Mitä ihmettä mä teen ton aran pojan kanssa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Maarit81"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Maarit81"

Vieras
Mä en kertakaikkiaan tiedä mitä mä teen mun pojan kanssa. Se on nyt 3.5-vuotias ja koko viime vuosi tarhassa oli hankalaa kun se koko ajan jäi alakynteen muiden lasten kanssa (lähinnä poikien mutta tyttöjenkin kanssa). No nyt juhannuksena sen 3-vuotias (just täyttänyt siis eli puol vuotta ikäeroo) serkkupoika määräili ja laittoi mun pojan koko ajan alistumaan. Töni ja löikin välillä, väliin mentiin, mutta noilla toimilla se sai sen asetelman että mun poika oli ihan säikky koko ajan.

Hemputti kun suoraan sanoen toivois että se huitasis takasin. Mut eihän se sitä tee. Sitten kyllä kotona tykkää töniä ja jopa lyödä meitä aikuisia kun tietää että on turvassa. Mies on ihan vittuuntunut tohon vässyköintiin, mutta mä en oikein tiedä mitä pitäis tehdä. Miten 3.5-vuotiaan voi opettaa pitämään puoliaan? Vai onko tässä seurauksena se, että muksu tulee aina olemaan altavastaaja.

Kumma juttu, koska minä olin pienenä aina melkoinen päällepäsmäri ja mun mies oli ala-asteella ja etenkin yläasteella oikeestaan koko koulun (tai ainakin luokan) kingi.
 
mä olen ollut lapseni vastaava. enkä vieläkään osaa pitää puoliani. ainakaan muhun käytetty "onks sun pakko olla tommonen" -meininki ei siis tehoa. koita rohkaista poikaa ja kehua mahd. paljon kun toimii itsenäisesti tai rohkeasti? hankala tietysti päiväkodissa, jos on jo saanut tommoisen roolin :/
 
No tehkääpä sille pari sisarusta, niin oppii tappelemaan leluistaan. Meillä ainakin on toiminut niin hyvin, että nykyään nuo 2v ja 4v eivät mitään muuta teekään kuin ovat nyrkit pystyssä. Joo, oon tosi ylpeä ja tyytyväinen...
 
jospa lapsen isäkin oli pienenä samanlainen, mut muuttui sitten isompana vanhempiensa haluamaan suuntaan ja meni överiksi , niin et keskimäärin olis ollu hänkin sit normaali
 
Ei varsinaisesti neuvoa kyseisiin tilanteisiin, mutta suosittelen lukemaan keltikangas-järvisen kirjoja tempperamentista. Auttaa ainakin ymmärtämään että ollaa kukin erilaisia ihan syntymästä, eikä perustempperamenttia oikein voi muuttaa, tukea kuitenkin.
 
Antakaa lapsen olla nössö ja vässykkä. Suoraan sanoen kuulostaa aivan kamalalalta jos oletatte että lapsen pitäisi opetella tönimään ja lyömään!

Jotkut ovat ujoja. Itse annoin lapseni olla ujo. Nyt noin viisi vuotiaana lapsi osaa sanoa vastaan jos joku tekee väärin. Hän ei lyö eikä töni toisia. Kohtelee reilusti kavereita.

Miksi ette itse puutu siihen tönimiseen? Teidänhän se pitäisi puolustaa omaa lasta.
 
[QUOTE="elämä";26546128]Oho. Ai että ootte väsyneet pojan vässyköintiin? Ootte hienot vanhemmat, onneksi olkoon. Pitäisköhän enemmän puuttua siihen, miksi toinen lyö ja tönii?[/QUOTE]

No toki se on vikaa siinä toisessa pojassa, mutta musta vaan tuntuu, että vaikka kaikki aina sanoo että "ei saa lyödä, ei saa töniä" ja pälä pälä, niin kyllä noi kyynärpäätyypit tässä maailmassa paremmin pärjää. Toki jos se menee yli niin ei tuu mitään, mutta tietyssä määrin. Ei ne kiltteilijät aikuisenakaan pärjää vaikka kuinka sitä ollaan ihailevinaan.

