ajatus sinulle. Se olisi aika win-win tilanne jos miehesi ymmärtäisi että kun tukisi sinua, asiat alkaisi menemään parempaan suuntaan ja parisuhdekkin voisi paremmin...

eli siis miehen pitäisi olla yli-ihminen "koska äiti on nyt vähän väsynyt". Olen erimieltä. Tässä maailmassa kannattaisikin masentua, jos saa sillä vapautuksen kotitöistä ja lapsista.

 

[Maira]

Huoh. Mitä helvettiä ton toisen lapsen puiminen tässä auttaa? Ja aapeella on jo hoitaja
Et taida ihan ymmärtää miten vakava mielen sairastuminen oikeasti on.

Itse olen sitä mieltä että sun miehesi pitäisi ymmärtää sun sairaus, ja sitä mukaa auttaa sinua kotitöissä, ja myös osallistua enemmän lasten hoitoon (yöheräämiset), sitä kauttahan sinä olet virkeämpi, ja seksikin voi olla jonkun ajan päästä ihan kiva ajatus sinulle. Se olisi aika win-win tilanne jos miehesi ymmärtäisi että kun tukisi sinua, asiat alkaisi menemään parempaan suuntaan ja parisuhdekkin voisi paremmin...

Mistä se mies repii energian kaikkeen?

Jos työpäivät on niin pitkiä että ei ehdi välillä lapsiaan näkemään ja työ vaativaa niin miten se mies jaksaa?Ei se nyt niin mene että kotona olevaa äitiä vaan hoidetaan ja odotetaan että leivän pöytään tuova uhrautuu ja vetää ittensä piippuun..Apu pitäisi tässä kohtaa ottaa sieltä tukiverkosta tai neuvolan kautta muualta.

Kohta tilanne on se että siellä on 2 uupunutta aikuista.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="akka";23577459]Masentuneen ihmisen kanssa on todella vaikea elää,käydä vastuullisessa työssä,mahdollisesti hoitaa vielä lapsiakin ja tehdä kotitöitä ja elää seksittömässä parisuhteessa.Vaatii todella paljon luonnetta että jaksaa sitä vuosikausia.
Sinun kannaltasi ajatellen kun elämässä ei huvita mikään ja olet tyytymätön miehesi panokseen perheessänne,olette umpikujassa.[/QUOTE]

Kyllä, umpikuja on juurikin oikea sana kuvaamaan tätä tilannetta!

 

[Mt-hoitaja]

Ja vielä vastaan otsikon kysymykseen, jollei sitä viestistäni tajunnut... Miehesi on todellakin kohtuuton. Ja näistä kommenteista jota tähän on tullut, huomaa ettei ihmisillä ole harmainta aavistustakaan minkälaista vaikea masennus on.

 

[kuulostaa tutulta]

Täydet sympatiat ap:lle täältä suunnalta! Jotkut jotka tähän on kommentoineet eivät todellakaan tajua, mitä on olla oikeasti masentunut. Kyllä silloin kaipaisi mieheltä enemmän apua, eikä ainakaan vaan mitään seksin kinuamista!!!

 

[Toinen väsynyt]

No on todella kohtuutonta vaatia seksiä tollasessa tilanteessa. Laita se mies tekemään kotityöt vähäksi aikaa ja keskity itse lepäämiseen. Pystyisittekö laittamaan lapset hoitoon vaikka viikonlopuksi tai voisitko itse lähteä jonnekkin rentoutumaan? Pieni irtiotto saattaisi edes hetkellisesti piristää. Ymmärrän tilanteesi hyvin, minulla on myös pitkään jatkunut masennus ja 1v4kk vanhan yöheräilyjen vuoksi olen jatkuvasti niin väsynyt. Onneksi välillä on jaksoja jolloin tyttö nukkuu yöt putkeen.

 

[Mt-hoitaja]

Mistä se mies repii energian kaikkeen?

Jos työpäivät on niin pitkiä että ei ehdi välillä lapsiaan näkemään ja työ vaativaa niin miten se mies jaksaa?Ei se nyt niin mene että kotona olevaa äitiä vaan hoidetaan ja odotetaan että leivän pöytään tuova uhrautuu ja vetää ittensä piippuun..Apu pitäisi tässä kohtaa ottaa sieltä tukiverkosta tai neuvolan kautta muualta.

Kohta tilanne on se että siellä on 2 uupunutta aikuista.

