Olen täysin hukassa enkä tiedä mitä tehdä.

["hukassa"]

Mulla oli pienet epäilykset että saattaisin olla raskaana,mutta ajattelin et tapana mukaan stressaan vaan ihan turhaa. Tänään kuitenkin kävin varmuuden vuoksi ostamassa testin ja positiivista näytti. Toisaalta haluisin pitää lapsen, toisaalta en. Mulla on elämä edessä, opiskelut just alkamassa, eikä vauva kuulunut mun ainakaan seuraaviin 4 vuoden suunnitelmiin. Miehen kanssa kyllä ollaan yhdessä, mut sekään ei tätä halua pitää. Sanoi, että mun päätös, mutta mä en osaa enää tehdä päätöstä suuntaan enkä toiseen...

 

["Veera"]

Ei lapsi pilaa elämää. Opiskella pystyy myöhemminkin. Aborttia katuisit myöhemmin. Lasta et.

 

["Tiuku"]

Toisaalta hyvä, että mies antaa sun päättää asiasta eikä painosta, mutta jos sanoo ettei halua lasta (mieli saattaa hyvinkin hänellä muuttua raskauden ja lapsen syntymän myötä) niin sun kannattaa miettiä valmiiksi tukiverkot itsellesi, jos ero sitten pamahtaa. En itsekään ole abortin kannalla, mutta vauvat ottaa paljon jos antaakin eli vauvavuodet voi olla yllättävänkin rankkoja jos ei ole ketään jakamassa arkea.

Itse sain toisen lapseni aika pienellä ikäerolla ensimmäiseen, ensimmäisen lapsen jälkeen olin osastollakin synnytysmasennuksen takia. Joten oli tosiaan miettimisen paikka, että tahdonko toista pientä siihen ja kuinka jaksan kahden kanssa, entä jos masis uusii. Mutta en vaan pystynyt aborttiin ja nyt olisi äärimmäisen vaikea kuvitella elämää ilman toista lasta. Varmasti voisin edelleen pahoin, jos olisin aborttiin päätynyt.

Opiskelut onnistuu kyllä jo aika pienenkin lapsen vanhemmalta, järjestelyitä se tosin vaatii, mutta niitä onkin hyvä miettiä jo ennen lapsen syntymää. Jos mahdollista, käy vaikka jossain juttelemassa aiheesta (äitiysneuvola?). Tässä tosin on se riski, että kaikki hoitoalan ihmiset ei osaa olla puolueettomia aiheessa, joten voi sekoittaa sun päätä vaan lisää. Itse olin jo varannut ajan aborttiin ja käynyt paikan päälläkin hakemassa "sen" pillerin, mutten sitten ottanutkaan sitä ja soitin vaan että perukaa mun aika.

Tsemppiä!

 

[astrolabe]

Mitä ikinä teetkin niin dumppaa moinen mies kuitenkin. Sinun päätöksesi, kyllä; mutta ei sinua voi jättää yksin moisen asian kanssa.

 

[Jehnny Tightlips]

Mitä ikinä teetkin niin dumppaa moinen mies kuitenkin. Sinun päätöksesi, kyllä; mutta ei sinua voi jättää yksin moisen asian kanssa.

Siis ei ole todellista? Miten tässä nyt on ilmaistu, että mies jätti yksin. Sehän nyt on ensimmäinen loistava juttu, ettei painosta mihinkään.

 

[astrolabe]

Siis ei ole todellista? Miten tässä nyt on ilmaistu, että mies jätti yksin. Sehän nyt on ensimmäinen loistava juttu, ettei painosta mihinkään.

No jos joutuu hakemaan palstalta tukea eikä mieheltä niin olettamus on tuo? Ei kai sitä hukassa olisi, jos mies olisi olkapäänä ja analyyttisena liitutauluna rinnalla alati.

 

[Jehnny Tightlips]

No jos joutuu hakemaan palstalta tukea eikä mieheltä niin olettamus on tuo? Ei kai sitä hukassa olisi, jos mies olisi olkapäänä ja analyyttisena liitutauluna rinnalla alati.

Onhan se mieskin ihminen, joka joutuu itsekin käsittelemään asiaa. Tietty jotain tukea on hyvä saada, mutta eihän se mikään kaikessa nojattava olkapää jolla ei olisi mitään omia murheita ole.

 

[ergerger]

Mun lapsen isä sanoi vastaavassa tilanteessa, ettei halua lasta, mutta että mä saan päättää. Päätin pitää lapsen, ja kyllä mies oli loppujen lopuksi enemmän innoissaan kuin minä, ja lapsi oli kaikki kaikessa.

