Tuoreen isän paikka ei mielestäni ole Levillä ryyppylomalla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Anni"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Minna";24229494]Kyllä viikko on pitkä aika,ainakin mulle ois. Ja en muutenkaan ymmärrä miksi pitää viikko ryypätä eikö vaikka yksi ilta riittäisi?[/QUOTE]

Mä olin niin typerä,
että ajattelin et tähän matkaan sisältyis laskettelua, lautailua tms.
mutta toki viikon ryyppyreissu ei oo kenellekään hyväksi. Oli sitten ( tuore ) isä tai ei...

Tää harhaluulo tuli varmaan siks, että meillä koko perhe laskettelee ja lautailee ja Levilläkin on käyty. Sekä yhdessä, erikseen ja koko perheen voiminkin.
 
[QUOTE="vieras";24228981]Jätit puolivuotiaan lapsesi viikoksi isälleen kun piti päästä ryyppäämään? Silläkö tavalla se kavereiden tärkeys sulla ilmeni?[/QUOTE]
En tiedä jättikö keittis, mutta minä jätin. En pode siitä huonoa omatuntoa ja mulla oli todella hauskaa. Mikä siinä on taas, että isä ei voi muka hoitaa lapsia myös?
Ja kyllä, minä ainakin menin ryyppäämään ja makaamaan auringossa. Olen tehnyt sen joka vuosi paitsi kun olin raskaana.
 
tasasin väliajoin tän tyyppisiä ketjuja saa lueskella. eikä nää koskaan johda mihinkään:
osan mielestä menevä mies,isä,puoliso on aina hyvin itsekäs ja juntti,kävi sitten usein tai harvoin missään,
osa nauraa kuinka aikuista ei voi kieltää menemästä ja pitää koko suhteen asetelmaa äiti-lapsi-tyylisenä,
osa kauhistelee miten joku on tuollaisen miehen edes ottanut alunperin,
osa huutaa kuinka aloittaja on Ämmä ja pitää palloa toisen jalassa, osa kertoo kuinka oma rakas mussupussu ei tuollai edes ajattelisi saati tekisi ( ! )
ja osa.. osa siirtyy selailemaan löytyskö palstalta vaikka Rollon makaronilaatikko-aloitusta.

Kyllä nää keskustelut saattaa avata jonkun silmiä ja tuoda uutta näkökulmaa asioihin, vaikka eivät palstalla johda mihinkään. Miten yleinen keskustelu voisikaan johtaa mihinkään, lopulta?
Mä luen tältä palstalta paljon sellaisia asioita joita en ole koskaan (onneksi) kokenut ja jotka saa mut arvostamaan omaa tilannettani enemmän.
 
[QUOTE="vierastus";24230186]Kyllä nää keskustelut saattaa avata jonkun silmiä ja tuoda uutta näkökulmaa asioihin, vaikka eivät palstalla johda mihinkään. Miten yleinen keskustelu voisikaan johtaa mihinkään, lopulta?
Mä luen tältä palstalta paljon sellaisia asioita joita en ole koskaan (onneksi) kokenut ja jotka saa mut arvostamaan omaa tilannettani enemmän.[/QUOTE]

Toivottavasti olet oikeassa : että joku aina tajuaisi jotakin näistä. itsestäni kun tuntuu, että kynsin ja hampain täällä pidetään omasta näkemyksestä kiinni vain.
 
tasasin väliajoin tän tyyppisiä ketjuja saa lueskella. eikä nää koskaan johda mihinkään:
osan mielestä menevä mies,isä,puoliso on aina hyvin itsekäs ja juntti,kävi sitten usein tai harvoin missään,
osa nauraa kuinka aikuista ei voi kieltää menemästä ja pitää koko suhteen asetelmaa äiti-lapsi-tyylisenä,
osa kauhistelee miten joku on tuollaisen miehen edes ottanut alunperin,
osa huutaa kuinka aloittaja on Ämmä ja pitää palloa toisen jalassa, osa kertoo kuinka oma rakas mussupussu ei tuollai edes ajattelisi saati tekisi ( ! )
ja osa.. osa siirtyy selailemaan löytyskö palstalta vaikka Rollon makaronilaatikko-aloitusta.

And?
 
Meillä on mies lähes joka kesä käynyt viikon parin reissulla. Meille se on ollut "itsestään selvyys", joten siitä ei ole tarvinut kinastella ja reissun ajankohdasta ollaan sovittu hyvissä ajoin. Meillä on kuitenkin se hyvä homma siinä, että mies on suunnannut reissunsa niin, että on voinut isommat lapset jättää vanhemmilleen hoitoon, joten itse olen vuinut jäädä vauvan/taaperon kanssa kotiin tai kuten nyt, olen ihan itsekseni kotosalla, kun kuopuskin on jo 2v.

Mutta siis mun mielestä on ihan ok, että ap:n mies menee viikoksi laskettelemaan (toivottavasti ei ryyppää koko viikkoa) ja ihan kiva kun ei suunnittele reissua salassa vaimoltaa vaan antaa vaimonsa olla tietoinen reissusta ja sen sisällöstä.
 
