no huudattamaan en todellakaan ryhdy, mutta tämä tilanne saa oikeasti miettimään asioita perusteellisesti ja monelta kannalta, eli puntaroimaan sitä, mikä on koko perheen parhaaksi ja mitä sen eteen voisi tehdä! jos refluksia ei olisi ja oltaisiin samassa tilanteessa, niin huudatusunikoulu olisi jo varmasti käyty läpi, ei ole tervettä miettiä yön pitkinä tunteina, että kun hyppään parvekkeelta, niin enhän toki ota lasta mukaan vaan hyppään yksin... ja tämä nyt vain esimerkkinä epätoivoisista ajatuksista, turha ottaa kierroksia...
Tuossa alkuperäisessä uutisessahan mainittiin, että kirjan tekijät ovat tutustuneet kymmeniin tieteellisiin tutkimuksiin. Kannattaa varmaan tutustua niihin, ennen kuin marisee, että ei ole tutkittu.
J
"juu"
Vieras
Olet niiin oikeassa aloittaja! Ja ihan hullua, että vastasyntyneilläkin on olevinaan "unihäiriö", kun eivät nuku kokonaisia öitä. En käsitä miksi ihmeessä ihmisillä on niin kamala kiire siihen vaiheeseen, että lapsi olisi jotenkin "vaivaton". Varmaan kohta vaaditaan, että vauvojen pitäisi kyllä selviytyä synnäriltä itsenäisesti kotiin, onhan sitä taksejakin, jos ei bussilla osaa tulla.
Niin tutustuneet. Ja mitä sitten? Sen perusteellako voi sanoa, että kaikki tutkimukset, joiden mukaan huudatusunikoulut ovat haitaksi lapsen psyykkeelle, ovat huuhaata?
Siis joo, voihan tuossa tapauksessa tietysti tehdä omat johtopäätöksensä ja muodostaa oman mielipiteensä, mutta ei kai sen perusteella voi väittää tällaista asiaa faktana (niin kuin tätä tapausta nyt ainakin uutisoidaan).
Viimeksi muokattu:
R
rytmi
Vieras
Mä oon tätä miettinyt monesti että olis kiva alkaa tehdä tutkimusta tästä aiheesta. Eli tutkia masentuneiden ja ahdistuneiden ihmisten taustoja, että millainen vauva-aika ja varhaislapsuus niillä on ollut. Löytyykö masentuneiden ja ahdistuneiden taustalta enemmän huudatusunikouluja ja varhain hoitoon menoja kuin niiltä, kellä noita sairauksia ei ole?? En siis oo nyt väittämässä että niin olisi, mutta olis kiva tehdä siitä tutkimus (ellei joku jo oo tehnyt). Tässäpä hyvä aihe jollekin!!!
Eikös siitä tutkimusta jo olekin. Vanhemmat masentuvat, voivat pahoin lapsen itkusta, tuo mieleen alitajunnasta omia uistoja, joita ei muista, mutta kuitenkin ahdistaa. Kellekään ei tee hyvää vauvana itkeä turhautuneena, ei mene ohi jälkiä jättämättä, kuten eivät tukistus, luunapit. Muuta kait ei enää nykyään uskalleta tehdä lapsille.
R
rytmi
Vieras
[QUOTE="vieras";24399587]Niinpä. Suomessa voidaan huonosti, on paljon mielenterveyspotilaita, on paljon nuoria, joilla on ahdistusta, masennusta ja ties mitä.
Itse muistan omasta lapsuudestani sen järjettömän pelon öisin,kun heräsin yksin huoneessani (olin siis noin ala-asteikäinen). Meidän piti nukkua omassa huoneessa. Ne öiset pelot ja nukkumisvaikeudet ja yölliset heräilyt jatkuvat edelleen... ja olen yli kolmekymppinen.[/QUOTE]
'Oli se ennenaikaan helppoa, kun pienet asunnot, ei tarvinnut nukkua yksin huoneessaan. Äiti ja isä olivat samassa huoneessa, jos heräsi.
Vauvat meillä aina nukkuneet vanhempien kanssa, mutta isompana kyllä omiin huoneisiin ja hyväunisaia olleet kaikki.