Abortti on asia, jota ei voi perua, ja aika moni miettii jossain vaiheessa sitä, millainen lapsesta olisi tullut, jos.. Mä en voi käsittää sitä, miten kahdelle aikuiselle ihmiselle voi käydä moinen "vahinko", kun faktojen pitäisi olla tiedossa. Oma yllätysraskauteni alkoi pillereiden pettäessä. Koskaan en ole lapsen synnyttämistä katunut, mutta keskenmenoja itken edelleen, abortista en toipuisi varmaan ikinä. Onneksi en ole sellaista tehnyt.

 

["vieras"]

Onhan se mieskin ihminen, joka joutuu itsekin käsittelemään asiaa. Tietty jotain tukea on hyvä saada, mutta eihän se mikään kaikessa nojattava olkapää jolla ei olisi mitään omia murheita ole.

Ihan samaa mieltä. Tai sitten voisi ajatella, että mies voi heti lempata naisen, jos tämä tekee abortin, vaikka mies olisi halukas pitämään lapsen. Mutta eihän niitä asioita niin hoidetakaan parisuhteessa, että heti pistetään lusikat jakoon, kun joku asia ei ole heti yhteisymmärryksessä. Paitsi jotkut vissiin tekee niinkin, monta kertaa.

 

[mä...]

[QUOTE="Veera";27577755]Ei lapsi pilaa elämää. Opiskella pystyy myöhemminkin. Aborttia katuisit myöhemmin. Lasta et.[/QUOTE]

Miten sä voit sanoa, että joku toinen katuisi aborttia myöhemmin? Ei kaikki kadu vaan kokevat sen oikeasti parempana vaihtoehtona niin itsensä kuin alkiosta myöhemmin kehittyvän vauvan kannalta.

 

[kuppa]

Asiat tuppaa järjestymään kun annat niille vähän aikaa. Onko opiskelujen aloitusta mahdollista vähän siirtää?

 

[Ylläripyllärinä vauva]

Mies oli alkuun vastaan, itse olin järkyttynyt myös tästä raskaudesta. Antoi päätös vallan minulle ja sanoi tukevansa mitä ikinä päätänkin. sanoin etten kykene aborttiin vaan miettisin aina minkä ikäinen lapsi olisi ja minkälainen hänestä olisi tullut. Joten nyt ollaan raskaudessa loppusuoralla. Mies innoissaan vauvasta. Onhan tässä ollut sulattelemista mutta lopulta vaikuttaa hyvältä. Vauvat tulee kun niiden on aika tulla. Kaikkea ei ihminen voi itse päättää. Toiset saa lahjan toiset ei saa lasta koskaan.

 

["vieras"]

Mitä ikinä teetkin niin dumppaa moinen mies kuitenkin. Sinun päätöksesi, kyllä; mutta ei sinua voi jättää yksin moisen asian kanssa.

Miten miesten pitäisi oikein suhtautua asiaan. Jos sanoo, ettei halua lasta ja käskee tekemään abortin, on itsekäs paskiainen, joka pitää heti jättää. Jos sanoo, että jee, pidetään lapsi, on itsekäs paskiainen, joka ei mieti äitiä ja hänen jaksamista. Jos sanoo, että nainen saa päättää, niin on jälleen paskiainen, joka pitää jättää. Ei oikeesti. Ei ole miehelläkään helppoa. Reagoi hän miten vain, se on väärin ja hänet pitää lempata.

 

[Jehnny Tightlips]

[QUOTE="vieras";27578044]Miten miesten pitäisi oikein suhtautua asiaan. Jos sanoo, ettei halua lasta ja käskee tekemään abortin, on itsekäs paskiainen, joka pitää heti jättää. Jos sanoo, että jee, pidetään lapsi, on itsekäs paskiainen, joka ei mieti äitiä ja hänen jaksamista. Jos sanoo, että nainen saa päättää, niin on jälleen paskiainen, joka pitää jättää. Ei oikeesti. Ei ole miehelläkään helppoa. Reagoi hän miten vain, se on väärin ja hänet pitää lempata.[/QUOTE]



No, ei nyt varmaan suurin osa naisista ihan noinkaan ajattele.

 

[Turbojurpo]

[QUOTE="Veera";27577755]Ei lapsi pilaa elämää. Opiskella pystyy myöhemminkin. Aborttia katuisit myöhemmin. Lasta et.[/QUOTE]

Oletko varma, ettei ap katuisi sitä, että jätti opiskelut sikseen, eikä valmistunut joksikin ja pystynyt tarjoamaan lapsilleen parempaa elintasoa? Lapsia voi hankkia myöhemminkin.

 

[Jehnny Tightlips]

Oletko varma, ettei ap katuisi sitä, että jätti opiskelut sikseen, eikä valmistunut joksikin ja pystynyt tarjoamaan lapsilleen parempaa elintasoa? Lapsia voi hankkia myöhemminkin.

Elintaso on miesten keksimää hapatusta. Kyllä ne lapset vähemmälläkin pärjää.

