Miksi lapsiperheissä ollaan uupuneita??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Miukumauku"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mutta siihen mennessa olemme keranneet omaisuutta tarpeeksi, jotta voimme kummatkin paasta elakkeelle aikaisin :). Eli silloin pitaa takoa, kun rauta on kuumaa.

Niinkuin mainitsin, miehellani on laheinen suhde lapseensa, vaikka viettaakin paljon aikaa poissa kotoa. Han on avoin ihminen, joten kotona ollessaan ei ole ikina "poissaoleva".

Ja kuka tietää tulevaa varmaksi? tässä hetkessä pitää elää
 
[QUOTE="miukumauku";24585024]Me ollaan muutettu perheenä työn perässä useamman kerran. Joten sekin on valinta kysymys.[/QUOTE]

Sitten voi olla rauhassa juureton.... Mä oon itse muuttanut niin helvetin monta kertaa että ihan hevillä en enää roiniani siirrä mihinkään. Vielä vähemmän sitten kun lapset ovat isompia.
 
[QUOTE="miukumauku";24585097]
ei se pelkka kotonaolo tee hyvaa isaa.

Ei todellakaan, mutta sitä arkista läsnäoloa lapsi kuitenkin eniten kaipaa...

Joka perheellä on omat valintansa. Kaikki tuntemani eläkkeellä olevat yritysjohtajat (oma isäni mukaanlukien) vain nyt eläkeikäisinä yhteen ääneen ovat saarnanneet meille lapsilleen, että muistakaa nyt nauttia ja elää täysillä lastenne pikkulapsiaika. Se on kuulemma parasta aikaa elämässä ja he (itsensä mukaan) tekivät väärät valinnat aikoinaan, kun sen hukkasivat. Mutta mitäpä ne vanhukset muka tietäisivät... ;)
 
[QUOTE="minä";24585194]

Ei todellakaan, mutta sitä arkista läsnäoloa lapsi kuitenkin eniten kaipaa...

Joka perheellä on omat valintansa. Kaikki tuntemani eläkkeellä olevat yritysjohtajat (oma isäni mukaanlukien) vain nyt eläkeikäisinä yhteen ääneen ovat saarnanneet meille lapsilleen, että muistakaa nyt nauttia ja elää täysillä lastenne pikkulapsiaika. Se on kuulemma parasta aikaa elämässä ja he (itsensä mukaan) tekivät väärät valinnat aikoinaan, kun sen hukkasivat. Mutta mitäpä ne vanhukset muka tietäisivät... ;)[/QUOTE]

Eipä ole oma isäni tuollaista saarnannut... Kaikki eivät kadu valintojaan.
 
*odottaa kynä ja vihko kädessään tietoja, missä tuollaisia duuneja on jaossa*

Tuo on just se asenne, millä ei varmasti löydä mitään. Ei niitä asioita odoteta tapahtuvaksi ja muiden antavan ne sinulle valmiina, vaan ne uramahdollisuudet etsitään ihan itse. Ja kun niitä viitsii hakea, löytyy varmasi aivan uusia hyviä mahdollisuuksia, joissa on tilaa sekä työlle, uralle että perheellekin.

Työnantajasidonnaisuus tietysti vaikuttaa haluun lähteä toiseen firmaan, voi olla sopimuksissa myös kilpailun rajoittamista koskevia sopimushetoja joiden vuoksi vaihto voi olla hankalaa, mutta se ei ole silti mahdotonta jos viitsii siihen tosissaan paneutua. Täytyy kuitenkin muistaa, että voi koittaa se päivä kun ulkolainen sijoitusyhtiö ostaa miehesi työnantajan, tulee isot irtisanomiset, tulee fuusio tai konkurssi. Voi käydä niinkin, että yrityskauppojen jälkeen yhtiöön tulee niin kestämätön ja mahdoton yrityskulttuuri, että se ei ole enää kuin varjo entisestä työpaikasta ja aiemmin hankittu maine yhtiössä ei olekaan enää niin kummoinen kun fuusion mukana on tullut myös toisen firman henkilöstä omine asiantuntijoineen. Onko kaikki nämä riskit tietäen, plus ne loputtomat työmäärät mitä miehesi tähän puljuun panee sen väärti, että siinä kannattaa missata lasten pikkulapsivuodet kokonaan? Ei korkea asema mitään takaa, nythän on juuri nähty kuinka FinnAvia, Finnair, Nokia ja lukuisat muut ovat panneet pelolle johtajiaan. Veikkaanpa, että ne on niitä tyyppejä, jotka ovat aikanaan ehtineet olemaan kovin vähän kotona niiden ihmisten kanssa, jotka hänestä aidosti välittäisivät.
 
