[QUOTE="...";26002499]Olen eräässä äitien keskusteluryhmässä, lapsemme ovat n.7kk ikäisiä. Olen lopettanut imetyksen kun vauva oli reilu viikon ikäinen, se oli monen sattuman summa joita en tähän rupea erittelemään, mutta lääkärin määräyksestä sain imettämistauon ja siihen tuntui kaikki kusevan.
Olisin halunnut imettää kauan, mutta nyt en enää tiedä olisinko sittenkään, nyt kun näen tuossa äitien ryhmässä mitä se imettäminen onkaan.
Meidän tyttö on nukkunut kokonaisen yönsä jo 2kk ikäisestä lähtien, kasvukäyrä on monella plussalla siitä huolimatta, ihottumia ei ole ollut koskaan.
Nämä jotka imettävät yhä lapsiaan, valvovat yönsä ja tuskailevat kärttysten vauvojensa kanssa. On jos jonkinlaista ihottumaa, rintaraivareita, mahavaivoja, ruoka-aineallergioita ja ongelmia kasvun kanssa. Meidän tyttö on nyt 8,6kg ja monen imettäjien saman ikäiset jopa 6 kiloisia.
Mikä ihme siinä on, että pitää silti vaan jatkaa sitä imettämistä kun on noin paljon ongelmia? Koko sivusto on täynnä valitusta unettomista yöstä ja lasten itkuista, pieruista jne. Tekisi mieli sanoa, että vaihda herranjumala korvikkeeseen jos elämä on noin vaikeaa. Tuntuu tuo vähän lapsen sekä itsensä kiduttamiselta jo, jos ihmisillä on noin paljon ongelmia eikä asialle tehdä mitään. Väkisin vaan sitä omaa tissiään tarjotaan ja lapsi senkun rintaraivoaa ja painaa saman verran kolmella neuvolakäynnillä! Eikö tuo nukkumattomuus ja syömättömyys tee jo kehityksellekkin aivan pirusti hallaa!
Jos imettminen olisi omalla kohdallani ollut tuollaista horroria, niin olen ikionnellinen siitä (kenties kohtalosta) kun lääkäri määräsi tuon tauon ja imetys loppui siihen. Taidankin vähän uskoa kohtaloon. Olen jaksanut oikein hyvin ja olen onnellinen ihminen, nukun 10h yöunia tyttöni kanssa, joka on myös hyväntuulinen ja pirteä, hyvin kasvava tapaus
Olen nukkunut noita pitkiä unia jo 5kk verran ja univelat on maksettu.
Imettäjillä se näyttää vaan kasaantuvan, tukkakin tippuu päästä ja mielialat on laskusuunnassa.
Sääliks käypi.[/QUOTE]
Keskusteluryhmään, jossa ap on mukana, on ilmeisesti sitten sattunut paljolti juuri niitä äitejä, joilla imetyshankaluuksia on/on ollut. Mutta ei se kaikilla ole yhtä ongelmallista, joillakin päinvastoin sujuu ilman ongelmiakin.
Tosin tämän ap varmasti tietääkin ja on tästä ketjustakin (jota en ole jaksanut kahlata läpi) saanut moneen otteeseen lukea.
Esikoiseni (nyt 1-vuotias) alkoi saada korvikemaitoa neljän päivän ikäisenä, eli heti ensimmäisenä kotiutumispäivänä. Sairaalassa olivat lapsen painosta huolissaan, ja halusivat, että on tiedossa, paljonko maitoa lapsi saa. Annettavahan se sitten oli, harmi vain, että kukaan ei ohjeistanut yrittämään imettää korvikkeen annon lomassa, joten homma sitten kaatui, enkä kokenut sitä ollenkaan hyväksi.
No juu, mutta lapsi on kyllä kasvanut oikein mukavasti. Ei kuitenkaan ole mitenkään ikätovereitaan pidempi tai lihavampi, itse asiassa hieman pienempi kuin muutama pari kk nuorempi lapsi. Mutta yksilöllisiähän lapset ovat, ja omaa tahtiaan kasvavat, kuten neuvolassakin on minun huoliani toppuuteltu...
Allergioita ei meillä ole ainakaan toistaiseksi ilmennyt, eikä korvatulehduksiakaan onneksi ole tarvinnut käydä läpi. Muiltakin taudeilta on onnistuttu välttymään, vielä. Vatsavaivoja korvikemaidosta tuli kyllä alkuun, helpottuivat onneksi suht. nopeasti.