 

["vieras"]

Se munaton "mies" kannattaa jättää heti. Aivan varmasti pärjäät lapsen kanssa.

 

[näinkin voi käydä]

[QUOTE="Veera";27577755]Ei lapsi pilaa elämää. Opiskella pystyy myöhemminkin. Aborttia katuisit myöhemmin. Lasta et.[/QUOTE]

ja mistäs sinä sen osaat ennalta sanoa? Itse tulin ekan kerran raskaaksi 17-vuotiaana. Äitini kielsi mua tekemästä aborttia, joten synnytin pienen tyttären jonka annoin adoptioon. Tämän jälkeen tulin vielä uudestaan raskaaksi 23-vuotiaana, sekä 25-vuotiaana, molemmilla kerroilla kumin hajottua. Jälkimmäiset kaksi kertaa tein abortin. Kesällä 2010 synnytin suloisen pojan joka elää mun ja mieheni kanssa oikein onnellista pienen perheen elämää. Ikinä en ole noita kahta aborttia katunut, mutta sitä kadun suunnattomasti vielä tänäkin päivänä että ylipäätään kerroin äidilleni tuosta ekasta raskaudesta. Sekä mulle että esikoiselleni olis ollut paljon parempi jos oisin saanut silloinkin sen abortin.

 

["vieras"]

Sekä mulle että esikoiselleni olis ollut paljon parempi jos oisin saanut silloinkin sen abortin.

Siis et voi olla tosissasi?

 

["viima"]

sä kerkiät aloittamaan sen opiskelun ja jos sattuu hyvä tuuri ja vauva on rauhallinen tapaus niin voit ensimmäiset kuukaudet tehdä etäopiskelua. ja siirtyä aikuiskoulutukseen ja iltalinjalle? onko sulla ketään joka oisi lasta hoitaa välillä jos tulee pakollisia lähiopetuspäiviä. jos suhde on kunnossa niin suosittelen pitämään lapsen. abortti ssaattaisi tylevaisuudesas hiertää välejänne ja tuoda ratkaisematonta surua elämäänne.

 

[näinkin voi käydä]

[QUOTE="vieras";27579409]Siis et voi olla tosissasi?[/QUOTE]

kyllä näin väittäisin vallitsevien faktojen valossa, joista sinä taas et sen enempää tiedä. Ja vaikka ei olisikaan mitään ylimääräistä tässä taustalla, niin on ihan tutkittu juttu että adopytoidut lapset käyvät jossain vaiheessa läpi sen hylkäämistrauman jonka biologiset vanhemmat aiheuttivat. Jos vielä siihen päälle tälle adoptiolapselle selviäisi kuinka hän sai alkunsa ja millainen ihminen hänen isänsä on, niin aika teflonia saisi ihminen olla jos ei miltään muka tuntuisi.

 

["viima"]

ja mistäs sinä sen osaat ennalta sanoa? Itse tulin ekan kerran raskaaksi 17-vuotiaana. Äitini kielsi mua tekemästä aborttia, joten synnytin pienen tyttären jonka annoin adoptioon. Tämän jälkeen tulin vielä uudestaan raskaaksi 23-vuotiaana, sekä 25-vuotiaana, molemmilla kerroilla kumin hajottua. Jälkimmäiset kaksi kertaa tein abortin. Kesällä 2010 synnytin suloisen pojan joka elää mun ja mieheni kanssa oikein onnellista pienen perheen elämää. Ikinä en ole noita kahta aborttia katunut, mutta sitä kadun suunnattomasti vielä tänäkin päivänä että ylipäätään kerroin äidilleni tuosta ekasta raskaudesta. Sekä mulle että esikoiselleni olis ollut paljon parempi jos oisin saanut silloinkin sen abortin.

ens kerralla kun kumi hajoo niin kannattaa hakea ne jälkiehkäsyillerit.

 

[näinkin voi käydä]

[QUOTE="viima";27579485]ens kerralla kun kumi hajoo niin kannattaa hakea ne jälkiehkäsyillerit.[/QUOTE]

ei me enää kumia käytetä yli viisivuotisessa suhteessa. Multa on jo pistetty piuhat poikki, joten tuo oli turha moralisointiyritys.

 

["hmm"]

Oletko varma, ettei ap katuisi sitä, että jätti opiskelut sikseen, eikä valmistunut joksikin ja pystynyt tarjoamaan lapsilleen parempaa elintasoa? Lapsia voi hankkia myöhemminkin.

Mutta voihan sitä opiskella sitten lapsenkin kanssa. Itse koin ainakin lapsen kanssa opiskelun helpommaksi kuin työssäkäynnin, paljon joustavampaa ja lyhyet hoitopäivät. Tuskin lapsi ihan pienenä mitään parempaa elintasoa kaipaa, vaan enemmän aikaa.