A
"aapee"
Vieras
Meillä on mennyt miehen kanssa pitkään huonosti, ja noin 3-4 kk olen harkinnut vakavissani eroa, tai miehen kanssa molemmat olemme. Viimeksi riidan jälkeen puhuimme erosta pari vk sitten, sovimme kuitenkin lapsen takia yrittävämme, koska emme haluaisi luovuttaa liian helposti, ja hajottaa perhettämme.
Mutta totuus on, ettei meillä ole ollut enää edes seksiä kuukausiin, kun tunteemme ovat niin viilenneet. Ja suoraan sanottuna olisin aika ihmeissäni jos ne lämpenisivät vielä. Uskon eron olevan edessä, ongelmamme ovat sen verran suuria.
Eilen tapasin kaverini luona hänen miesystävänsä kaverin, jonka kanssa synkkasi heti loistavasti. Mies haluaisi tapailla, ja minäkin, mutta en haluaisi erota niin että kolmas osapuoli on vaikuttamassa asioihin. Kerroin miehelle tilanteeni, ja hän ymmärsi ja arvosti päätöstäni, vaikkakin oli pettynyt.
Tiedän kyllä mitä pitää tehdä, ja tiedän että täällä ollaan myös sitä mieltä ettei pidä aloittaa sivusuhdetta ennen kuin ero on läpikäyty.
Mutta silti on nyt jotenkin ristiriitainen olo, tunteet myllertää kovasti, tämä mies oli aivan ihana.
En kaipaa haukkuja, en ole tässä todellaan tehnyt mitään väärää, tottakai sitä on alttiimpi ihastumiselle, kun ei ole enää tunteita omaan kumppaniin.
Kokemuksia, mielipiteitänne?
Mutta totuus on, ettei meillä ole ollut enää edes seksiä kuukausiin, kun tunteemme ovat niin viilenneet. Ja suoraan sanottuna olisin aika ihmeissäni jos ne lämpenisivät vielä. Uskon eron olevan edessä, ongelmamme ovat sen verran suuria.
Eilen tapasin kaverini luona hänen miesystävänsä kaverin, jonka kanssa synkkasi heti loistavasti. Mies haluaisi tapailla, ja minäkin, mutta en haluaisi erota niin että kolmas osapuoli on vaikuttamassa asioihin. Kerroin miehelle tilanteeni, ja hän ymmärsi ja arvosti päätöstäni, vaikkakin oli pettynyt.
Tiedän kyllä mitä pitää tehdä, ja tiedän että täällä ollaan myös sitä mieltä ettei pidä aloittaa sivusuhdetta ennen kuin ero on läpikäyty.
Mutta silti on nyt jotenkin ristiriitainen olo, tunteet myllertää kovasti, tämä mies oli aivan ihana.
En kaipaa haukkuja, en ole tässä todellaan tehnyt mitään väärää, tottakai sitä on alttiimpi ihastumiselle, kun ei ole enää tunteita omaan kumppaniin.
Kokemuksia, mielipiteitänne?