Olen kohta 2vuotta kuunnellu anopin ilkeilyä ja sitä miten paska ihminen olen enkä lainkaan tarpeeksi hyvä heijän pojalle. sukunikin on tietenkin ihan kamalaa ja minut huonosti kasvatettu. torstaina katkasin lopullisesti välit. kuulu varmaan naapuri kuntaan asti miten ilmaisin itseäni kun anoppi soitti pojallensa kuinka minut pitää jätää koska olen ilkeä ja halua erottaa äidin ja pojan! :headwall:
ja heitä en kunniota kuulemma yhtään kun verhotkin vaihdoin minun ja miehen kodista häneltä kysymättä! ja kielsin heidän koiraansa repimästä meidän mattoja kun olivat viimeksi kylässä.
en olisi halunnut katkaista välejä, mutta nyt totaalisesti loppu hermot. kaks vuotta olen kuunnellu sitä miten huono ihminen olen ja miten en mitään osaa. enkä missään nimessä kelpaa heidän pojalleen. Jotain kunnioitusta minullekin kait kuuluu??
anoppi ei siedä edes perheeltään sitä että ovat hänen kanssaan eri mieltä. kaikkien pitää olla hänen kanssaan samaa mieltä. ja jos ei ole niin ämmä laittaa hirveän esityksen pystyyn niin johan appiukko ja mieheni taas kumartelevat hänen jaloissaan ettei äidillä vain ole paha mieli.
mies yrittänyt äidilleen puhua siitä miten minua kohtelee, mutta anoppi oli sitä mieltä että miehen olisi pitänyt valita paremmin ja jättää minut heti.:kieh:
poikansakin haukkuu vähintään kerran viikossa kovin sana kääntein, mutta eihän mieheni välitä koska haluaa pysyä väleissä äitinsä kanssa! mikä sinäänsä ihan ymmärrettävää.
mieheni oli viime viikolla kuumessa, niin anoppi oli tunkemassa tänne häntä hoitamaan koska enhän minä osaa. (olen hoitoalan ammattilainen) ja en ymmärrä miestäni tarpeeksi hyvin hänen hoitamiseensa, vain äiti ymmärtää. mies onneksi kielsi tulemasta, halunnut itsekään äitiään tänne penkomaan kaappeja ja vouhottamaan. loukkaantui tästäkin.
kun asuimme vielä samalla paikkakunnalla niin anoppi kävi meillä ilman lupaa kun olimme töissä esim. pesemässä pyykkejämme, sisustamassa, ja pilkkomassa pojalleen hedelmiä valmiiksi niin on kivempi syödä. ja kerran jäi kiinni siitä että oli lukenut päiväkirjaani, siteerasi hyvin tarkkaan mitä olin kirjoittanut!! olimme appivanhempien asunnossa vuokralla joten heillä oli avain asuntoon, tapa ei loppunut kun keskustelimme asiasta, vasta kun uhkasin ottaa yhteyttä poliisiin ämmä lopetti salaa meillä käymisen. ja silloin loukkaantui koska "halusi vain auttaa ja tietää miten meillä menee".
jos joskus tulevaisuudessa saamme lapsia niin anoppi ei saa olla tekemisissä lapsen kanssa. koska jos kohtelee minua noin huonosti, niin miten voisi kohdella lastani sen paremmin.
appivanhempani ovat adoptoineet mieheni ja anoppi on kuulemma sen takia niin huolissaan koko ajan ettei ainokaiselle vain käy mitään. siksi pitää soitella useita kertoja päivässä. ja on niin mustasukkainen pojastaan kun olla ja voi. niin ja poika on yli kahdenkymmenen niin äitinsä soittaa että mitä pitää pukea milläkin ilmalla päälle, sukista lähtien!! eikä lopeta vaikka mieskin hermostunut moneen otteeseen!!
mieskin kysynyt äidiltään moneen kertaan että olenko jotain pahaa tehnyt kun minua pitää niin kohdella. niin kuulemma kohteluni on oikeutettua, koska olen vienyt häneltä pojan!
siis en ymmärrä miten olen voinut viedä häneltä pojan?? kun samalla paikkakunnalla asuimme kävimme viikoittain heillä kylässä ja nyt kun asumme eripaikkakunnalla niin kuukausittain kävimme heillä. mies käykööt edelleen mutta minä en sinne enää jalallani astu.
sanokaa olenko ihan kamala, kun en enää jaksa??! vai olenko luovuttanut liian helpolla?
mutta kun enhän minä sietäisi keneltäkään tuollaista käytöstä, heti sanoisin mitä mieltä asioista. anopille olen koittanut vääntää rautalangasta että meillä on oma elämä ja oma asunto johon en halua hänen pitsi liinojaan! anoppia olen koittanut ja koittanut sietää ja keskustella asiallisesti ja sivuuttanut asioita jotta pysyisi edes jonkin laiset välit. nyt en vain enää millään jaksa. eikä ole miehellekään kivaa olla välissämme.