Itse muistan omasta lapsuudestani sen järjettömän pelon öisin,kun heräsin yksin huoneessani (olin siis noin ala-asteikäinen). Meidän piti nukkua omassa huoneessa. Ne öiset pelot ja nukkumisvaikeudet ja yölliset heräilyt jatkuvat edelleen... ja olen yli kolmekymppinen.[/QUOTE]
'Oli se ennenaikaan helppoa, kun pienet asunnot, ei tarvinnut nukkua yksin huoneessaan. Äiti ja isä olivat samassa huoneessa, jos heräsi.
Vauvat meillä aina nukkuneet vanhempien kanssa, mutta isompana kyllä omiin huoneisiin ja hyväunisaia olleet kaikki.
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;24399857:
"- Unikouluja on tutkittu paljon kymmenissä tieteellisissä tutkimuksissa tuhansilla lapsilla, myös niitä joissa sovelletaan itkemistä nukahtamismuotona. Missään niistä ei ole havaittu mitään haittoja lapsille, Keski-Rahkonen sanoo."
Mikä kohta on epäselvä? Ei ole tutkimuksia, joissa on todettu haittoja. Mulla ei ole henk.koht. tästä asiasta mitään mielipidettä tai kokemusta, mutta ärsyttää kun jätetään lukematta tai huomiotta kaikki fakta, joka ei tue omaa mielipidettä.
R
rytmi
Vieras
Siis lapsenhan täytyykin nukahtaa omaan sänkyynsä, ettei havahduttuaan herää huutamaan eri paikassa oloaan.
Ei varmaankaan lapsellasi traumoja tuosta, mutta huudatettujen traumat näkyvät vasta aikuisina omien lasten kanssa.
Niin ei siitä oo haittaa jos vauva itkee unikoulussa jos se itku ei tapahdu yksin vaan silloin kun joku turvallinen aikuinen on läsnä ja lohduttaa! eri asia on sitten yksin itkettäminen. TÄmä "asiantuntija" puhuu itkemisestä nukahtamismuotona, EI YKSIN itkemisestä nukahtamismuotona. ONhan sillä nyt tasan vissi ero itkeekö se vauva tunnin verran yksin vai onko siinä vieressä joku tassuttamassa hyvänen aika. Kumpaako tämä "asiantuntija" sitten tarkoittaa? Ja toiseksi, onko kyseisen "asiantuntijan" siteeraamat tutkimukset tehty miten pitkällä aikavälillä? Onko sellaista tutkimusta jossa on seurattu unikoulutettuja vauvoja aikuisuuteen asti ja tutkittu onko tullut mitään? Voihan se olla ettei lapsuusaikana vielä mitään tulekaan, masennukset ja muut puhkeaa sitten aikuisiällä kun saadaan omia vauvoja jne.
L
"Lanski"
Vieras
No vauvathan OVAT erilaisia! Meidän nyt 9kk poitsu ihan oikeasti nukkuu paremmin omassa huoneessa. Eikä se tarkoita, etten mä heti mee sinne jos rupee itkemään! Mutta kun nukuttiin mummolassa samassa huoneessa, nukkui huonommin... Ja eihän kukaan vastasyntyneille niitä unikouluja pidä!
R
rytmi
Vieras
Ai nytkö ei ole olemassa mitään tutkimuksia, joiden mukaan yksin jätetty lapsi kokee ahdistusta? Mistäs sitten tulee nämä lapsen perusturvallisuuteen vaikuttavat tekijät (lapsen itkuun reagoiminen, varhainen vuorovaikutus, läsnäolo jne)? Olenko kuvitellut kaiken tämän esimerkiksi psykologian tunneilla?
Minä en sinänsä epäile näitä asiantuntijoita ja heidän kokemuksiaan ja johtopäätöksiään, mutta jotenkin tämä aihe on tuotu esiin jotenkin omituisella tavalla. Unikouluja kun on monenlaisia ja jos uutisissa sanotaan, että unikoulut eivät vaikuta lapsen psyykkeeseen millään tavalla, tulee sellainen pelko, että tähän vedoten vanhemmat sitten lähtevät rankemman kautta huudattamaan niitä lapsiaan (kun sanottiinhan uutisissakin, että niin voi tehdä). Ja jos nämä kirjoittajat eivät nyt ole mitään varsinaista tutkimusta itse tehneet vaan tehneet yhteenvedon jo tehdyistä tutkimuksista, niin mikä se uutinen tässä on?
