masentaa kun en pääse naimisiin..

["pettynyt"]

Olen niiiiin pettynyt ja paha mieli tuli kun eilen serkkuni kanssa kuuntelimme 2 tuntia netistä häämusiikkia kun hän avioituu syksyllä. Ihanaa musiikkia ja kiva oli kuunnella mutta illalla se haikeus ja paha mieli iski..taas kerran.
Meillä on mieheni kanssa 4 lasta ja ollaan oltu jo aivan teineistä asti yhdessä(olen 35v.) Olemme olleet 17v. kihloissa ja asuneet yhdessä 16v.
Mutta miksi mies ei halua naimisiin? Eikö tässä ole ollut harkinta-aikaa ihan tarpeeksi ja mies tietää miten paljon haluaisin naimisiin..Olen tehnyt sen selväksi vaikka en jatkuvasti sitä hoekaan. en haluaisi tyrkyttää itseäni sen vaimoksi,kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Joskus mies sanoo,että voidaan me tämä virallistaa,hänkin on alkanut kallistua sille kannalle. käytännössä mitään ei kuitenkaan tapahdu ja mä olen vaan niin pettynyt.

Älkää vastatko,että kosi itse,senkin tein karkauspäivänä kortin kanssa. Vastausta en tähän päivään mennessä ole saanut..masentaa vaan..

 

[lucifer]

kuule ei se naimisiin mene taivasta aukaise... samaa arkea se on sitten naimisissakin ollessa.

 

["heh"]

jos mies kerran on jo sillä kannalla että vois virallistaa ja vihille mennä, niin kato ite kalenterista pari vaihtoehtoa päivämääräksi ja pyydä miestä valitsemaan toinen. Ei mielestäni ole painostamista vaan asioiden alulle laittoa. silloin asiasta tulee realistinen ja mieskin saa jotain aikaiseksi =)

 

[astrolabe]

Kyllä mie ymmärrän aapeen tuskaa tilanteesta. Siis, en epäile aapeen miehen sitoutumisen tasoa, mutta hieman ajattelematon hän on toista kohtaan, jos antaa asian roikkua tuolla lailla ilmassa.

 

[ihme otus]

No jos mies on jo sanonut että se olisi periaatteessa ok niin ota asiat omiin käsiin. Jos asia on sinulle tärkeä (miehellesi selvästikään ei ole, vaikka varmaankin sinua rakastaa) niin sittenhän voit itse tehdä hommia asian eteen. Voit täyttää tarvittavat paperit tai kiikuttaa miehesi allekirjoittamaan ne. Kun olette virallisesti aviossa niin voit alkaa suunnitella häitä.

Miehesi vaikuttaa vain lusmulta, joka ei oikein saa mitään aikaiseksi asian suhteen koska se ei ehkä yksinkertaisesti kiinnosta. Onko hän tietoinen myös että avoparina teillä molemmilla on heikommat mahdollisuudet jos toinen teistä esim kuolee? Aviopuolison leski saa mm leskeneläkettä ja aviossa ei ole pelkoa että toisen kuollessa ja lasten kuollessa omaisuus menisi yhtäkkiä avokin sukulaisille. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja avopuolison asema on toistaiseksi paljon heikompi.

Miehesi voi ajatella että hyvinhän teillä menee ilmankin mokomaa turhaa hössötystä. Perustele järkisyillä ja lupaa että sinä hoidat kaiken ja miehen ei tarvitse kuin laittaa puku päälle. Luulisi suostuvan

Tai jos avioliitto on pakollinen sinulle ja mies ei suostu niin oletko valmis vaihtamaan miestä avioliiton vuoksi?? sinun pitää vain hyväksyöä miehesi sellaisena kuin hän on, ei voi mitään.

 

["Ihana"]

Meillä jokaisella on omat halumme ja kukaan ei saa vähätellä niitä, toiselle toinen asia on hyvin tärkeä ja toiselle sama asia on " en ole edes ajatellut asiaa" Miehellesi asia ei taida olla niin tärkeä. Hyvää kesän alkua

 

[kumpi kampi]

Mieti ap kumpaa sinä haluat enemmän, naimisiin vai häitä? Nuo ovat kaksi aivan eri asiaa. Mitäs jos miehesi on suostuvainen siihen, että virallistaisitte suhteenne eli menisitte naimisiin, mutta hän ei halua häitä eli et välttämättä silti saisi sitä häämusiikkiasi? Vihkiminen käy nopeasti, mutta (isojen) häiden järjestäminen kysyy hyviä hermoja ja yleensä myös paksua lompakkoa. Minulle tärkeintä oli naimisiinmeno, mutta pidimme kyllä ihan pienet (kirkko)häätkin lähipiirille eli paikalla oli n. 20 ihmistä. Olisin halunnut naimisiin, vaikka oltaisiin vaan käyty maistraatissa ja menty sen jälkeen kahdestaan ulos syömään.

 

[BeiBei]

Tee niinku meidän mamma teki, ilmotti päivän ja kellon millon pitää olla puku päällä ja valmiina odottamassa. Ei kertonu minne ollaan menossa. Maistraatin ovelta sitte ittensä löysi Mutta naimisiin siinä mentiin sitte! Ja tyytyväisiä ovat nyt kummatkin.

