Rikas mies ja köyhä vaimo - tuhon tie?

["jokuvaan"]

Jos mä olisin rikas ja mies köyhä maksaisin kyllä ilomielin senkin kuluja. Yhteinen koti ja yhteinen talous. Tulevaisuudessa tuo varmaan tuleekin toteutumaan,sillä mulla parempi ammatti kuin miehellä.

 

["vieras"]

Luulisi, että miehelle olisi surullista ja häpeällistäkin, jos antaisi vaimonsa melkein kärsiä nälkää ja kulkea vanhoissa vaatteissa. Ei ole normaali rakkaussuhde.

 

["vieras"]

No kyllä useimmille miehille se on ihan itsestäänselvyys, että parisuhteessa voi miehellä olla aivan erilainen elintaso kuin naisella. Miehellä tottakai korkeampi. Paitsi silloin jos nainen tienaa enemmän, silloin se on ihan eri asia ja naisen kuuluu pitää huolta että miehellä on hyvät oltavat

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26935551]Millainen rahatilanteesi oli ennen miestä?[/QUOTE]

Hu-huu... ap

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26935674]No kyllä useimmille miehille se on ihan itsestäänselvyys, että parisuhteessa voi miehellä olla aivan erilainen elintaso kuin naisella. Miehellä tottakai korkeampi. Paitsi silloin jos nainen tienaa enemmän, silloin se on ihan eri asia ja naisen kuuluu pitää huolta että miehellä on hyvät oltavat [/QUOTE]
Missä ihmeen piireissä mahdat liikuskella?

 

[ihme mies]

Ei ymmärrä. Asutte samassa taloudessa ja syötte samaa ruokaa? Miksi silloin pitää keskutella kuka maksaa?

:O

 

["vieras"]

:O

 

[Voi miehiä]

Meillä mies tienaa puolet enemmän kuin minä. Molemmat akateemisesti koulutettuja. Naimisissa ollaan. Minun ala on pienipalkkainen ja hänen kai keskitasoa. On myös seurustelun alkuaikoina kuvitellut mun pääsevän hyville palkoille, kun valmistun, mutta itseasiassa sain vähemmän käteen isomman veroprosentin takia. On alkanut pikku hiljaa hiffata, että se meidään perheessä tienaa enemmän ja minä maksan minkä pystyn. Jos kuittailua on tullut, niin olen sanonut että tiesit mihin ryhdyit ja sori jos mun ammatissa ei vaan tienaa enempää (vuosilisät joo, mutten silti yllä hänen tasolleen palkassa). Ja, että jos ei kelpaa, niin lähteköön kävelee. On sitten ollut hiljaa. Muutaman kerran saanut tämän sille sanoa. Maksaa kyllä enemmän, esim. vakuutukset, enemmän vedestä ja sähköstä. Mulla taas on päivähoitomaksut ja kaikki lapsen vaate- ja muut menot.

 

["Minni"]

Meillä miehen kuukausitulot ovat yli kolminkertaiset omiin tuloihini verrattuna, mutta emme koskaan riitele rahasta. Meillä on kaksi yhteistä lasta ja yksi yhteinen tili, jonne molempien palkat menevät ja josta maksetaan kaikki yhteiset ja omat menot. Miehellä ei ole mitään ongelmaa sen suhteen että hänen rahoistaan kustannetaan enemmän kuin minun rahoistani. Me olemme perhe, yksi yhteinen yksikkö.

 

[kirkonrotta]

Mä en ymmärrä täällä sitä asennettä. Että jos ukko ei elätä. lähen kävelemään. Meilläkin mies tienaa enemmän kun minä. Ja pitäkööt penninsä. Asutaan vuokralla koska minun tulot ei riitä lainanmaksuun. jäte kuluihin.. yms. jos se ei miehenne sovi, saa sitten itse lähteä. Vuokraan ja muihin laskuihin riittää rahat niin että ei pitäisi urputtaa. Näin vuokralla asuttaessa. Ja jää jotain itellekkin. Ettei alasti tarttee kulkea.

En usko, että kukaan näin tarkoittikaan, enkä itsekään tietenkään tarkoittanut... Ei ukko minua elätä, ostan ruokaa sen mukaan kun pystyn. Mutta ymmärrettävästi tarjouspöperö on tarjouspöperöä, eikä aina tyydytä vaativaa makua

Eihän ne vuokratkaan ihan pieniä ole, ei se auttaisi tilannetta paljoakaan...