Itse ainakaan ein ole koskaan väittänyt, että olisi hyväksi jättää huutava vauva yksin. Mielestäni on muitakin keinoja saada vauva nukkumaan pidempiä pätkiä. Mun käsittääkseni unikoulun voi pitää myös niin, että on itse kokoajan lähellä. Sitä en tiedä, että onko millaisia tutkimustuloksia siitä, että esim. kerran pari päivässä (esim. ruoanlaiton yhteydessä) lapsi joutuu hetken odottamaan lattialla tai sitterillä, vaikka haluaisikin olla sylissä.
[QUOTE="juu";24399792]Olet niiin oikeassa aloittaja! Ja ihan hullua, että vastasyntyneilläkin on olevinaan "unihäiriö", kun eivät nuku kokonaisia öitä. En käsitä miksi ihmeessä ihmisillä on niin kamala kiire siihen vaiheeseen, että lapsi olisi jotenkin "vaivaton". Varmaan kohta vaaditaan, että vauvojen pitäisi kyllä selviytyä synnäriltä itsenäisesti kotiin, onhan sitä taksejakin, jos ei bussilla osaa tulla.[/QUOTE]
Miten tämä liittyi aiheeseen?
Miten tämä liittyi aiheeseen?
J
"juu"
Vieras
Sillä tavalla, että on käsittämätöntä "unikouluttaa" vauvoja, ihan kuin se olisi jotenkin epänormaalia, että vauva herää yöllä syömään. Ja samalla viittasin siihen kuinka irrallaan todellisuudesta ovat nämä vaatimukset sen suhteen, että kuinka vauvan pitäisi osata nukahtaa ja nukkua yksin jne.
Nimenomaan, itse en sinänsä unikoulua vastaan täysin ole, mutta kun aloittaja puhuu huudatusunikoulusta, että siitä ei ole haittaa, huudatusunikoulu tarkoittaa nimenomaan sitä perinteistä unikoulua jossa vauva hylätään sänkyynsä huutamaan tyyliin "kyllä se sitte nukahtaa kun on tarpeeksi huutanut". Perinteisessa huudatusunikoulussa vauvaa ei tassutella eikä käydä katsomassa vaan se huutaa yksin niin kauan kuin on huutaakseen. Sehän on selvää, että tuskin kukaan on pystynyt pitämään unikoulua ilman ettei lapsi edes vähän itkisi, mutta sillä on selkeä ero että joutuuko se lapsi itkeä yksin vai aikuisen läsnäollessa!! NIin, että mulle jäi nyt lopuksi vähän epäselväksi että minkä tyyppistä unikoulua nämä "asiantuntijat" tarkoittavat: sitä perinteistä huudatuskoulua jossa vauva itkee itsensä yksin uneen vaiko näitä toisia muotoja, joissa vauva ehkä itkee mutta sen ei tarvi tehdä sitä yksin.
A
"aloittaja"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;24400598:
Just näin. Tässä on tämä vaarana. Ja olihan siteraatun kirjankin esimerkissä tuo, että lapsi yksin huoneeseen ovi kii eikä sinne mennä koko yönä. Veikkaan että aika moni ei-penaalin-terävin kynä ryhtyykin tähän.
Jännä juttu, että missään ei mainita edes sitä, että huudatusunikoulu EI TUO PYSYVÄÄ apua, vaan huudatusta pitää toistaa tasaisin väliajoin, jotta vauva saadaan ruotuun.
A
"aloittaja"
Vieras
" - Kävimme tätä kirjaa varten läpi kymmeniä tutkimuksia, joihin on osallistunut tuhansia lapsia. Mikään ei viittaa siihen, että unikoulun yhteydessä itkeminen olisi lapselle haitallista, Nalbantoglu sanoo.
OHJEITA UNIKOULUSTA
Huudatusunikoulu
- Laita lapsi sänkyyn unisena mutta valveilla.
- Sano hyvää yötä ja poistu paikalta
- Jätä itkut huomioimatta"
Lähde: Unihiekkaa etsimässä - ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin (Anna Keski-Rahkonen, Minna Nalbantoglu)
OHJEITA UNIKOULUSTA
Huudatusunikoulu
- Laita lapsi sänkyyn unisena mutta valveilla.
- Sano hyvää yötä ja poistu paikalta
- Jätä itkut huomioimatta"
Lähde: Unihiekkaa etsimässä - ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin (Anna Keski-Rahkonen, Minna Nalbantoglu)
A
"aloittaja"
Vieras
Vauvantahtisuus tarkoittaa vauvan kuuntelua ja sitä, että vanhempi opettelee tulkitsemaan hänen viestejään ja pyrkii vastaamaan näihin viesteihin mahdollisimman nopeasti parhaalla osaamallaan tavalla.