Nii-in, miten aloittaja jaksaa ? Odotellen mahdollista lisädiagnoosia vielä, herää joka yö, väsyy, ja oireet pahenee ja sairastuu pian pahemmin vielä, joka tarkoittaa sitä mahdollisesti että lastenkin hyvinvointi voi jossain vaiheessa kärsiä.

Kyllä sen pitäisi mun mielestä mennä niin, että miehen pitäisi osallistua enemmän. Jos mies tajuaisi mistä tässä on kyse, varmasti auttaisikin enemmän, tai sitten mies ei vaan välitä. Piippuun asti miehen ei tarvitsisi itseään vetää, mutta koittaa auttaa vielä enemmän. 2 uupunutta aikuista varmasti onkin tossa perheessä jo.
Ap:n mies on olennainen osa tukiverkostoa, ja hänen pitäisi myös ymmärtää se.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23577520]eli siis miehen pitäisi olla yli-ihminen "koska äiti on nyt vähän väsynyt". Olen erimieltä. Tässä maailmassa kannattaisikin masentua, jos saa sillä vapautuksen kotitöistä ja lapsista.[/QUOTE]

Eihän ap oo puhunu mitään, että haluaa kokonaan vapautuksen lapsista ja kotitöistä. Vähän vaan apua!!!

 

[Vastaaja]

olette kyllä sellaisessa umpisolmussa ja kierteessä, ettei tuosta hyvä seuraa. No itse en ole ollut masentunut...ainakaan tietääkseni...mutta meidän nuorimmilla lapsilla oli ikäeroa alle kaksi vuotta. Toisella vatsavaivoja, toinen sairaalakierteessä, heräämisiä mulle n. 14 kertaa yössä. Voin kertoa ettei paljon tullut nukuttua. Miehen työ ei vastuullista eikä vaativaa, itse hoidin yöheräämiset 24/7, enkä muuta edes vaatinut. Hengissä siitä selvisi.

Seksi...joo, ei kiinnostanut. Ei siksi, ettei mies heräillyt tai tehnyt kotitöitä...ei niitä nyt NIIN paljon ole. Ei vaan kiinnostanut ko. miehen kanssa enää. Voihan siihen kaikki maailman tekosyyt keksiä, mutta jätän väliin, kipinä oli mun puolelta hiipunut. Vaikka mies olisi tehnyt kaikkensa, ei olisi kiinnostanut. Toki velvollisuudesta hommat hoidin ja kumpikin oli tyytymättömiä.

No erohan siitä tuli. Nyt hoidan kolme lasta ja kaikki kotityöt itse ja yksin ja kummasti se seksi maistuu uuden miesystävän kanssa vaikka kuinka usein...eikä tarvi keksiä tekosyitä.

 

[Mt-hoitaja]

[QUOTE="vieras";23577520]eli siis miehen pitäisi olla yli-ihminen "koska äiti on nyt vähän väsynyt". Olen erimieltä. Tässä maailmassa kannattaisikin masentua, jos saa sillä vapautuksen kotitöistä ja lapsista.[/QUOTE]

Kommenttisi on aika typerä. "Vähän väsynyt" ja vaikeasti masentunut ovat kaksi täysin eri asiaa...

 

[Mt-hoitaja]

Käytkö ap jossain terapiassa? Jos, oisi todellakin hyvä asia että mies tulisi sinne mukaan.

 

[---]

[QUOTE="Aloittaja";23577452]Oletko koskaan kuullut synnytyksen JÄLKEISESTÄ masennuksesta?[/QUOTE]

Olen.

"Meillä tilanne siis se, että olen sairastanut vaikeaa masennusta muutaman kuukauden parempaa jaksoa lukuunottamatta kohta kolme vuotta."

Miksi kuopus siis?

 

[Maira]

Nii-in, miten aloittaja jaksaa ? Odotellen mahdollista lisädiagnoosia vielä, herää joka yö, väsyy, ja oireet pahenee ja sairastuu pian pahemmin vielä, joka tarkoittaa sitä mahdollisesti että lastenkin hyvinvointi voi jossain vaiheessa kärsiä.

