Voiko kirkkoon kuulumaton olla kummi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a.p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä kyllä ehkä jotenkin pystyn ymmärtämään ton Chefin tapauksen, kun on kyse kaverin auttamisesta. Mut muuten en kyl ymmärrä mitä virkaa koko kummilla on. Tai siis sillä kummin viralla. Läheinen aikuinen kun voi olla muutenkin. Siis siinä tapauksessa, että ei olla uskonnollisia, tietty, jos se usko on mukana elämässä, niin sitten :)
Mun lapsia ei oo edes kastettu ja mun äitini kivenkovaan vaati, että mun pitäs kuitenkin niille jotkut kummit nimetä, ei menny jakeluun, ei :D
Sekavaa tekstiä, hmm.. Oon just heränny :D
 
Meillä on molemmilla lapsilla kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia ja yksi pakana-kummi :D
Pappi sanoi kasteessa pakanaa aikuiseksi ystäväksi ja häntä ei kirjattu tietenkään kirkon rekisteriin mutta pakana sai kummitodistuksenkin ja meille on ihan tasavertainen kummi :)
 
On minunkin muksuillani "kummitukset", läheisiä ystäviämme, jotka ovat luvanneet huolehtia muksuistamme ja olla tukena, mikäli heitä tarvitaan.

Ja täysin ilman uskonnollista taustaa.
 
On se hieman noinkin.

Mutta se, että liittyy kirkkoon ilman vakaumusta, on minusta väärin ja moraalitonta. Ja se, että vanhemmat haluavat kastaa lapsen ja ottavat kummiksi henkilön, jolla ei ole uskonnollista vakaumusta on jotenkin outo yhtälö.

Miksei lasta olisi voinut kastaa joskus toiste, kun sopiva kummi on löytynyt? Miksi oli tärkeää kastaa?

Ja minä henk.koht. pidän loukkaavana niitä kohtaan, jotka todella ovat ev.lut. uskossa, että kummiuden tai minkään sakramentin kanssa kikkaillaan. Ei sellaista tarvetta voi ikinä olla. Se on sula mahdottomuus, jos vakaumus on mukana.

Miksei voi olla välimuoto? Kun niitä kuitenkin tässä maassa on paljon ja vähän päälle.

Tunnen useampia ihmisiä jotka eivät käy kirkossa, lue raamattua, rukoile, eivätkä oikein edes tiedä uskoakko, vaiko eikö. He kuitenkin haluavat syystä tai toisesta kuulua kirkkoon. Tällaiset ihmiset tuskin haluavat lapselleen sen kummempaa kristillistä kasvatusta, kun eivät oikein itsekään tiedä mitä haluavat. Näitä tällaisia ihmisiä on paljon.

Heillä siis on tietynlainen suhde kristinuskoon, mutta sitä on ehkä hankala määritellä. He haluavat kastaa lapsensa, mutta heidän mielestään sen kummin tehtävä ei liity käytännössä oleellisesti siihen itse uskontoon, vaan lapselle läsnäoloon. Joten miksi he eivät voisi ottaa lapselleen kummia, joka sopii heidän kriteereihinsä?

Kai sen lapsen olisi voinut myöhemminkin kastaa, mutta ehkäpä vanhempien mielestä minä olin juuri sopiva kummi. Täytin kaikki heidän kriteerinsä. En ehkä kirkon tai jonkun palstalaisen mielestä, mutta vanhemmille se lienee se ja sama.
Kysyin sitä lapsen kastamista silloin aikoinaan ja siihen oli useampi syy. Kaikkia en enää muista, mutta pohjana oli se, että koska muu perhe kuului kirkkoon, haluttiin tämä lapsikin kirkkoon liittää.

Ja jos nyt oikein aletaan saivartelemaan, niin kyllä minä osaan lapselle opettaa kristillisiä asioita. Olen kuitenkin käynyt uskonnontunneilla koko peruskouluikäni ja saanut arkkipiispa Paarman vaimolta jopa uskonnon stipendin. Joten jos lasta joskus mietityttää jokin kristillinen asia, niin kai mä siihen osaan jotakin vastata tai vähintäänkin ottaa sitten siitä selvää.

Mä en ajattele asioita noin. Koitan nyt kovasti miettiä onko jotakin sellaista asiaa josta mä loukkaantuisin, mutten millään keksi. En mitenkään osaa nähdä loukkaavana sitä, jos joku mulle tuntematon (tai vaikka tuttukin) liittyy kannattamaani puolueeseen tai uskontokuntaan, vaikka hän ei itse sitä kannattaisikaan jos syy on samankaltainen kuin omani. Tai vaikka se olisi mikä. Miten se munhun mitenkään edes liittyy?

