tuli ero monen vuoden jälkeen ja nyt on aivan törkeen paha olo!

[jänkö nyt vanhaksipiiaksi?!]

kaikki tuli niin äkkiä ja oon nyt ihan shokissa kun en tällästä oikeen osannu oottaa.Nyt pelkään et miehellä on joku toinen vaikka sano ettei ole mut tiedän sen saaneen ainakin yhen tekstarin joltain muijalta kun oli yksissä bileissä.Sano ettei oo pettäny mut joku siellä bileissä kuitenki on siihen iskeny silmänsä koska on viestinki lähettäny,ellei enemmänki.No nyt ollaan kuitenki erottu mut kauhea ikävä koko ajan toista ja mun elämä tuntuu pysähtyneen,en saa mistään otettta ja tuntuu tyhjältä.Kuitenkin pakostakin vielä nähdään vaikka ei meillä lapsia olekaan.Kaikki meijän suunnitelmat ja haaveet meni roskikseen yhessä hujauksessa.Mies sano et haluaa olla nyt yksin mut en saa nyt mielestäni sitä ajatusta et sillä olis toinen vaikka on monta kertaa sanonu ettei ole mut jotenkin en usko....tai en mä tiedä.Kavereitakaan ei juuri ole ku yks ja sille oon puhunu mut ei siitäkään oo juuri apua,siis mulle ku paha olo jatkuvasti ja sit ku nään vaikka exän auton ni jo tulee itku.Koska tää paha olo loppuu??

 

[Vastaaja]

harvemmin mies haluaa erota, jos ei uutta ole katsottuna...valitettava tosiasia. Mutta lohdutukseksi voin sanoa, että aika monet muutkin ovat erosta selvinneet, joten selviät sinäkin. Se miten kauan se vie, on yksilöllistä...

 

[chef]

Mitä sillä on enää väliä, onko miehellä toinen nainen vai ei.

Te olette eronneet, eli ei sillä ole mitään merkitystä. Miksi miehellä ei saisi olla toista naista? Ei se varmaan kivaa ole jos heihin törmäät kun sinulla on noin paha olla, mutta miksi mies ei saisi jatkaa elämäänsä eteenpäin?

Koita nyt vain hyväksyä ero ja lakkaa sen ex:än asioista murehtiminen. Se kun ei liikuta sun elämääsi, onkno hällä uusi vai ei. Katse eteenpäin ja pienin askelin myös matka siihen suuntaan.

 

[ihme mies]

harvemmin mies haluaa erota, jos ei uutta ole katsottuna...valitettava tosiasia.

No noin vahvasti ei kyllä todellaankaan pidä yleistää. Kyllä miehet eroaa naisistaan ihan samoilla tavoilla ja samoista lähtökohdista kuin naiset miehistäänkin.

Ja se ei tarkoita että aina olisi joku toinen kuvassa mukana.

 

["nyt"]

keräät itsesi ja etenet pienin askelin. Ensin teet itselles selväksi, että exän tekemiset eivät kuulu sinulle tai vaikuta sinuun millään tavalla. Ja sun nikkis on pelottava eli älä ainakaan hyppää kenenkään kelkkaan sen takia, ettet vaan jäis vanhaksi piiaksi. Tässä maailmassa on paljon huonompiakin kohtaloita kuin elää yksin.

 

[kikatus]

meillä yhteistä historiaa 9 vuotta. Ja silti tuntuu että hei selviän. Onni odottaa vielä jossain - ei vielä ensi viikolla eikä ensi vuonna, mutta joskus. Mulla on semmonen olo että paras näin ja perjantaina pääsen lasten kanssa omaan kotiin. Olo on mahtava.

 

[jäinkö nyt vanhaksipiiaksi?!]

Mitä sillä on enää väliä, onko miehellä toinen nainen vai ei.