Mun mielestä teit ihan oikein kun sanoit. Ensinnäkin tällaisista reissuista keskustellaan kahdestaan etukäteen.

Toisekseen, näin koliikkilapsen äitinä pelkään kaikkien ihmisten puolesta, että heille syntyy koliikkilapsi. Meillä sitä koliikkia kesti tasan 4 kk ja onneksi isäntä oli kotona ensimmäiset 2 kk (isyys+kesäloma). Jos ei olis ollut, olisin ollut valmis hullujenhuoneelle. Sen verran järkyttävää suoraansanottuna oli olla koliikkilapsen äiti. Ikinä en olis selvinnyt ilman miestäni. Siksipä nyt, kun toinen on syntymässä, asiat on järkätty niin, että kun miehen lomat loppuu, niin esikolle on valmiiksi hoitopaikka jne. Ihan siitä syystä, että jos meille tulee toinen koliikkilapsi, niin äidin elämä tehdään mahd helpoksi. Että saisi edes joskus nukkua.
Lisäksi mulle tuli paha jännetuppitulehdus lapsen kantamisesta, ja miehestä oli suuri apu, kun en saanut vauvaa edes sängystä pois nostettua kipeillä ranteilla. Harva tulee miettineeksi tällaisia ennen synnytystä.

Joten joo, mun mielestä olis kohtuullista että odotatte että lapsi syntyy ja katsotte miten arki alkaa rullaamaan. Ja jos se rullaa ok, niin mies voisi lähteä vaikka pariksi päiväksi sitten sinne Leville. Mutta EI, EI missään nimessä viikoksi, koska tuoreen isän paikka on kotona, ei Levillä ryyppäämässä.
 
  • Tykkää
Reactions: asenneongelmia
tasasin väliajoin tän tyyppisiä ketjuja saa lueskella. eikä nää koskaan johda mihinkään:
osan mielestä menevä mies,isä,puoliso on aina hyvin itsekäs ja juntti,kävi sitten usein tai harvoin missään,
osa nauraa kuinka aikuista ei voi kieltää menemästä ja pitää koko suhteen asetelmaa äiti-lapsi-tyylisenä,
osa kauhistelee miten joku on tuollaisen miehen edes ottanut alunperin,
osa huutaa kuinka aloittaja on Ämmä ja pitää palloa toisen jalassa, osa kertoo kuinka oma rakas mussupussu ei tuollai edes ajattelisi saati tekisi ( ! )
ja osa.. osa siirtyy selailemaan löytyskö palstalta vaikka Rollon makaronilaatikko-aloitusta.



Tämä on elämänrikkautta. Tapoja ja mielipiteitä on yhtä monta kuin perheitä. Pää asia kuitenkin on parisuhteessa, että molemmat ovat tyytyväisiä ja saavat "omat sääntönsä" sovittua keskenään. Toiset ihmiset haluavat jakaa kaiken puolisonsa kanssa kun taas toiset taas tarvitsevat enemmän tilaa itselleen.
 
[QUOTE="kerttu";24230489

Toisekseen, näin koliikkilapsen äitinä pelkään kaikkien ihmisten puolesta, että heille syntyy koliikkilapsi.
Joten joo, mun mielestä olis kohtuullista että odotatte että lapsi syntyy ja katsotte miten arki alkaa rullaamaan. [/QUOTE]


Kuitenkin pienemmällä osalla vauvoista koliikki on ja harvalla se on enään 5kk ikäisenä. Mä voisin kuvitella mieheni suunnittelevan reissua kavereiden kanssa vauva-aikana, mutta jos tosiaan silloin tilanne olisi paha eli olisi koliikkia ja minä väsynyt, niin uskoisin miehen kavereiden ymmärtävän, jos mieheni jäisikin kotiin. Samoinhan reissut jätetään tekemättä, jos sairastutaan tai sattuu tapahtumaan jotain muuta ikävää lähipiirissä.
 
Kuten tuolla muutama viisas on jo sanonut on ihan eri asia puhuuko miehet keskenään jotain vain ovatko toteuttamassa aikomuksiaan. Eli hiljaa etenemällä hyvää tulee. Eikä kannata painaa päälle ennen kuin mies esittelee suunnitelman sulle.

Mä olisin kyllä vetänyt herneet syvälle nenuun siinä vaiheessa, jos tuollaista sovitaan ennen kuin asiasta keskustellaan mun kanssa. En mäkään sovi mitään reissuja, en edes yhden illan menoja niin etten ilmoita asiasta etukäteen ja kysy onko se ok miehelle. Ei sillä yleensä mitään ole ollut, kuten ei mullakaan jos se johonkin haluaa mennä.

