Kotona hoidetun lapsen "sosiaalistuminen"

[minnee]

Meillä on tarkoituksena pitää (nyt vuosi ja 9kk vanhaa) tyttöä kotihoidossa kolmivuotiaaksi saakka, ja katsella hoitopaikkaa sitten. Ollaan tultu omalla kohdallamme siihen tulokseen, että se on meille paras ja toteutettavissa oleva vaihtoehto.

Se, mikä on ihmetyttänyt jo jonkin aikaa, on että usein kun kerromme ratkaisustamme ystäville ja tutuille, kommentit ovat seuraavanlaisia:

"Käyttekö te sitten lapsen kanssa missään, edes kerhoissa? Käyttekö kylässä?" (No ei kun kotona nakotetaan päivät pitkät... Puistoissa ei käydä, ei kerhoissa, eikä kaupungilla, eikä ystävillä ja sukulaisilla kylässä... Hohhoh.)

"Kyllä sen huomaa kotona hoidetuista lapsista, että ne on niin arkoja, kun eivät ole tottuneet toisiin lapsiin... Siis ei teidän tyttö, mutta muut..."

"Kyllä vanhempien jaksaminen on ihan pätevä syy laittaa lapsi päivähoitoon." (Tämä siis vaikka emme ole sanoneet halaistua sanaakaan siihen suuntaan, että subjektiivinen päivähoito-oikeus olisi jotenkin huono asia.)

(Miehelle "Mutta ajattele, miten hienoa on kun pääset kokopäivätöihin, ja saatte laittaa lapsen tarhaan! " (Siis mitä ihmettä?!!? Miehellä on jo työpaikka.)

"Ei kun on se hyvä, että ennen kouluun menoa on tarhassa ja tottuu toisiin lapsiin, kun se koulumaailma on niin julma!"

Ja sitten sitä lätinää, miten tarhassa opitaan sosiaalisia taitoja ja omatoimisuutta ikään kuin kotihoidossa ei näitä taitoja voisi oppia ja ikään kuin puolitoista vuotiaalta voisi merkittävää omatoimisuutta vielä oikein odottaakaan.

Mistä nämä asenteet tulevat? Kun välillä tuntuu, että vaikka ei itse kritisoisi pätkääkään toisten perheiden ratkaisuja laittaa pikkuisia päivähoitoon, saa itse olla puolustelemassa ratkaisuaan hoitaa omaa lastaan kotona.

 

["vieras"]

Me käytiin kerhoissa ja puistoissa,tytöllä ei 3veenä ollut mitään ongelmaa pk:n aloituksessa. Kuulemma hyvin sosiaalinen ja hyvä leikkimään.

 

["vieras"]

Ihmisillä nyt on outoja päähänpistoja ja pinttymiä. Ja valitettavasti maailma on nykyään niin suorituskeskeinen, lapsiltakin odotetaan aikuismaista käytöstä jo niin aikaisin, ja varmaan pelätään ettei oma lapsi pärjää ellei se ole tietynlainen. Tosiasiassa tuollainen alle 3-vuotias tarvitsee lähinnä rakastavan(t) vanhemman ja turvallisia aikuisia ympärillensä, muutama kaveri riittää. Kyllä sitä sosiaalisuutta oppii muutenkin kuin olemalla ylisuuressa tarharyhmässä, ellei jopa paremmin.

 

["vieras"]

En tiedä mistä tulevat. Veljentytöt hoidettiin kotona 4- ja 2-vuotiaaksi ja eivät kyllä olleet hiljaisia, arkoja tai sosiaalisesti kyvyttömiä. Toki päiväkodissa piti aluksi tottua odottamaan vuorovaan pidempään kuin kotona kahden lapsen kesken, mutta ei se ollut mikään ongelma, hyvin sujui hoidon aloitus.

Oma 1,5-vuotiaani ei ole arkaa nähnytkään, kun pääsee kerhon lelujen kimppuun ja muiden lasten keskelle. Utelias, ja innokas aloittamaan sentasoisia yhteisleikkejä kuin nyt tuon ikäiseltä voi odottaakaan.