Ymmärrän kyllä apn idean, tai ainakin uskoisin niin. Kun on uupunut ja mikään ei toimi, voi olla ihan hyvä pysähtyä miettimään miksi näin ja mitä voitaisiin tehdä erilailla jotta perhe voisi paremmin. Meillä ainakin on saatu tehdä noin useaan otteeseen ja on löydetty välillä toimiviakin juttuja millä arki on taas alkanut luistaa paremmin.

Juu, eihän noita perusasioita pysty muuttamaan. Lapsilla on omat vammansa ja niistä aiheutuu ylimääräistäkin työtä ja huolta sen lisäksi mitä 3-lapsisen perusperheen pyörittämiseen kuuluu. Koska ne sukulaiset asuvat kaukana ja se synnynnäisnen tukiverkosto on puhdas nolla, ollaan jouduttu itse etsimään muunlaista tukiverkostoa ja henkirakoja arkeen.

Jos ei koskaan olisi noita jääty miettimään ja kokeiltu uusia keinoja, oltaisiin varmasti molemmat lopenuupuneita. Nyt kuitenkin arki pyörii omalla painollaan - jopa tällaisena täydellisenä katastrofiaamuna...



muoks. enkä siis meinaa että kaikki ongelmat katoaisivat tai edes pienenisivät. On toki myös tilanteita missä ei ole mitään enää tehtävissä omalta osalta. Mutta uskon silti että monesti kun käy asioita läpi voi löytää joitain pikkujuttuja jotka toisintehtyinä auttavat taas jaksamaan.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Ei todellakaan, mutta sitä arkista läsnäoloa lapsi kuitenkin eniten kaipaa...

Joka perheellä on omat valintansa. Kaikki tuntemani eläkkeellä olevat yritysjohtajat (oma isäni mukaanlukien) vain nyt eläkeikäisinä yhteen ääneen ovat saarnanneet meille lapsilleen, että muistakaa nyt nauttia ja elää täysillä lastenne pikkulapsiaika. Se on kuulemma parasta aikaa elämässä ja he (itsensä mukaan) tekivät väärät valinnat aikoinaan, kun sen hukkasivat. Mutta mitäpä ne vanhukset muka tietäisivät... ;)

Minulla on seka aiti etta isa yritysjohtajia, enka ole kuullut heidan tuollaista sanovan ;). Vaan etta silloin tehdaan kun tarvetta on. Toisille pikkulapsiaika on parasta aikaa elamassa, toisille ei.

Arkista lasnaoloa lapsi saa minulta, koska olen vain kolme paivaa viikossa toissa.
 
Eipä ole oma isäni tuollaista saarnannut... Kaikki eivät kadu valintojaan.

Aivan. Kaikki eivät edes tiedä mitä ovat menettäneet. Mutta autuaita ovat tietämättömät, vai mitä?:)

No ei vaan. Oma isäni näki meitä lapsia max. puoli tuntia iltaisin ennen nukkumaanmenoa, joten hänellä ei todellakaan ole mitään muistikuvaa meidän lapsuudestamme. Ehkä sinun isäsi osasi homman hoitaa hieman paremmin ja ei siksi kadu.
 
