palstalääkärit, ja oikeat, mikä mua vaivaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kipee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
mulle on siis muutkin sanoneet että sosiaalisissa taidoissapuutteita.ehken vaan voi hyväksyä sitä että rehellisyys ja suorapuheisuus ja luotettavuus olis puutteita, kun itse olen niitä aina hyveinä pitänyt. hoitoon vaan, tai kuuhun . alistu muottiin, älä edistä mitään. toki, kaikilla on helpompaa jos kaikki vaan hymistelee mut kun se on tyhmää!!! vai eikö ole? mihin tämä maailma on menossa?
 
"beep" (#18), miksi ihmiset sanovat niin? minusta se on valehtelemista. muista ilmeiseti normaalia? eikö millään ole enää mitään väliä?
Se kuuluu sosiaalisiin suhteisiin, kun ei haluta, että toinen menettää kasvojaan ja että tilanteesta tulee vaikea. Sanattomasta viestinnästä pitäisi osata tulkita, että oikeasti toista ei kiinnosta. Mutta tulee näissä joskus väärinkäsityksiä ihan kenelle vaan myös.
 
mulle on siis muutkin sanoneet että sosiaalisissa taidoissapuutteita.ehken vaan voi hyväksyä sitä että rehellisyys ja suorapuheisuus ja luotettavuus olis puutteita, kun itse olen niitä aina hyveinä pitänyt. hoitoon vaan, tai kuuhun . alistu muottiin, älä edistä mitään. toki, kaikilla on helpompaa jos kaikki vaan hymistelee mut kun se on tyhmää!!! vai eikö ole? mihin tämä maailma on menossa?
Jos rehellisyys, suorapuheisuus ja luotettavuus ovat joustamattomia ominaisuuksia, niin se on häiriön merkki. Tavallisesti ihminen osaa muokata käytöstä sen mukaan mitä ympärillä tapahtuu.
 
kiitos, kuten sanoin olen menossa lääkäriin. mut en uskalla enää ottaa yhteyttä kavereihin koska voin sanoa jotain jolla välit menee poikki, vaikka hyvällä tarkoitan. en erota näitä. ehkä olen asperger. mut pakko vielä vääntää: kaverithan ne luusereita ovat jos vaan terveet kelpaa tuttaviksi? no joo, ehkä toi oli tarpeetonta. panostan siis perheeseen, uskottelen itselleni etten tarvi kavereita. koskahan mies lähtee? mulla on mahdollinen syöpädiagnoosimyös tulossa, en olis tarvinnut nyt kyllä tätä. mutta elämä on. jos saan lapsen ipitää olen tyytyväinen. siunausta kaikille jotka yrittivät auttaa, iso kiitos!
 
Tuntuu, ettei nuo vanhat kaverisi koe asiaa niin tärkeäksi. Peruvat viime hetkellä, kun tulee liikaa muita asioita eteen. Helppo perua tapaaminen, jos ei ole nähnyt moneen kuukauteen / vuoteen. Meillä ainakin ensin näyttää, että hyvin ehtisi ens kuussa, mutta sitten tulee kaikkea muuta (lapsi sairastaa, mies töissä tms). Ja silloin perutaan ne vähemmän tärkeät eli kaverit, joihin ei oikeasti ole nyt kaverisuhdetta.

Mullakin on facebookissa lapsuudenaikaisia tuttuja kavereina, mutta oudolta tuntuisi jos joku niistä haluaisi ajaa 400 km mua katsomaan. Olettaisin, että tulevat tälle seudulle muissa asioissa ja tapaaminen on vähemmän tärkeää. Onko enää edes mitään keskusteltavaa lapsuuden aikojen kavereiden kanssa... Miehen kavereiden vaimoja olisi vielä oudompi treffata, jos mies ei ole mukana.

Löytyiskö jostain harrastuksesta, MLLn kahviloista tms juttuseuraa? Juttuseurasta voi sitten vähän ajan päästä syntyä kaverisuhteita ja ehkä ihan ystäviäkin.
 
Mäkään en voi sietää et jos on saatu työllä ja tuskalla sovittua tapaamispvm niin sit alkaa porukka perumaan mitä ihmeellisimmistä syistä, tai et jos kysytään sopiiko niin vastataan " joo ei mul siin mitään oon mut mä ilmotan jos tulee jotain" ?!?!?

MIkä toi tollanen vastaus on??

ymmärrän harmistuksen kun yritin järkätä polttareita ja pvm saatiin kasaan ja 90% kutsutuista oli tulossa ja budjetti tehty sen mukaan. Loppujen lopuks 1 kutsutuista oli mukana ja budjetti jäi kaasojen maksettavaks.
 
kiitos, kuten sanoin olen menossa lääkäriin. mut en uskalla enää ottaa yhteyttä kavereihin koska voin sanoa jotain jolla välit menee poikki, vaikka hyvällä tarkoitan. en erota näitä. ehkä olen asperger. mut pakko vielä vääntää: kaverithan ne luusereita ovat jos vaan terveet kelpaa tuttaviksi? no joo, ehkä toi oli tarpeetonta. panostan siis perheeseen, uskottelen itselleni etten tarvi kavereita. koskahan mies lähtee? mulla on mahdollinen syöpädiagnoosimyös tulossa, en olis tarvinnut nyt kyllä tätä. mutta elämä on. jos saan lapsen ipitää olen tyytyväinen. siunausta kaikille jotka yrittivät auttaa, iso kiitos!
Älä tee mitään nyt heti (mene edes lääkäriin), vaan tutustu itse aiheeseen ensin omatoimisesti. Sitten kun shokkivaihe on ohi, niin voit ottaa yhteyttä oikeisiin paikkoihin. Esim. joku terveyskeskus se paikka ei ole. Hoida nyt muut terveysongelmat rauhassa vaan ensin ja keskity tavallisen elämän viettoon. Ei ole mikään kiire ja ei kannata toimia impulsiivisesti.