 

["hilma"]

Mulla on reilu parivuotias lapsi kotona, ja aion pitääkin, kunnes hän täyttää kolme. Hän on ehkä hiukan arka uusissa tilanteissa sekä vieraiden ihmisten kanssa, mutta luulisin että se liittyy enemmän hänen perusluonteeseensa kuin siihen, että on kotihoidossa. Me käydään kuitenkin leikkipuistossa useita kertoja viikossa, kyläillään sekä lapsi käy vielä kerran viikossa kerhossakin. Uskon ihan vilpittömästi, että tämä on paras mahdollinen ratkaisu ja tekee hyvää lapsen itsetunnon ja sosiaalisuuden kehittymiselle, kun ei ihan pienenä työnnetä hirveisiin lapsilaumoihin pärjäämään. Ei noin pieni kaipaa vielä mitään suuria porukoita.

 

[minnee]

[QUOTE="vieras";27338214]Ihmisillä nyt on outoja päähänpistoja ja pinttymiä. Ja valitettavasti maailma on nykyään niin suorituskeskeinen, lapsiltakin odotetaan aikuismaista käytöstä jo niin aikaisin, ja varmaan pelätään ettei oma lapsi pärjää ellei se ole tietynlainen. Tosiasiassa tuollainen alle 3-vuotias tarvitsee lähinnä rakastavan(t) vanhemman ja turvallisia aikuisia ympärillensä, muutama kaveri riittää. Kyllä sitä sosiaalisuutta oppii muutenkin kuin olemalla ylisuuressa tarharyhmässä, ellei jopa paremmin.[/QUOTE]

Sitä se minäkin... Kun tuntuu, että se mielikuva on sellainen, että maailma on raadollinen paikka ja mitä aikaisemmin sen oppii, sen parempi (näin kärjistäen ilmaistuna).

 

[heheeh]

[QUOTE="hilma";27338276]Mulla on reilu parivuotias lapsi kotona, ja aion pitääkin, kunnes hän täyttää kolme. Hän on ehkä hiukan arka uusissa tilanteissa sekä vieraiden ihmisten kanssa, mutta luulisin että se liittyy enemmän hänen perusluonteeseensa kuin siihen, että on kotihoidossa. Me käydään kuitenkin leikkipuistossa useita kertoja viikossa, kyläillään sekä lapsi käy vielä kerran viikossa kerhossakin. Uskon ihan vilpittömästi, että tämä on paras mahdollinen ratkaisu ja tekee hyvää lapsen itsetunnon ja sosiaalisuuden kehittymiselle, kun ei ihan pienenä työnnetä hirveisiin lapsilaumoihin pärjäämään. Ei noin pieni kaipaa vielä mitään suuria porukoita.[/QUOTE]

Ei suurempikaan. Jopa 5vuotiaalle paras kasvupaikka on koti, joten mitä ihmettä sä viet lastasi hoitoon siinä vaiheessa kun lapsi 3v?

Sori vähän nolottaa teidän ilhmettely kun sitten sivuhuomautuksilla kritisoitte työssäkäyviä ja opiskelevia äitejä.

 

[minnee]

[QUOTE="vieras";27338241]Oma 1,5-vuotiaani ei ole arkaa nähnytkään, kun pääsee kerhon lelujen kimppuun ja muiden lasten keskelle. Utelias, ja innokas aloittamaan sentasoisia yhteisleikkejä kuin nyt tuon ikäiseltä voi odottaakaan.[/QUOTE]

Eipä meilläkään kovin arka lapsi ole, päinvastoin! On kiinnostunut toisista lapsista ja hakeutuu puistossa myös toisten seuraan. Ujostelee aika harvoin, vaikka totta kai tulee myös tilanteita, joissa saattaa vähän jännittää.

 

["jep"]

En kans tajua, yksilöllisiä lapset ovat. Mä itse olin kotona äidin hoivissa ja olin todella arka, mutta siskoni taas todella sosiaalinen vaikka oli myöskin kotona.

