Tuoreen isän paikka ei mielestäni ole Levillä ryyppylomalla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Anni"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Toki asiasta ois kohteliasta sopia ensin keskenääenneku lyö lukkoon kaverin kanssa.

Mutta...jos vauva syntyy marraskuussa ja miehen reissu kevättalvella niin itse en näe mitään syytä etteikö mies vois mennä.
Saatte vauvan kanssa nauttia vain toisistanne ja tehdä mitä huvittaa. Väitän ettei se ole ollenkaan pöllömpää :)

Mulla on tuttuja, jotka ovat saaneet lpset yksin eikä heillä ole ollut mitään hätää ilman miestä vauvan / vauvojen kanssa. Viikko on lyhyt aika.

Eli joo, hieman kohtuutta peliin!
 
mun mies lähti aikoinaan humputtelu reissulle ulkomaille viikoksi, vauvan ollessa 3kk. oli suunnitellut reissun ajoissa ja asiasta oltiin keskusteltu ennen lapsen syntymää. reissun lähetessä sitä alkoi kaduttaa koko matka, olisi halunnut olla kotona ja aikoikin jättää menemättä, jonka minä kielsin, "mulle te mitään pirttihirmun leimaa väkerrä". Lähti reissuun, oli hauskaa, mutta parasta matkassa oli kotiin tulo.

seuraavan kohdalla ei kuulemma todellakaan aio lähteä reissaamaan yhtään mihinkään. ei vain ollut tullut raskausaikana ajatelleeksi ettei haluaisi laspensa luota mihinkään lähteä.. rakensi vauvaansa heti voimakkaamman siteen kuin oli uskonut saavansa <3

en sano, voipi olla että ap:n mies kokee saman. tai sitten ei. ja jokainen saa ihan omalla tavallaan reagoida yksinjäämiseen vauvan kanssa miten haluaa. eriasia on onko se rakentavaa vai ei, enkä minä sitä aio mitenkään punnita.
 
Siis kevät-talvella lapsihan on jo useamman kuukauden! Joten miksei mies voisi mennä? Kyllä sä nyt sen aikaa pärjäät! Eri asia sitten, jos lapsella selviää joku sairaus tms, miksi hoito olisi raskasta.

Miksi pitäisi pärjätä? Onko se jotenkin liikaa vaadittu että lähtökohtana on perhe ja muut menot sovitetaan sen mukaan? Ja tämmönen kysymys nousi mieleen..kuka haluaa olla viikon erossa perheestään kun lapset ovat vauvaiässä? En mä ois ainakaan halunnut :( Joskus on pakkotilanteita ja niistä on selvittävä,mutta tämä ei kai lukeudu niihin.

Eli yhteenveto: On ihan ok että mies suunnittelee viikon reissua viihdetarkoituksessa ennen kuin vauva on edes syntynyt ja ennen kuin edes tietää mitään sen hetkisestä elämäntilanteesta. On parempaa ja miehekkäämpää lähteä,muuten olisi ihan tossu ja eihän ne kaveritkaan semmosta kattelis. Vaimo taas on pirttihirmu ja kusipää kun olisi toivonut miehen kysyvän ensin asiasta ja haluaisi että mies jäisi mieluummin kotiin perheensä luo.

TOTTAKAI se nainen on aina paska. Siinäkin tapauksessa jos lähtijä olisi tässäkin aloituksessa ollut äiti eikä isä.
 
Siis oikeastiko teille on ihan normaalia, että vauva-arjessa lomalla toinen puoliso pitää jotain viikon ryyppyreissuja? Huhhuh. Tuollaista menoa on tasan yhdellä tuntemallani perheellä, ja he ovat kyllä muutenkin aika white trash :) .
 
[QUOTE="vieras";24229133]Miksi pitäisi pärjätä? Onko se jotenkin liikaa vaadittu että lähtökohtana on perhe ja muut menot sovitetaan sen mukaan? Ja tämmönen kysymys nousi mieleen..kuka haluaa olla viikon erossa perheestään kun lapset ovat vauvaiässä? En mä ois ainakaan halunnut :( Joskus on pakkotilanteita ja niistä on selvittävä,mutta tämä ei kai lukeudu niihin.