Se on äidin tietoista herkistymistä omille vaistoilleen sekä lapsensa yksilöllisille tarpeille ja lapsen tavalle kommunikoida niistä.
Mitään aikakäsitystähän pienellä vauvalla ei ole, joten hänelle vanhemmasta lähtevät, kelloon perustuvat "rutiinit" on täysin mielivaltaisia eivätkä auta häntä hahmottamaan maailmaa turvallisena tai ennakoitavana.
Vauvavuoden vanhemmuuden tärkein tehtävä on luoda lapselle perusturvallisuus, hyvän itsetunnon perusta. Perusturvallisuus syntyy yksinkertaisista asioista: siitä, että vauva tietää saavansa ruokaa kun on nälkä, kuivaa kun on märkä ja lämpöä kun on kylmä - ja rakkautta rajattomasti. Että maailmassa voi luottaa siihen, että silloin joku auttaa, kun tarvitsen apua. Se syntyy siitä, että lapsi tietää, että häntä rakastetaan sellaisena kun hän on, huolimatta esim. siitä, onko hän väsynyt tai kipeä (eli syliin pääsee aina kun tarvitsee).
Lapsentahtisuus ON linja. "Ajallaan" on vauvalle silloin, kun tarvitaan, ei silloin kun äitiä huvittaa. Vauva mukautuu perheen rytmiin olemalla pienestä asti mukana toiminnassa. Sylissä, kantoliinassa, syöttötuolissa; katsomassa, kun äiti valmistaa ruokaa, tiskaa, tekee pieniä jokapäiväisiä rutiineja.
Lapselle rakkaus on tekoja ja mukaan ottamista - ei tyhjiä sanoja, lausumattomia ajatuksia tai mielivaltaisia kellonaikoja.
Se on äidin tietoista herkistymistä omille vaistoilleen sekä lapsensa yksilöllisille tarpeille ja lapsen tavalle kommunikoida niistä.
Mitään aikakäsitystähän pienellä vauvalla ei ole, joten hänelle vanhemmasta lähtevät, kelloon perustuvat "rutiinit" on täysin mielivaltaisia eivätkä auta häntä hahmottamaan maailmaa turvallisena tai ennakoitavana.
Vauvavuoden vanhemmuuden tärkein tehtävä on luoda lapselle perusturvallisuus, hyvän itsetunnon perusta. Perusturvallisuus syntyy yksinkertaisista asioista: siitä, että vauva tietää saavansa ruokaa kun on nälkä, kuivaa kun on märkä ja lämpöä kun on kylmä - ja rakkautta rajattomasti. Että maailmassa voi luottaa siihen, että silloin joku auttaa, kun tarvitsen apua. Se syntyy siitä, että lapsi tietää, että häntä rakastetaan sellaisena kun hän on, huolimatta esim. siitä, onko hän väsynyt tai kipeä (eli syliin pääsee aina kun tarvitsee).
Lapsentahtisuus ON linja. "Ajallaan" on vauvalle silloin, kun tarvitaan, ei silloin kun äitiä huvittaa. Vauva mukautuu perheen rytmiin olemalla pienestä asti mukana toiminnassa. Sylissä, kantoliinassa, syöttötuolissa; katsomassa, kun äiti valmistaa ruokaa, tiskaa, tekee pieniä jokapäiväisiä rutiineja.
Lapselle rakkaus on tekoja ja mukaan ottamista - ei tyhjiä sanoja, lausumattomia ajatuksia tai mielivaltaisia kellonaikoja.
A
"aloittaja"
Vieras
Pieniä vauvoja hoidettaessa ehkä tärkein vanhempien ominaisuus on ns. responsiivisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vauvan itkuun pitää aina reagoida, koska vauva ei kykene jäsentämään ympäristöään niin hyvin, että voisi käsittää miksei itkuun vastata. Vauva ei itke koskaan turhaan, vaan itku on aina hälytysmerkki.
Vauvat voivat itkeä paitsi nälkäänsä ja janoaan, myös erilaista epämukavaa oloa (kipu, palelu, kuumuus, vaipanvaihdon merkiksi, sairaus, hampaat jne). Vauva osaa itkullaan ilmaista kaipaavansa myös seuraa tai syliä. Jo aivan pienet vauvat tarvitsevatkin muiden ihmisten seuraa, vaikka eivät vielä osaakaan leikkiä. Lasta ei voi liiaksi pitää sylissä.