Nyt mulla on omat lapset kotona, vanhin 3v ja molemmat ovat todella sosiaalisia. Käydään kaks kertaa viikossa perhekerhossa ja päivittäin lapset leikkii naapurin lasten kanssa pihalla. Että ei ne lapset tynnyrissä kasva, vaikka saavatkin olla päivät kotona

 

["vieras"]

Kyllä saa taas ihmetellä, miksi te liikutte tuollaisten kritisoijien seurassa? Mun ystävinä on sekä lapsensa vuoden ikäisenä hoitoon vieneitä, että kotona kolmevuotiaaksi asti hoitaneita, eikä tule mieleenkään kritisoida kenenkään ratkaisuja kellään. Yksi tuttu oli, jonka mielestä alle 3-vuotias lapsi saa loppuelämän kestäviä TRAUMOJA jos joutuu hoitoon ja hyvin pian tämä oli sitten mulle entinen tuttu

Itseäni ei kiinnosta toisten valinnat, eikä varsinkaan ne meidän valintaa kritisoijat. Onneksi tässä iässä on jo sen verran hyviä ystäviä ja itsevarmuutta, että uskaltaa potkaista mäkeen ne ihmiset, joiden seurassa ei jaksa olla kritisoitavana

 

[minnee]

Ei suurempikaan. Jopa 5vuotiaalle paras kasvupaikka on koti, joten mitä ihmettä sä viet lastasi hoitoon siinä vaiheessa kun lapsi 3v?

Sori vähän nolottaa teidän ilhmettely kun sitten sivuhuomautuksilla kritisoitte työssäkäyviä ja opiskelevia äitejä.

Anteeksi, mutta en ainakaan itse ole kritisoinut opiskelevia tai työssäkäyviä äitejä. Enkä tällaista kritiikkiä ole muistakaan kommenteista lukenut. Enemmän ihmettelen sitä asennetta, että taaperon, jolle on mahdollista olla kotihoidossa, olisi parempi mennä päivähoitoon oppimaan sosiaalisia taitoja, ettei hänestä tule arka tai vaikka se koulumaailman raadollisuus tulisi sitten yllätyksenä.

Ja olisi varmasti pitänyt mainita, että valtaosa noista aloituksessa lainaamistani kommenteista on itse asiassa tullut lapsettomien ihmisten suusta. Eli en todellakaan kritisoi työssäkäyviä tai opiskelevia vanhempia, vaan tietynlaista asenneilmapiiriä.

Sitä paitsi olen itsekin opiskeleva äiti ja olen käynyt osa-aikatöissä äitiyslomallakin, että siinäkään mielessä en toisia kaltaisiani kritisoi.

 

["Kotona"]

Itse olin kotona ihan kouluun asti ja olen todella sosiaalinen. Ulkomailla usein nauravat, etten vastaa suomalaista stereotyyppiä.

Omat lapsemme olivat kotona kouluun asti ja ovat todella sosiaalisia. Ei mitään ongelmia ryhmissä ym.

Itse uskon kotona olon vahvistavan itsetuntoa, koska äidillä enemmän aikaa lapsille. Tämä on täysin minun mielipiteeni ja en yritä syyllistää tai mitään muutakaan äitejä, jotka käyvät töissä. Toinen sopii toiselle ja toinen toiselle

 

[minnee]

[QUOTE="vieras";27338322]Kyllä saa taas ihmetellä, miksi te liikutte tuollaisten kritisoijien seurassa? Mun ystävinä on sekä lapsensa vuoden ikäisenä hoitoon vieneitä, että kotona kolmevuotiaaksi asti hoitaneita, eikä tule mieleenkään kritisoida kenenkään ratkaisuja kellään. Yksi tuttu oli, jonka mielestä alle 3-vuotias lapsi saa loppuelämän kestäviä TRAUMOJA jos joutuu hoitoon ja hyvin pian tämä oli sitten mulle entinen tuttu

Itseäni ei kiinnosta toisten valinnat, eikä varsinkaan ne meidän valintaa kritisoijat. Onneksi tässä iässä on jo sen verran hyviä ystäviä ja itsevarmuutta, että uskaltaa potkaista mäkeen ne ihmiset, joiden seurassa ei jaksa olla kritisoitavana [/QUOTE]

No, se on pikkaisen paha potkaista mäkeen ystäviä yhden eriävän mielipiteen vuoksi... Tuttaville nyt on ihan sama, joistakin leikkipuistojuttukavereista puhumattakaan.

 

[kateus]

kateus. haluaisivat olla kotona itsekin, mutta eivät joko pysty taloudellisesti tai eivät kehtaa jäädä kotiin ilman syytä, koska se ei ole hyväksyttyä suomessa.