Eli yhteenveto: On ihan ok että mies suunnittelee viikon reissua viihdetarkoituksessa ennen kuin vauva on edes syntynyt ja ennen kuin edes tietää mitään sen hetkisestä elämäntilanteesta. On parempaa ja miehekkäämpää lähteä,muuten olisi ihan tossu ja eihän ne kaveritkaan semmosta kattelis. Vaimo taas on pirttihirmu ja kusipää kun olisi toivonut miehen kysyvän ensin asiasta ja haluaisi että mies jäisi mieluummin kotiin perheensä luo.

TOTTAKAI se nainen on aina paska. Siinäkin tapauksessa jos lähtijä olisi tässäkin aloituksessa ollut äiti eikä isä.[/QUOTE]

Kiitos ku sä kirjotit tän yhteenvedon ettei mun tarttenu, oli kyllä suoraan niinku mun näppikseltä.

Ja mä oon ihan varma, et jos oisin kirjottanu et "Lupasin miehelleni viikon ryyppyloman ja jään kaksin vauvan kanssa" niin haukut olis tullu siitäki, tyyliin "hyvin oot miehes valinnu ku haluaa lähtee ryyppäämään!".
 
mun mies lähti aikoinaan humputtelu reissulle ulkomaille viikoksi, vauvan ollessa 3kk. oli suunnitellut reissun ajoissa ja asiasta oltiin keskusteltu ennen lapsen syntymää. reissun lähetessä sitä alkoi kaduttaa koko matka, olisi halunnut olla kotona ja aikoikin jättää menemättä, jonka minä kielsin, "mulle te mitään pirttihirmun leimaa väkerrä". Lähti reissuun, oli hauskaa, mutta parasta matkassa oli kotiin tulo.

seuraavan kohdalla ei kuulemma todellakaan aio lähteä reissaamaan yhtään mihinkään. ei vain ollut tullut raskausaikana ajatelleeksi ettei haluaisi laspensa luota mihinkään lähteä.. rakensi vauvaansa heti voimakkaamman siteen kuin oli uskonut saavansa <3

en sano, voipi olla että ap:n mies kokee saman. tai sitten ei. ja jokainen saa ihan omalla tavallaan reagoida yksinjäämiseen vauvan kanssa miten haluaa. eriasia on onko se rakentavaa vai ei, enkä minä sitä aio mitenkään punnita.

Mä toivon, että kokee. Kuten Keittiönoitakin kirjoitti, ei tää vauva-asia oo miehelle niin todellinen vielä ku mulle, joten siksikin on helppo laatia omia suunnitelmia.
 
[QUOTE="Anni";24229154]Kiitos ku sä kirjotit tän yhteenvedon ettei mun tarttenu, oli kyllä suoraan niinku mun näppikseltä.

Ja mä oon ihan varma, et jos oisin kirjottanu et "Lupasin miehelleni viikon ryyppyloman ja jään kaksin vauvan kanssa" niin haukut olis tullu siitäki, tyyliin "hyvin oot miehes valinnu ku haluaa lähtee ryyppäämään!".[/QUOTE]

Tai jos olisit tehnyt aloituksen että "Jee,varasin tyttöjen kanssa viikon matkan Barcelonaan ja mies jää kotiin puolivuotiaan kanssa!" niin olisit ollut paska äiti,piittaamaton vaimo ja itsekäs kusipää. Mies taas olisi saanut pyhimyksen leiman kun uhraa itsensä sun hirveän teiniryyppyloman takia,perään vielä toivotukset että toivottavasti et saa enempää lapsia kun et niiden kanssa halua olla.
 
No..Meillä oli sovittu jo puoli vuotta ennen vauvan syntymää että mies lähtee viikoksi moottoripyöräreissulle vaikka vauva onkin vastasyntynyt silloin, enkä mä nähnyt asiassa mitään ongelmaa..Toki me puhuttiin siitä asiasta yhdessä eikä niin et toinen seläntakana suunnittelis..

Mä aattelen sen niin et mies kuitenkin on koko ajan töissä jne. joten kai sitä lomaakin saa joskus viettää, vaikka perhe onkin? Vai onko se niin et oikeus omaan lomaan loppuu siinä kohtaa kun aletaan sikiämään?Nimittäin jos on, niin minäkin olen jo tehnyt sit syntiä.. :whistle:

Mä ymmärrän ap:n suuttumuksen just sillä saralla ettei puhuta, mä vihaan yli kaiken seläntakana asioitten suunnittelua..
 