Vauva rauhoitetaan katsomalla silmiin eikä lasta pidä kääntää selin aikuiseen nähden, sillä katsekontakti on jo aivan pienelle lapselle elintärkeä. Monesti katsekontaktin merkitys tuntuu unohtuvan: levoton lapsi ei aina rauhoitu sylissä ollessaan, jos katsekontakti puuttuu. Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva).
Mitä vaikeampi vauvan temperamentti on, sitä tärkeämpää on, että vanhemmat herkistyvät kuuntelemaan vauvan antamia signaaleja. Tyypillistä on, etteivät tällaiset ns. vaikeahoitoiset vauvat viihdy itsekseen vaan haluavat syliin, nukkuvat vain lyhyitä jaksoja ja itkevät jäädessään yksin. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, eikä sitä pitäisi sekoittaa esimerkiksi koliikkiin. Vaikean vauvan pitäisi saada olla vanhempien sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi, mikä mahdollistaa sen että vauva oppii vähitellen olemaan tyytyväinen myös itsekseen. Vauvaan ei saa kyllästyä, vaikka mikään ei tuntuisi riittävän, sillä se vain pahentaa tilannetta. Toisaalta ongelmatilanteen laukeaminen saattaa jo olla lähempänä kuin arvataankaan. Hoidon laiminlyönti aiheuttaa vauvalle jatkuvan stressin, joka voi kärjistää ongelmia.
Vauvat voivat itkeä paitsi nälkäänsä ja janoaan, myös erilaista epämukavaa oloa (kipu, palelu, kuumuus, vaipanvaihdon merkiksi, sairaus, hampaat jne). Vauva osaa itkullaan ilmaista kaipaavansa myös seuraa tai syliä. Jo aivan pienet vauvat tarvitsevatkin muiden ihmisten seuraa, vaikka eivät vielä osaakaan leikkiä. Lasta ei voi liiaksi pitää sylissä.
Vauva rauhoitetaan katsomalla silmiin eikä lasta pidä kääntää selin aikuiseen nähden, sillä katsekontakti on jo aivan pienelle lapselle elintärkeä. Monesti katsekontaktin merkitys tuntuu unohtuvan: levoton lapsi ei aina rauhoitu sylissä ollessaan, jos katsekontakti puuttuu. Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva).
Mitä vaikeampi vauvan temperamentti on, sitä tärkeämpää on, että vanhemmat herkistyvät kuuntelemaan vauvan antamia signaaleja. Tyypillistä on, etteivät tällaiset ns. vaikeahoitoiset vauvat viihdy itsekseen vaan haluavat syliin, nukkuvat vain lyhyitä jaksoja ja itkevät jäädessään yksin. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, eikä sitä pitäisi sekoittaa esimerkiksi koliikkiin. Vaikean vauvan pitäisi saada olla vanhempien sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi, mikä mahdollistaa sen että vauva oppii vähitellen olemaan tyytyväinen myös itsekseen. Vauvaan ei saa kyllästyä, vaikka mikään ei tuntuisi riittävän, sillä se vain pahentaa tilannetta. Toisaalta ongelmatilanteen laukeaminen saattaa jo olla lähempänä kuin arvataankaan. Hoidon laiminlyönti aiheuttaa vauvalle jatkuvan stressin, joka voi kärjistää ongelmia.
A
"aloittaja"
Vieras
[QUOTE="aloittaja";24401961]" - Kävimme tätä kirjaa varten läpi kymmeniä tutkimuksia, joihin on osallistunut tuhansia lapsia. Mikään ei viittaa siihen, että unikoulun yhteydessä itkeminen olisi lapselle haitallista, Nalbantoglu sanoo.
OHJEITA UNIKOULUSTA
Huudatusunikoulu
- Laita lapsi sänkyyn unisena mutta valveilla.
- Sano hyvää yötä ja poistu paikalta
- Jätä itkut huomioimatta"
Lähde: Unihiekkaa etsimässä - ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin (Anna Keski-Rahkonen, Minna Nalbantoglu)[/QUOTE]
:O uskomatonta!