Hmm, tukkaa minulla lähti päästä vielä pitkään synnytyksen jälkeen, tuosta lyhykäiseksi jääneestä imetyksestä huolimatta, eli ei taida olla mitenkään imetyssidonnainen asia. Luin joskus jostain, että raskauden aikana hiuksia ei irtoa päänahasta samalla tavalla, kuin "normaalisti", joten raskauden jälkeen niitä sitten irtoaa kahta kauheammin. En tiedä, pitääkö tämä paikkaansa, vai johtuuko sitten jostain muusta.
Toista lastani tässä odottelen piakkoin syntyväksi, ja imetykseen asennoidun positiivisin ja avoimin mielin. Imettää haluaisin siis, kyllä. Ja yrittää aionkin. Tällä kertaa olen varustautunut hieman enemmillä tiedoilla, ja ensinnäkin rohkenen pyytää apua/neuvoja oikeista paikoista... Tällä kertaa en kuitenkaan aio tehdä imetyksestä ns. maata kaatavaa ongelmaa, sillä energiaa on löydyttävä muuhunkin, kuin imetykseen/siitä stressaamiseen. Tietysti toivon, että kaikki onnistuu, mutta on hyvä tietää, että jos homma syystä tai toisesta meneekin puihin, on olemassa muitakin vaihtoehtoja lapsen ravinnon turvaamiseksi.
Mutta; vertailun vuoksi voisin kertoa yhdestä toisesta korvikelapsesta, lapseni ikäinen hänkin. Vatsavaivoja aluksi hänellekin tuosta korvikemaidosta, meni sitten ajan myötä ohi. Korvatulehduksia ollut yksi, ja oksennustaudinkin on jo ehtinyt potemaan. (Tosin perheessä yksi eskari-ikäinen, joten...) Allergioista en osaa sanoa.
Jos taas mietin itseäni vauvana, niin itsehän olen saanut rintamaitoa 3-vuotiaaksi asti. Mitä minulle on kerrottu, niin vatsavaivoista kärsin minäkin silloin vauvana. (No, kukapa nyt oikeastaan ei, kun ison osan päivästä viettää vaakatasossa?) Jatkuva korvatulehduskierre vaivasi, se tosin ratkaistiin sitten myöhemmin, kun syy tuolle rumballe selvisi. Ja ei muuten johtunut rintamaidon saamisesta se.
Allergioita minulla ei ole ilmennyt tähän ikään mennessä.
Toisaalta tiedän lapsen, jota on rintaruokittu, mutta joka on niin allerginen "kaikelle", että ruoka-aineet on valikoitava todella tarkkaan, eikä tiettyjä ruoka-aineita saa tämän lapsen eväissä olla murustakaan, tai tulee pahoja oireita.
Eli yksilöllisiä nämä jutut tuntuvat olevan, ja kiinni enemmänkin jostain muusta kuin siitä, onko lasta rintaruokittu vaiko ei.
Muoks. Piti vielä mainita tuosta nukkumisesta, että meilläkin esikoinen alkoi nukkua täysiä öitä jo melko pienestä pitäen. Olisiko ikää ollut juuri tuon 2kk:n verran. Tietysti yöherätyksiä on välillä tullut, tulee vieläkin silloin tällöin. Lapsi on herännyt huutamaan tutin perään, on kipeänä, käsi tai jalka sängyn pinnojen välissä, nukkuu muuten vain levottomasti jonkin uuden opitun tai parhaillaan opittavan jutun (meillä konttaus ja seisomaan nouseminen olivat tällaisia) vuoksi ja herää harjoittelemaan näitä keskiyölläkin. Tai haluaa yksinkertaisesti viereen nukkumaan. Tuttipulloa annoin alkuun myös yöllä, jos lapsi sattui heräämään. Nykyään menee ilman maitoa nuo heräilyt, on mennyt jo pidemmän aikaa. Tilanteesta riippuen olen kuitenkin maitoa tarjonnut aina välillä, esim. juuri lapsen ollessa kuumeinen. Joskus muulloinkin. Mutta siis rauhoittuu kyllä ilmankin maitoa.
Eräs toinen korvikelapsi kun heräili ensimmäisen vuoden aikana vähintään neljä kertaa ja nykyäänkin herätyksiä yössä kuuluu olevan vähintään kaksi. Yksilöllistä siis tämäkin.
Keskosten kuolevuusprosentit ovat ihan nykypäivänäkin selvästi korkeammat ei-imetetyillä/niillä jotka eivät saa äidinmaitoa verrattuna äidinmaitoa juoviin.
Give me a break!