 

["pirkko"]

En usko, että kukaan näin tarkoittikaan, enkä itsekään tietenkään tarkoittanut... Ei ukko minua elätä, ostan ruokaa sen mukaan kun pystyn. Mutta ymmärrettävästi tarjouspöperö on tarjouspöperöä, eikä aina tyydytä vaativaa makua

Eihän ne vuokratkaan ihan pieniä ole, ei se auttaisi tilannetta paljoakaan...

Miusta tää juttu kuulostaa siltä, että teillä on liian iso asuntolaina, ts. yhteinen asuminen pitäisi tuollasessa tilanteessa järjestää sen pienempituloisen tason mukaan, vähän niiku joku tuossa mainitsikin tuosta vuokrakämpästä. Eli yhteisen elämisen tason suunnittelussa pitää ottaa huomioon se, että pienempituloisellakin jää käteen ylimääräistä.
Mie olen aina vierastanut ajatusta siitä, et kaikki rahat ois yhteisiä; osin kyllä esim. jollain taloustilillä, mutta ei kaikki. Tossa teidän tilannetta sotkee vielä ne lapset edellisistä liitoista.
Olisitko ottanut noin suuren lainan yksiksesi (jos siis ajatellaan vain sitä sinun osuuttasi)?

 

[kirkonrotta]

En ymmärrä.

Olette pariskunta ja asutte yhdessä.

Ja silti on ihan täysin erilliset rahat, eikä mies ilmeisesti lapsenkaan kustannuksiin osallistu, vaikka muka uusperhe olette.

Älä alistu tuollaiseen. Ei pariskunnalla voi eikä saa olla asiat siten, että toisella heistä on paljon korkeampi elintaso kuin toisella.

Yritin kommentoida vähän kaikkiin, mutta en pysy perässä

Olet kyllä valitettavan oikeassa ja osut ihan naulankantaan kun puhut eri elintasoista. Juuri siitä on kyse, ja sen tiedostan. Se näkyy ihan kaikessa, autoja myöden. Onneksi en kumminkaan kuulu niihin, joiden mielestä on häpeä ajella romuautolla . Se onkin kai ainoa "ylellisyys" josta en ole luopunut. Tosin aina ei ole varaa ostaa bensaa mutta se ei ole haitannut, aina voi liikkua pyörällä...

Ei, ei mies mun lapsen kustannuksiin osallistu suoranaisesti. Mutta muistaa toki muistuttaa, että osallistuu maksamalla vesilaskut...

 

["vieras"]

Itse muistan omasta lapsuudenkodista miten äitini oli paljon isääni pienituloisempi. Se miten äitini joutui joskus pyytämään isältäni rahaa esim kauppaan niin jätti sen verran lähtemättömän vaikutuksen itseeni etten sen vuoksi koskaan voisi olla parisuhteessa jossa joutuisin mieheltä pyytämään rahaa. Ts vuosikausia en voisi esim kotiäitinä olla ja taloudellisesti näin riippuvainen miehestä.
Minusta ap:n kuvaamassa tilanteessa voisi olla vaihtoehtona että yhdessä sovitaan että kumpikin laittaa tuloistaan tietyn prosenttiosuuden yhteiselle tilille ja tästä sitten maksetaan perheen yhteiset laskut; laina, vesi-, sähkö- ja ruokalaskut. Tottakai enempi tienaava maksaa sitten suhteessa enemmän. Tuo että aletaan piikittelemään asiasta kuulostaa kyllä aika ikävältä ja itse en sellaista jaksaisi kovinkaan pitkään kuunnella. Kertoo minusta jotain parisuhteen tilasta.