Kuinka moni mahtaakaan olla kirkon riveissä siksi, että haluaa kirkkohäät...se ei ole ilmeisesti yhtään paha, mutta jos autat kaveria, niin se onkin ihan saakelin paha. Miksi? Mikä ero siinä on?
 
  • Tykkää
Reactions: aletheia
Meillä on molemmilla lapsilla kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia ja yksi pakana-kummi :D
Pappi sanoi kasteessa pakanaa aikuiseksi ystäväksi ja häntä ei kirjattu tietenkään kirkon rekisteriin mutta pakana sai kummitodistuksenkin ja meille on ihan tasavertainen kummi :)

Vaikka kuinka olisi kirjattu kirkonkirjoihin, se ei anna esim. mitään oikeuksia. Eli vaikka vanhemmille tapahtuisi jotain, ei kummi automaattisesti saa lapsia huostaansa tai muuta.

Tuo "aikuinen ystävä" on juurikin sopiva luonnehdinta.
 
Ei voi kirkollisessa mielessä olla kummi, mutta muuten joo, eipä kirkko voi sitä varmistaa että heidän näkemyksen mukaan oikeat kummit hoitaisi yhtään sen paremmin kummivelvollisuuksia kuin "pelkät kummitukset". Eli kysehän on vain kirkollisesta asiasta tuossa kummi asiassa. Kuinka moni nykyään on tekemisissä kirkon kanssa muutenkuin häiden, konfirmaation tai hautajaisten lisäksi. Omasta mielestäni ei-kirkollinen kummi on ihan yhtä kummi kuin maallikko-kummi.
 
Miksei voi olla välimuoto? Kun niitä kuitenkin tässä maassa on paljon ja vähän päälle.

Tunnen useampia ihmisiä jotka eivät käy kirkossa, lue raamattua, rukoile, eivätkä oikein edes tiedä uskoakko, vaiko eikö. He kuitenkin haluavat syystä tai toisesta kuulua kirkkoon. Tällaiset ihmiset tuskin haluavat lapselleen sen kummempaa kristillistä kasvatusta, kun eivät oikein itsekään tiedä mitä haluavat. Näitä tällaisia ihmisiä on paljon.

Heillä siis on tietynlainen suhde kristinuskoon, mutta sitä on ehkä hankala määritellä. He haluavat kastaa lapsensa, mutta heidän mielestään sen kummin tehtävä ei liity käytännössä oleellisesti siihen itse uskontoon, vaan lapselle läsnäoloon. Joten miksi he eivät voisi ottaa lapselleen kummia, joka sopii heidän kriteereihinsä?

Kai sen lapsen olisi voinut myöhemminkin kastaa, mutta ehkäpä vanhempien mielestä minä olin juuri sopiva kummi. Täytin kaikki heidän kriteerinsä. En ehkä kirkon tai jonkun palstalaisen mielestä, mutta vanhemmille se lienee se ja sama.
Kysyin sitä lapsen kastamista silloin aikoinaan ja siihen oli useampi syy. Kaikkia en enää muista, mutta pohjana oli se, että koska muu perhe kuului kirkkoon, haluttiin tämä lapsikin kirkkoon liittää.

Ja jos nyt oikein aletaan saivartelemaan, niin kyllä minä osaan lapselle opettaa kristillisiä asioita. Olen kuitenkin käynyt uskonnontunneilla koko peruskouluikäni ja saanut arkkipiispa Paarman vaimolta jopa uskonnon stipendin. Joten jos lasta joskus mietityttää jokin kristillinen asia, niin kai mä siihen osaan jotakin vastata tai vähintäänkin ottaa sitten siitä selvää.

Mä en ajattele asioita noin. Koitan nyt kovasti miettiä onko jotakin sellaista asiaa josta mä loukkaantuisin, mutten millään keksi. En mitenkään osaa nähdä loukkaavana sitä, jos joku mulle tuntematon (tai vaikka tuttukin) liittyy kannattamaani puolueeseen tai uskontokuntaan, vaikka hän ei itse sitä kannattaisikaan jos syy on samankaltainen kuin omani. Tai vaikka se olisi mikä. Miten se munhun mitenkään edes liittyy?