Ja kyl mä nyt tajuun että poika ei ittelleeen mitään voi. 3.5-vuotias vaan.
 
[QUOTE="vieras";26546143]No tehkääpä sille pari sisarusta, niin oppii tappelemaan leluistaan. Meillä ainakin on toiminut niin hyvin, että nykyään nuo 2v ja 4v eivät mitään muuta teekään kuin ovat nyrkit pystyssä. Joo, oon tosi ylpeä ja tyytyväinen...[/QUOTE]

Ei tuu lisää lapsia. En voi saada. Ihme että sain yhdenkin, joten sen asian voi unohtaa. Ja joka tapauksessa on jo 3.5v.
 
[QUOTE="ap";26546193]No toki se on vikaa siinä toisessa pojassa, mutta musta vaan tuntuu, että vaikka kaikki aina sanoo että "ei saa lyödä, ei saa töniä" ja pälä pälä, niin kyllä noi kyynärpäätyypit tässä maailmassa paremmin pärjää. Toki jos se menee yli niin ei tuu mitään, mutta tietyssä määrin. Ei ne kiltteilijät aikuisenakaan pärjää vaikka kuinka sitä ollaan ihailevinaan.

Ja kyl mä nyt tajuun että poika ei ittelleeen mitään voi. 3.5-vuotias vaan.[/QUOTE]

Mun mies on kiltti. Aina ollut liian kiltti. Hyvin on pärjännyt. Ei olla pahemmin kiusattu. On ystäviä ja pärjää.

Taitaa sulla olla asennevamma.
 
Miksi ette itse puutu siihen tönimiseen? Teidänhän se pitäisi puolustaa omaa lasta.

Puututaanhan me mutta se ylivalta on sieltä puolelta jo hankittu. Lisäksi sen omat vanhemmat ovat vihaisia kun koko ajan sitä torutaan, puuttuvat vaan jos se oikeesti lyö. Mut enäähän sen ei tarvi lyödä kun pelkästään huutaminen ja uhkaaminen riittää. Mun poika väistää heti.
 
Mun mies on kiltti. Aina ollut liian kiltti. Hyvin on pärjännyt. Ei olla pahemmin kiusattu. On ystäviä ja pärjää.

Taitaa sulla olla asennevamma.

Kiltteyttä on monenlaista ja joillekkin se sopii. Mutta joistakin tulee todella kiusattuja. Ehkä sun mies on ns. hyvä tyyppi, jolla on "varaa olla kiltti". Mut onkohan sun mies ollut lapsena "kynnysmatto". Se on vähän eri.
 
[QUOTE="ap";26546226]Puututaanhan me mutta se ylivalta on sieltä puolelta jo hankittu. Lisäksi sen omat vanhemmat ovat vihaisia kun koko ajan sitä torutaan, puuttuvat vaan jos se oikeesti lyö. Mut enäähän sen ei tarvi lyödä kun pelkästään huutaminen ja uhkaaminen riittää. Mun poika väistää heti.[/QUOTE]

Viisas perääntyy. Ole onnellinen että lapsellasi on tuollainen luonne :)
 
Anna olla kiltti ja "nössykkä", älä pakota mihinkään ja jos ei mene, vaan on helmoissasi, niin älä mitenkään ala nalkuttamaan ("olisit voinut mennä, mikä siinä pelottaa, kaikki muutkin uskaltaa"). Poika näkee, että hänet hyväksytään sellaisena kuin on ja ehkä hiljalleen rohkaistuu. Mutta tuo väkivaltaisuus kotona pitäisi saada pois.
 