Te olette eronneet, eli ei sillä ole mitään merkitystä. Miksi miehellä ei saisi olla toista naista? Ei se varmaan kivaa ole jos heihin törmäät kun sinulla on noin paha olla, mutta miksi mies ei saisi jatkaa elämäänsä eteenpäin?

Koita nyt vain hyväksyä ero ja lakkaa sen ex:än asioista murehtiminen. Se kun ei liikuta sun elämääsi, onkno hällä uusi vai ei. Katse eteenpäin ja pienin askelin myös matka siihen suuntaan.

no noinhan mä yritän jankuttaa itelleni ettei se enää mulle kuulu mut jos se sanoo et haluaa olla nyt yksin mut sit onki jo joku toinen ni ihmettelen vaan.ja kun todellakin olen antanu sille nyt viime metreillä ainaki 5 kertaa mahdollisuuden kertoa et onko pettäny ja onko sillä joku toinen ja aina on kieltäny.Jos sillä joku ni miksei sit vois kertoa kun ei se sitä tuskaa juuri sit enää pahenna,enemminki vois helpottaa.

 

[chef]

no noinhan mä yritän jankuttaa itelleni ettei se enää mulle kuulu mut jos se sanoo et haluaa olla nyt yksin mut sit onki jo joku toinen ni ihmettelen vaan.ja kun todellakin olen antanu sille nyt viime metreillä ainaki 5 kertaa mahdollisuuden kertoa et onko pettäny ja onko sillä joku toinen ja aina on kieltäny.Jos sillä joku ni miksei sit vois kertoa kun ei se sitä tuskaa juuri sit enää pahenna,enemminki vois helpottaa.

No jos nyt leikiktään että miehellä on uusi, niin mies saattaa ajatella, että sulle on parempi jos hän sanoo haluavansa olla yksin ja ettei toista naista ole.
Kuka haluaa oikeasti kuulla, että heivasin sut veke, koska löysin uuden ja paremman? Miksi turhaan loukata sun tunteitasi? Mies kertoo sitten, kun erostanne on enempi aikaa ja se suhde on vakiintuneempi.

Eikä se asia edes sulle kuulu. Itse kokisin hyvin ahdostavaksi, jos mieheni eron jälkeen jopa viidesti tarjoaisi jonkinlaista tunnustustilaisuutta. Kuka helkutti on niin tyhmä, että menee mitään tuollaista tunnustamaan? Sotahan siitä syttyis!

Väitätkö ihan tosissasi, että ennemmin kuulet ex-mieheltäsi sen, että se on pettänyt sua 3 eri naisen kanssa, koska seksielämänne ei ollut tyydyttävää ja rakastunut sittemmin yhteen heistä, koska se nainen on niin jumalaisen upea.

Vai oisko sittenkin vaan parempi, että mies kertoo, ettei suhdetta ole ollut, eikä ole nytkään.

Ja jos mies on jo VIISI kertaa sanonut, ettei ole suhteita ollut, niin MIKSI HITOSSA ET USKO? Miksei moinen mene jakeluun? Ja vielä muistuttaisin, ettei se asia enää sulle edes kuulu, joten eikö olisi ihan reilua sitä miestäkin kohtaan jättää hänet tuon painostuksen tiimoilta rauhaan.

Pahimmassa tapauksessa romutat välinne ihan kokonaan. Ja eikö kuitenkin olisi mukava edes hei-tuttuina pysyä?

 

["juu"]

Mitä sillä on enää väliä, onko miehellä toinen nainen vai ei.

Te olette eronneet, eli ei sillä ole mitään merkitystä. Miksi miehellä ei saisi olla toista naista? Ei se varmaan kivaa ole jos heihin törmäät kun sinulla on noin paha olla, mutta miksi mies ei saisi jatkaa elämäänsä eteenpäin?

Koita nyt vain hyväksyä ero ja lakkaa sen ex:än asioista murehtiminen. Se kun ei liikuta sun elämääsi, onkno hällä uusi vai ei. Katse eteenpäin ja pienin askelin myös matka siihen suuntaan.