 

["Uskomatonta"]

millainen nipottaja miehesi on. Miksi hän meni naimisiin kanssasi, jos ei halua osallistua perheen elatukseen? Oli sitten lapset kenen vaan. En kehtaisi jostain vesimaksusta valittaa. Jos erota et halua, tee taloussuunnitelma ja esitä miehellesi tulosi sekä menosi. Mikäli miehesi haluaa tasajakoa, on elintason oltava sen mukaista, että pystyt sen kustantamaan omalta osaltasi. Jos mies ei tätä ymmärrä, vaan vaatii paistia tarjousjauhelihan sijaan, on hänen maksettava se itse. Asuintalon voi vaihtaa halvempaan, jos ei miehelle sovi, maksakoon hän isomman osan. Minusta se on toisen kyykyttämistä, mikäli pitäisi maksaa samalla tavalla, vaikka tulot ovat pienemmät. Ei kaikki voi olla pomoja tai muuten hyvissä hommissa, näin se vaan menee. Yksinkertaisin vaihtoehto on ero ja voit suositella miehellesi, että tarkistaa seuraavan kumppanin pankkitilin ennen yhteenmuuttoa (huom! tämä oli sarkasmia miehesi junttiudesta).

 

[Hidastakaa]

[QUOTE="pirkko";26935859]Miusta tää juttu kuulostaa siltä, että teillä on liian iso asuntolaina, ts. yhteinen asuminen pitäisi tuollasessa tilanteessa järjestää sen pienempituloisen tason mukaan, vähän niiku joku tuossa mainitsikin tuosta vuokrakämpästä. Eli yhteisen elämisen tason suunnittelussa pitää ottaa huomioon se, että pienempituloisellakin jää käteen ylimääräistä.
Mie olen aina vierastanut ajatusta siitä, et kaikki rahat ois yhteisiä; osin kyllä esim. jollain taloustilillä, mutta ei kaikki. Tossa teidän tilannetta sotkee vielä ne lapset edellisistä liitoista.
Olisitko ottanut noin suuren lainan yksiksesi (jos siis ajatellaan vain sitä sinun osuuttasi)?[/QUOTE]

Ehkä ap:n miehineen kannattaisi hidastaa lainanmaksutahtiaan jos voivat, että ap:lle jäisi rahaa käyttöön. On ihan normaalia, että toisella kierroksella kumppaniksi halutaan taloudellisesti itsenäinen ihminen. Nythän ap:n mies mahdollistaan ap:n omaisuuden kasvattamisen maksamalla suurimman osan muista yhteisistä menoista.

 

[kirkonrotta]

[QUOTE="pirkko";26935859]Miusta tää juttu kuulostaa siltä, että teillä on liian iso asuntolaina, ts. yhteinen asuminen pitäisi tuollasessa tilanteessa järjestää sen pienempituloisen tason mukaan, vähän niiku joku tuossa mainitsikin tuosta vuokrakämpästä. Eli yhteisen elämisen tason suunnittelussa pitää ottaa huomioon se, että pienempituloisellakin jää käteen ylimääräistä.
Mie olen aina vierastanut ajatusta siitä, et kaikki rahat ois yhteisiä; osin kyllä esim. jollain taloustilillä, mutta ei kaikki. Tossa teidän tilannetta sotkee vielä ne lapset edellisistä liitoista.
Olisitko ottanut noin suuren lainan yksiksesi (jos siis ajatellaan vain sitä sinun osuuttasi)?[/QUOTE]

Joo, voi kuulostaa siltä. Mutta ei meillä mitään miljoonakämppää ole, eikä asuntolaina ole suuren suuri. Minut lainaerä kyllä vetää tiukille. Mutta niin vetäisi vuokranmaksukin. Miehelle lainaerät ovat pikkujuttu. Hän olisi voinut maksaa kaiken heti pois, mutta pitää edullisempana ratkaisuina velan pitämistä - mutta tää nyt taitaa mennä sivuraiteelle liikaakin.

En osaa sanoa olisinko yksin ottanut asuntolainaa ja olisinko saanut.. Olisin voinut, jos takaisinmaksuerä olisi ollut samaa luokkaa kuin vuokra (?).

 

[kirkonrotta]

Ehkä ap:n miehineen kannattaisi hidastaa lainanmaksutahtiaan jos voivat, että ap:lle jäisi rahaa käyttöön. On ihan normaalia, että toisella kierroksella kumppaniksi halutaan taloudellisesti itsenäinen ihminen. Nythän ap:n mies mahdollistaan ap:n omaisuuden kasvattamisen maksamalla suurimman osan muista yhteisistä menoista.