Kyllä sen pitäisi mun mielestä mennä niin, että miehen pitäisi osallistua enemmän. Jos mies tajuaisi mistä tässä on kyse, varmasti auttaisikin enemmän, tai sitten mies ei vaan välitä. Piippuun asti miehen ei tarvitsisi itseään vetää, mutta koittaa auttaa vielä enemmän. 2 uupunutta aikuista varmasti onkin tossa perheessä jo.
Ap:n mies on olennainen osa tukiverkostoa, ja hänen pitäisi myös ymmärtää se.

Siis kyllä mä ymmärrän kuinka pahaa masennus voi olla, mutta ihan oikeasti, ei siltä mieheltäkään voi älyttömiä vaatia, hän kuitenkin osallistuu jonkin verran, eli kukaan ei voi väittää etteikö mies mitään tekisi.
Mies on ollut vasta vähän aikaa tässä uudessa työssään ja työ on vaativaa, nyt jos alkaa ote lipsumaan ja pitää pyydellä vapaita yms. mitenköhän käy työn jatkon kanssa?

Edelleen mä olen sitä mieltä että se suurin apu pitäisi hankkia kodin ulkopuolelta.

 

[Silmukka-]

[QUOTE="vieras";23577549]Eihän ap oo puhunu mitään, että haluaa kokonaan vapautuksen lapsista ja kotitöistä. Vähän vaan apua!!![/QUOTE]

Ap haluaa että mies valvoo enemmän öitä lasten kanssa, se on mielestäni aika kohtuuton vaatimus ottaen huomioon että mies on vastuullisessa työssä ja nyt jo valvoo yhden yön vaikka ilmeisesti vapaapäiviä on vain 2 jos normi työsuhteessa.
Ratkaisu ei todellakaan ole se että mieskin ajetaan piippuun.

Omalla puolisolla oli joitain vuosia sitten totaalinen burn out ja siihen liittyvä masennus, voin vaan sanoa että jumalauta kun otti koville myös minulla mutta sitä ei oikein voinut ääneen sanoa tai olisi leimattu itsekkääksi. Hiljaa tilanne vain nakersi tunteita miestä kohtaan enkä sitä toivo ap.lle ja siksi en näe ratkaisuksi kaataa miehen niskaan lisää vastuuta.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="vieras";23577485]ei kukaan nainen VOI vaatia että mies joka käy töissä, heräilee vauvan kanssa öisin.. Mee ite töihin ja heräile öisin. Voin kertoa ettei ole mitään herkkua.. Meillä siihen oli pakko mennä hetkeksi kun itse olin leikkauksessa vauvan ollessa ihan pieni ja vauva heräisi öisin useasti. mies oli kuin kävelevä zombie. Käytä tämäkin aika ja kaikki lasten päiväuniajat nukkumiseen, älä lorvi netissä. Ulkoile, syö hyvin (ja terveellisesti!!!), pidä itsestäsi huolta. Seksi auttaa myös moneen huoleen, älä ainakaan seksillä kiristä miestäsi..[/QUOTE]

Vaihdoimme osia miehen kanssa kun minulla oli parempi vaihe ja luulin parantuneeni. Menin töihin ja mies hoiti lapsia. Töiden lisäksi hoidin kotitöistä kaupassa käynnit, ruoan laitoin, pyykit. Masennuin kahta kauheammin ja olen ollut sairaslomalla vuoden, en ole työkykyinen.

Ulkoilen kolme kertaa päivässä, pyrin syömään mahdollisimman hyvin ja hemmetti vie, teen kaikkeni että tästä paskasta pääsisi pois. Päiväunet nukun aina kun se vain on mahdollista.

Seksi auttaa sillon, kun niitä haluja on. Silloin kun seksistä ei saa yhtään mitään, mikään virike ei tuo haluja, olet vain panopuuna eikä mikään tunnu missään, niin silloin siitä on aika hemmetin vaikeaa saada voimia. Seksin jälkein vain itkettää ja on hyväksikäytetty olo, siitä huolimatta en ole koskaan seksillä miestä kiristänyt ja seksiä mies kyllä saa, laadusta en sano mitään.

Jos tämä on ainoa paikka, josta pystyn henkistä tukea saamaan, onko se silloin väärin ja vain netissä lorvimista?

 

[Mep]

Mulla on kokemusta reilun vuoden kestäneestä synn.jälkeisestä masennuksesta. Silloin saimme (kun vihdoin älysin pyytää) kaupungilta perhetyöntekijän avuksi kerran viikossa.
Enempään ei ollu kaupungilla resursseja...ylläri.

