Taas se vaan on taas kestettävä, vaikka itku siitä joka kerta tuleekin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "haahuu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"haahuu"

Vieras
Nimittäin anopin vierailu. Arvon rouva saapuu visiitille, ja kuten aina ennenkin, vierailu aloitetaan arvostelukierroksella. "Oletkos sinä laihtunut/lihonnut, montas kiloa on mennyt/tullut... Ai, teillä on uusi matto, paljon maksoi? En minä tuommoista olisi ostanut, en ainakaan mistään Ikeasta. Kengätkin on sotkussa, teillä on kyllä aina tällaista, ei meillä kotona ollut koskaan mitään sotkua, vaikka oli neljä pientä lasta... "

Sitten siirrytään kahvipöytään, kerrotaan omasta laihdutuskuurista ( se on jatkunut nyt sitten kohta 10 vuotta ja jos anoppi tosiaan on ne kaikki kilot karistanut, niin nyt sitten pitäisi olla jo miinuksen puolella) ja sitten kerrotaan juttuja työpaikalta. Ei paljoa ketään kiinnosta Pesosen Ailan kuulumiset, kun ei koko naista tunneta. Tässä välissä anoppi on jo useampaan kertaan kertonut jotain, jossa todetaan kuinka äärettömän hyvä ja tehokas ihminen hän on. Ensin myös valitetaan siitä, että enkö jo kaksostenrattaista ole päässyt eroon, ei hänkään niitä koskaan tarvinnut. ( Ei kai tarvinnut, kun lapsilla on neljästä kahdeksaan vuoteen ikäeroa. Vauva ja eskarilainen eivät kovin useisiin rattaisiin mahdu...)

Kahvilla on myös hyvä arvostella lapsenlapsia, aina löytyy jotain vikaa ja nokankoputtamista. Jos ei muusta, niin vaikka sitten lasten allergioista. Ei sitä ennen mitään allergioita ollut, ei sellaisista kannata välittää, kaikkea pitää syödä. Mitä väliä siitä on, että lapsen naama ja hengitystiet turpoavat umpeen, suolisto vuotaa verta, koska ei mitään allergioita ole. Ei ollut hänenkään lapsillaan. ( Anoppi on unohtanut, että hänen kaikilla lapsilla on atopiaa ja nuorimmallaan myös keliakia, niistä ei tosin ole ikinä välitetty ja keliaatikolle syöttää vieläkin ruokia, jossa on gluteiinia ). Tässä vaiheessa päästään myös vauhtiin lasten kotihoidosta, kyllä päiväkoti on ainoa oikea paikka, siellä hänenkin omat lapset ovat olleet. ( Anopilta pääsee vaan joka kerta unohtumaan se seikka, että kaikki hänen lapset olivat kotihoidossa tai kotona lapsenhoitajan kanssa vähintään neljä vuotiaaksi asti. Meidän lapsen kerhossa käyminen ei ole tarpeeksi, päiväkodissa sitä pitäisi olla, että oppisi sosiaaliseksi! ) Ja sitten päivitellään sitä, että miten hänen rakas ja ihana poikansa joutuu koko perhettä elättämään, kun miniä vaan lomailee kotona. (Juu, kolme pientä lasta kotihoidossa on kuin kylpylälomaa vaan ja miehen vapaapäivinä teen itse aina mahdollisuuksien mukaan töitä, mutta siitä ei välitetä.)

Sitten on vuorossa pari väkinäistä valokuvaa lastenlasten kanssa. Pienemmät itkevät, koska joku vieras nainen yrittää väkisin ottaa syliin ja isoin näyttää muuten vaan nyrpeää naamaa, koska on viimeisen tunnin yrittänyt saada mummoa huomaamaan itsensä ja on vaan saanut mummolta pari vihaista mulkaisua ja käskyä olla hiljaa, kun aikuiset keskustelevat. Tässä vaiheessa ruvetaan tekemään jo luoja kiitos lähtöä kotiin, vaaditaan lapsenlapsilta pusuja ja halauksia, joita kauhistuneet lapsiparat eivät suostu antamaan. Sitten haukutaan vähän lisää lasten kasvatusta ja siisteydestäkin voidaan jälleen pari sanaa sanoa. Esim. ohjataan miten pyyhitään pölyjä oikein ja arvostellaan asuntoa muutenkin.