Kaverit eivät voi tietää mistä käytöksesi johtuu ja eivät siksi välttämättä osaa olla niin ymmärtäväisiä. En myöskään toitottaisi sitä nyt aluksi kenellekään, vaan hoitaisin ihan rauhassa asiaa. Sinulla on kavereita, mies ei diagnoosin perusteella lähde ja lastasi et menetä. Nyt jäitä hattuun!
 
mulle on siis muutkin sanoneet että sosiaalisissa taidoissapuutteita.ehken vaan voi hyväksyä sitä että rehellisyys ja suorapuheisuus ja luotettavuus olis puutteita, kun itse olen niitä aina hyveinä pitänyt. hoitoon vaan, tai kuuhun . alistu muottiin, älä edistä mitään. toki, kaikilla on helpompaa jos kaikki vaan hymistelee mut kun se on tyhmää!!! vai eikö ole? mihin tämä maailma on menossa?

Ehei, et sä kuule ainoa ole. Mut sit pitää lakata tavoittelemasta sellaista, mihin ei pysty, mihin ei kykene. Opettele tuntemaan itsesi, se on kuules paras lahja minkä voit tässä tilanteessa itsellesi antaa. Ja sitten sä varmaan vaan haluatkin vertaistasi seuraa! ;)
 
Sellaista se vaan elämä on, ihmisiä tulee ja menee ja aikuisiällä on vaikeampi ystävystyä kunnolla uusiin ihmisiin. Itsekin olen välillä harmitellut, kun lapsuuden ystäviin ei ole tullut pidettyä yhteyttä, ystäviä ei ole koskaan liikaa, mutta sitten kun oikeasti aletaan sopia tapaamista niin huomaan, ettei aika riitä mitenkään kaikkeen. Omat ja lasten harrastukset, kodinhoito, työssäkäynti ja arjen pakolliseet askareet pitävät aikataulun niin kiireisenä, ettei ylimääräiseen ehdi. Ehkä sitten muutaman vuoden päästä taas, kun lapset ovat isompia, on enemmän aikaa lämmitellä vanhojakin ihmissuhteita.
 
"beep" (#18), miksi ihmiset sanovat niin? minusta se on valehtelemista. muista ilmeiseti normaalia? eikö millään ole enää mitään väliä?

On se törkeää, mutta näin toimitaan ihmisten kanssa jotka ovat niiiin kaukana siellä jossain että joko A) ehdottelevat itse sopimattomia, omituisia tai B) ovat liian herkkiä että voisi sanoa suoraan C) mitä tahansa...

Itsekin sortunut tähän joskus kyllä.
 
kiitos vielä. yritän hyväksyä siis sen että vanhoja kavereita ei enää ole ja uusia ei kannata hankkia jos eivät itse tule kerjäämään.olen vaan ajatellut et esim just miehen kavereiden vaimot jne olis sillai hyvä olla parempia kavereita kuin moikkaustasolla kun kuitenkin yhdessä iltoja istutaan. kaveri hajonneet ympäri suomea, ja jos ajatellaan että miehen kaveri on muuttanut vaikka 300km päähän, jos hän kutsuu kylään, mitä ajatella? a) pyytelee tavan vuoksi muttei oikeasti halua ketään kylään b) saattaisi oikeasti haluta jutella parhaan lapsuuskaverinsa= mieheni kanssa, ja me sit "satutaan olemaan niillä päin kesälomareissulla" kun eihän varta vasten saa mennä niin pojat sit juttelee ja me vaimot vahditaan vaivaantuneena lapsia,minä kehun kämppää ja leipomuksia jne ja kaikilla on kurjaa. joskus nuorempana, esim opiskeluaikoina, tämä ei ollut ongelma. kun kaveri opiskeli eri paikkakunnalla, tottakai käytiin paikalliseen yöelämään tutustumassa kaverin moikkaamisen varjolla yhteisestäsopimuksesta. mut nyt jos teet niin, haluat irti arjesta tapaamaan kaveria toiselle paikkakunnalle, olet asperger jolla ei ole sosiaalisia taitoja- sillä eihän niin tule tehdä!
olen kuvitellut että tää ruuhkavuosiin vetoaminen on oikeasti joku syy, ja ymmärtäisin kiireen, mut oikeasti se on vain ihmisten tapa sanoa eetä ei voisi vähempää kiinnostaa. lienen ymmärtänyt oikein? kyllä fbkaverit nyt hupenee, uuteen elämään lähtee hän. kiitos vielä.
 

Yhteistyössä