Lainanmaksu tahti on jo hidas. En oikein tajua mitä tarkoitat taloudellisesti itsenäisellä. Meidän tapauksessa kyse on siitä, että mies vinkuu siitä, ettei palkkani riitä millään kaiken jakamiseen 50-50, kuten hän haluaisi. Minulla riittää kyllä maksettavaa yhteisistä menoista, en tarkoittanut, että en maksaisi ollenkaan yhteisiä menoja. Tämä sinun vastauksesi, joka ei selvästikään ollut tarkoitettu minulle, ei kyllä tarjoa mitään ratkaisua itse ongelmaan. On tietysti mieheni kannalta ikävää, jos omaisuuteni kasvaa sitä mukaa kun maksan asuntovelkaa pois (toinen vaihtoehto olisi asua vuokralla, jolloin omaisuus ei vahingossakaan karttuisi). Anteeksi sarkasmini. Huumorintajua tässä onkin tarvittu.

 

["vieras"]

Joo, voi kuulostaa siltä. Mutta ei meillä mitään miljoonakämppää ole, eikä asuntolaina ole suuren suuri. Minut lainaerä kyllä vetää tiukille. Mutta niin vetäisi vuokranmaksukin. Miehelle lainaerät ovat pikkujuttu. Hän olisi voinut maksaa kaiken heti pois, mutta pitää edullisempana ratkaisuina velan pitämistä - mutta tää nyt taitaa mennä sivuraiteelle liikaakin.

En osaa sanoa olisinko yksin ottanut asuntolainaa ja olisinko saanut.. Olisin voinut, jos takaisinmaksuerä olisi ollut samaa luokkaa kuin vuokra (?).

Sinulllla oli siis tiukkaa rahan kanssa jo ennen miestä ja on edelleen. Ja se on miehen syy?

 

[kirkonrotta]

[QUOTE="Uskomatonta";26935984]millainen nipottaja miehesi on. Miksi hän meni naimisiin kanssasi, jos ei halua osallistua perheen elatukseen? Oli sitten lapset kenen vaan. En kehtaisi jostain vesimaksusta valittaa. Jos erota et halua, tee taloussuunnitelma ja esitä miehellesi tulosi sekä menosi. Mikäli miehesi haluaa tasajakoa, on elintason oltava sen mukaista, että pystyt sen kustantamaan omalta osaltasi. Jos mies ei tätä ymmärrä, vaan vaatii paistia tarjousjauhelihan sijaan, on hänen maksettava se itse. Asuintalon voi vaihtaa halvempaan, jos ei miehelle sovi, maksakoon hän isomman osan. Minusta se on toisen kyykyttämistä, mikäli pitäisi maksaa samalla tavalla, vaikka tulot ovat pienemmät. Ei kaikki voi olla pomoja tai muuten hyvissä hommissa, näin se vaan menee. Yksinkertaisin vaihtoehto on ero ja voit suositella miehellesi, että tarkistaa seuraavan kumppanin pankkitilin ennen yhteenmuuttoa (huom! tämä oli sarkasmia miehesi junttiudesta).[/QUOTE]

Nipottaja tosiaan on. Ja hyvän kysymyksen kyllä esitit! Tuon saman minäkin olen esittänyt miehelle. Olisi vain nainut parempituloisen. Mutta ei kai sitä sitten palkkapussi alussa päässä pyörinyt... Tuo taloussuunnitelma on pirun hyvä ohje. Sen mä teen, kunhan tästä rauhoitun! Panen siihen joka penninhyrrän maksamistani adsl-laskuista lähtien Tarjousjauhelihalinja tosin tulee jatkumaan . Eikä ole pöllömpi ehdotus vaihtaa samantien asuntoa vieläkin halvempaan - maalle muuttaminen onkin mulla ollut haaveena jo pidempään

Kyllä tässä tosi kyykytetty olo onkin. On tositosi nöyryyttävää joutua myöntämään, että raha ei riitä. Ja se masentaa! Samalla tulee hyvin nolo olo jostakin syystä. Ja oikein arvattu tuokin: mieheni on työpaikallaan pomo, joten totta kai palkkakin on mukava - eikä ymmärrys näitä pikkupalkkoja kohtaan ole kaksinen, vaikka tietääkin niiden olemassaolon! Ymmärrän sarkasmin, mutta ohje ei ole huono. Pankkitilit näytille vaan ensi kerralla >

Kiitos tästä, piristyin

 

[Hidastakaa]

[QUOTE="vieras";26936112]Sinulllla oli siis tiukkaa rahan kanssa jo ennen miestä ja on edelleen. Ja se on miehen syy?[/QUOTE]

Miehen tulisi ilmeisesti antaa ap:lle rahaa, jotta se olisi elintasoonsa tyytyväinen. Tuskin ap ilman miestä nykyistä leveämmin eläisi eikä omaisuuskaan karttuisi.