[QUOTE="pöö";24585051]AP, heräät etäpnä tekemään töitä aikaisin? Kuinka niiden sun 22.00-07.00 yöunien sitten käy? Ainiin, supervanhempi superperheestä...[/QUOTE]

Ei niitä lasten kotipäivä nyt joka päivä järjestetä. Mä järjestän sen silloin kun näen, että ne on totaalisen poikki ja kaipaavat helpomman päivän hekin. Toisinaan se on perjantai, jotta lapset voi viettää pidenetyn viikonlopun joskus. Tämä ei ole jatkuva käytäntö, vaan tilanteen näyttäessä tältä, järjestän asiat noin. Joskus olen junaillut sellaisen päivän keskellä viikkoa.
Ja sellaisena päivänä nousen aikaisemmin ja teen töitä ehkä vielä illalla kun mies on kotona.
 
[QUOTE="minä";24585194]

Minulla on seka aiti etta isa yritysjohtajia, enka ole kuullut heidan tuollaista sanovan ;). Vaan etta silloin tehdaan kun tarvetta on. Toisille pikkulapsiaika on parasta aikaa elamassa, toisille ei.

Arkista lasnaoloa lapsi saa minulta, koska olen vain kolme paivaa viikossa toissa.

Tottakai töitä on tehtävä, mutta kyllä minä toivoisin pikkulasten olevan kuitenkin se prioriteetti. Jotenkin sinun saamasi kasvatus, jota ilmeisesti nyt siirrät myös lapsellesi, tekee minut surulliseksi...
 
[QUOTE="miukumauku";24585218]Tuo on just se asenne, millä ei varmasti löydä mitään. Ei niitä asioita odoteta tapahtuvaksi ja muiden antavan ne sinulle valmiina, vaan ne uramahdollisuudet etsitään ihan itse. Ja kun niitä viitsii hakea, löytyy varmasi aivan uusia hyviä mahdollisuuksia, joissa on tilaa sekä työlle, uralle että perheellekin. [/QUOTE]

No mites kun alalla on vain yksi toimija? Heitetään koko vuosien koulutusja kymmenen vuoden työkokemus romukoppaan ja aletaan siivoomaan?
 
Ymmärrän kyllä apn idean, tai ainakin uskoisin niin. Kun on uupunut ja mikään ei toimi, voi olla ihan hyvä pysähtyä miettimään miksi näin ja mitä voitaisiin tehdä erilailla jotta perhe voisi paremmin. Meillä ainakin on saatu tehdä noin useaan otteeseen ja on löydetty välillä toimiviakin juttuja millä arki on taas alkanut luistaa paremmin.

Juu, eihän noita perusasioita pysty muuttamaan. Lapsilla on omat vammansa ja niistä aiheutuu ylimääräistäkin työtä ja huolta sen lisäksi mitä 3-lapsisen perusperheen pyörittämiseen kuuluu. Koska ne sukulaiset asuvat kaukana ja se synnynnäisnen tukiverkosto on puhdas nolla, ollaan jouduttu itse etsimään muunlaista tukiverkostoa ja henkirakoja arkeen.

Jos ei koskaan olisi noita jääty miettimään ja kokeiltu uusia keinoja, oltaisiin varmasti molemmat lopenuupuneita. Nyt kuitenkin arki pyörii omalla painollaan - jopa tällaisena täydellisenä katastrofiaamuna...

Tässä asiaa. Joku sentään uskaltaa pysähtyä miettimään, mitä arjessa voisi tehdä toisin kuin että antaisi asioiden jatkua sellaisenaan keksien vain tekosyitä sille, miksi mitään arjen toimintoja ei voisi onnistua junailemaan vähän helpommin. Ja että vieläpä tekee asioille oikeasti jotain eikä vain jätä aie-tasolle. Meidän perheessä pysähdytään miettimään ja tehdään tietoisesti järjestelyjä, että meillä kaikilla olisi mahdollisimman mukava arki ja elämä yhdessä. Ei me olla täydellinen perhe, mutta meillä on tosiaan opittu tekemään perheystävällisiä järjestelyjä ja hakemaan ratkaisuja, joista on iloa ja apua meille kaikille. Tähän kannustan itse kutakin.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
Tottakai töitä on tehtävä, mutta kyllä minä toivoisin pikkulasten olevan kuitenkin se prioriteetti. Jotenkin sinun saamasi kasvatus, jota ilmeisesti nyt siirrät myös lapsellesi, tekee minut surulliseksi...