ja heitä en kunniota kuulemma yhtään kun verhotkin vaihdoin minun ja miehen kodista häneltä kysymättä! ja kielsin heidän koiraansa repimästä meidän mattoja kun olivat viimeksi kylässä.
en olisi halunnut katkaista välejä, mutta nyt totaalisesti loppu hermot. kaks vuotta olen kuunnellu sitä miten huono ihminen olen ja miten en mitään osaa. enkä missään nimessä kelpaa heidän pojalleen. Jotain kunnioitusta minullekin kait kuuluu??
anoppi ei siedä edes perheeltään sitä että ovat hänen kanssaan eri mieltä. kaikkien pitää olla hänen kanssaan samaa mieltä. ja jos ei ole niin ämmä laittaa hirveän esityksen pystyyn niin johan appiukko ja mieheni taas kumartelevat hänen jaloissaan ettei äidillä vain ole paha mieli.
mies yrittänyt äidilleen puhua siitä miten minua kohtelee, mutta anoppi oli sitä mieltä että miehen olisi pitänyt valita paremmin ja jättää minut heti.:kieh:
poikansakin haukkuu vähintään kerran viikossa kovin sana kääntein, mutta eihän mieheni välitä koska haluaa pysyä väleissä äitinsä kanssa! mikä sinäänsä ihan ymmärrettävää.
mieheni oli viime viikolla kuumessa, niin anoppi oli tunkemassa tänne häntä hoitamaan koska enhän minä osaa. (olen hoitoalan ammattilainen) ja en ymmärrä miestäni tarpeeksi hyvin hänen hoitamiseensa, vain äiti ymmärtää. mies onneksi kielsi tulemasta, halunnut itsekään äitiään tänne penkomaan kaappeja ja vouhottamaan. loukkaantui tästäkin.
kun asuimme vielä samalla paikkakunnalla niin anoppi kävi meillä ilman lupaa kun olimme töissä esim. pesemässä pyykkejämme, sisustamassa, ja pilkkomassa pojalleen hedelmiä valmiiksi niin on kivempi syödä. ja kerran jäi kiinni siitä että oli lukenut päiväkirjaani, siteerasi hyvin tarkkaan mitä olin kirjoittanut!! olimme appivanhempien asunnossa vuokralla joten heillä oli avain asuntoon, tapa ei loppunut kun keskustelimme asiasta, vasta kun uhkasin ottaa yhteyttä poliisiin ämmä lopetti salaa meillä käymisen. ja silloin loukkaantui koska "halusi vain auttaa ja tietää miten meillä menee".
jos joskus tulevaisuudessa saamme lapsia niin anoppi ei saa olla tekemisissä lapsen kanssa. koska jos kohtelee minua noin huonosti, niin miten voisi kohdella lastani sen paremmin.
appivanhempani ovat adoptoineet mieheni ja anoppi on kuulemma sen takia niin huolissaan koko ajan ettei ainokaiselle vain käy mitään. siksi pitää soitella useita kertoja päivässä. ja on niin mustasukkainen pojastaan kun olla ja voi. niin ja poika on yli kahdenkymmenen niin äitinsä soittaa että mitä pitää pukea milläkin ilmalla päälle, sukista lähtien!! eikä lopeta vaikka mieskin hermostunut moneen otteeseen!!
mieskin kysynyt äidiltään moneen kertaan että olenko jotain pahaa tehnyt kun minua pitää niin kohdella. niin kuulemma kohteluni on oikeutettua, koska olen vienyt häneltä pojan!
siis en ymmärrä miten olen voinut viedä häneltä pojan?? kun samalla paikkakunnalla asuimme kävimme viikoittain heillä kylässä ja nyt kun asumme eripaikkakunnalla niin kuukausittain kävimme heillä. mies käykööt edelleen mutta minä en sinne enää jalallani astu.
sanokaa olenko ihan kamala, kun en enää jaksa??! vai olenko luovuttanut liian helpolla?
mutta kun enhän minä sietäisi keneltäkään tuollaista käytöstä, heti sanoisin mitä mieltä asioista. anopille olen koittanut vääntää rautalangasta että meillä on oma elämä ja oma asunto johon en halua hänen pitsi liinojaan! anoppia olen koittanut ja koittanut sietää ja keskustella asiallisesti ja sivuuttanut asioita jotta pysyisi edes jonkin laiset välit. nyt en vain enää millään jaksa. eikä ole miehellekään kivaa olla välissämme.
siis tuota mun mielestä kun lapsi aikuistuu ei pitäisi aikuisen lapsen roikkua vanhemmissaan kuin lapsi, mutta vieläkin ehdottomamapaa on se että ei ole tervettä äidin roikkua aikuisessa lapsessaan niinkuin anoppisi tekee. ei hyvää päivää.