Kuinka moni mahtaakaan olla kirkon riveissä siksi, että haluaa kirkkohäät...se ei ole ilmeisesti yhtään paha, mutta jos autat kaveria, niin se onkin ihan saakelin paha. Miksi? Mikä ero siinä on?

Minusta on pahempi juttu kuulua kirkkoon sen vuoksi, että "saa" kirkkohäät.

Se, että sinä teit tuollaisen ratkaisun, on sinun päätöksesi ja taustalla on hyvät vaikuttimet, ei itsekkyys. Minä taas ole hyvin ehdoton siinä, mitä valintoja teen, en toimisi vakaumustani vastaan. Ja tuo on sellainen asia, joka on minulle mahdotonta: kuulua kirkkoon uskomatta sen oppeihin - tai vaikka johonkin puolueeseen. Haluan tehdä itse, tietoisesti päätökseni ja siksi odotan sitä muiltakin, ettei vain mennä virran mukana tai siksi "kun muutkin/ennenkin". :)
 
Luehan ajatuksella läpi, mitä juuri kirjoitit. Tuossa rakennelmassa ei ole kummiudella mitään tekemistä sen kanssa, että on olemassa lasta varten. Se, että pitelet lasta sylissäsi tai seisot vieressä, kun joku laittaa vettä lapsen päähän ja lausuu rituaalin vaatimat sanat ei millään muotoa tee kummista muuta, kuin henkilön, joka kirkon silmissä on ottanut vastuun lapsen kristillisestä kasvatuksesta.

Ja siihen, että on lupautunut lapsen tueksi ja turvaksi ei tarvita pappeja, kastetta tai muuta kikkailua. Se on lapsen vanhempien ja sinun välinen sopimuksenne. Ei kirkon.

Kyse on edelleenkin vain ja ainoastaan siitä, että vanhemmat halusivat lapsen liitettäväksi kirkkoon ja sitä varten tarvittiin kummit.

Se rituaalin vaatima sanahelinä oli mulle tosiaan ihan puhdasta sanahelinää. Vanhemmille sillä lienee enempi merkitystä, mutta eivät hekään jokaista sen rituaalin vaatimaa sanaa ja lausetta voineet allekirjoittaa omakseen. Kuitenkin kokivat siinä olleen jotakin omaa, koska halusivat lapsen kirkkoon liittää.

Kuten jo kerroin, mulle olisi kyllä riittänyt se epävirallinen kummius, mutta se ei riittänyt kirkolle.
 
Ei voi kirkollisessa mielessä olla kummi, mutta muuten joo, eipä kirkko voi sitä varmistaa että heidän näkemyksen mukaan oikeat kummit hoitaisi yhtään sen paremmin kummivelvollisuuksia kuin "pelkät kummitukset". Eli kysehän on vain kirkollisesta asiasta tuossa kummi asiassa. Kuinka moni nykyään on tekemisissä kirkon kanssa muutenkuin häiden, konfirmaation tai hautajaisten lisäksi. Omasta mielestäni ei-kirkollinen kummi on ihan yhtä kummi kuin maallikko-kummi.

peesi
 
Kyse on edelleenkin vain ja ainoastaan siitä, että vanhemmat halusivat lapsen liitettäväksi kirkkoon ja sitä varten tarvittiin kummit.

Se rituaalin vaatima sanahelinä oli mulle tosiaan ihan puhdasta sanahelinää. Vanhemmille sillä lienee enempi merkitystä, mutta eivät hekään jokaista sen rituaalin vaatimaa sanaa ja lausetta voineet allekirjoittaa omakseen. Kuitenkin kokivat siinä olleen jotakin omaa, koska halusivat lapsen kirkkoon liittää.

Kuten jo kerroin, mulle olisi kyllä riittänyt se epävirallinen kummius, mutta se ei riittänyt kirkolle.

"Liitoskummi"? :D

Niitä saa seurakunnastakin, lienevät ihan toimiva tapa. Ja luultavasti keskiarvoa tehokkaampia uskonnon opettajia.

Hyvä, että kaikki ovat tyytyväisiä (paitsi minä ja muut samalla tavalla ajattelevat ;) ja lapsesta on hankala sanoa vielä mitään) ja vanhemmat saivat sen, mitä halusivatkin.
 
Minusta on pahempi juttu kuulua kirkkoon sen vuoksi, että "saa" kirkkohäät.

