Oletteko koskaan ajatelleet, kuinka helppoa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Silja.S
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Silja.S

Vieras
... olisi vetää itseltä nirri pois? Ei tarvitse edes vastata tähän mitenkään. Kunhan mietin. Toivottavasti teillä on ollut parempi elämä. Hyvää pääsiäistä kaikille!
 
monesti. vaikeina aikoina se ajatus on tärkeimpiä syitä siihen, miksi voi kuitenkin alistua elämään kiukuttelematta homman mahdottomuutta. hyvinä aikoina ei tule pieneen mieleenkään
 
Olen miettinyt useinkin. Mutta se olisi vaan niin itsekäs ratkaisu, väärin lapselleni. Siksi vaan toivon, että jäisin auton alle ja kuolisin välittömästi. Tai joskus kun olen yksin kotona, kävisin nukkumaan, enkä enää koskaa heräisi. Se olisi helppoa.
 
Joo, isäni piti aiheesta pitkiä monologeja ne vuodet kun olin 8-18-vuotias.

Se oli sen verran kammottavaa, että oppi ainakin arvostamaan sitä että elää ja hengittää.

Ja sen jälkeen kun lääketiede on osaamisellaan pelastanut vielä joku vuosi ennen sairastumista varmasti tappavalta taudilta, niin sen jälkeen elämä on ihme ja lahja.
 
Teknisestihän se on hyvin yksinkertainen toimenpide. Tietysti jotkut hifistelijät on asia erikseen. Yksinkertaisimmillaan se on vain yksi askel, tai ylävartalon taivutus.

Ja silti se on maailman suurin askel. Ei toki universumille, mutta useille sen osasille.

Helppo elämä ei takaa onnea.
 
Olen ajatellut, mutta koen sen itse todella vaikeaksi. Henkisesti en pysty, koska en halua ja fyysisestikin se vaatii aikamoista tahtoa ja tekniikkaa.

Voimia sinne.

Noin juuri. Kuulostaa yksinkertaisemmalta miltä tarkemmin mietittynä enää tuntuu. Vaatisi epätoivon mitä olisi vaikea löytää, siis sellaista tilaa ettei ole mitään syytä elää. Ja siltikin tuntuisi väärältä.

Jos siihen kuitenkin päätyisi niin sen oikean, helpon ja tuskattoman tavan löyyäminen niin että voisi myös olla 100% varma ettei jäisi henkiin...
 
Olen ajatellut ettei todellakaan voi olla helppoa. Kuka siihen pystyy on tehnyt todella vaativan teon. En ymmärrä miksi sanotaan että se voisi olla helppoa? No siinä mielessä että ottaa pullollisen myrkkyä mutta minusta se tekninen osuus ei ole se itsemurha. Se on vain se tapa miten toimitaan. Päätös täytyy olla vaikea.
 
Joo, oon ajatellut. Koulukiusattuna teininä monestikin. Mutta sitten aina myös mietin, että itsensä voi tappaa huomennakin, mitäs hävittävää tässä on, jos elää vielä päivän.
 
Huomaa, että join ne kahdeksan siideriä eilen illalla. En yleensä ole mikään draamakuningatar edes kännissä, mutta aika synkeitä ajatuksia tulee heiteltyä. Mutta se täytyy todeta noista vastauksista, että ollaan me suomalaiset kuitenkin aika synkähköä porukkaa, kun nämä ajatukset ovat näin yleisiä. Tai ehkä ne ovat yleisiä muuallakin. Meillä on vaan sallitumpaa sanoa se ääneen.
 
No periaatteessahan se on helppoa. Eihän siihen vaadita kuin yksi askel, joka otetaan korkean talon katolta alas. Ei siis vaadi paljoa.

Mutta se henkinen puoli. Se vaatii jo melkoisesti...tai lähinnä melkoista epätoivoa. Sitä multa ei löydy, joten en kykenisi päättämään päiviäni.
 
En omalle kohdalleni enkä itsemurhaa ajatellen, mutta olen pohtinut ihan yleisellä tasolla, miten vähästä elämä voi olla kiinni. Ei tarvitse tulla isoakaan haavaa tai muuta vammaa, jos se on tietyssä paikassa ja se oli menoa, ellei saa heti apua. Tai jos ajattelee vaikka tukosta aivoverisuonessa, se voi olla kooltaan ihan pienikin. Tai tavallisen aseen luoti, se on pieni, mutta riittää hyvin tappamaan. Ihminen on hirmu haavoittuvainen ja jokainen eletty päivä arvokas lahja.
 

Uusimmat

Kuumimmat

Yhteistyössä