 

[minnee]

[QUOTE="hilma";27338276]Mulla on reilu parivuotias lapsi kotona, ja aion pitääkin, kunnes hän täyttää kolme. Hän on ehkä hiukan arka uusissa tilanteissa sekä vieraiden ihmisten kanssa, mutta luulisin että se liittyy enemmän hänen perusluonteeseensa kuin siihen, että on kotihoidossa. Me käydään kuitenkin leikkipuistossa useita kertoja viikossa, kyläillään sekä lapsi käy vielä kerran viikossa kerhossakin. Uskon ihan vilpittömästi, että tämä on paras mahdollinen ratkaisu ja tekee hyvää lapsen itsetunnon ja sosiaalisuuden kehittymiselle, kun ei ihan pienenä työnnetä hirveisiin lapsilaumoihin pärjäämään. Ei noin pieni kaipaa vielä mitään suuria porukoita.[/QUOTE]

Minäkin luulen, että se on enemmän temperamenttikysymys. Ja ihan kyökkipsykologin pätevyydellä mietin, että aralle lapselle voi olla ihan hyvä olla "äitinsä helmoissa" vähän pidempään keräämässä rohkeutta. Isompana hänellä on jo enemmän keinoja pärjätä toisten lasten kanssa ja kertoa omista toiveistaan ja ajatuksistaan.

 

["vieras"]

No, se on pikkaisen paha potkaista mäkeen ystäviä yhden eriävän mielipiteen vuoksi... Tuttaville nyt on ihan sama, joistakin leikkipuistojuttukavereista puhumattakaan.

Oletko koskaan sitten edes sanonut, että sua ärsyttää tuollaiset kommentit?

En minäkään yhden eriävän mielipiteen vuoksi ketään mäkeen potkaise, mutta jos sitä paskaa alkaa tulla joka kerta kun toisen näkee ja vaikka itse pyytää vaihtamaan levyä, eikä ko. ihminen sitä tee niin jossain vaiheessa vaan se mun mitta täyttyy. Tai täyttyi, ei ole muita yhtä sekopäitä kotiäititapauksia vastaan tullut.

 

["hilma"]

Ei suurempikaan. Jopa 5vuotiaalle paras kasvupaikka on koti, joten mitä ihmettä sä viet lastasi hoitoon siinä vaiheessa kun lapsi 3v?

Sori vähän nolottaa teidän ilhmettely kun sitten sivuhuomautuksilla kritisoitte työssäkäyviä ja opiskelevia äitejä.

No pakkohan se on jossain vaiheessa mennä töihin, kun ei enää yhteiskunta elätä. En mielestäni ole kritisoinut yhtään ketään tuossa viestissäni, totesinpahan vain, että mielestäni olen tehnyt oikean ratkaisun. Lapsia on erilaisia, toiset sopeutuvat paremmin jo pienenä kuin toiset, mutta varmaankin ihan kaikille olisi ihanteellisin vaihtoehto olla kotona. Toisille vaan hoitoonmeno on helpompi asia kuin toisille. Aremmat lapset luullakseni hyötyisivät enemmän juuri kotona pitempään olosta, vilkkaammille ja rohkeammille lapsille taas hoito voi olla ihan ok.

 

[minnee]

kateus. haluaisivat olla kotona itsekin, mutta eivät joko pysty taloudellisesti tai eivät kehtaa jäädä kotiin ilman syytä, koska se ei ole hyväksyttyä suomessa.

Tai sitä, että haluaa hoitaa pientä lasta kotona, ei pidetä hyvänä syynä jäädä kotiin hoitamaan pientä lasta!

Suomessa (kuten monissa muissakin kulttuureissa) arvostetaan työtä, ja se on hyvä asia. Mutta ehkä ongelmana on se, että omien lasten hoitoa ei pidetä arvokkaana työnä koska a) siitä ei makseta palkkaa ja b) se on työtä, joka kantaa hedelmää vasta vuosien saatossa.

 

["vieras"]

Tai sitä, että haluaa hoitaa pientä lasta kotona, ei pidetä hyvänä syynä jäädä kotiin hoitamaan pientä lasta!

