Toisaalta hyvä, että mies antaa sun päättää asiasta eikä painosta, mutta jos sanoo ettei halua lasta (mieli saattaa hyvinkin hänellä muuttua raskauden ja lapsen syntymän myötä) niin sun kannattaa miettiä valmiiksi tukiverkot itsellesi, jos ero sitten pamahtaa. En itsekään ole abortin kannalla, mutta vauvat ottaa paljon jos antaakin eli vauvavuodet voi olla yllättävänkin rankkoja jos ei ole ketään jakamassa arkea.
Itse sain toisen lapseni aika pienellä ikäerolla ensimmäiseen, ensimmäisen lapsen jälkeen olin osastollakin synnytysmasennuksen takia. Joten oli tosiaan miettimisen paikka, että tahdonko toista pientä siihen ja kuinka jaksan kahden kanssa, entä jos masis uusii. Mutta en vaan pystynyt aborttiin ja nyt olisi äärimmäisen vaikea kuvitella elämää ilman toista lasta. Varmasti voisin edelleen pahoin, jos olisin aborttiin päätynyt.
Opiskelut onnistuu kyllä jo aika pienenkin lapsen vanhemmalta, järjestelyitä se tosin vaatii, mutta niitä onkin hyvä miettiä jo ennen lapsen syntymää. Jos mahdollista, käy vaikka jossain juttelemassa aiheesta (äitiysneuvola?). Tässä tosin on se riski, että kaikki hoitoalan ihmiset ei osaa olla puolueettomia aiheessa, joten voi sekoittaa sun päätä vaan lisää. Itse olin jo varannut ajan aborttiin ja käynyt paikan päälläkin hakemassa "sen" pillerin, mutten sitten ottanutkaan sitä ja soitin vaan että perukaa mun aika.
Tsemppiä!