Vaikea ottaa kantaa, kun en oikein pysty samaistumaan tilanteeseen. Mun mies ei lähtis viikoksi ilman perhettään yhtään mihinkään, eikä jaksais viikkoa pämpätä, hyvä jos kolme olutta jaksaa juoda. Mutta en kieltäis jos kertois tälläisesta reissusta, eritoten jos tämä reissu on muodostunut perinteeksi. Todellisuudessa mieheni olisi varmaan ystävälleen sanonut "Kuulostaa hyvältä, mutta perhe lähtee mukaan. Otetaan vaikka naapurimökki, niin voidaan viettää aikaa yhdessä ja erikseen".
 
Nyt mun pitäis vaan keksiä, millä saan tuon ärrinmurrin-miehen kanssa järkevän keskustelun aikaiseksi. Puuuuh! Aamulla ei ainakaan ollu leppymisen tai alitajuisen aivotyöskentelyn merkkejä havaittavissa, eli että hän ymmärtäisi munki kannan tähän asiaan. Ja mä en ole mikään pirttihirmu, Levillä se mies on käyny ennenki vastaavalla reissulla ja mulla oli kiva viikko itsekseni. Mut sillon ei ollukaan mitään lapsikuvioita.
 
Siis oikeastiko teille on ihan normaalia, että vauva-arjessa lomalla toinen puoliso pitää jotain viikon ryyppyreissuja? Huhhuh. Tuollaista menoa on tasan yhdellä tuntemallani perheellä, ja he ovat kyllä muutenkin aika white trash :) .
No eiköhän ne siellä reissussa käy myös laskettelemassa ja saunomassakin, tuskin aamusta iltaan viikkoa viinaa vetävät. Kyllä mä tunnen useammankin, joka kerran vuodessa tekee kavereiden kanssa jonkun lomareissun. Reissaavat kyllä perheenäkin. Ja vauvan kanssahan nyt on helpompi olla yksin kuin taaperon, jota pitää vahtia silmät selässäkin.

Kyllä mä ymmärrän ap:tä siinä, että tuo miehen reissu tuli esille tällä tavalla yllätyksenä. Tietysti olisi pitänyt sopia siitä ensin ap:n kanssa ja myös miettiä sitä, että reissuhan saattaa myös peruuntua, jos jotain yllättävää tapahtuu. Ymmärrän myös ap:n harmituksen miehen lapsellisesta käytöksestä, mutta toimiihan ap itsekin samoin eli ei suostu enää keskustelemaan kompromisseista, koska mies käyttäytyi lapsellisesti.... "kun sä olit inhottava niin mäkin oon sitten inhottava".
 
No..Meillä oli sovittu jo puoli vuotta ennen vauvan syntymää että mies lähtee viikoksi moottoripyöräreissulle vaikka vauva onkin vastasyntynyt silloin, enkä mä nähnyt asiassa mitään ongelmaa..Toki me puhuttiin siitä asiasta yhdessä eikä niin et toinen seläntakana suunnittelis..

Mä aattelen sen niin et mies kuitenkin on koko ajan töissä jne. joten kai sitä lomaakin saa joskus viettää, vaikka perhe onkin? Vai onko se niin et oikeus omaan lomaan loppuu siinä kohtaa kun aletaan sikiämään?Nimittäin jos on, niin minäkin olen jo tehnyt sit syntiä.. :whistle:

Mä ymmärrän ap:n suuttumuksen just sillä saralla ettei puhuta, mä vihaan yli kaiken seläntakana asioitten suunnittelua..

Mun mielestä loma olis ensisijaisesti jotain kivaa puuhastelua perheen kanssa, jotain tavallisesta arjesta poikkeavaa. Mä ite en vois kuvitella et lykkäisin vauvan isälleen ja lähtisin viikoksi humputtelemaan, koska olen silleen "pro-perhe". Omaa aikaa voi ottaa pienemmissä erissä sieltä ja täältä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24229215:
Ymmärrän myös ap:n harmituksen miehen lapsellisesta käytöksestä, mutta toimiihan ap itsekin samoin eli ei suostu enää keskustelemaan kompromisseista, koska mies käyttäytyi lapsellisesti.... "kun sä olit inhottava niin mäkin oon sitten inhottava".

Eeeeeei en mä näin sanonu! Kyllä mä kompromisseihin oon edelleenki valmis.
 