Kerrotaan myös pikaisesti kuinka monta tuhatta maksava astianpesukone/ liesituuletin/ uusi sauna ollaan ostettu, kerrotaan tulevista ulkomaanmatkoista ja kehutaan muita lapsia ja lapsenlapsia ja sitten häivytään vihaisena, kun lapsenlapsilta ei ole edes halausta tullut. Loppuun tölvästään vielä jotain kohteliasta, että saadaan miniä takuulla itkemään, tyyliin "ette kai te enempää lapsia enään tee, kun ette näitäkään hoidetuksi saa." Se on aika kiva sanoa, kun toinen on juuri saanut keskenmenon, siitä tulee kaikille mukavat fiilikset.

Kotona anoppi sitten päivittää heti facebookia ja laittaa sinne valokuvia vierailusta. "Tässä rakas mummo on ihanien lapsenlapsien kanssa. Niin oli lapsilla ollut ikävä rakasta isoäitiä. Kyllä oli puuhakas päivä, mummo on ihan kipeänä, kun niin tuli leikittyä etenkin mummon tuomilla uusilla leluilla." Viimeksi se mummon tuoma uusi lelu oli koirille tarkoitettu purulelu, mutta onneksi sitä ei lasketa.
 
  • Tykkää
Reactions: 2good2be4gotten
Luojan kiitos ei käy kovin montaa kertaa vuodessa. Nyt tulee lapsen synttäreille, ei sopinut tulla silloin, kun muut tulivat, vaan pitää tulla ihan eri aikaan kuin muut.
 
[QUOTE="Jäämies";27217612]Nythän päästit jo paineet ulos.. ei mitään hätää :)[/QUOTE]

Just niin. Istun vaan hiljaa ja itken sitten, kun akasta on päästy eroon. Tää on kaava joka ikinen kerta.
 
Minulla on ihan samantasoinen painajainen anoppina. Onneksi hän meni mokaamaan niin raskaasti, että minun tai lapsien ei tarvitse häntä enää tavata. Iso halaus sinulle!
 
tai hei,,tee sama ku vierailette siel anopin luona..Lähtiessä toteat,että oliko kivaa ku käyttäydyin niin ku sä ja sit vaan meet ovesta ulos enempiä kommentoimatta...
 
Ei muuta kun jaksuja sulle.. Sanoppa jotain nasevaa piilokettuilua takas ja kato miten reagoi..

Ei se reagoi, ei nimittäin kuuntele muita. Rouva mahtava-ja-muutenkin-niin-upea tulee meille pitämään monologia ihanuudestaan. Ihan sama mitä muut tekevät ja sanovat. Yleensä en voi vastustaa kiusaustaja huomautan jotain ympäripyöreää ex-miehestään ja sen uudesta perheestä, koska tiedän anopin halkeavan uteliaisuudesta. Ja en sitten puhu asiasta enää enempää.
 
:hug:

On sinulla kestämistä. Oma anoppikin on hankala, mutta ei noin paha. Mä olisin varmaan jo lyönyt pölyrätin kouraan ja sanonut, että anoppi on hyvä ja näyttää mallia. Tai että tuletko mukaan seuraavalla kerralla sairaalaan, kun lapsella on anafylaktinen shokki.

Olen itse allergikko ja lapsi on kanssa. Pistää vihaksi ne allergioiden vähättelyt. Juurikin anopin kanssa siitä joutuu kättä vääntämään.
 