[QUOTE="Maarit81";26546097]Mä en kertakaikkiaan tiedä mitä mä teen mun pojan kanssa. Se on nyt 3.5-vuotias ja koko viime vuosi tarhassa oli hankalaa kun se koko ajan jäi alakynteen muiden lasten kanssa (lähinnä poikien mutta tyttöjenkin kanssa). No nyt juhannuksena sen 3-vuotias (just täyttänyt siis eli puol vuotta ikäeroo) serkkupoika määräili ja laittoi mun pojan koko ajan alistumaan. Töni ja löikin välillä, väliin mentiin, mutta noilla toimilla se sai sen asetelman että mun poika oli ihan säikky koko ajan.

Hemputti kun suoraan sanoen toivois että se huitasis takasin. Mut eihän se sitä tee. Sitten kyllä kotona tykkää töniä ja jopa lyödä meitä aikuisia kun tietää että on turvassa. Mies on ihan vittuuntunut tohon vässyköintiin, mutta mä en oikein tiedä mitä pitäis tehdä. Miten 3.5-vuotiaan voi opettaa pitämään puoliaan? Vai onko tässä seurauksena se, että muksu tulee aina olemaan altavastaaja.

Kumma juttu, koska minä olin pienenä aina melkoinen päällepäsmäri ja mun mies oli ala-asteella ja etenkin yläasteella oikeestaan koko koulun (tai ainakin luokan) kingi.[/QUOTE]

Aikuisena suuri riski sairastua masennukseen. Toivottavasti oppii pitämään puoliaan vuoden parin aikana.
 
Viisas perääntyy. Ole onnellinen että lapsellasi on tuollainen luonne :)

Joo on se ehkä helpompaa olla tämmösen lapsen kanssa kuin sellaisen jonka luonne pistää sen koko ajan sekoilemaan. Mutta kun ei mun lapsi mikään hiljainen ja vaatimaton kotona ole. Ja kun se viisas tarpeeksi perääntyy, niin se on nurkassa ja eipä siinä viisaus paljoo auta.

Luulenpa, että menestyksekkäistä ihmisistä harva on niitä jokka on pienestä pitäen perääntynyt, kääntänyt toisen posken jne. jne.
 
[QUOTE="ap";26546193] Ei ne kiltteilijät aikuisenakaan pärjää vaikka kuinka sitä ollaan ihailevinaan.
.[/QUOTE]

Minä ainakin olen pärjännyt, lapsena olin kiltti, ujo, varmaan nössökin. Nykyään töissä työkaverit ja asiakkaat arvostavat ja tykkäävät, olen ihmisystävällinen mutta jalkoihin en jää.
Yksi lapsistani on sangen ujo, aluksi liikaa yritin reipastaa mutta olen tajunnut että parempi tukea lapsen itsetuntoa muutoin kuin koko ajan yrittämällä VÄKISIN muuttaa toisen luontaista reagointitapaa.
Lapsi on alkuun aika varautunut mutta kun vauhtiin pääsee niin pärjää kyllä porukoissa.
 
Sanot, että sekä sinä että miehesi olette "päsmäreitä" ja "kingejä", joten ehkä koko homma onkin siitä lähtöisin. Mieti miten itse suhtaudutte lapseen ja kohtelette häntä. Ehkäpä on jäänyt herkän minänsä kanssa jo kotona kahden päsmärin jyrän alle ja sen sijaan että olisi oppinut omiensa pitämistä on oppinut ettei hänestä siihen ole ku anyways jyrätään.
 
nössykkä ja hyvä itsetunto -) aikuisenä herkkä, empaattinen, rauhallinen, tasapainoinen ja ihmisläheinen tyyppi, joita tässä maailmassa saisi olla enemmänkin

nössykkä ja huono itsetunto -) aikuisena melko varmasti mielenterveyspalveluiden käyttäjä

Joten ennenkaikkea tue lapsen itsetuntoa ja siinä tärkeintä on hyväksyä lapsi sellaisena kuin on. Joten nyt laitat miehesi koville, sillä uskon että miehesi jyrää pojan itsetunnon, jollei hyväksy häntä sellaisena kuin on
 