[QUOTE="Anni";24229224]Mun mielestä loma olis ensisijaisesti jotain kivaa puuhastelua perheen kanssa, jotain tavallisesta arjesta poikkeavaa. Mä ite en vois kuvitella et lykkäisin vauvan isälleen ja lähtisin viikoksi humputtelemaan, koska olen silleen "pro-perhe". Omaa aikaa voi ottaa pienemmissä erissä sieltä ja täältä.[/QUOTE]

Peesi tälle. Toki jokainen tarttee sitä omaakin aikaa,mutta eikö sitä voi olla muutenkin kuin joku viikon repäisy jonnekin? Joku viikonloppureissu,päivä sillon toinen tällön. Tosiaan lapsettomana parina oli vähän eri kuviot mutta nyt perheellisenä ei lomat oo mitään kilpailua siitä kumpi saa olla enemmän poissa kotoa. Ainiin,mut näkeehän ne lapset vanhempiaan joka päivä,ei niiden kanssa tarvitse lomailla.
 
mä luulen, että tällä hetkellä lapsi ei ole miehellesi vielä konkreettinen asia ja kysehän on esikoisesta eli ei ole aikasempaa kokemusta vauva-arjesta! sitten kun lapsi syntyy on varmasti eri ääni kellossa myös miehelläsi :) ja jos ootte kahestaan asunu ennen niin silloin on voinut "vanhaan tapaan" suunnitella ystävien kanssa reissua.. mutta se on kyllä outoa että sovitaan asiasta ja lyödään reissu lukkoon ilman että keskustellaan siitä kotona, oli sitten lapsia tai ei..

anna pölyn laskeutua ja jutelkaa niinku aikuset ihmiset! sulla varmasti hormoonitki vaikuttaa mielentilaasi! ehkä hieman ylireagoit, mutta kyllä mäkin suuttuisin jos mulle sanotaan vaan että menen reissuun, ilman että siitä keskustellaan ensin himassa..
 
[QUOTE="Anni";24229237]Eeeeeei en mä näin sanonu! Kyllä mä kompromisseihin oon edelleenki valmis.[/QUOTE]

Siinä tapauksessa mä varmaan tulostaisin netistä jonkun Levin mainoksen ja tekisin siitä kortin. Korttiin teksti tyyliin "Mitenhän mä saataisiin tämä järjestymään niin, että molemmilla on parempi mieli?" ja sitten se kortti miehelle aamiaispöytään ennenkuin lähtee töihin. Ja illalla keskustelette.
 
Sun miehen on varmaan vielä hankala käsittää mitä se meinaa kun talossa on lapsi. En tarkoita että silloin ei saa lähteä mihinkään vaan enemmänkin sitä kuinka lapseen kiintyy ja etenkin vielä pieneen vauvaan,johon hän vasta luo suhdetta. Oli lopoutulos mikä tahansa, uskon että miehellesi kokemus voi olla merkittävä.

Mies ei lähde: kaverit menee, hän on kotona teidän kanssa ja toteaa että elämä on hyvää näinkin eikä välttämättä edes kaipaa reissuun.

Mies lähtee: reissussa on kivaa mutta samalla hän kaipaa kotiin teidän luokse ja jatkossa pohtii tarkemmin mitä se reissaaminen tarkoittaa ja minkä hän laittaa milloinkin etusijalle.
 
[QUOTE="vieras";24229261]Peesi tälle. Toki jokainen tarttee sitä omaakin aikaa,mutta eikö sitä voi olla muutenkin kuin joku viikon repäisy jonnekin? Joku viikonloppureissu,päivä sillon toinen tällön. Tosiaan lapsettomana parina oli vähän eri kuviot mutta nyt perheellisenä ei lomat oo mitään kilpailua siitä kumpi saa olla enemmän poissa kotoa. Ainiin,mut näkeehän ne lapset vanhempiaan joka päivä,ei niiden kanssa tarvitse lomailla.[/QUOTE]

Tai jos vaikka käy sen viikon olee ja on viikonloput ja ne päivät perheen kanssa?

Mä en ymmärrä tätä ongelmaa tän viikon suhteen, en tekemälläkään.. :D Mut ei mun tarttekkaan..

Ja mitä tuohon perheen kanssa lomailuun tulee niin joo, haukkukaa vaan, mut meillä ei kukaan saa mitää irti siitä et lähetään kiukkuavan mukulan kanssa muka lomailee..Ei sitten tekemälläkään, vähän vanhemman kanssa varmaan on sit jo mukavampaa, mut tuollanen pieni joka ei hetkeäkää voi olla paikallaan ja rauhassa on vihonviimeistä "lepposaa lomaseuraa" mulle, mä saan kiristellä niitä hampaita kotona ihan tarpeeks, joten käyn lataa akkuni yksin tai kaksin miehen kanssa.
 