Aika saman tyylistä meilläkin (minun äitini), mutta ei sentään sano ääneen mitään lasten kasvatuksesta tms. Mutta lapsia ei mitenkään huomioida, tiuskii lapsille vain että: "Olkaa nyt hiljempaa kun mummi puhuu äidin kanssa". Ja juuri nämä "Pesosen Ailan" kuulumiset yms...aaarrggh, ihmisiä joita en edes tunne!!! Plus kaikki omista sairauksistaan kertomiset, koskaan meiltä kysymättä että mitä MEILLE tai LAPSILLE kuuluu! Ja kun lapsi tuo mummille jonkun piirustuksensa ihailtavaksi, mummi vain vilkaisee ja jatkaa puhumistaan. Jos lapsi jotain hänelle sanoo, niin kuulee asian väärin, eikä lapsi enää valttämättä uskalla/viitsi asiaa korjata vaan menee pettyneenä omaan huoneeseensa kun ei se mummi taaskaan ymmärtänyt häntä vaikka selvällä suomenkielellä puhuukin...

Ei minulla itselläni väliä, mutta lasten puolesta harmittaa mummin käytös. Ja jos asiasta mainitsisi, niin välit menisi mummin kanssa poikki - on sen verran tulistuva luonteinen!
 
Minulla on ihan samantasoinen painajainen anoppina. Onneksi hän meni mokaamaan niin raskaasti, että minun tai lapsien ei tarvitse häntä enää tavata. Iso halaus sinulle!

Iso halaus sinulle myös! Minä olen kanssa pari kertaa miettinyt, että tekisi/ sanoisi jotain sellaista, että voitaisiin olla enää tapaamatta. Nyt tavataan pari kertaa vuodessa, me ei heillä vierailla ollenkaan.
 
Hei kuulkaas nyt ihmiset. Ettekö te ole vielä äiti-ikään mennessä oppineet että on monenlaisia ihmisiä? Kyllähän ne negatiiviset ja itseään korostavat ihmiset on rasittavia, mutta heidänkin kanssaan on oltava välillä tekemisissä, ja silloin voi ottaa asian ihan huumorilla, naureskella sisimmässään toisen itsetehostukselle ja kaikelle sille mitä oikein kaivamalla kaivaa. Sitä voi ihan "ihailla" miten jotkut osaakin olla tollasia ;) ja itteensähän tuosta nyt ei kenenkään kannata ottaa kun puppua puhuu. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, ja mielessä ajatus siitä että onneks ei tartte nähdä joka viikko, ja että onneks en ole tuon kanssa naimisissa.

Voimahali, kyl sä selviät!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kantojäärä;27217664:
:hug:

On sinulla kestämistä. Oma anoppikin on hankala, mutta ei noin paha. Mä olisin varmaan jo lyönyt pölyrätin kouraan ja sanonut, että anoppi on hyvä ja näyttää mallia. Tai että tuletko mukaan seuraavalla kerralla sairaalaan, kun lapsella on anafylaktinen shokki.

Olen itse allergikko ja lapsi on kanssa. Pistää vihaksi ne allergioiden vähättelyt. Juurikin anopin kanssa siitä joutuu kättä vääntämään.

Anoppi on kertaalleen repinyt juuri laittamani pyykit alas ja sitten kädestä pitäen neuvonut,että miten ne sinne narulle oikein ripustetaan. Voin vaan sanoa, että tuota ei kannata tehdä pikkuvauvan äidille, joka on muutenkin hormoonihöyryissä ja ollut pari viikkoa nukkumatta.

Minä olen kanssa itse allerginen ja viimeksi kun siellä käytiin oli anopin pakko raahata naapurin koira sissäälle
ja minä sain käydä sairaalassa. Siedätystä pitää kuulemma saada, kyllähän kaikki lääkäritkin niin nykyin opettavat.
 
[QUOTE="haahuu";27217670]Iso halaus sinulle myös! Minä olen kanssa pari kertaa miettinyt, että tekisi/ sanoisi jotain sellaista, että voitaisiin olla enää tapaamatta. Nyt tavataan pari kertaa vuodessa, me ei heillä vierailla ollenkaan.[/QUOTE]


Et sä siinä mitään voittais, negatiivinen muisto jäis hiertämään mieleen. Ja on sun lapsilla oikeus tuntea mummonsa, kyllä sä sen hetken kestät. Eikä ne elä ikuisuuksia ne isovanhemmat, think positive ;)
 
En osaa antaa kuin yhden, onnettoman pienen neuvon. Älä panosta anopin vierailuun ennakolta, säästät edes sen verran energiaa.