Lapsi on meille prioriteetti, siita ei sinun kannata huolestua. Itsehan teen vain osa-aikaista tyota, joten mita mina siirran? Pitaisiko seka minun etta mieheni olla osa-aikaisia? Eikohan se riita etta toinen meista on kotona enemman?

Ole sina vaan surullinen, mina olen iloinen :).
 
Lasten ikä vaikuttaa paljon. Arki voi olla aika rallia kun perheessä on sekä koulu- että tarhaikäisiä, sitä ei tajua etukäteen kun lapset ovat vasta pieniä.

Mutta mitä muuten tulee jaksamiseen niin siihen vaikuttaa lähtötilanne. Meillä pahin tilanne on ollut silloin kun lapsia oli vasta yksi, vakavasti sairastuivat yhtäaikaa äiti, lapsi ja lähiomainen eikä apua saanut mistään.

On eri asia suoriutua työn ja kodin kanssa kun on terve kuin että jos on sairas. On erilaista hoitaa normaalia kuin erityislasta. On erilaista painaa arjessa jos tukena on sukua, ystäviä. joko juttelukaverina tai tilapäisenä hoitoapuna kuin että on aivan yksin. On erilaista kun on vaikka yrittäjä tai hyvin vastuullisessa asemassa työssään kuin että on tavan duunari.

Kokemuksen tuomaa viisautta on se, että ymmärtää ihmisten olevan lähtökohtaisesti eri asemissa jaksamisen kanssa ja että tilanteita on yhtä monta miljoonaa kuin perheitäkin.
 
Nää on näitä, lälläälää mulla on asiat näin hyvin, kadehtikaa aloituksia. Mä olen ainakin tällähetkellä uupunut, meillä on remontti ollut käynnissä jo vuoden verran, lapset sairastelevat ja nukkuvat huonosti, läheinen ja erittän rakas ihminen kuoli vähän aikaa sitten, vaikka aikaa saattaisi olla joskus, niin en koe jaksavani mitään harrastusta nyt, tuntuu että ei saa itsestään mitään irti enkä siksi halua ystäviäkään tavata. Mutta tämä on elämää ja aika korjaa, välillä väsyttää ja elämä potkii, sitten on taas paremman ajan vuoro. Mua väsyttäisi ap:n kuvailema liian sujuva arki tai ainakin luulen niin
 
[QUOTE="miukumauku";24585218]Tuo on just se asenne, millä ei varmasti löydä mitään. Ei niitä asioita odoteta tapahtuvaksi ja muiden antavan ne sinulle valmiina, vaan ne uramahdollisuudet etsitään ihan itse. Ja kun niitä viitsii hakea, löytyy varmasi aivan uusia hyviä mahdollisuuksia, joissa on tilaa sekä työlle, uralle että perheellekin.

Työnantajasidonnaisuus tietysti vaikuttaa haluun lähteä toiseen firmaan, voi olla sopimuksissa myös kilpailun rajoittamista koskevia sopimushetoja joiden vuoksi vaihto voi olla hankalaa, mutta se ei ole silti mahdotonta jos viitsii siihen tosissaan paneutua. Täytyy kuitenkin muistaa, että voi koittaa se päivä kun ulkolainen sijoitusyhtiö ostaa miehesi työnantajan, tulee isot irtisanomiset, tulee fuusio tai konkurssi. Voi käydä niinkin, että yrityskauppojen jälkeen yhtiöön tulee niin kestämätön ja mahdoton yrityskulttuuri, että se ei ole enää kuin varjo entisestä työpaikasta ja aiemmin hankittu maine yhtiössä ei olekaan enää niin kummoinen kun fuusion mukana on tullut myös toisen firman henkilöstä omine asiantuntijoineen. Onko kaikki nämä riskit tietäen, plus ne loputtomat työmäärät mitä miehesi tähän puljuun panee sen väärti, että siinä kannattaa missata lasten pikkulapsivuodet kokonaan? Ei korkea asema mitään takaa, nythän on juuri nähty kuinka FinnAvia, Finnair, Nokia ja lukuisat muut ovat panneet pelolle johtajiaan. Veikkaanpa, että ne on niitä tyyppejä, jotka ovat aikanaan ehtineet olemaan kovin vähän kotona niiden ihmisten kanssa, jotka hänestä aidosti välittäisivät.[/QUOTE]