Kyllä minua jätettynä harmittaisi, kiukuttaisi, ahdistaisi ja raivostuttaisi niin paljon enemmän, jos saisin tietää, että toisen naisen takia mut jättää.

 

[chef]

[QUOTE="juu";24171965]Kyllä minua jätettynä harmittaisi, kiukuttaisi, ahdistaisi ja raivostuttaisi niin paljon enemmän, jos saisin tietää, että toisen naisen takia mut jättää.[/QUOTE]

Mutta jos on mahdollisuus olla tietämättä tuollaisesta asiasta mitään, niin miksi ei käyttäisi sitä mahdollisuutta?

Miksi tahallaan ja tarkoituksella urkkia tietoja, joiden tultua päivänvaloon, olet ahdistunut, kiukkuinen, raivoissasi, sinua harmittaiai ja paljon enemmän.

Mitä järkeä on rääkätä itseään?!?

Mä olen iloinen siitä, että tietääkseni en ole koskaan tullut petetyksi. Ja jos olen, en halua siitä tietää. Miksi turhaan hankkisin itselleni mielipahaa?

 

[yyhoo]

No noin vahvasti ei kyllä todellaankaan pidä yleistää. Kyllä miehet eroaa naisistaan ihan samoilla tavoilla ja samoista lähtökohdista kuin naiset miehistäänkin.

Ja se ei tarkoita että aina olisi joku toinen kuvassa mukana.

Ymmärrän, että haluat puolustella lajitovreitasi, mutta kyllä ne todellakin taitaa olla vähemmistö, jotka eroaa naisitaan jostakin muusta seikasta, kun toisen naisen takia.

Mutta ap:lle... Kyllä sä jossain kohtaa ymmärrät, että miehet ei ole suremisen arvoisia ja vielä naurat tuolle nyyhkyttelyllesi. Ajattele asiaa niin, että et halua tuollaselle näyttää pettymystäsi, nielet kyyneleesi ja menet vaikka kiukulla eteenpäin elämässä. Se lurjushan saa tyydytyksen siitä, kun huomaa sinun sen perään poraavan. Tahdotko siis antaa sen mielihyvän hänelle temppunsa jälkeen...? Tai hyvähän mä olen toisia neuvomaan, kun itsellä on luonne jotakin ihan muuta, kun ukkojen perään poraavan surkuttelijan. Eli ei sillä, ettetkö saisi surra, jos kerran olet sen luontonen, mutta tapahtunut, mikä tapahtunut ja se ei nyyhkimällä enä parane. Hui hai tuollasille ukkeleille! Yks kun jättää, niin toinen ottaa - sanoo vanha sananlasku, joten turhaan pelkäät vanhaksi piiaksi jäämistä, ellet nyt satu sitten olemaan jo valmiiksi kuudenkympin ja kuoleman väliltä...

 

["qwer"]

Ymmärrän, että haluat puolustella lajitovreitasi, mutta kyllä ne todellakin taitaa olla vähemmistö, jotka eroaa naisitaan jostakin muusta seikasta, kun toisen naisen takia.

Mutta ap:lle... Kyllä sä jossain kohtaa ymmärrät, että miehet ei ole suremisen arvoisia ja vielä naurat tuolle nyyhkyttelyllesi. Ajattele asiaa niin, että et halua tuollaselle näyttää pettymystäsi, nielet kyyneleesi ja menet vaikka kiukulla eteenpäin elämässä. Se lurjushan saa tyydytyksen siitä, kun huomaa sinun sen perään poraavan. Tahdotko siis antaa sen mielihyvän hänelle temppunsa jälkeen...? Tai hyvähän mä olen toisia neuvomaan, kun itsellä on luonne jotakin ihan muuta, kun ukkojen perään poraavan surkuttelijan. Eli ei sillä, ettetkö saisi surra, jos kerran olet sen luontonen, mutta tapahtunut, mikä tapahtunut ja se ei nyyhkimällä enä parane. Hui hai tuollasille ukkeleille! Yks kun jättää, niin toinen ottaa - sanoo vanha sananlasku, joten turhaan pelkäät vanhaksi piiaksi jäämistä, ellet nyt satu sitten olemaan jo valmiiksi kuudenkympin ja kuoleman väliltä...