[QUOTE="Anni";24228669]Useampi on jo sanonut että "lähde sinä sitten myös viikoksi lomalle". Joo, sanoin miehelle että mitä jos mä lähtisin, niin se vaan sanoi että "lähde vaan, se pitää sitte järjestää se hoito jotenkin". Mut kun se tietää, et mulla ei ole varaa lähteä, ni helppo se on lupailla.[/QUOTE]

No eihän sitä tartte mitenkä järjestää, onhan lapsella isä joka hoitaa ;)
 
Siis oikeastiko teille on ihan normaalia, että vauva-arjessa lomalla toinen puoliso pitää jotain viikon ryyppyreissuja? Huhhuh. Tuollaista menoa on tasan yhdellä tuntemallani perheellä, ja he ovat kyllä muutenkin aika white trash :) .

Ei meillä ole kukaan lähtenyt, mutta ei haittaisi vaikka mies kerran haluaisi lähteä. Ei se mulle toistamiseen olisi ok!
 
Tai jos vaikka käy sen viikon olee ja on viikonloput ja ne päivät perheen kanssa?
Mä en ymmärrä tätä ongelmaa tän viikon suhteen, en tekemälläkään.. :D Mut ei mun tarttekkaan..

Ja mitä tuohon perheen kanssa lomailuun tulee niin joo, haukkukaa vaan, mut meillä ei kukaan saa mitää irti siitä et lähetään kiukkuavan mukulan kanssa muka lomailee..Ei sitten tekemälläkään, vähän vanhemman kanssa varmaan on sit jo mukavampaa, mut tuollanen pieni joka ei hetkeäkää voi olla paikallaan ja rauhassa on vihonviimeistä "lepposaa lomaseuraa" mulle, mä saan kiristellä niitä hampaita kotona ihan tarpeeks, joten käyn lataa akkuni yksin tai kaksin miehen kanssa.

Aivan! Mulla on yks ystävä, jonka mies käy kerran vuodessa kavereineen laskettelemassa ja muun ajan - jos ei ole työreissuja - viettää pääasiassa perheensä kanssa. Ystävälleni tämä sopii erinomaisesti, koska hän tietää, milloin mies on lähdössä vuonna 2015:kin. Vastaavasti ystäväni käy aina joulukuun ekalla viikolla ystävättäriensä kanssa Lontoossa tai jossain muualla shoppailemassa. Ja mieskin tietää, että hänen ei pidä suunnitella joulukuun ensimmäiselle viikolle mitään omia juttuja, koska hän on silloin lasten kanssa.
 
  • Tykkää
Reactions: Maira
[QUOTE="Anni";24229224]Mun mielestä loma olis ensisijaisesti jotain kivaa puuhastelua perheen kanssa, jotain tavallisesta arjesta poikkeavaa. Mä ite en vois kuvitella et lykkäisin vauvan isälleen ja lähtisin viikoksi humputtelemaan, koska olen silleen "pro-perhe". Omaa aikaa voi ottaa pienemmissä erissä sieltä ja täältä.[/QUOTE]

Ehkä teillä on jotakin jäänyt kunnolla puhumatta miehen kanssa, jos teillä on näin erilaiset näkemykset asiasta. Minusta mies voi lähteä ihan hyvin kavereiden kanssa viikoksi harvakseltaan jonnekin, kunhan ensi sopii asiasta minun kanssani. Se, mitä hän reissussa tekee, on oma asiansa. Mies ei kyllä ole ryypiskelevää sorttia, joten varmaankin viettäisivät vain hauskaa aikaa kavereiden kanssa touhuten niitä näitä. En osaa ajatella, että se olisi perheeltä pois.

Itse olen myös tehnyt omia reissuja yksin ja mies on hoitanut lapsia - en tietenkään imetysaikana, vaan vasta kun lapset olivat vähän isompia. En oikein ymmärrä sitä, että oma aika olisi joku ihan pieni aika jossain välissä ja kaikki muu jotain perheen kesken vietettävää joko tavallista arkea tai perhelomaa. Eihän missään ole säädetty, että omaa aikaa ei saisi olla vaikka viikkoa kerrallaan, jotenkin ihan hullu kaavoihin kangistunut oletus.