  • Tykkää
Reactions: Dongxi
[QUOTE="...";26546332]nössykkä ja hyvä itsetunto -) aikuisenä herkkä, empaattinen, rauhallinen, tasapainoinen ja ihmisläheinen tyyppi, joita tässä maailmassa saisi olla enemmänkin

nössykkä ja huono itsetunto -) aikuisena melko varmasti mielenterveyspalveluiden käyttäjä

Joten ennenkaikkea tue lapsen itsetuntoa ja siinä tärkeintä on hyväksyä lapsi sellaisena kuin on. Joten nyt laitat miehesi koville, sillä uskon että miehesi jyrää pojan itsetunnon, jollei hyväksy häntä sellaisena kuin on[/QUOTE]

Hyvin sanottu!
 
  • Tykkää
Reactions: *mur-mur*
Älkää ainakaan missään nimessä näyttänkö lapsellenne, että olette "kyllästyneitä vässyköintiin". Hyväksykää oma lapsenne, hänellä on rauhallinen vetäytyvä luonne joka kaipaa rohkaisua ei karaisua. Eivät kyynerpäätaktiikalla menevät jyrääjät pärjää maailmassa todellakaan aina. Eikä se luokan ja koulun kingi tarkoita, että olisi oikeita ystäviä tai edes sosiaalisesti taitava tai pärjäävä. Se että lapsi on arka ei tarkoita, että mitään korjattavaa välttämättä olisi missään. Lapselle pitää voida sanoa kiitosta hyvästä käytöksestä, ja toisaalta taas sanoa että jos toinen lyö mene pois, älä hyväksy. Ja ohjata lapsi tekemään asioita, joissa luonteensa puolesta pärjää ja kannustaa eteenpäin jos isä odottaa verenmaku suussa taklaavaa urheilijaa, ja poika mielummin lukee kirjoja ja piirtää on silloin vanhemman tehtävä tukea tässä ja hankkia itse se harrastus kuin elää lapsensa kautta. Teidän tehtävä vanhempina on kieltää toisen lasta lyömästä, ja alistamasta. Pelin voi viheltää poikki, vaikka se ei vanhemmille sopisikaan. Tavaroita ei revitä, ei pompoteta ja käskytetä. Se on tuomittavaa käytöstä, ei teidän lapsenne persoonallisuus. Se että lapsi hyväksytään on mielestäni parasta mitä vanhemmat voivat tehdä, ja siten saada lapselleen hyvän itsetunnon. Meidän tyttö oli kuvailemasi kaltainen, ja nyt on pärjäävä, sosiaalinen ja reipas 8-vuotias. Osaa pitää puoliaan sanallisesti ja hyvää palautetta tulee niin koulusta kuin harrastuksistakin. Älä niputa lasta, vaan pysähdy tutustumaan tähän.
 
[QUOTE="ap";26546266] Luulenpa, että menestyksekkäistä ihmisistä harva on niitä jokka on pienestä pitäen perääntynyt, kääntänyt toisen posken jne. jne.[/QUOTE]

Mitä nyt kukakin menestyksenä pitää...
 
Ap - ai on poikanen JO 3.5v..voi että - pienhän hän vielä on:heart::)

Siun täytyy miehesi kera oppia hyväksymään lapsenne luonne - arempi ja hiljainen..ei missään tapauksessa saa hänen arkuuttaan vähätellä ja sanoa "lyö takaisin"
..ja taitaa sillä serkkupojalla olla se käytös ongelma, eikä siun pienelläis.

Rohkaiskaa ja kehukaa lasta kotona p a l j o n - älkää vain silloin huomioiko jos lapsi ei ole ollut mielestänne ns. "reipas lapsi"
 
Ensimmäisenä tuli mieleen, että te kaksi kingiä siellä kotona olette tehneet lapsestanne tuollaisen. Jos teidän asenteenne on mikä on, en yhtään ihmettele, että lapsi kokee olevansa heikko. On jo kaksi kukkoa tunkiolla ja sitten pienen keskenkasvuisen pitäisi ryhtyä kolmanneksi? Voipi siinä rohkeus kesken loppua.
 

Yhteistyössä