Mun äitini oli tuollainen. Joskus siivosin ja puunasin ja laitoin kaikkea kuntoon ihan paniikissa, äidin tullessa olin rättiväsynyt ja valmiiksi tippa silmässä ja hermostunut kuin mikä. Ja yhtä kertaa lukuunottamatta äiti löysi täältä huomautettavaa. Olisi löytänyt tietysti sillä yhdelläkin kerralla, mutta ei kehdannut, kun täällä sattui olemaan toinenkin vierailija.

Jossain vaiheessa tajusin, että mikään määrä siivoamista ja höösäämistä ei tule riittämään. Kyllä etsimällä löytää huomautettavaa, jos haluaa. Sitten oivalsin, että mulle tulee joka ikinen kerta paha mieli, mutta samat haukut saa paljon pienemmällä vaivalla, kun jättää puunaamatta. Nykyään äiti saa tulla tänne ja talo on juuri siinä jamassa kuin on ollakseen, mä en evääni räväytä. Siivoan kuitenkin päivittäin, ja ellei se riitä, niin ei se mun päänsärkyni ole. Äiti pysyköön poissa, jos ei meidän koti kelpaa.

Nyt mulla on paljon stressittömämpi olo ja pystyn kuittaamaan kettuilut suuremmitta suruitta. Ja kai äiti luovutti mun suhteeni, se ei enää jaksa kauhistella, kun on huomannut, että mä en edes aiokaan levittää sille punaista mattoa. Siis tottakai on edelleen asioita, joista huomauttaminen sattuu ja/tai vituttaa, mutta kuorma on niin kovin paljon kevyempi nyt.

Kokeile sinäkin. Ja jos joku kaveri suostuu uhrautumaan, kokeile pyytää hänet vierailulle yhtä aikaa anopin kanssa. Onhan siinä syy anopille marttyroida, kun hänen korkeutensa joutuu vierailemaan muiden kanssa yhtäaikaa, mutta ehkä hän joutuu pitämään mölyt mahassaan, kunnes vierailu on ohi. Kettuilut sattuvat vähemmän, kun niitä ei lauota omassa kodissa.
 
Kuulostaa siltä, että tahallasi vieraannutat lapsesi heidän isänsä suvusta.

joku vieras nainen yrittää väkisin ottaa syliin" - siis puhutko nyt lastesi mummusta??
 
Et sä siinä mitään voittais, negatiivinen muisto jäis hiertämään mieleen. Ja on sun lapsilla oikeus tuntea mummonsa, kyllä sä sen hetken kestät. Eikä ne elä ikuisuuksia ne isovanhemmat, think positive ;)

Lastenlasten takia vielä ollaan väleissä. Miehellä ei esim. ole mitään mielenkiintoa tavata äitiään nykyisin.
Kyllä tuolla anopilla vielä aika monta vuotta taitaa olla edessä, on kuitenkin vasta viisikyt ja risat.
Että ihan heti ei eroon siitä päästä. Onneksi asuu kaukana ja ei niin kovin usein tavata, nämä vierailut osaan vielä esittää melko kohteliasta ja ystävällistä, mutta jos toistuisi useammin, niin raja tulisi kyllä vastaan aika pian.
 
[QUOTE="vieras";27217727]Kuulostaa siltä, että tahallasi vieraannutat lapsesi heidän isänsä suvusta.

joku vieras nainen yrittää väkisin ottaa syliin" - siis puhutko nyt lastesi mummusta??[/QUOTE]

Ei tässä ketään vieraannuteta. Jos mummo ei vaivaudu esim. koskaan lapsien kanssa puhumaan puhelimessa ja tapaamisilla lasten kanssa olemaan, niin kyllä se vieraana lapsille pysyy. Vaikka kuinka olisikin biologinen mummo.
 

Yhteistyössä