Se, että sinä teit tuollaisen ratkaisun, on sinun päätöksesi ja taustalla on hyvät vaikuttimet, ei itsekkyys. Minä taas ole hyvin ehdoton siinä, mitä valintoja teen, en toimisi vakaumustani vastaan. Ja tuo on sellainen asia, joka on minulle mahdotonta: kuulua kirkkoon uskomatta sen oppeihin - tai vaikka johonkin puolueeseen. Haluan tehdä itse, tietoisesti päätökseni ja siksi odotan sitä muiltakin, ettei vain mennä virran mukana tai siksi "kun muutkin/ennenkin". :)

Aaaa...no tässä on ehkä se erona, että sä koet? että sulla on vakaamus, joka lienee siis vahva.

Mä en koe omalle kohdalleni mitään sen suurempaa vakaamusta. Mä en nyt vaan satu uskomaan kristinuskoon, niinkuin en satu tykkäämään punaisesta väristä. Ja that´s it. Se ei ole siis omalla kohdallani sen tunteitanostattavampi asia.

Me juhlitaan joulua, pääsiäistä yms. "kirkolllisia" juhlapyhiä, vaikkei me niitä kirkollisessa mielessä juhlitakkaan. Lapseni käy ET-n tunnilla, mutta saa osallistua halutessaan joulukirkkoon, yms. kristinuskoon liittyviin juttuihin, joita koulun puolesta tarjotaan mahdollisiksi myös ET-opetuksen lapsille, mikäli lapset vanhempineen sitä haluavat tai siihen suostuvat.

Lapseni on osallistunut seurakunnan järjestämälle leirille ja halutessaan hän saa mennä sinne jatkossakin. Ollaan myös käyty yhdessä seurakunnan järjestämillä retkillä, sillä mulle on tosiaan ihan se ja sama mikä taho niitä järjestää, eikä mua mitenkään häiritse leirillä oleva kristinuskoinen osuus. Päinvastoin. On ihan hyväkin, että lapsi oppii kristinuskosta perusteet, jotka kuuluu yleissivistykseen. Olisi toki kivaa, jos hän oppisi muistakin uskonnoista perusteet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja isoäiti mölykylästä;24457076:
kuinka moni viittisi ryhtyä tohon, että liittyy kirkkoon sen takia, että kummiksi pääsee ja sitten kohta eroaa. en mä ainakaan.

No ainakin jokunen niistä ihmisistä, jotka haluavat auttaa kaveria.

Ja kun se ei vaadi muuta, kuin 2 kertaa netissä piipahtamisen, niin ei se tosiaan järin iso juttu edes ole.
 
  • Tykkää
Reactions: aletheia
Kummiksi ei pääse kirkkoon kuulumaton.

Mutta kuka estää sinua liittymästä kirkkoon ja eroamaan ristiäisten jälkeen uudestaan?

Näin mä tein, kun mua pyydettiin kummiksi. Pyytäjä tiesi etten kuulu kirkkoon, mutta kysyi voisinko mitenkään liittyä siksi aikaa ja voinhan minä. Kuuluin kirkkoon 2 viikkoa ja sitten taas erosin.

:O No jopas on outoa käytöstä pyytää liittymään hetkeksi kirkkoon. Ja yhtä outoa on suostua tuohon.

Jos kerran on pelkkä muodollisuus niin miksei voi pyytää "kummiksi", joka osallistuu lapsen / teidän elämään kuin ystävän kuuluukiin.
Lapsellehan voi puhua kummista; tuskin lapsi kysyy onko nimi kirkon papereissa?
 
Mä kyllä ymmärrän Chefiä oikein hyvin. Itse tosin kuulun kirkkoon, syystä jota en osaa itsekään selittää. Tapakristitty siis. Kaikki lapseni on kastettu, mutta kummeilta en tod. odota enkä halua mitään kristillistä kasvatusapua. He ovat lapsilleni juurikin niitä turvallisia aikuisia, joille toivottavasti uskaltaa puhua asioista, joista meille vanhemmille ei ehkä uskalla. Yksi lapsistani käy seurakunnan kerhossa, mutta ei kristillisyyden takia vaan siksi, että se on huomattavasti halvempi kuin kaupungin kerhot :D Omat lapseni saavat aikanaan itse päättää suuntauksensa. Erotkoon kirkosta, jos haluavat.
 
Moraalittomampaa ei varmasti ole liittyä kirkkoon hetkeksi kummiuden takia kuin pyytää kummiksi henkilöä joka ei ole seurakunnan jäsen tai pyytää sen takia häntä liittymään siihen hetkeksi. Outo käytäntö minusta joka tapauksessa.
 

Yhteistyössä