Äläs ny, varttuneemmat naisethan on nykyään kovassa huudossa nuorten (ja miksei vanhempienkin) miesten keskuudessa...

 

["heippa"]

Jos mies halusi noin vain ihan yhtäkkiä erota, niin kyllä sillä varmasti uusi on katsottuna.

 

["juu"]

Mutta jos on mahdollisuus olla tietämättä tuollaisesta asiasta mitään, niin miksi ei käyttäisi sitä mahdollisuutta?

Miksi tahallaan ja tarkoituksella urkkia tietoja, joiden tultua päivänvaloon, olet ahdistunut, kiukkuinen, raivoissasi, sinua harmittaiai ja paljon enemmän.

Mitä järkeä on rääkätä itseään?!?

Mä olen iloinen siitä, että tietääkseni en ole koskaan tullut petetyksi. Ja jos olen, en halua siitä tietää. Miksi turhaan hankkisin itselleni mielipahaa?

Joskus oma mielikuvitus voi olla totuutta pahempi. Silloin voisi totuuden kuulemin olla jopa helpotus.

 

[ihme mies]

Ymmärrän, että haluat puolustella lajitovreitasi, mutta kyllä ne todellakin taitaa olla vähemmistö, jotka eroaa naisitaan jostakin muusta seikasta, kun toisen naisen takia.

Minkä ihmeen takia mä haluaisin puolustella ketään muuta kuin itseäni ehkä mutta nyt ei ole siitäkään kyse? Kyllä mä tunnen monia jotka ovat eronneet ihan muista syistä kuin toisen naisen takia. Veikkaisin kyllä se että kynnys erota ilman kenenkään kolmannen osapuolen väliintuloa on miehelle keskimääräisesti paljon suurempi kuin naiselle. Tämän palstan ketjujenkin perusteella jo tietää että moni nainen harkitsee eroa jo miehen sukkien lattialle jättämisen takia tai sen takia että mies käy liikaa töissä tai ei käy töissä lainkaan tai viettää liikaa aikaa kavereiden kanssa tai ei omaa ollenkaan kavereita ja on aina kotona.

 

[jäinkö nyt vanhaksipiiaksi?!]

tää oli mun eka vakava suhde ja nyt jos päätty niin et mies löyti jonku toisen ni en varmaan koskaan luota yhteenkään mieheen ja sitä en haluis et niin käy. enkä mä ole sen sorttinen et lähen kenen tahansa matkaan mut mulla ei oo mitään,ei töitä,ystäviä ei mitään.tai no on mulla pari ystävää mut en mä voi niitäkään joka päivä vaivata ja jouduin palaamaan kotikulmille jossa nyt ei töitäkään kun siellä mis yhes asuttiin ni olis ollu mulle töitäkin(ainakin jonnin verran) mut en mä voi sinne mennä asumaan kun siellä ei yhtään tuttua ja matka kävis liian raskaaks kulkea. Elämä tuntuu kaatuvan päälle ja tää paikkakin ahdistaa mua.

 

[chef]

[QUOTE="juu";24172065]Joskus oma mielikuvitus voi olla totuutta pahempi. Silloin voisi totuuden kuulemin olla jopa helpotus.[/QUOTE]

Sitä mielikuvitusta voi hillitä. Ei tarvitse ajatella kaikkea aina pahimman kautta.

Mä tiedän, että mut on kertaalleen vaihdettu lennosta. Mulla on 2 vaihtoehtoa. Joko ajattelen, että mies erosi siististi, eli ei pettänyt, vaan jätti ennen kuin alkoi vehtaamaan sen uuden kanssa. Tai sitten voin ajatella, että petti ja sitten jätti. Olen päättänyt ajatella siten, ettei pettänyt. Ja mun on aina ollut tuon tilanteen suhteen hyvä olla.

