K
Ketzuppi
Vieras
Luulin että minulla on ystävä.
Kunnes eräänä päivänä selvisi että hän, rouva A juoruaa pahansuopaisesti minusta. Eräs toinen tukijalka, rouva B: llä( olen tuntenut hänet jo lapsesta) on niin kova pärjäämisen ja näyttämisen tahto, että uupuu golffaaja-surffaaja-urheilija- insinööri-shoppailija-miehensä kanssa. Kulissit ovat valtavat.
Olen menettänyt kaksi ystävää lyhyessä ajassa. Tai oivaltanut etteivät he olekkaan sellaisia kuin kuvittelin. Luulin, että korkeasti koulutettujen naisten itsetunto olisi hyvä, että heillä oli pokkaa keskustella aiheesta kuin toisesta, olla itsensä rehellisesti ilman show´ta.
Olen väärässä: olen suorapuheinen hyvällä tavalla, syljen toki joskus sammakoita, mutta osaan pyytää anteeksi. Molemmille naisille olen ollut tukena ja lohduttanut joka mutkassa. Olen ollut vilpittömän onnellinen heidän puolestaan ja toivonut hyvää.
Minulla on huikea elämä,menee hyvin. Kysellään töihin ja tarjotaan hyväpalkkaisia projekteja. Olen yhdistänyt kotielämän ja uran. Osan viikkoa olen kotiäiti ja toisen puolen uraohjus.Hyvä mies ja ihanat ihmiset ympärillä.
Olen pohtinut, että ovatko nämä naiset kateellisia minulle? Jos ovat olen todella sinisilmäinen. Elämässäni on ollut valtavasti henkilökohtaisia ja kipeitä menetyksiä, joista toipuminen on vienyt aikansa.
Ei kai voi olla niin, ettei ystävä saa olla menestynyt, vaan huono,läski ja onneton, jotta voi olla toisen ystävä? Voiko olla että tunnen vain tällaisia matalia maan matosia? Tuntuu pahalta.
Naiset on kyllä säälitäviä juuri tällä sektorilla.
Kyllä minäkin juoruilen, mutta en mustamaalaa tai vähättele toisia, se on tosi mautonta ja tyylitöntä. Minusta on tosi katkeraa olla iloitsematta ja tsemppaamatta ystäviä, happamat ovat tunnelmat.
Kunnes eräänä päivänä selvisi että hän, rouva A juoruaa pahansuopaisesti minusta. Eräs toinen tukijalka, rouva B: llä( olen tuntenut hänet jo lapsesta) on niin kova pärjäämisen ja näyttämisen tahto, että uupuu golffaaja-surffaaja-urheilija- insinööri-shoppailija-miehensä kanssa. Kulissit ovat valtavat.
Olen menettänyt kaksi ystävää lyhyessä ajassa. Tai oivaltanut etteivät he olekkaan sellaisia kuin kuvittelin. Luulin, että korkeasti koulutettujen naisten itsetunto olisi hyvä, että heillä oli pokkaa keskustella aiheesta kuin toisesta, olla itsensä rehellisesti ilman show´ta.
Olen väärässä: olen suorapuheinen hyvällä tavalla, syljen toki joskus sammakoita, mutta osaan pyytää anteeksi. Molemmille naisille olen ollut tukena ja lohduttanut joka mutkassa. Olen ollut vilpittömän onnellinen heidän puolestaan ja toivonut hyvää.
Minulla on huikea elämä,menee hyvin. Kysellään töihin ja tarjotaan hyväpalkkaisia projekteja. Olen yhdistänyt kotielämän ja uran. Osan viikkoa olen kotiäiti ja toisen puolen uraohjus.Hyvä mies ja ihanat ihmiset ympärillä.
Olen pohtinut, että ovatko nämä naiset kateellisia minulle? Jos ovat olen todella sinisilmäinen. Elämässäni on ollut valtavasti henkilökohtaisia ja kipeitä menetyksiä, joista toipuminen on vienyt aikansa.
Ei kai voi olla niin, ettei ystävä saa olla menestynyt, vaan huono,läski ja onneton, jotta voi olla toisen ystävä? Voiko olla että tunnen vain tällaisia matalia maan matosia? Tuntuu pahalta.
Naiset on kyllä säälitäviä juuri tällä sektorilla.
Kyllä minäkin juoruilen, mutta en mustamaalaa tai vähättele toisia, se on tosi mautonta ja tyylitöntä. Minusta on tosi katkeraa olla iloitsematta ja tsemppaamatta ystäviä, happamat ovat tunnelmat.
