Olenko oikeassa siinä, että lapsi on esikoinen? Jos olen, niin koita ymmärtää se, että lapsi ei ole miehellesi vielä yhtä todellinen kuin se on sulle. Mies saattaa myös hyvin olettaa - ja luultavasti oikeassa onkin - että sä et ole enää maaliskuussa täysin avuton eikä vauvakaan ole enää vastasyntynyt. Miestä saattoi nyt vaan ottaa suunnattomasti päähän se, että hänestä tuntuu, ettei hän pääse enää yhtään minnekään. Kyllähän me naisetkin joskus heittäydytään lapsellisiksi ja pikkumaisiksi, jos oikein ottaa kupolista. Puhukaa asiasta uudestaan sitten, kun molemmat olette rauhoittuneet ja koittakaa keksiä jokin kompromissi. Mutta älä suostu siihen, että sä et ikinä mene minnekään. Koska voi käydä niin, että susta alkaa tuntumaan, että riitelette jatkuvasti miehen menemisistä. Kun molemmat menee - kohtuudella tietenkin - ja välillä mennään myös yhdessä, niin vähemmän tulee tarvetta ajatella "taas toi on menossa ja mä en pääse ikinä minnekään".