Ja tässä kohtaa se totuus vissiinkin on se, että suhdetta EI OLE! Mutta ap ei sitä suostu hyväksymään.

 

[chef]

tää oli mun eka vakava suhde ja nyt jos päätty niin et mies löyti jonku toisen ni en varmaan koskaan luota yhteenkään mieheen ja sitä en haluis et niin käy. enkä mä ole sen sorttinen et lähen kenen tahansa matkaan mut mulla ei oo mitään,ei töitä,ystäviä ei mitään.tai no on mulla pari ystävää mut en mä voi niitäkään joka päivä vaivata ja jouduin palaamaan kotikulmille jossa nyt ei töitäkään kun siellä mis yhes asuttiin ni olis ollu mulle töitäkin(ainakin jonnin verran) mut en mä voi sinne mennä asumaan kun siellä ei yhtään tuttua ja matka kävis liian raskaaks kulkea. Elämä tuntuu kaatuvan päälle ja tää paikkakin ahdistaa mua.

Ei sulla ikää varmaan ihan hirmuisesti vielä taida olla? Meinaan että miten ihmeessä sun miehesi tekemiset liittyy maailman muiden miesten tekemisiin? Ymmärrän, jos sut ois monen ukon taholta hakattu, petetty ja jätetty, mutta nyt on kyse YHDESTÄ miehestä. Miten YKSI mies voi määritellä sen, ettet voi luottaa enää YHTEENKÄÄN mieheen?

Nyt kuulostaa jo aika laajalta vellomiselta itsessälissä ja ylidramatisoinnissa. On ne muutkin erot kestäneet, joten etköhän säkin kestä.

Ja jos sulla ei nyt ole mitään, niin aloita vaikka jo tänään uusi suunta. Jos sulla ei ole töitä, niin tee vaikka vapaaehtoistöitä tai aloita harrastus. Tai sitten muutat jonnekin, missä töitä on. Valintoja, valintoja.

 

["juu"]

Sitä mielikuvitusta voi hillitä. Ei tarvitse ajatella kaikkea aina pahimman kautta.

Mä tiedän, että mut on kertaalleen vaihdettu lennosta. Mulla on 2 vaihtoehtoa. Joko ajattelen, että mies erosi siististi, eli ei pettänyt, vaan jätti ennen kuin alkoi vehtaamaan sen uuden kanssa. Tai sitten voin ajatella, että petti ja sitten jätti. Olen päättänyt ajatella siten, ettei pettänyt. Ja mun on aina ollut tuon tilanteen suhteen hyvä olla.

Ja tässä kohtaa se totuus vissiinkin on se, että suhdetta EI OLE! Mutta ap ei sitä suostu hyväksymään.

Sun tapa ajatella varmasti toimii, mutta silloin oikeastaan tietoisesti elää harhaluulossa, joka mielestäni tarkoittaa sitä, ettei kestä totuutta ja on pakko elää valheessa. Onko se sitten pidemmän päälle parempi selvitä traumoista valheella vai selvitä koko totuudesta?

 

[jäinkö nyt vanhaksipiiaksi?!]

oon pian 31

 

[tsemppiä]

tää oli mun eka vakava suhde ja nyt jos päätty niin et mies löyti jonku toisen ni en varmaan koskaan luota yhteenkään mieheen ja sitä en haluis et niin käy. enkä mä ole sen sorttinen et lähen kenen tahansa matkaan mut mulla ei oo mitään,ei töitä,ystäviä ei mitään.tai no on mulla pari ystävää mut en mä voi niitäkään joka päivä vaivata ja jouduin palaamaan kotikulmille jossa nyt ei töitäkään kun siellä mis yhes asuttiin ni olis ollu mulle töitäkin(ainakin jonnin verran) mut en mä voi sinne mennä asumaan kun siellä ei yhtään tuttua ja matka kävis liian raskaaks kulkea. Elämä tuntuu kaatuvan päälle ja tää paikkakin ahdistaa mua.

