Oletteko koskaan ajatelleet, kuinka helppoa...

[Silja.S]

... olisi vetää itseltä nirri pois? Ei tarvitse edes vastata tähän mitenkään. Kunhan mietin. Toivottavasti teillä on ollut parempi elämä. Hyvää pääsiäistä kaikille!

 

[harmaa hoo]

Olen miettinyt. Mutta sitten olen ajatellut että en voisi olla niin itsekäs että jättäisin mieheni ja lapseni.

 

[armiina]

... olisi vetää itseltä nirri pois? Ei tarvitse edes vastata tähän mitenkään. Kunhan mietin. Toivottavasti teillä on ollut parempi elämä. Hyvää pääsiäistä kaikille!

Olen ajatellut, mutta koen sen itse todella vaikeaksi. Henkisesti en pysty, koska en halua ja fyysisestikin se vaatii aikamoista tahtoa ja tekniikkaa.

Voimia sinne.

 

["hmm"]

monesti. vaikeina aikoina se ajatus on tärkeimpiä syitä siihen, miksi voi kuitenkin alistua elämään kiukuttelematta homman mahdottomuutta. hyvinä aikoina ei tule pieneen mieleenkään

 

[astrolabe]

Olen ajatellut joskus. Mutta ei ole nykyelämässäni sijaa moisilla ajatuksilla. Elämä voi parantua!

 

[Blue]

Tottakai se on helppoa, ei siihen muuten luuserit kykenisikään.

 

[Istafra]

Kyllä. Mutta edelleen mieluummin pakkaisin vain matkalaukun ja lähtisin jonnekin kauas. Todennäköisesti edelleen Tiibet kutsuisi tai sitten Kanada.

 

["Kika"]

Olen miettinyt useinkin. Mutta se olisi vaan niin itsekäs ratkaisu, väärin lapselleni. Siksi vaan toivon, että jäisin auton alle ja kuolisin välittömästi. Tai joskus kun olen yksin kotona, kävisin nukkumaan, enkä enää koskaa heräisi. Se olisi helppoa.

 

[Anatolia]

Tottakai se olisi helppoa.

Koskaan en kuitenkaan ole ajatellut, että niin tekisin.

 

[FreezeCat]

Se olisi aivan liian helppoa.

Kaikesta huolimatta mä haluun olla kaikkee muuta kuin helppo. Mitä hankalampaa, sitä varmemmin tunnen eläväni.

:hug:

 

["Piika-äiti"]

Joo, isäni piti aiheesta pitkiä monologeja ne vuodet kun olin 8-18-vuotias.

Se oli sen verran kammottavaa, että oppi ainakin arvostamaan sitä että elää ja hengittää.

Ja sen jälkeen kun lääketiede on osaamisellaan pelastanut vielä joku vuosi ennen sairastumista varmasti tappavalta taudilta, niin sen jälkeen elämä on ihme ja lahja.

 

[Moraalinvartija]

Teknisestihän se on hyvin yksinkertainen toimenpide. Tietysti jotkut hifistelijät on asia erikseen. Yksinkertaisimmillaan se on vain yksi askel, tai ylävartalon taivutus.

Ja silti se on maailman suurin askel. Ei toki universumille, mutta useille sen osasille.

Helppo elämä ei takaa onnea.

 

[Madicken04]

Olen ajatellut, mutta koen sen itse todella vaikeaksi. Henkisesti en pysty, koska en halua ja fyysisestikin se vaatii aikamoista tahtoa ja tekniikkaa.

Voimia sinne.

Noin juuri. Kuulostaa yksinkertaisemmalta miltä tarkemmin mietittynä enää tuntuu. Vaatisi epätoivon mitä olisi vaikea löytää, siis sellaista tilaa ettei ole mitään syytä elää. Ja siltikin tuntuisi väärältä.

Jos siihen kuitenkin päätyisi niin sen oikean, helpon ja tuskattoman tavan löyyäminen niin että voisi myös olla 100% varma ettei jäisi henkiin...