Suomessa (kuten monissa muissakin kulttuureissa) arvostetaan työtä, ja se on hyvä asia. Mutta ehkä ongelmana on se, että omien lasten hoitoa ei pidetä arvokkaana työnä koska a) siitä ei makseta palkkaa ja b) se on työtä, joka kantaa hedelmää vasta vuosien saatossa.

Vai c) omien lasten hoitaminen EI OLE MITÄÄN TYÖTÄ. Valitsen c:n.

Tsiisus....

 

["vieras"]

Itse olen kotona kasvatettu ujo introvertti, joka on joutunut ponnistella oppiakseen sulautumaan joukkoon.
Lapseni menneet hoitoon pienestä ja hyvä niin.

 

[minnee]

[QUOTE="vieras";27338456]Oletko koskaan sitten edes sanonut, että sua ärsyttää tuollaiset kommentit?

En minäkään yhden eriävän mielipiteen vuoksi ketään mäkeen potkaise, mutta jos sitä paskaa alkaa tulla joka kerta kun toisen näkee ja vaikka itse pyytää vaihtamaan levyä, eikä ko. ihminen sitä tee niin jossain vaiheessa vaan se mun mitta täyttyy. Tai täyttyi, ei ole muita yhtä sekopäitä kotiäititapauksia vastaan tullut. [/QUOTE]

No kun nuo kommentit ovat tulleet useiden eri ihmisten kanssa käydyissä keskusteluissa vastaan (siis jokainen lainattu kommentti on eri ihmiseltä, ei yhden ihmisen lausumia). Ja siksi tässä ihmettelenkin. En varsinaisesti sano, että ärsyttää, mutta perustelen ratkaisuni. Ja sitten sama keskustelu käydään seuraavan ja taas seuraavan ihmisen kanssa...

Jos kyse olisi siitä, että yksi ihminen tuntuu olevan tiettyä mieltä, niin ei kai siinä sen kummempaa miettimistä olisi.

 

[Madicken04]

Niin. Itse ajattelin hoitaa nykyisen kuopuksen kotona 3v asti kunnes hän aloittaisi päiväkodin oppiakseen paikallisen kielen. Nyt lapsella ikää 1v10kk ja reilun kuukauden päästä syntyvän pikkusisaruksensa siivellä hän olisi voinut jatkaa kotihoidossa.

Viime kuukausina olen kuitenkin päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun eli tyttö aloittanee tammikuussa päivähoidon 2 päivää viikossa juurikin noista sosiaalistumissyistä. Hänellä isosisarukset ovat autistisia ja siksi tytön on hyvä oppia leikkimään ja kommunikoimaan myös "normaalien" lasten kanssa.

Ilman tätä erikoistilannetta uskon että hän olisi jatkanut kotihoidossa tuonne 3v ikään asti.

 

[minnee]

[QUOTE="vieras";27338511]Vai c) omien lasten hoitaminen EI OLE MITÄÄN TYÖTÄ. Valitsen c:n.

Tsiisus....[/QUOTE]


Miksi se ei olisi työtä? Kyllä se vaan työstä käy!

 

["vieras"]

Miksi se ei olisi työtä? Kyllä se vaan työstä käy!

No joo, tavallaan, tottakai kotona on paljon työtä. Mutta kuitenkin kotona oloa.
Kyllä oikea työelämä on ihan toista.

 

["vieras"]

Kun suurimmat ihmettelyt ovat tulleet lapsettomien suusta, niin jos ei ole kauheasti omakohtaista kokemusta lapsista, niin ei sitä oikein tajua, kuinka pieni sellainen yksivuotias on ja paljonko tarvitsee vanhempia.

Mä kyllä oikeasti olen sitä mieltä, että jo reilu vuoden ikäinen tarvitsee ikäistänsä seuraa, pelkkä vanhempien seura ei oikein riitä. Mm. mallioppinen toisilta lapsilta on ihan toista kuin vanhmmilta. Mutta tämä ei tarkoita, että lapsi tarvitsee viedä hoitoon vaan sitä seuraa löytyy muualtakin. Ja jos kotona on enemmän kuin yksi lapsi, niin sitten seuraa löytyy jo sieltäkin eikä tarvi enää niin muualta etsiä.