Syntymänegatiiviset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja valivali
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

valivali

Vieras
Tunteeko kukaan? Tai uskaltaako tunnustaa olevansa? Palstalla tuntuu pyörivän useampikin...

Tarkoitan ihmistä, joka valittaa ihan kaikesta tai ainakin on naama nyrpällään, mikään ei ole koskaan hyvin jne. Omaan lähipiiriin ei onneksi kuulu tällaista, mutta olen ollut useamman kanssa tekemisissä (työkavereita ym.), ja ihmettelen, että eikö tällaisen ihmisen pitkäaikaisempi seura ole äärimmäisen kuluttavaa? Miten joku on mennyt tällaisen kanssa naimisiin?

Enkä tarkoita elämän katkeroittamia ihmisiä, vaan ihan nuoriakin ihmisiä jotka vain nurisevat kaikesta vaikka elämä olisi kohdellut miten hyvin. Mistään tai kenestäkään ei ole juuri hyvää sanottavaa. Usein tällainen ihminen vielä tuntuu oikein nauttivan toisten mollaamisesta selän takana, ja esim. linnan juhlia voisi olla tuskastuttava seurata tällaisen kanssa - kaikki on ihan hirveän näköisiä, ruma puku, ruma tukka, miten kehtaa jne. Ihan kuin ainut ilo elämässä on se urputus ja toisten mollaaminen.

Tulipa vaan mieleen. Itse flunssan kourissa ja tekisi mieli marista kaikesta.
 
No en mä ihan tuollainen ole, että esim. kiinnostaisi haukkua Linnan juhlan väkeä. Mutta ole pessimisti (tai realisti ;) ) ja mulla pitää aina olla vähintään yksi ongelma murehdittavana. En osaa elää ilman murhetta. Jos sellainen hetki tulee, niin mulle tulee niin tyhjä olo, että mun on heti pakko jostain kehittää ongelma. Sitten taas haaveilen, että voi kun joskus voisi elää ilman murhetta. :D Onhan niitä todellisia murheitakin ollut enemmänkin elämäni varrella, etten nyt turhaan ole aina murehtinut, mutta olen koukussa siihen olotilaan. Todella todelle paljon hyvää on tapahtunut ja paperilla kaikki näyttääkin olevan tosi ok.
 
Aikauhee...

Enkä siis tarkoita näitä jotka palstalla avautuu, tämähän on ihan hyvä paikka sellaiseen, mutta kun muussakin elämässä koko ajan valivali!

Keskustelkaa kanssani nyt, ei pysty muuhunkaan kuin roikkua palstalla kun on niin kamala flunssa ja taaperokin päikkäreillä.

Pyrin itsehillintään ja vääntämällä väännän asioista positiivisia. Nyt kun olen yötöitten ja nukkumattomuuden ansiosta väsynyt, niin face-päivitykset ovat tosi negatiivisia. : /
 
Sehän on hyvä jos itse tiedostaa että on välillä vähän negatiivinen. Kaikki ei tiedosta ja tajua, kuinka raskasta on ympärillolijiden kuunnella. Ihan sama mitä itse sanot, niin aina on että mutku valivali.

Aikanaan työskentelin työpaikassa, jossa oikeasti oli työntekijöiden asiat viimeisen päälle hyvin, melkein jopa hemmoteltiin työntekijöitä. Silti pari tyyppiä valitti kaikesta. Virkistystoimikunta (!) oli helisemässä kun mikään matkakohde ei kelvannut, pikkujoulut oli aina vääräsä paikassa tai muuten vain huonot ja mitä kaikkea pientä arjenkin ongelmaa aina oli. Tosin nämä tyypit eivät varmaan olleet työskennelleet ikinä missään muualla joten realiteetit olivat vähän hukassa.
 
Mun anoppi on sellainen perusnegatiivinen. AINA on jotain naputtamista säästä, naapureista, työstä, tyttärestään, sairastelustaan, vr:n toiminnasta, bussien myöhästelystä, elokuvista, tv-ohjelmista, ruuasta - siis ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja koskaan ei ole vikaa hänessa, vaan muissa.

Ja joo, on se aika kuluttavaa seuraa, mutta onneksi ei kovin pitkiä aikoja kerrallaan olla yhdessä. Joskus sieltä tulee myös jotain positiivista, ja ne oikein särähtää korvaan, sen verran poikkeavaa se on. On kuitenkin hyvä mummi lapsille, heidän kanssaan ei valittele "aikuisten" asioita joten ei ehkä onnistu istuttamaan asennettaan heihin.
 
Meillä mummo ei ole mikään ihan täysin perusnegatiivinen ihminen, mutta tykkää päivitellä kaikesta. Tuntuu, että kaikki keskustelunavaukset on tyyliä "eikö ole kurja ilma"; "eikö olekin kauheaa mitä tapahtui niillejaniille". Sellaisiakin asioita, mitä ehkä itse murehtisi mieluummiin mielessään tai haluaisi jo vaikka unohtaa, mummo tuo ne aina esille ja kauhistelee ja päivittelee. Ehkä se on ikäkysymyskin, iän karttuessa vain pahenee. Joskus olisi mukava leppoisasti vain rupatella, mutta aina pitää alkaa muistella jotain kurjaa asiaa.
 
Mua varmaan pidetään valittajana ja negatiivisena. Mutta vaikeahan se on sellaisten ihmisten ymmärtää joilla kaikki asiat elämässä on sujunut mukavasti ja kaikki perusasiat on kohdillansa.
Toisaalta en kyllä harrasta valittamista irl. Valitan lähinnä vaan palstalla....
 
Ihmisille on luotu sellainen maailmankuva, jossa mitään vastuita tai velvollisuuksia ei ole, on vain oikeuksia ja vaatimuksia. Kaikkea, mitä haluaa pitää saada, mutta mitään ei tarvitse tehdä tai uhrata sen eteen. Tilanne olisi murheellinen, jollei tämä kaikki olisi niin röyhkeää.

Hyvän vaatimiselle ei tule loppua. Kun työntekijöillä on työttömyysturva ja palkkaturva, kesälomat, talvilomat, arkipyhät, pekkasvapaat, lomarahat, sairausajan palkka, ilmainen työterveyshuolto, ilmaiset työpuhelimet, työnantajan maksamat nettiyhteydet, verottomat korvaukset, kuntosaliliput, kulttuuri- ja lounasssetelit, ilmaiset kahvit työpaikalla, TYKY-palvelut, koskimelontapäivät, pikkujoulujuhlat, eläketurva, ei se riitä. Ei, pitää saada koulutusvapaata ja palkankorotuksia. Ja kesäaamuisin pitää houkutella töihin aamiaisella ja torimansikoilla. Kun keskustellaan omasta vastuusta sairastamisessa edes yhden päivän osalta, syntyy hirmuinen kansanliike, joka metelöi siitä kuinka meiltä aina otetaan. Kansanliikkeeseen lähtevät mukaan kaikki puolueet laidasta laitaan.

http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2012/11/13/kaikki-kusettavat/


--------------------------------------------------------------------------------
 

Yhteistyössä