Täytyy kyllä sanoa että tuon neuvon antajalla ei oo kaikki kamarit lämpiminä. Mitäs tämän ohjeen suosittelija sitten sanoo päivällä itkemisestä. Elikkä jos äiti nyt on vähän väsyny ja pitää saada purkaa itteään kaksplussan sivulla niin vauva vaan sitteriin ja jätetään itkut huomioimatta?? Uskon että moni vauva oppisikin ajan myötä olemaan ihan hiljaa siellä sitterissä mutta millä seurauksilla?? Siitähän on tutkimustuloksia kymmenittäin että laiminlyödyt vauvat (ELI NE, KENEN ITKUUN EI VASTATA) masentuvat, eivät kasva eivätkä kehity normaalisti.!! Sen takiahan neuvolan ohjekirjoissa ja joka paikassa äitiysneuvolasta asti jankutetaan siitä, että alle yksivuotiaan tarpeisiin(itkuun) tulee AINA vastata välittömästi ettei lapsen henkinen kehitys vaarannu. VIelä kolmannen kerran haluan kysyä, että miten eroaa toisistaan se, että vauva itkee yksin yöllä eikä kukaan vastaa itkuun tai kun vauva itkee yksin päivällä eikä kukaan vastaa itkuun? Mun mielestä erittäin ristiriitainen väite on tuo, että YKSIN itkettäminen ei yöllä aiheuta vauvalle mitään psyyken häiriöitä mutta päivällä kuitenkin aiheuttaa. Oikeesti aion kyllä kaivaa näiden "asiantuntijoiden" yhteystiedot jostain että saan ihan heiltä kysyä. Ja nimenomaan puhun nyt juuri tuosta YKSIN itkettämisestä, siitä, että jätetään yöitkut huomioimatta. Mielestäni se ei ole niin vaarallista jos vauva itkee mutta läsnä on joku joka tassuttaa tai muulla tavalla lohduttaa. Kritisoin nimenomaan tuota perinteistä yksin itkettämistä. Mielestäni kukaan normaali äiti ei sellaiseen ala eikä pystyt sitä tekemään.
OHJEITA UNIKOULUSTA
Huudatusunikoulu
- Laita lapsi sänkyyn unisena mutta valveilla.
- Sano hyvää yötä ja poistu paikalta
- Jätä itkut huomioimatta"
Lähde: Unihiekkaa etsimässä - ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin (Anna Keski-Rahkonen, Minna Nalbantoglu)[/QUOTE]
:O uskomatonta!
Täytyy kyllä sanoa että tuon neuvon antajalla ei oo kaikki kamarit lämpiminä. Mitäs tämän ohjeen suosittelija sitten sanoo päivällä itkemisestä. Elikkä jos äiti nyt on vähän väsyny ja pitää saada purkaa itteään kaksplussan sivulla niin vauva vaan sitteriin ja jätetään itkut huomioimatta?? Uskon että moni vauva oppisikin ajan myötä olemaan ihan hiljaa siellä sitterissä mutta millä seurauksilla?? Siitähän on tutkimustuloksia kymmenittäin että laiminlyödyt vauvat (ELI NE, KENEN ITKUUN EI VASTATA) masentuvat, eivät kasva eivätkä kehity normaalisti.!! Sen takiahan neuvolan ohjekirjoissa ja joka paikassa äitiysneuvolasta asti jankutetaan siitä, että alle yksivuotiaan tarpeisiin(itkuun) tulee AINA vastata välittömästi ettei lapsen henkinen kehitys vaarannu. VIelä kolmannen kerran haluan kysyä, että miten eroaa toisistaan se, että vauva itkee yksin yöllä eikä kukaan vastaa itkuun tai kun vauva itkee yksin päivällä eikä kukaan vastaa itkuun? Mun mielestä erittäin ristiriitainen väite on tuo, että YKSIN itkettäminen ei yöllä aiheuta vauvalle mitään psyyken häiriöitä mutta päivällä kuitenkin aiheuttaa. Oikeesti aion kyllä kaivaa näiden "asiantuntijoiden" yhteystiedot jostain että saan ihan heiltä kysyä. Ja nimenomaan puhun nyt juuri tuosta YKSIN itkettämisestä, siitä, että jätetään yöitkut huomioimatta. Mielestäni se ei ole niin vaarallista jos vauva itkee mutta läsnä on joku joka tassuttaa tai muulla tavalla lohduttaa. Kritisoin nimenomaan tuota perinteistä yksin itkettämistä. Mielestäni kukaan normaali äiti ei sellaiseen ala eikä pystyt sitä tekemään.