Ei voi tehdä töitä yhdelle isännälle ja juosta samalla koko ajan parempien tarjousten perässä. Tai voi olla sellainen tilanne, että oman alan työtä ei kerta kaikkiaan ole saatavilla, ainakaan paremmilla ehdoilla. Esim. äijä olisi voinut pyrkiä aikoinaan vieraan palvelukseen, kun edellinen työnantaja kaatui, mutta hän olisi joutunut olemaan vasallina jatkuvasti maakunnissa. Yrittäjänä hän voi sentään hieman päättää töistään - ja vastineeksi joutuu kantamaan riskin itse. Hänen tasoistaan ihmistä ei Suomessa ole toista, eikä kukaan halua palkata häntä omille kirjoilleen siksi, että joutuisivat tosiaan hänen vaatimustensa mukaisesti toimimaan saadakseen tietotaidon käyttöönsä. Edullisemmaksi tulee ostaa tarvittaessa konsulttiapua.

Pointtini siis oli lyhyesti se, että työpaikasta toiseen ei noin vain aina loikita, ei ainakaan parempien etujen toivossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilohikäärme;24585297:
No mites kun alalla on vain yksi toimija? Heitetään koko vuosien koulutusja kymmenen vuoden työkokemus romukoppaan ja aletaan siivoomaan?

No sitten ei ole isosta johtajan tehtävästä kyse jos toiminta ei ole millänsäkään edes globaalia. Harvassa ovat ne yhtiöt, jolla on globaalissa mittakaavassa jotain niin ainutlaatuista, etteikö joku tarjoa vastaavaa tai samanlaista ja ettäkö onnistuisi olemaan alan ainoa toimija ja säilyttämään vielä paikkansa sellainsena globaaleilla merkkinoilla. Jos kyse on vain kotimarkkinoilla toimivasta yrityksestä, niin en usko johtajuuden olevan tässä kohtaa kovin iso palli. Jos on oma firma, niin siitä ei tietty lähdetä mihinkään, mutta jos on työntekijänä firmassa, jossa pitää matkustaa ja tehdä ympäripyöreitä päiviä ilman mahdollisuuksia perhe-elämään, niin kyllä voi olla ihan kohdallaan harkita myös muita työnantajia.
 
[QUOTE="minä";24585291]

Lapsi on meille prioriteetti, siita ei sinun kannata huolestua. Itsehan teen vain osa-aikaista tyota, joten mita mina siirran? Pitaisiko seka minun etta mieheni olla osa-aikaisia? Eikohan se riita etta toinen meista on kotona enemman?

Ole sina vaan surullinen, mina olen iloinen :).

Ja sitapaitsi mieheni tyopaikka mahdollistaa sen etta olen vain kolme paivaa viikossa toissa ja voisin jaada kokonaan kotiinkin. Olisi ilmeisesti parempi etta meilla olisi kummallakin 8-16 tyopaikat, viisi paivaa viikossa.
 
Meillä mennään ihan samoni kuin Ap:llä, PAITSI kummatkin pienituloisia, eli rahasta aina pulaa. + eskoinen ne. etityislapsi joka uuvuttaa koko perhettä.
Toisinsanoen jos oli pikkasen enemmän rahnaa ja ei tuota erityislasta, elämämme olisi täydellistä!
 
