Naiset ovat katkeria

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ketzuppi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Ketzuppi

Vieras
Luulin että minulla on ystävä.

Kunnes eräänä päivänä selvisi että hän, rouva A juoruaa pahansuopaisesti minusta. Eräs toinen tukijalka, rouva B: llä( olen tuntenut hänet jo lapsesta) on niin kova pärjäämisen ja näyttämisen tahto, että uupuu golffaaja-surffaaja-urheilija- insinööri-shoppailija-miehensä kanssa. Kulissit ovat valtavat.
Olen menettänyt kaksi ystävää lyhyessä ajassa. Tai oivaltanut etteivät he olekkaan sellaisia kuin kuvittelin. Luulin, että korkeasti koulutettujen naisten itsetunto olisi hyvä, että heillä oli pokkaa keskustella aiheesta kuin toisesta, olla itsensä rehellisesti ilman show´ta.

Olen väärässä: olen suorapuheinen hyvällä tavalla, syljen toki joskus sammakoita, mutta osaan pyytää anteeksi. Molemmille naisille olen ollut tukena ja lohduttanut joka mutkassa. Olen ollut vilpittömän onnellinen heidän puolestaan ja toivonut hyvää.

Minulla on huikea elämä,menee hyvin. Kysellään töihin ja tarjotaan hyväpalkkaisia projekteja. Olen yhdistänyt kotielämän ja uran. Osan viikkoa olen kotiäiti ja toisen puolen uraohjus.Hyvä mies ja ihanat ihmiset ympärillä.

Olen pohtinut, että ovatko nämä naiset kateellisia minulle? Jos ovat olen todella sinisilmäinen. Elämässäni on ollut valtavasti henkilökohtaisia ja kipeitä menetyksiä, joista toipuminen on vienyt aikansa.

Ei kai voi olla niin, ettei ystävä saa olla menestynyt, vaan huono,läski ja onneton, jotta voi olla toisen ystävä? Voiko olla että tunnen vain tällaisia matalia maan matosia? Tuntuu pahalta.
Naiset on kyllä säälitäviä juuri tällä sektorilla.

Kyllä minäkin juoruilen, mutta en mustamaalaa tai vähättele toisia, se on tosi mautonta ja tyylitöntä. Minusta on tosi katkeraa olla iloitsematta ja tsemppaamatta ystäviä, happamat ovat tunnelmat.
 
Johtuu kilpailusta teidän välillä. Tota kilpailua on enemmän vielä koulutettujen naisten välillä kuin kouluttamattomien. Toi mustamaalaaminen auttaa nostamaan omaa itseään parempaan asemaan vrt. mustamaalauksen kohteeseen, siksi sitä harrastetaan, valitettavasti.
 
Meissä naisissa on joku jännä geeni mikä käskee heti nälvimään jos jollain menee paremmin yms. :)

Älä ota itseesi vaan nauti huikeasta elämästäsi, kyllä ystävät palaavat kun ovat saaneet murjottaa aikansa. Sinähän olet ollut heidän olkapää ja tuki, sinun luo he palaavat.

Mutta muista, jos sinun elämä joskus lähtee alamäkeen, älä anna kenenkään kiskoa sinua syvemmälle suohon vaan silloin tuollaiset "olkapäähäsi" tukijat pitää olla sinun apuna tai sitten heidät saa karistaa pois. :)
 
No ehkäpä olen hölmö. Jotenkin vaan ajattelin että kun yhdessä on eletty pitkä matka, jopa pidempään kuin omien miehien kanssa, ajattelin että olemme perhettä. Niin paljon kuin on ollut ihania aikoja, molempien kanssa. Toisen olen tuntenut yli 20 vuotta ja toisen yli 12 vuotta.

Juuh. olen pettynyt omaan sukupuoleeni :(
 
[QUOTE="vieras";27385499]Miten voi pettyä omaan sukupuoleensa tehden samalla itse sen, mistä 'syyttää' muita? Muiden pahansuopaisuus ja kateus on pahasta, oma vain suorapuheisuutta?[/QUOTE]







No sillä tavalla että luulin ystävien olejan lojaaleja toisilleen. Pitävän "omien puolta". Iloitsevan vilpittömästi ystävän onnesta ja ilosta.