Mutta siitäkin vähästä oli apua. Lepäsin tai kävin virkistäytymässä kahvilla itsekseni sen 3h minkä hoitaja oli paikalla.

Suosittelen myös vuorottelemaan nukkumisessa ja järjestämään sulle yhden kunnon yön viikossa (jossakin muualla kuin kotona).

Mulle ei lääkkeet auttaneet yhtään, mutta keskusteluterapia sitäkin paremmin. Ja UNI.

Kyllä se aurinko vielä paistaa! Seksin vonkumisen saa ukkos unohtaa, sorry vaan.

 

["minä"]

Nimittäin sinun voi olla vaikea saada helpotusta noihin yöheräämisiin, koska ymmärrän kyllä, ettei miehesi niistä voi vastuuta ottaa. Yritä siksi helpottaa päiviä.

Tuota kommenttia en kyllä täysin ymmärrä. Minä ainakin olen palannut ihan vaativaan työhön aina äitiysloma jälkeen. Ja yöheräilyjä on ollut tuolloin vielä paljon (siis usein tuo kymmenenkin yössä). Ja niin vaan olen onnistunut hoitamaan sekä yöheräilyt niin arkena kuin viikonloppuisin työni ohessa. Kyllä terve ihminen tarvittaessa jaksaa. Masentunut ei välttämättä jaksa vaikka kotona olisikin.

 

[Mt-hoitaja]

Siis kyllä mä ymmärrän kuinka pahaa masennus voi olla, mutta ihan oikeasti, ei siltä mieheltäkään voi älyttömiä vaatia, hän kuitenkin osallistuu jonkin verran, eli kukaan ei voi väittää etteikö mies mitään tekisi.
Mies on ollut vasta vähän aikaa tässä uudessa työssään ja työ on vaativaa, nyt jos alkaa ote lipsumaan ja pitää pyydellä vapaita yms. mitenköhän käy työn jatkon kanssa?

Edelleen mä olen sitä mieltä että se suurin apu pitäisi hankkia kodin ulkopuolelta.

En minäkään missään vaiheessa ole tarkoittanut että mieheltä vaadittaisiin jotain älyttömiä, esimerkiksi toinen vkonlopun yö, jos mies uhraisi vaikka sen? Mielestäni se ei ole kohtuutonta... Jonkun verran kyllä osallistuukin, muttei riittävästi koska aloittajasta nämä hänen tehtävät tuntuu liian raskailta ja vaikeilta hoitaa yksin. Enkä ole myöskään meinannut että miehen pitäisi pyydellä vapaita töistä tms. Ap varmasti saakin apua "ulkopuolelta" , kun puhuin hoitajastaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="minä";23577595]Tuota kommenttia en kyllä täysin ymmärrä. Minä ainakin olen palannut ihan vaativaan työhön aina äitiysloma jälkeen. Ja yöheräilyjä on ollut tuolloin vielä paljon (siis usein tuo kymmenenkin yössä). Ja niin vaan olen onnistunut hoitamaan sekä yöheräilyt niin arkena kuin viikonloppuisin työni ohessa. Kyllä terve ihminen tarvittaessa jaksaa. Masentunut ei välttämättä jaksa vaikka kotona olisikin.[/QUOTE]

Tuo on niin totta! Entäs tosiaan tilanne silloin jos kumpikin käy töissä? Pakkohan sen miehen on silloin hoitaa yöheräilyt useammin.

 

[TÄH]

Miten tuon ikäiset herättää yöllä?????????????????????

 

["etta"]

teistä se kohtuuton on mies! voi hyvänen aika. siis hänen tulisi yksinkertaisesti hyväksyä perheenne tilanne, ja muuttaa omaa toimitaansa. vaikka sitten työn kustannuksella. itse olen lapsuuden insestitrauman takia "työkyvytön" kotiäiti, nyt saatu lapset tosin hoitoon päiviksi, miehellä todella stressaava työ yrittäjänä, ja vaikka joutuu tosi koville työssä(esim tekemään myös öitä, jotta pärjättäis), niin ottaa päävastuun kaikesta, yöheräilyistä, illoista ym. kyselee päivittäin minun vointiani ym. tiedän kyllä että olen saanut ihan liian hyvän ja jaksavan miehen, mutta jotenkin olen nähnyt miten PALJON mies voi joustaa ja tukea.

 

["Jep"]

Onko sinulla lääkärintodistus?