Minunkin ensimmäinen suhteeni loppui pettymykseen.Mies lähti toisen matkaan.Silloin ajattelin ,että en enää ikinä löydä saati voi luottaa kenenkään.No ,meni vuosi ja elämääni asteli aviomieheni.Ei ollut enää puhettäkaan ettenkö olisi häneen voinut luottaa.
Miksi et ota täyskäännöstä elämässäsi? Hanki vaikka työpaikka toiselta paikkakunnalta ja muuta sinne.Uusia tuttavuuksia löytyy varmasi jostain.Tai sitten jäät sinne missä asut nyt,kerta siellä on töitä.

 

[idunnor]

Erosta toipumiseen voi mennä kuukausia tai vuosia... Onneksi se pahin olo menee aika "nopeasti" ohi.

 

[idunnor]

Mitä jos tekisit nyt jotain mitä oot aina halunnut? Aloitat jonkun harrastuksen tai mitä tahansa... Sisustat kämppääs, matkustat tms...

 

[chef]

[QUOTE="juu";24172176]Sun tapa ajatella varmasti toimii, mutta silloin oikeastaan tietoisesti elää harhaluulossa, joka mielestäni tarkoittaa sitä, ettei kestä totuutta ja on pakko elää valheessa. Onko se sitten pidemmän päälle parempi selvitä traumoista valheella vai selvitä koko totuudesta?[/QUOTE]

Häh...miten niin harhaluulossa ja valheessa? Eihän se mies välttämättä todellakaan ole pettänyt.
Ja jos vaikka nyt sitten olisikin, niin en koe eläväni valheessa, vaan koen olevani tuon asian suhteen tietämätön. En koe tarvetta siitä enempiä tietääkkään, koska se ei vaikuta elämääni ainakaan positiivisesti, joten en keksi yhtäkään hyvää syytä saada tietooni mikä tilanne on oikeasti aikoinaan ollut.

Ja lupaan, että tämä maailma tuo meistä jokaiselle julmia totuuksia eteen siinä määrin, että jos yhden elämässään mahdollisesti välttää, ei se tee kenestäkään ihmisestä heikkoa, joka ei kestä totuutta. Mun mielestäni on jopa ihan järkevää suojata itseäään edes vähän siltä paskan määrältä, mitä elämä suoltaa päälle.

Ja onko nyt pikkasen liitoiteltua, että jos miehellä on ollut jo eron alla sutinaa toisen kanssa, niin se on TRAUMA. Hei haloo, et sä voi olla tosissas.

Mä en koe kyllä niin pienintäkään traumaa, jos joudun petetyksi. Ei se varmasti kivaa ole, mutta ei se siltikään kyllä mikään trauma ole. Itkisin sitä aikani ja sitten päätäisin nousta suosta ylös.

Lapsen kuolema on taruma, ei suhteessa petetyksi tuleminen.

 

["vieras"]

[QUOTE="heippa";24172055]Jos mies halusi noin vain ihan yhtäkkiä erota, niin kyllä sillä varmasti uusi on katsottuna.[/QUOTE]

No tältähän se vaikuttaa, mutta mitä väliä, ero on nyt selkeästi tullut, joten kumpikin jatkaa omaa elämäänsä ja lopettaa toisen kyttäämisen - ennen kaikkea siksi, että oma elämä sujuisi paremmin. Onneksi ei ollut lapsia. Elä hetki omaa elämää, mieti asioita, nauti omasta ajasta ja rauhasta ja jossain vaiheessa toivottavasti ja varmastikin kohtaat jonkun, jonka kanssa asiat tuntuvat taas hyvältä. Ikävä varmasti iskee vielä monta kertaa... sille vaan ei voi mitään. Se on kurja tunne, mutta ei se siitä parane, että jatkaa exän tarkkailua.