Ja mitä juoruiluun tulee, se ei ole aina ja välttämättömästi pahantahtoista. Juoruilu, on asioiden levittämistä ja pahan puhumista( ainakin minulle). Juoruilu tarkoittaa minun elämässä; jestas, naapurin rouva laittoin jo jouluverhot, härregyyd, ei kait vielä ole joulu - henkistä juoruilua. En puhu muista ihmisistä pahaa ylentääkseni itseäni.

Näin ovat " ystäväni" tehneet. Ovat rokkoneet lojaalisuutta, eli vieneet pohjan ystävyydeltä.
 
siis ei pahan puhumista, juoruilua ja yleistä löpinää. Mustamaalaaminen ja "terrorisointi" ei kuulu tyyliiini. En saa mitään kiksejä siitä että puhun pahaa tai jos toisella menee huonosti.
 
No sillä tavalla että luulin ystävien olejan lojaaleja toisilleen. Pitävän "omien puolta". Iloitsevan vilpittömästi ystävän onnesta ja ilosta.

Ja mitä juoruiluun tulee, se ei ole aina ja välttämättömästi pahantahtoista. Juoruilu, on asioiden levittämistä ja pahan puhumista( ainakin minulle). Juoruilu tarkoittaa minun elämässä; jestas, naapurin rouva laittoin jo jouluverhot, härregyyd, ei kait vielä ole joulu - henkistä juoruilua. En puhu muista ihmisistä pahaa ylentääkseni itseäni.

Näin ovat " ystäväni" tehneet. Ovat rokkoneet lojaalisuutta, eli vieneet pohjan ystävyydeltä.







Tuolla siis ajatus-kirjoitusvirhe: juoruilu on minulle asioiden jakamista ja päivittelyä.
Ei selkään puukottelua, panettelua, dissaamista, alentamista, mollaamista...
 
Tuon opin jo ala-asteella. Siksi minulla ei olekkaan naispuolisia ystäviä. Jotenkin se ei vain toimi, että olisi puhtaasti hyväntahtoinen ystävä, aina jollain on jotain hampaankolossa. En ymmärrä miksi.
Kai syynä on se kun tulen juttuun miesten kanssa (ystävinä) turhan hyvin, kateutta ehkä?
 
Tuon opin jo ala-asteella. Siksi minulla ei olekkaan naispuolisia ystäviä. Jotenkin se ei vain toimi, että olisi puhtaasti hyväntahtoinen ystävä, aina jollain on jotain hampaankolossa. En ymmärrä miksi.
Kai syynä on se kun tulen juttuun miesten kanssa (ystävinä) turhan hyvin, kateutta ehkä?







No en tiedä.

En uskaltanut kertoa näille naisille, vaikka olin NIIN iloinen ja onnellinen uudesta projektista. Palkka oli minulle ihan fantastinen!!!! ( 45 euroa tunti) ja työ haastavaa ja uutta. Olisin halunnut kerto palkasta ja työstä, olin ylpeä itsestäni ja niin onnellinen. Olin pakahtua, eikä ketään kenelle olisin uskaltanut avautua tästä ilosta. Toiselle kerroin ja kommentti oli: jaa, no sullehan ne nyt soittaa jatkubasti noita työjuttuja( huom: hän on itse vakituisessa hyväpalkkaisessa työssä!!! Minä on free ja teen töitä kun niitä on ja no, nyt nitä on ollu useampi vuosi putkeen). Mutta en uskaltanut kertoa muuta kuin että uutta pukkaa...
Uskon etten jatkossa puhu enää mistään. En mistään, sillä muutkin elämän osa-alueet ovat aika jäässä. Kuulen aika hyytäviä kommenteja. Ja hei; heilläkin on kaikki hyvin, tai sitten upeet kulissit. On mies ja terveet lapset.


Ja on myöhäistä hankkia niitä miespuoleisia ystäviä :( jälkiviisaus ei nyt auta.
 
Minäkin olen jo kouluaikoina oppinut että naisiin ei voi luottaa. Luontevimmillani olenkin miesten kanssa. Naisia on kavereina mutta en päästä yhtäkään liian lähelle.
 

Yhteistyössä