 

["Aloittaja"]

Ehdottaisin teille siivoojaa kotiin kerrran viikossa. Sinulta vähenisi yksi stressinaiheuttaja. Lisäksi tutkit seurakunnan yms kerhomahdollisuudet ja laitat 3v:n pari-kolme kertaa viikossa kerhoon. Alat nukkumaan päiväunia kun lapset nukkuvat.

Nimittäin sinun voi olla vaikea saada helpotusta noihin yöheräämisiin, koska ymmärrän kyllä, ettei miehesi niistä voi vastuuta ottaa. Yritä siksi helpottaa päiviä.

Meillä ei valitettavasti ole varaa siivojaan, tätä olen koittanut miehelleni ehdotella.

Vanhempi on jonossa kerhoon, todennäköisesti pääsee vasta syksyllä mukaan.

Nukun jo päiväunet aina kuin mahdollista.

 

[Maira]

En minäkään missään vaiheessa ole tarkoittanut että mieheltä vaadittaisiin jotain älyttömiä, esimerkiksi toinen vkonlopun yö, jos mies uhraisi vaikka sen? Mielestäni se ei ole kohtuutonta... Jonkun verran kyllä osallistuukin, muttei riittävästi koska aloittajasta nämä hänen tehtävät tuntuu liian raskailta ja vaikeilta hoitaa yksin. Enkä ole myöskään meinannut että miehen pitäisi pyydellä vapaita töistä tms. Ap varmasti saakin apua "ulkopuolelta" , kun puhuin hoitajastaan.

Mä tarkoitan ulkopuolisella avulla esim. perhetyöntekijää joka antais äidille pari tuntia aikaa arkena vaikka sitten nukkua. En mielenterveyshoitajaa, lääkkeitä tms.

 

[äiti 40v]

Voisit kokeilla ainakin kahta asiaa. Tietenkin keskustele asiasta miehesi kanssa, mutta loppujen lopuksi voit ihan itsenäisesti päättää näistä asioista. Ota siis aktiivisesti vastuu hyvinvoinnista.

Ensinnäkin hankitte lapsille osa-aikaisen hoitajan/hoitopaikan. Periaatteessa teillä on kolme vaihtoehtoa. Onko jommankumman äiti/isä tai muu lähisukulainen eläkkeellä tai työtön. Pientä korvausta vastaan pyydätte häntä esim kerran viikossa teille hoitamaan 6t. Sinä nukut tuon ajan tai teet pitkän kävelylenkin + käyt terapiassa. Toinen vaihtoehto on, että menet perheneuvolaan keskustelemaan tilanteesta ja sitä kautta haette sosiaalisin perustein hoitopaikkaa lapsillenne. Tällöin maksatte hoidosta sen mukaan mitkä teidän perheenne tulot ovat. Kolmas vaihtoehto on ottaa hoitaja jostakin hoitopalveluja tarjoavasta yrityksestä. Esim 3 krt/vko 4 t kerralla. Ja siivousapua samasta tai toisesta firmasta. Näistä saatte kotitalousvähennyksenkin verotuksessa.

Sitten sinä hoidat itsesi kuntoon. Menet lääkäriin, joka toteaa sinulle sellaisen masennuksen, että tarvitset terapiaa. Näin Kela korvaa terapiastasi suurimman osan, vaikka päätyisit yksityiseen terapeuttiin. Jos asian hoitaminen on hankalaa, ota yhteys perheneuvolaan. Siellä sinua ohjataan eteenpäin ja voit saada siellä myös keskusteluapua psykologilta. Lääkäriltä saat myös mielialalääkkeet.

Lisäksi miehesi kuuluisi tässä tilanteessa mielestäni valvoa lapsia 2 krt/vko. Kysy voisiko hän tehdä näin. Tosiasia on se, että moni – yleensä nainen – jaksaa kyllä väsyneenäkin tehdä töitä pakon edessä. Moni yksinhuoltaja on hoitanut yksin sekä yöheräämiset että työn. Teitä on kaksi, joten mieheltäsi voi hyvin vaatia enemmän osallistumista. Ja sinun kyllä kuuluu harrastaa seksiä muutaman kerran viikossa ja vaikka leikkiä nauttivasi siitä. Varmaan sekin hoituu paremmin, kun saatte hoitoapua ja mies kantaa enemmän vastuuta lapsista.