 

[kirkonrotta]

[QUOTE="vieras";26936112]Sinulllla oli siis tiukkaa rahan kanssa jo ennen miestä ja on edelleen. Ja se on miehen syy?[/QUOTE]

Häh? En muista missään väittäneeni mitään tällaista... Olen aika kauan ollut yhdessä tämän pihin nipopään kanssa yhdessä, joten ei nyt tule ensimmäisenä mieleen muistella menneitä . Mutta jos nyt välttämättä haluat tietää niin kyllä vain opiskelijana elämä oli taloudellisesti vielä tiukempaa! Yllättävää...

 

[-StrawBerry-]

meillä myös mies on varakas ja minä en, mutta silti meillä on rahat yhteisiä, kummatkin saa käyttää molempia tilejä yms. ei oo koskaan tarvinnu raha-asioista riidellä

 

[kirkonrotta]

Miehen tulisi ilmeisesti antaa ap:lle rahaa, jotta se olisi elintasoonsa tyytyväinen. Tuskin ap ilman miestä nykyistä leveämmin eläisi eikä omaisuuskaan karttuisi.

Joo ilman muuta, vaikkapa sellaiset 500 000 e riittäisi alkuun Kelpaisi varmasti sinullekin . Äh, en viitsi vastata tämänkaltaisiin enää...

 

[kirkonrotta]

[QUOTE="vieras";26935962]Itse muistan omasta lapsuudenkodista miten äitini oli paljon isääni pienituloisempi. Se miten äitini joutui joskus pyytämään isältäni rahaa esim kauppaan niin jätti sen verran lähtemättömän vaikutuksen itseeni etten sen vuoksi koskaan voisi olla parisuhteessa jossa joutuisin mieheltä pyytämään rahaa. Ts vuosikausia en voisi esim kotiäitinä olla ja taloudellisesti näin riippuvainen miehestä.
Minusta ap:n kuvaamassa tilanteessa voisi olla vaihtoehtona että yhdessä sovitaan että kumpikin laittaa tuloistaan tietyn prosenttiosuuden yhteiselle tilille ja tästä sitten maksetaan perheen yhteiset laskut; laina, vesi-, sähkö- ja ruokalaskut. Tottakai enempi tienaava maksaa sitten suhteessa enemmän. Tuo että aletaan piikittelemään asiasta kuulostaa kyllä aika ikävältä ja itse en sellaista jaksaisi kovinkaan pitkään kuunnella. Kertoo minusta jotain parisuhteen tilasta.[/QUOTE]

Jännä juttu, että lapsi muistaa ja tajuaa tuollaisen... Lapset on teräviä huomaamaan asioita! Kyllä se mieheltä pyytäminen onkin ihan äärimmäinen keino. Ennemmin sitä ottaa tosiaan sen kulutusluoton pankista, kun se pyytäminen vain on niin nöyryyttävää ja noloa. Ja jos toinen on vinoilevaa sorttia, niin joka käänteessä se ottaa esiin sen, että olet vielä velkaa. Ei hyvä.

Tuo ehdotus yhteisestä tilistä jonne laitetaan prosenttiosuus on ihan hyvä. Tosin pelkään, että jäisin taas velkaa miehelle sellaisina kuukausina kun mukulan kuluihin menee enemmän . Eli pitäisi olla ihan satavarma, että pystyy AINA suoriutumaan osuudestaan! Ja jos ei pystyisi, piikittelyä seuraisi

 

[Hidastakaa]

Vastaatko sitten esim. pääosasta kotitöitä, jolla voisit oikeuttaa itsellesi osuuden miehesi tuloihin. Miksi kieltäydyt vertaamasta elintasoasi aikaan ennen miestä?