Mun täytyy olla tästä vähän eri mieltä. Vauvan kehitystehtävä ei ole oppia maailmankansalaiseksi, vaan rakentaa minuutta, ja vaikka toki vauvat tottuu jossain määrin meluun/hiljaisuuteen/rauhalliseen oleiluun/väenpaljouteen (ja jossain määrin tämä on todellakin synnynnäistä eikä sitä karaisemalla muuteta), niin se ei millään tavalla ennakoi hänen myöhempiä sosiaalisia taitojaan. Alle puolivuotias ei myöskään "opi että universumi pyörii hänen ympärillään", sen ikäistä ei todellakaan voi hemmotella pilalle. Sen ikäinen viestii tarpeistaan spontaanisti ilman manipuloinnin häivää, ja käsitys maailmasta ja itsestä rakentuu sen mukaan miten niihin viesteihin vastataan oltiin sitten kotona tai kylillä - vastaamattomuus tai odotuttaminen ei ole "opettavaista" tai kehittävää millään tapaa.
Jos se perheen elämäntyylin kannalta on hyödyllistä niin minäkin kannatan sitä että lapsi totutetaan vaihtelevaan ympäristöön mikäli se käy suuremmitta tuskitta, mutta siinä on kyse vain sen hetken tottumuksesta, ei mistään sosiaalisen kompetenssin pohjasta, persoonan kehityksestä saati itsekeskeisyyden / yhteisöllisyyden oppimisesta. Niihin vaikuttaa se vauvan viesteihin vastaaminen, jonka voi yleensä tehdä ympäristössä kuin ympäristössä, eikä ihmisten ilmoille pakottautuminen ole millään tapaa tarpeen.