Sinulla on oma käsityksesi siitä, mitä on olla "pro perhe", mutta ei se ainoa oikea ole. On minusta tosi tylsää ja itse asiassa hirmu ärsyttävää, jos oletat, että viikon omalla lomalla olevat vanhemmat ovat sitten niitä huonoja "ei pro perhe" -tyyppejä. Ihan kuin yksi viikon reissu vuodessa kavereiden kanssa tarkoittaisi sitä, että ko. vanhemmalle perhe ei meinaa yhtään mitään!
 
Kuinka moni tämän ketjun päästäjistä on oikeasti käynyt katsomassa sitä menoa levillä? :D Se on silkkaa viinaa ja huoraamista, siitähän on usein lehdissäkin ;) Se ei todellakaan ole tuoreen isän paikka.
 
[QUOTE="Anni";24228432]Kuulin eilen, kun mieheni puhui puhelimessa kaverinsa kanssa ja he suunnittelivat kevättalveksi Lapin-lomaa. Kun puhelu loppui, tiedustelin mieheltäni, että mikäs tää Lappi-juttu oli, että pääsikö unohtumaan että meille syntyy marraskuussa esikoinen. No, siitä mies sitten että joo ei unohtunut, mutta kyllähän se "hoito järjestyy" vaikka mies lähtiski viikon ryyppyreissulle.

Mä siihen, että jaa kun mun mielestä tuoreen isän paikka ei oo missään Lapin-lomalla, 1000 kilsan päässä kotoa, varsinkin kun hoito jäis yksin mulle kun meillä ei oo täällä ees minkäänlaista turvaverkkoa. En siis hermostunu tai mitään, mutta päätin et kerron miehelle rehellisesti, mitä mieltä oon tollasista suunnitelmista.

"No mut se on viikko!", mies sanoi.

"Niin, viikko on aika pitkä aika", mä sanoin.

"Hei, toiset isät lähtee vuodeksi pois!"

"Ketkä?"

"No vaikka rauhanturvaajat!"

Ja sekö on sitte se ideaalitilanne? No, mä sanoin, et ei mies voi verrata eri perheiden tapoja keskenään, ja ehkä niillä rauhanturvaajien perheillä on turvaverkot kunnossa. Tähän miehen argumentti oli että "no et sä voi sitä tietää!".

Sit mä sanoin, et kyllähän tästä on ollu puhetta, et kun lapsi syntyy, niin omista menoista ja mielihaluista joutuu väistämättä tinkimään. Ja olin tosiaan ollu aiemmin siinä luulossa, et se oli miehelle ihan okei. Mies oli aiemmin sanonu että häntä ei haittaa vaikka ei pääse menemään entiseen tahtiin, et kyllä hän kotona viihtyy. Ja mä sanoin myös, että kyllä sitä ulkona voi silloin tällöin käydä, mutta sekin pitää hoitaa siihen malliin et seuraavana päivänä pystyy olemaan lapsen kanssa. Ja että se on vaan elämää se, part of the deal, vastuullisen vanhemman toimintaa. Ja että tästäki oli ollu puhetta aiemmin.

No mun mies sitte tietenki suuttui. Ja kun se suuttuu, se alkaa puhua mulle niinku 15-vuotias murkku äidille. "Ai eikö tässä IKINÄ ENÄÄ SAA MIHINKÄÄN MENNÄ?", "Mitä sä eet mun puheluja kuuntelet?", "No tämä tuli ainaki selväks, mä en mene!", "Suu kiinni, oo hiljaa, johan mä sanoin että mä en mee!". So much for the adult conversation.

Eli mies ei tajunnu yhtään mun pointtia ja nyt mä oon ikävä ämmä, joka kieltää menemästä. Mä vielä sanoin, et en mä aikuiselta ihmiseltä mitään kiellä, mut mua ihmetyttää, et miten tulee ees mieleen lähtee poikienreissulle toiselle puolen Suomea kun on alle puolivuotias lapsi, ja jättää äiti yksin lapsen kaa. Ei siinä, kyllä mä varmaan pärjäisin, mutta mun mielestä

a) viikko on liian pitkä aika. Voi sitä lasketella ja juopotella lähempänäkin, jos on pakko
b) prioriteetit on vinksallaan, jos poikien humputtelureissu menee perheen edelle
c) jos suunnittelee reissuja, niistä keskustellaan ensin puolisoiden kanssa ja mietitään, mikä ois hyvä kompromissi.

Mitä te ootte mieltä? Olinko mä kohtuuton?[/QUOTE]

Meni nyt ohi mutta missä kohdin se sinun miehesi sanoi menevänsä RYYPPYreissulle??
 

Yhteistyössä