Silti VIIKKO pois on ihan eri asia kuin viikonloppu pois. Kyllä kotona varmastikin pärjää. Mä näkisin asian enemmän niin että tässä on kyse molemminpuoleisesta ajattelevaisuudesta ja kunnioituksesta. Kuinka itsestäänselvänä parisuhteessa pidetään että lähdetään pitkille humputtelureissuille. Onko se tasaveroista, eli voiko nainen lähteä kanssa tuosta vain, vai onko se vain miehen oikeus. Miksi se on itsestäänselvyys että kyllä nainen hoitaa lapset, ja mies sanoo että jos nainen lähtee niin "kyllä lastenhoito jotenkin järjestyy". Ja miksi niitä lomia ei voi viettää keskenään? Kannattaa tehdä ne ryyppyreissut ennen lapsia, ei tule tätäkään ongelmaa.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä ihmettelen kovasti teitä jotka ovat sitä mieltä että mies voi rauhassa lähteä viikon reissulle ryyppäämään. Voisitteko itse lähteä?? Mies varmaan hoitais lapset mielellään? TÄ? Jotenkin epäilen..On se vaan helppoa toiselle nakella...

Mun mielestä ei olis ok että mies lähtee, ellen saisi itse tilaisuutta lähteä myöhemmin omille reissuille viikoksi.Keksisin paljonkin tekemistä sellaiseksi ajaksi!Ja se tarkoittais sitä että MIES ITSE olisi lasten kanssa sen viikon, eikä veisi hoitoon muualle!

Jotenkin tuntuu että vain miehillä on oikeus moisiin kännäysreissuihin!
 
  • Tykkää
Reactions: asenneongelmia
[QUOTE="HeviäPRKLE";24231378]Kyllä ihmettelen kovasti teitä jotka ovat sitä mieltä että mies voi rauhassa lähteä viikon reissulle ryyppäämään. Voisitteko itse lähteä?? Mies varmaan hoitais lapset mielellään? TÄ? Jotenkin epäilen..On se vaan helppoa toiselle nakella...

Mun mielestä ei olis ok että mies lähtee, ellen saisi itse tilaisuutta lähteä myöhemmin omille reissuille viikoksi.Keksisin paljonkin tekemistä sellaiseksi ajaksi!Ja se tarkoittais sitä että MIES ITSE olisi lasten kanssa sen viikon, eikä veisi hoitoon muualle!

Jotenkin tuntuu että vain miehillä on oikeus moisiin kännäysreissuihin![/QUOTE]

Meillä tämä toimii mainiosti molemmin puolin. Melkolailla vuorotellen käydään kavereidemme kanssa ulkona iltaa viettämässä, yhdessä ollaan käyty pari kertaa esikoisen syntymän jälkeen, eli 2,5:n vuoden aikana. :) Vielä ei ole kummallakaan ollut tarvetta lähteä useamman päivän reissuille, mutta ei mitään ongelmaa olis siinäkään, juurikin siksi, että toinen tietää myös pääsevänsä omalla vuorollaan. Mutta jokaisella omat tyylinsä, meillä ei todellakaan toimis tuo, että vain mies saa mennä ja minä olisin aina itsenstäänselvästi kotona lapsia hoitamassa, enkä pääsisi koskaan minnekään.
 
mä uskon että miehesi tarvitsee sen loman, koska lapsen tulo on niin iso juttu miehille. uskon myös, että hänkin voi sitten joskus olla viikon lapsen kanssa ja antaa sinun lähteä ystäviesi kanssa viikoksi jonnekkin. ehdota itse asiaa, ja kysy mitä hän ajattelee asiasta. kyllä lapsen kanssa pärjää yksin vaikka ei olekaan minkäälaista tukiverkostoa. se on vain viikko ja uskon, että teidänkin suhde taas kukoistaa sen jälkeen ja puhaltaa uudet tuulet. ei kannata liikaa roikkua tai muuten tuntee itsensä ahdistuneeksi ja mies voi myös ajatella, että kaverit ei enää toisten sitten edes pyydä minnekkään. se oli minusta eriasia jos vauva olisi juuri syntynyt joku 1kk ikäinen. mutta mitäs mieltä itse olet ajatuksesta?

Vauvan tulo oli kyllä mullekin niin iso juttu että mun piti päästä ottaa viikon breikki koko ukosta ja vauvasta :/
 
Mielestäni ap ei ole lainkaan kohtuuton.

Toki mies on aikuinen ja isätkin saa joskus käydä kaveriporukalla viihteellä, mutta kuten ap sanoi, viikko on munkin mielestä aika pitkä aika, ihan jo siksi että osan lomasta olettaisin miehen haluavan myös viettää perheensä kanssa.
Ja äiti on etenkin imettäessä aika kiinni pienessä, apu kauppareissuihin ja sellaisiin on varmasti tarpeen.
Lisäksi rahapuoli, en minäkään antaisi miehen humputteluun aimo-osaa meidän tuloista! Jos rahaa on vähän niin huvituksista sitä karsitaan tai sitten edes kohtuuden nimissä käytetään sellaisiin huvituksiin joihin molemmat osallistuvat.

Mun mielestä perheellisen ei ole enää välttämätöntä osallistua noin pitkiin ryyppyretkiin, viikonloppu kaveriporukalla on ok mutta viikkoa en jaksa ymmärtää. Pitäisi miehelläkin olla jo prioriteetit kohdillaan.
 

Yhteistyössä