 

[madametussu]

jännempää on se, miten helppoa on tappaa toinen ihminen niin ettei kukaan saa koskaan tietää kuka sen teki.

 

[PaulKohelo]

Minusta se ei ole ollekaan helppoa tai yksinkertaista. Mutta ihminen, joka sitä tosissaan ajattelee, ei olekaan terve.

 

[riiviöiden äiti]

Olen ajatellut että kuoleminen on paljon helpompaa kuin eläminen. Mutta itsemurhan tekeminen ei taas tuntuisi helpolta, korkeintaan jälkikäteen.
Kokemusta on kyllä siitä mitä se on niille jälkeenjääville.

 

[vierass]

Olen ajatellut ettei todellakaan voi olla helppoa. Kuka siihen pystyy on tehnyt todella vaativan teon. En ymmärrä miksi sanotaan että se voisi olla helppoa? No siinä mielessä että ottaa pullollisen myrkkyä mutta minusta se tekninen osuus ei ole se itsemurha. Se on vain se tapa miten toimitaan. Päätös täytyy olla vaikea.

 

[niinno]

Joo, oon ajatellut. Koulukiusattuna teininä monestikin. Mutta sitten aina myös mietin, että itsensä voi tappaa huomennakin, mitäs hävittävää tässä on, jos elää vielä päivän.

 

[Silja.S]

Huomaa, että join ne kahdeksan siideriä eilen illalla. En yleensä ole mikään draamakuningatar edes kännissä, mutta aika synkeitä ajatuksia tulee heiteltyä. Mutta se täytyy todeta noista vastauksista, että ollaan me suomalaiset kuitenkin aika synkähköä porukkaa, kun nämä ajatukset ovat näin yleisiä. Tai ehkä ne ovat yleisiä muuallakin. Meillä on vaan sallitumpaa sanoa se ääneen.

 

[isoäiti mölykylästä]

se varmaan sattuu niin lujaa, ettei kannata

 

[IhanaValo]

No sillä tavalla kyllä, että miten pienestä ihmishenki on kiinni. Millon vaan voi kuolla, koskaan ei tiedä millon on kenenkin aika.: /

 

[chef]

No periaatteessahan se on helppoa. Eihän siihen vaadita kuin yksi askel, joka otetaan korkean talon katolta alas. Ei siis vaadi paljoa.

Mutta se henkinen puoli. Se vaatii jo melkoisesti...tai lähinnä melkoista epätoivoa. Sitä multa ei löydy, joten en kykenisi päättämään päiviäni.

 

[tups]

En omalle kohdalleni enkä itsemurhaa ajatellen, mutta olen pohtinut ihan yleisellä tasolla, miten vähästä elämä voi olla kiinni. Ei tarvitse tulla isoakaan haavaa tai muuta vammaa, jos se on tietyssä paikassa ja se oli menoa, ellei saa heti apua. Tai jos ajattelee vaikka tukosta aivoverisuonessa, se voi olla kooltaan ihan pienikin. Tai tavallisen aseen luoti, se on pieni, mutta riittää hyvin tappamaan. Ihminen on hirmu haavoittuvainen ja jokainen eletty päivä arvokas lahja.

 

[madametussu]

se varmaan sattuu niin lujaa, ettei kannata

ei varmana muuten satu jos vetää lääkkeillä ja/tai myrkyillä hengen pois, tai ampuu päähän itteään.

 

[7thHeaven]

ei varmana muuten satu jos vetää lääkkeillä ja/tai myrkyillä hengen pois, tai ampuu päähän itteään.

Lääkkeillä tukehtuu omaan oksennukseensa, ihanaa. Ampuminen vois olla se jolla pääsee helpolla.

Kauheita juttuja. Toivottavasti kuolen joskus atomipommin vieressä, ei ehdi ees ajatella eikä jäljelle jää _mitään_.