M
minnee
Vieras
Meillä on tarkoituksena pitää (nyt vuosi ja 9kk vanhaa) tyttöä kotihoidossa kolmivuotiaaksi saakka, ja katsella hoitopaikkaa sitten. Ollaan tultu omalla kohdallamme siihen tulokseen, että se on meille paras ja toteutettavissa oleva vaihtoehto.
Se, mikä on ihmetyttänyt jo jonkin aikaa, on että usein kun kerromme ratkaisustamme ystäville ja tutuille, kommentit ovat seuraavanlaisia:
"Käyttekö te sitten lapsen kanssa missään, edes kerhoissa? Käyttekö kylässä?" (No ei kun kotona nakotetaan päivät pitkät... Puistoissa ei käydä, ei kerhoissa, eikä kaupungilla, eikä ystävillä ja sukulaisilla kylässä... Hohhoh.)
"Kyllä sen huomaa kotona hoidetuista lapsista, että ne on niin arkoja, kun eivät ole tottuneet toisiin lapsiin... Siis ei teidän tyttö, mutta muut..."
"Kyllä vanhempien jaksaminen on ihan pätevä syy laittaa lapsi päivähoitoon." (Tämä siis vaikka emme ole sanoneet halaistua sanaakaan siihen suuntaan, että subjektiivinen päivähoito-oikeus olisi jotenkin huono asia.)
(Miehelle
"Mutta ajattele, miten hienoa on kun pääset kokopäivätöihin, ja saatte laittaa lapsen tarhaan! " (Siis mitä ihmettä?!!? Miehellä on jo työpaikka.)
"Ei kun on se hyvä, että ennen kouluun menoa on tarhassa ja tottuu toisiin lapsiin, kun se koulumaailma on niin julma!"
Ja sitten sitä lätinää, miten tarhassa opitaan sosiaalisia taitoja ja omatoimisuutta ikään kuin kotihoidossa ei näitä taitoja voisi oppia ja ikään kuin puolitoista vuotiaalta voisi merkittävää omatoimisuutta vielä oikein odottaakaan.
Mistä nämä asenteet tulevat? Kun välillä tuntuu, että vaikka ei itse kritisoisi pätkääkään toisten perheiden ratkaisuja laittaa pikkuisia päivähoitoon, saa itse olla puolustelemassa ratkaisuaan hoitaa omaa lastaan kotona.
Se, mikä on ihmetyttänyt jo jonkin aikaa, on että usein kun kerromme ratkaisustamme ystäville ja tutuille, kommentit ovat seuraavanlaisia:
"Käyttekö te sitten lapsen kanssa missään, edes kerhoissa? Käyttekö kylässä?" (No ei kun kotona nakotetaan päivät pitkät... Puistoissa ei käydä, ei kerhoissa, eikä kaupungilla, eikä ystävillä ja sukulaisilla kylässä... Hohhoh.)
"Kyllä sen huomaa kotona hoidetuista lapsista, että ne on niin arkoja, kun eivät ole tottuneet toisiin lapsiin... Siis ei teidän tyttö, mutta muut..."
"Kyllä vanhempien jaksaminen on ihan pätevä syy laittaa lapsi päivähoitoon." (Tämä siis vaikka emme ole sanoneet halaistua sanaakaan siihen suuntaan, että subjektiivinen päivähoito-oikeus olisi jotenkin huono asia.)
(Miehelle
"Ei kun on se hyvä, että ennen kouluun menoa on tarhassa ja tottuu toisiin lapsiin, kun se koulumaailma on niin julma!"
Ja sitten sitä lätinää, miten tarhassa opitaan sosiaalisia taitoja ja omatoimisuutta ikään kuin kotihoidossa ei näitä taitoja voisi oppia ja ikään kuin puolitoista vuotiaalta voisi merkittävää omatoimisuutta vielä oikein odottaakaan.
Mistä nämä asenteet tulevat? Kun välillä tuntuu, että vaikka ei itse kritisoisi pätkääkään toisten perheiden ratkaisuja laittaa pikkuisia päivähoitoon, saa itse olla puolustelemassa ratkaisuaan hoitaa omaa lastaan kotona.