Kokemuksia masentuneesta teinistä?

["vieras"]

Lapsi menossa tällä viikolla sairaalaan nuorten polille. Ja siis meille vanhemmille myös aika sinne. Ois kiva tietää millaisia kokemuksia muilla. Mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota jne.

Miten olette selvinneet lapsen kanssa ym kaikkea mahdollista. Tuntuu että itellä alkaa olla eväät aika lopussa tällä hetkellä. Ja tilanteet päätyy kerta toisensa jälkeen umpikujaan.

 

[hhhhh]

Kokemusta on masentuneesta teinistä, mutta mitä tarkoitat tuolla mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota? hieman ympäripyöräe viesti, vähän vaikea tarttua mihinkään...
Meidän teinin masennus ilmeni koenumeroiden laskuna, koulunkäyntihaluttomuutena, uneliaisuutena, väsymyksenä, painonnousuna, kiinnostuksenkohteiden puuttumisena, lopulta itkuisuutena ja omiin oloihin vetäytymisenä. Sitten keskeytti koulun.

 

["a p"]

Meillä ollu oikeastaan koko syksy ja kulunut talvi hankalaa tuon lapsen kanssa.
Lasta on kiusattu koulussa, kavereita ei ole, väsymystä, itkuisuutta, mikään ei kiinnosta. Pahimpia kuitenkin ovat hallitsemattomat raivokohtaukset. Ja saa niitä välillä ihan olemattomista. Ei siedä juuri yhtään pienempiä sisaruksia.

Koulun kuraattori laitto tuon lähetteen tuonne nuorten polille. Eli ite ei olla puhuttu asiasta kenenkään ammatti ihmisen kanssa.

 

["a p"]

Kokemusta on masentuneesta teinistä, mutta mitä tarkoitat tuolla mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota? hieman ympäripyöräe viesti, vähän vaikea tarttua mihinkään...
Meidän teinin masennus ilmeni koenumeroiden laskuna, koulunkäyntihaluttomuutena, uneliaisuutena, väsymyksenä, painonnousuna, kiinnostuksenkohteiden puuttumisena, lopulta itkuisuutena ja omiin oloihin vetäytymisenä. Sitten keskeytti koulun.

Saitteko apua ja auttoiko se? Palasiko kouluun jne? Miten jaksoit ite?

 

[hhhhh]

Saatiin apua aika pitkän kaavan kautta... Eli lähes kolme vuotta oli ihan yhtätyhjänkanssa käyntejä, muka jotain tutkimuksia, epäsäännöllisiä virityksiä jne. jne. Kunnes eräs tuttavamme opasti meidät yksityisen psykiatrin vastaanotolle, joka kirjoitti suosituksen psykoterapiaan, jonne lapsi pääsi täytettyään 18, koska kustannustahoa ei löynyt ennen sitä. Masennus alkoi oireilla siis siinä 14-15 kieppeillä ja vasta täysi-ikäisenä pääsi terapiaan. Hän kävi terapiassa 3 v. ja sitten vielä harvakseltaan vuoden. Hän kävi lukion terapian aikana ja pääsi yliopistoon ja siellä opiskelee nyt. Monet vaikeudet on voitettu. ja hän on minun hyvin, hyvin rakas lapseni. Hänen varhaislapsuudessaan oli paljon asioita, joiden vuoksi masentui. Tsemppiä teille koko perheelle!

 

[hhhh]

Niin ja omat syyllisyydentunteeni olivat ihan helvetillistä luokkaa. Sain myös itse keskustelutukea, se oli kyllä rosenterapiaa...

 

["a p"]

Meilläkin lapsi nyt 14v ja todella kyllä toivon että saa apua ennen kuin on täysikäinen. Hienoa kuulla että nyt asiat kuitenkin hyvin.
Mutta kyllähän tuo jo nyt on vaikuttanut koko perheen elämään kun yksi voi huonosti.
Onko teillä muita lapsia? Jos niin miten he suhtautui ja mitä kerroitte heille jne? VAikka kyllä nuo sisarukset jo nyt vaistoaa että kaikki ei ole kunnossa.
Toivon että saatais tuolta nuortenpolilta edes jotain eväitä jatkaa eteenpäin.

