Mua ÄRSYTTÄÄ mun äiti!!

["vieras"]

Mä oon raskaana, laskettuun aikaan enää reilu 3 viikkoa. Äiti pisti välit poikki pari kk sitten. Yritin sopia, mutta pahemmaksi meni. Eli nyt ei olla ollenkaan väleissä. Nyt se on hehkuttanut sukulaisille tulevaa mummouttaan ja miten kohta näkee lapsenlapsensa ja odottaa innolla. Mietin tässä jo kovasti, kerronko sukulaisille että äiti pisti välit poikki. Ihmettelen todella ihan oikeasti miten aikoo olla tekemisissä lapsenlapsensa kanssa kun pisti välit poikki.

 

[??]

Miksi äitisi laittoi välit poikki? Olisitko itse halunnut jatkaa väleissä? Mitä äitisi pitäisi tehdä jotta saisi olla lapsesi mummo?

Tsemppiä tilanteeseen ja yritä olla stressaamatta. (Ei ole hyväksi vauvallekaan, joka aistii tunteesi.)

 

[Voimia]

Anopin kanssa välit on poikki, ja hyvä niin, mutta lapselta isovanhemman vieminen onkin sitten toinen juttu. Itse olen asettanut rajan siihen, että niin kauan kun voin luottaa, ettei lapselle tapahdu mitään fyysistä tai psyykkistä pahaa (äidin mollaamista ei lasketa), teen oman osani, että anopin ja lapsen suhde jatkuisi. Välillä saa purra hammasta, mutta vaunulenkityksillä, tiukasti käytännönjärjestelyihin liittyvillä kirjeillä ja sähköposteilla ollaan saatu käytäntö pelaamaan edes jotenkuten.
Anoppi tekee kaiken minun sääntöjeni vastaisesti, ja ilkeilee jos siitä sanoo. Lapsi on silti turvassa, eikä kerran viikossa lasta pilaa, ja on taatusti sen väärti, että tuntee oman isovanhempansa. Se on minun velvollisuuteni vanhempana, niin kettumaista itselle kun se onkin.

On hyvä aika alkaa opetella ajattelemaan, ettei sinun hyväsi ole enää kohta aina sen lapsen hyvä. Lapsen elämällä ja ihmissuhteilla ei ketään pitäisi rangaista, koska eväät silloin lapseltasi arvokkaita asioita myös...

 

[ap.]

Anopin kanssa välit on poikki, ja hyvä niin, mutta lapselta isovanhemman vieminen onkin sitten toinen juttu. Itse olen asettanut rajan siihen, että niin kauan kun voin luottaa, ettei lapselle tapahdu mitään fyysistä tai psyykkistä pahaa (äidin mollaamista ei lasketa), teen oman osani, että anopin ja lapsen suhde jatkuisi. Välillä saa purra hammasta, mutta vaunulenkityksillä, tiukasti käytännönjärjestelyihin liittyvillä kirjeillä ja sähköposteilla ollaan saatu käytäntö pelaamaan edes jotenkuten.
Anoppi tekee kaiken minun sääntöjeni vastaisesti, ja ilkeilee jos siitä sanoo. Lapsi on silti turvassa, eikä kerran viikossa lasta pilaa, ja on taatusti sen väärti, että tuntee oman isovanhempansa. Se on minun velvollisuuteni vanhempana, niin kettumaista itselle kun se onkin.

On hyvä aika alkaa opetella ajattelemaan, ettei sinun hyväsi ole enää kohta aina sen lapsen hyvä. Lapsen elämällä ja ihmissuhteilla ei ketään pitäisi rangaista, koska eväät silloin lapseltasi arvokkaita asioita myös...

Kiitos!
En missään nimessä halua viedä lapseltani oikeutta mummoonsa, se olisi väärin! Mutta niin kauan kun äiti ei ole valmis sopimaan ja myöntämään omia virheitään (minä myönsin omani ja pyysin anteeksi), meille ei ole asiaa, eikä meilläkään ole asiaa heidän luokseen. Minä en enää jaksa tehdä aloitetta, kun joka kerta se olen minä joka pyytää anteeksi ja äidin mielestä koko juttu pitää unohtaa. Koskaan en ole häneltä, nyt aikuisena ollessani, anteeksipyyntöä saanut.

Mutta aika näyttää mitä tapahtuu ja juuri nyt keskityn vauvaan ja synntykseen valmistautumiseen. Ärsyttää vaan tollainen kaksinaamaisuus...

 

[Hra Majuri]

Ihme valitusta taas :headwall:

 

[Voimia]

Entä jos koettaisit "säilyttää kiukkusi", ja ilmaista sen äidillesi, vaikka ihan vain sanomalla pelkästään sen, että hänen käytöksensä on sinua loukannut, haluaisit anteeksipyynnön ja että olet vihainen. Kun sen on sanonut, voikin siirtyä ehdottamaan vauvan kanssa järjestelyjä. Kuten, että hän voisi tulla katsomaan vauvaa isän (tai muun sukulaisen) läsnäollessa vaikka tunniksi näin ensialkuun, ja sinä olet sillävälin poissa kotoa (tekee hyvää sinullekin). Tapaamisesta pitää sopia etukäteen. Lapsen kasvaessa järjestelyjä harkitaan uudelleen.

Minusta on hyvä ettet niele kiukkuasi, mutta yritä silti mahdollistaa lapsen ja mummun tapaamiset alusta asti. Koeta pitää riita vain sinun ja äitisi välillä, hän ei ole vastuussa sinun päätöksistäsi, vain sinä olet. Jos siis kiellät häntä tapaamasta lasta niin kauan kun välinne ovat poikki, kiristät häntä sopimaan riidan lapsesi edun kustannuksella.

 

["näin meillä"]

[QUOTE="vieras";24163200]Mä oon raskaana, laskettuun aikaan enää reilu 3 viikkoa. Äiti pisti välit poikki pari kk sitten. Yritin sopia, mutta pahemmaksi meni. Eli nyt ei olla ollenkaan väleissä. Nyt se on hehkuttanut sukulaisille tulevaa mummouttaan ja miten kohta näkee lapsenlapsensa ja odottaa innolla. Mietin tässä jo kovasti, kerronko sukulaisille että äiti pisti välit poikki. Ihmettelen todella ihan oikeasti miten aikoo olla tekemisissä lapsenlapsensa kanssa kun pisti välit poikki.[/QUOTE]

Laitoin välit poikki vanhempiini aikoinaan muutamaa kuukautta ennen neljännen lapseni, ainoan tyttäreni syntymää.
Sitten hellyin palmusunnuntaina ja kävimme poikien ja siskovauvan kanssa virpomassa. Äiti ryntäsi heti arkena rotinoineen kylään ja taas oltiin väleissä.
Osasyynä oli vanhempieni toiminta siskoni erossa.