 

["pettynyt"]

en tosiaan oleta,että avioliiton myötä mikään käytännössä muuttuisi,kyllä 20 yhteisessä vuodessa on toisen kanssa arkea koettu myötä ja vastamäessä. mulle olisi kuitenkin tärkeetä,että liitto olisi virallisestikin avioliitto ja koko perheellä olisi sama nimi. Nythän on niin,että lain edessä tämä liitto on tyhjää. mitään prinsessahäitä en enää edes haluaisi,pienet juhlat perhepiirissä riittäisi mainiosti.

 

["pettynyt"]

Mieti ap kumpaa sinä haluat enemmän, naimisiin vai häitä? Nuo ovat kaksi aivan eri asiaa. Mitäs jos miehesi on suostuvainen siihen, että virallistaisitte suhteenne eli menisitte naimisiin, mutta hän ei halua häitä eli et välttämättä silti saisi sitä häämusiikkiasi? Vihkiminen käy nopeasti, mutta (isojen) häiden järjestäminen kysyy hyviä hermoja ja yleensä myös paksua lompakkoa. Minulle tärkeintä oli naimisiinmeno, mutta pidimme kyllä ihan pienet (kirkko)häätkin lähipiirille eli paikalla oli n. 20 ihmistä. Olisin halunnut naimisiin, vaikka oltaisiin vaan käyty maistraatissa ja menty sen jälkeen kahdestaan ulos syömään.

Naimisiinmeno olisi mulle tärkeetä,mitään suuria juhlia en todellakaan edes haluaisi. Olen toivonut pitkään,että menisimme naimisiin,nämä musiikkijutut toivat sen vaan mieleen niin elävästi. Mulle riittäisi vaikka se,että mentäisiin ns.salaa naimisiin. toivoisin vaan,että kelpaisin miehelleni viralliseksi vaimoksi jos/kun se kerran minua rakastaa.

 

[kumpi kampi]

[QUOTE="pettynyt";26371887]Naimisiinmeno olisi mulle tärkeetä,mitään suuria juhlia en todellakaan edes haluaisi. Olen toivonut pitkään,että menisimme naimisiin,nämä musiikkijutut toivat sen vaan mieleen niin elävästi. Mulle riittäisi vaikka se,että mentäisiin ns.salaa naimisiin. toivoisin vaan,että kelpaisin miehelleni viralliseksi vaimoksi jos/kun se kerran minua rakastaa.[/QUOTE]

Sinun perusteesi ovat niin hyvät, että katsopa kalenterista joku sopiva aika 1-3 kk päähän ja kysy mieheltäsi sopisi järjestää häät silloin. Jos miehesi ei jaksa häärumbaa, sano että sinä voit pääosin vastata järjestelyistä.

 

["essi"]

vaaat kirkon / maisraatin ja hoidat asiat, ilmoitat että näin on tehty jos ei kiinnosta niin eiköhän se ole siinä. tartut vaan asian. odotatko että mies varaa ja hoitaa?

 

[minmin]

Jos mies on jo kerran näyttänyt vihreää valoa niin mitä oikein odotat? Sitäkö että mies varaisi maistraatin/kirkon?? Kuinka monella pariskunnalla näin on käynyt että mies on hoitanut hääjärjestelyt? Mun mies ei ainakaan olsi varmaan edes tajunnut ruokaa sinne tilata!

 

[mmmm..]

Tiedän tunteen....

Mä otin puheeksi naimisiin menon, kun meidän ensimmäinen lapsi oli 1 v ja 3 kk. Mies oli jotenkin ihan hölmistynyt tuolloin, että mä haluaisin naimisiin, "että mitäh?!" Mä perustelin sille asian niin hyvin kuin pystyin... Sit mä aattelin, että se jäisi miettimään asiaa... Nooo, kului vuosi, ei mitään... Meidän toinen lapsi ehti syntyä, ei mitään... Odottelin taas... Sit mä rupesin vaan vihjailemaan sille asiasta oikein toden teolla. Ja sitten kerran sattumalta meidän esikoinen luuli, että mun sukunimi on sama kuin koko muulla perheellä, niin silloin mä sain näpäytettyä miehelle, että "mulla on eri sukunimi, koska mua ei ole huolittu siihen teidän porukkaan..." Tää sai miehen ajattelemaan asiaa uudestaan, eikä mennyt kauaa, kun se sitten rohkeni kosia mua näiden vuosien jälkeen....
Ja nyt häät on tiedossa ensi vuoden kesälle... Että kärsivällisyys ja odotus (ja pieni vihjailu) palkittiin.

Että ap. rohkeesti vaan tartut toimeen!!!

 

[astrolabe]

Jos mies on jo kerran näyttänyt vihreää valoa niin mitä oikein odotat? Sitäkö että mies varaisi maistraatin/kirkon?? Kuinka monella pariskunnalla näin on käynyt että mies on hoitanut hääjärjestelyt? Mun mies ei ainakaan olsi varmaan edes tajunnut ruokaa sinne tilata!

Minusta on ihanaa, että mieskin on aktiivinen asian suhteen.

 

[lucifer]

Jos mies on jo kerran näyttänyt vihreää valoa niin mitä oikein odotat? Sitäkö että mies varaisi maistraatin/kirkon?? Kuinka monella pariskunnalla näin on käynyt että mies on hoitanut hääjärjestelyt? Mun mies ei ainakaan olsi varmaan edes tajunnut ruokaa sinne tilata!

meillä mies järjesti juhlat alusta loppuun, koska itse en halunnut juhlia ollenkaan.

ja voin sanoa että oikeastaan en olisi halunnut enää ollenkaan naimisiin siinä vaiheessa kun mies tajusi että nyt sitä mennään, mutta tässä sitä nyt ollaan ja öllötellään.