[QUOTE="miukumauku";24585375]No sitten ei ole isosta johtajan tehtävästä kyse jos toiminta ei ole millänsäkään edes globaalia. Harvassa ovat ne yhtiöt, jolla on globaalissa mittakaavassa jotain niin ainutlaatuista, etteikö joku tarjoa vastaavaa tai samanlaista ja ettäkö onnistuisi olemaan alan ainoa toimija ja säilyttämään vielä paikkansa sellainsena globaaleilla merkkinoilla. Jos kyse on vain kotimarkkinoilla toimivasta yrityksestä, niin en usko johtajuuden olevan tässä kohtaa kovin iso palli. Jos on oma firma, niin siitä ei tietty lähdetä mihinkään, mutta jos on työntekijänä firmassa, jossa pitää matkustaa ja tehdä ympäripyöreitä päiviä ilman mahdollisuuksia perhe-elämään, niin kyllä voi olla ihan kohdallaan harkita myös muita työnantajia.[/QUOTE]

Olisikin noin yksinkertaista...

Siis esim. Alko ei ole suuri toimija, kun alalla on vain yksi toimija? Destiakaan ei ole suuri Suomen mittapuussa? Tai jos kuvitellaan, että Suomessa on yksi ainoa ihminen, joka pystyy tekemään tietyn työn (kyllä, niinkin voi olla), hänenkin on mahdollista löytää monta kilpailevaa työnantajaa?

Mutta yhä olen ap:n kanssa siitä samaa mieltä, että on asioita, joihin voi vaikuttaa ja joskus on aiheellista ottaa se pää pois perseestä (anteeksi ulkomaankieleni...) ja katsoa, josko voi tehdä jotain toisin.
 
[QUOTE="miukumauku";24585375]No sitten ei ole isosta johtajan tehtävästä kyse jos toiminta ei ole millänsäkään edes globaalia. Harvassa ovat ne yhtiöt, jolla on globaalissa mittakaavassa jotain niin ainutlaatuista, etteikö joku tarjoa vastaavaa tai samanlaista ja ettäkö onnistuisi olemaan alan ainoa toimija ja säilyttämään vielä paikkansa sellainsena globaaleilla merkkinoilla. Jos kyse on vain kotimarkkinoilla toimivasta yrityksestä, niin en usko johtajuuden olevan tässä kohtaa kovin iso palli. Jos on oma firma, niin siitä ei tietty lähdetä mihinkään, mutta jos on työntekijänä firmassa, jossa pitää matkustaa ja tehdä ympäripyöreitä päiviä ilman mahdollisuuksia perhe-elämään, niin kyllä voi olla ihan kohdallaan harkita myös muita työnantajia.[/QUOTE]

Niin kun kaikki ei työskentele johtajatasolla. Tai tavallaan kuitenkin ohjaa kyllä muitakin, mutta työnantaja on Suomen ainoa. Ulkomailta kyllä löytyy, mutta miten se auttaa ketään jaksamaan jos hylkää kaikki elämästään. Tukiverkostot ynnä muut. Ja Suomessa ei tosiaan ole muita työnantajia alalla. Pitäiskö pikkulapsiaika käyttää opiskeluun? Tai tuoko se jonkin autuuden, että kesken lainanmaksun ja rakentelun heittäydytäänkin työttömäksi että on sitten aikaa? Työttömyys vaikuttaa paljon pidempikantoisesti lapsiin.
Ilmeisesti et näe muita elämänmalleja kuin omasi. Hienoa että olet omannut resursseja parantaa sitä. Et kyllä ihan tosissas voi antaa tollasia arjenpyöritysohjeita muille ellei sulla itsellä oo kermaa hanurissa =) Ymmärrätkö että tuo kuulostaa lähinnä v*ttuilulta monien korvaan?
 
[QUOTE="minä";24585128]

Mutta siihen mennessa olemme keranneet omaisuutta tarpeeksi, jotta voimme kummatkin paasta elakkeelle aikaisin :). Eli silloin pitaa takoa, kun rauta on kuumaa.

Niinkuin mainitsin, miehellani on laheinen suhde lapseensa, vaikka viettaakin paljon aikaa poissa kotoa. Han on avoin ihminen, joten kotona ollessaan ei ole ikina "poissaoleva".

Tämä on teidän perheen valinta ja hyvä niin! Meille lapset ovat se lottovoitto ja mieheni halusi itse vaihtaa työnsä sellaiseen, joka sopii paremmin meidän perhe-elämään.

Elämä on täynnä valinoja.
 

Yhteistyössä