 

[u p]

up

 

[u p]

up

 

[Nooh]

Kun olet noin monta kertaa nostanut, niin kerron oman kokemukseni.

Minä olin teininä ja vielä nuorena aikusenakin masentunut. Oikeastaan koko meidän perhe oli, näin jälkikäteen ajatellen, joten perheeni ei jaksanut kiinnittää asiaan mitään huomiota. Muiden murheiden lisäksi (joita en ala kertomaan), olin koulukiusattu. Tai ei mua yläasteikäisenä enää niin kiusattu, mutta hyljeksittiin.

Nuorempana lapsena olisi pitänyt kutsua kavereita kylään, järjestää synttäreitä yms, mutta minä en voinut kutsua kotiolosuhteiden takia. Aikani yritin roikkua kavereiden kodeissa, mutta lopulta he saivat tarpeekseen ja joutuivat hätistelemään pois. Pikkuhiljaa "erakoiduin" ja masennuin. Tilanteesta tulee mieleen se kirjan nimi, jota en kylläkään ole lukenut: "En halua kuolla, en vain jaksa elää".

Jotenkin päädyin harrastamaan uudestaan partiota ja koin sen pelastuksekseni. Sain uusia kavereita ja pääsin pian vartionjohtajaksi, joka oli vastuullinen, haastava ja mielekäs tehtävä. Tämän harrastuksen lopetin lukion jälkeen ja pikkuhiljaa masennus alkoi taas hiipimään päälle. Itsemurha-ajatukset olivat melko voimakkaita. Hakeuduin itse psykologin juttusille ja hänen kanssaan oli hyvä selvitellä ajatuksia. Hän taisi suoraan kysyä itsemurha-ajatuksistani ja joka kerta lupasin hänelle, että tulen ainakin vielä seuraavalle käynnille. Elin sitten aina sen pari viikkoa kerrallaan, kunnes pääsin ajatuksistani eroon.

Nyt olen yli kolmekymppinen perheenäiti ja elän elämäni onnellisinta aikaa. Tulevaisuuteni on toivoa täynnä ja tiedän selviäväni, koska nyt mulla on hyvä ja rakastava perhe.

Toivon teidän perheellenne jaksamista ja muistutan, että vanhempien on turha syyllistää itseään, te olette varmasti tehneet parhaanne. Me ihmiset olemme kaikki yksilöitä ja me herkemmät vaan tarvitsemme enemmän tukea ja rakkautta selvitäksemme.

 

["a p"]

Kiitos nooh sulle. Nyt vasta luin vastauksesi.
Tänään käytiin tuolla nuorten polilla. Lapsi oli helpottunut kun sai puhua. Oli tehnyt myös sukupuun missä läheisimmät ihmiset ja sit värittäny nimiä eri väreillä. Minun nimen oli värittänyt riitaa/vihaa kuvaavalla värillä. Isänsä sit etäiseksi. Eli aika paha olo tuolla lapsella kait on. Myös sisarusten nimet ollu samalla värillä kuin minun.

Oikeastaan sisäistin asian nyt kun sen kirjoitin.. Tuntuu että mitä on tehnyt väärin kun lapsi kokee perheensä noin. Syyllinen ja voimaton olo.

Ite puhuin sosiaali työn tekijän kanssa tunnin oikeastaan tauotta. Sanoi vaan että aikoo järjestää minulle apua. Ja kun kysyi että mitä toivon heiltä vastasin että saisin jonkinlaisia työkaluja käsitellä tätä tilannetta ja sitä että päästään tästä eteenpäin.

Lapsella vielä 2 kartoitus käyntiä jäljellä. Sen jälkeen pitävät palaverin ja sit vielä yhteinen palaveri missä päätetään jatkosta. Että kyllä tässä vielä se pari kk menee ennenkuin mitään konkreettista tapahtuu.

Melkoista tunteiden mylläkkää kyllä näiden asioiden käsittely.