Onko ihan kuolleena syntynyt idea ottaa lapsiperheeseen koira rekkurescuen kautta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Eli tälläinen löytökoira virosta, espanjasta, romaniasta...?

Te, keillä kokemuksia, tai mahdollisette olette ottaneet koiran vastaavasta paikasta, kertokaa kokemuksistanne :)).
 
Meilllä koira rekkurescuen kautta Virosta. Nyt jotkut tunnistaa, mutta paras koira ikinä mikä minulla/meillä ollut, ja kolmas "oma" koira tämä nykyinen. Harrastamme tottista ja agilitya, loistava kummassakin! Nyt 8 vuotias, eikä rokotuksia lukuun ottamatta kuin yksi eläinlääkärikäynti takana. Sekin kyynpistosta johtuva, että näin =)
 
Meidän rekku kuoli tänä vuonna, espanjasta tuli. Oli vanhempi mitä luultiin, sairasti todella paljon (esim epilepsia ). Oli arka mutta sitäkin kiltimpi. Kiinnyttiin koiraan todella, sen menetys oli kova paikka.

Jos olette valmiit ottamaan koiran jonka menneisyydestä ette tiedä mitään ja ottamaan vastuun esim yllättävistä sairauskuluista niin mikä ettei. Mutta se todellakin on vähän kuin sian säkissä ostais. Ja sanon tämän koska meidän rekku oli 2 omistajalla suomessa ennenkuin päätyi meille, heistä ei ollutkaan ottamaan vastuuta hylätystä pikkukoirasta ja pistivät kiertoon, surullista.
 
Kuten tuossa iso päätös kirjoitti et yhtää tiedä mitä ostat. Saatat saada todella mahtavan koiran jonka hermorakenne toimii toivotusti eikä koira sairastele, tai se toinen voi sitten ollakin sairasteleva tai hermorakenteeltaan aivan mahdoton. Mieti tarkkaan oletko varmasti valmis jaksamaan koiran kanssa tulee sieltä sitten minkälainen tahansa. Ne on jo riittävästi kärsineet elämässään. Enkä mä tarkota tota viimistä moitteena kenellekään henkilökohtaisesti.
 
  • Tykkää
Reactions: Tepadj
En ottaisi.

Liian iso riski, niin fyysisen turvallisuuden kannalta kuin sydänsurujen vuoksi. Koirasta pitäisi olla iloa lapsille ja valitettavasti näiden koirien kohdalla on ihan varteenotettava riski päinvastaisesta.
 
Mulla oli rescue-koira Virosta ja se oli paras ja viisain koira mitä kuvitella saattaa. Tervekin oli koko elämänsä ajan, eläinlääkäriä ei tarvittu kuin rokotuksiin. Paitsi ihan lopussa, kun koira tuli vanhaksi ja sairastui syöpään.

Alkuun sen kanssa oli kyllä ongelmia. Ei osannut asua sisällä, koska oli ollut kopissa ja parin metrin narussa koko pienen elämänsä. Istui ovella ja yrittii mennä kokoajan ulos. Ei tajunnut paljon mistään muustakaan mitään, vihasi toisia koiria, yritti pomottaa ihmisiäkin, kaikkia muita paitsi minua.

Kärsivällisen koulutuksen avulla ongelmista selvittiin ja siitä tuli niin ihana, tottelevainen ja etenkin älykäs koira, että mulla ei ole ikinä sellaista ollut, vaikka olen omistanut useitakin rotukoiria.

Jos sulla on kokemusta koirista, etkä kuvittele että alku varsinkaan olisi välttämättä kovin ruusuinen, vaan ymmärrät että nämä koirat ovat saattaneet kokea paljon kaikenlaista pahaa ja tarvitsevat siksi aikaa ja kärsivällisyyttä, ota ihmeessä.
Usein tällaiset koirat palkitsevat sitten omistajansa moninverroin, uskollisuudellaan ja rakkaudellaan.
 
en ottaisi lapsiperheeseen. pelkäisin liikaa lasten puolesta. kaverilla on koira virosta ollut pari kuukautta, eikä suostu ottamaan lapsia heille edes kylään, kun ei luota koiran käytökseen vielä.
 
[QUOTE="vieras";27601290]Mulla oli rescue-koira Virosta ja se oli paras ja viisain koira mitä kuvitella saattaa. Tervekin oli koko elämänsä ajan, eläinlääkäriä ei tarvittu kuin rokotuksiin. Paitsi ihan lopussa, kun koira tuli vanhaksi ja sairastui syöpään.

Alkuun sen kanssa oli kyllä ongelmia. Ei osannut asua sisällä, koska oli ollut kopissa ja parin metrin narussa koko pienen elämänsä. Istui ovella ja yrittii mennä kokoajan ulos. Ei tajunnut paljon mistään muustakaan mitään, vihasi toisia koiria, yritti pomottaa ihmisiäkin, kaikkia muita paitsi minua.

Kärsivällisen koulutuksen avulla ongelmista selvittiin ja siitä tuli niin ihana, tottelevainen ja etenkin älykäs koira, että mulla ei ole ikinä sellaista ollut, vaikka olen omistanut useitakin rotukoiria.

Jos sulla on kokemusta koirista, etkä kuvittele että alku varsinkaan olisi välttämättä kovin ruusuinen, vaan ymmärrät että nämä koirat ovat saattaneet kokea paljon kaikenlaista pahaa ja tarvitsevat siksi aikaa ja kärsivällisyyttä, ota ihmeessä.
Usein tällaiset koirat palkitsevat sitten omistajansa moninverroin, uskollisuudellaan ja rakkaudellaan.[/QUOTE]


Tämä on totta- perheessä, jossa on aikuisia.

Lapsiperheessä hoidetaan nyt kuitenkin myös, toivottavasti jopa ensisijaisesti, lapsia, eikä koirankuntoustusurakkaan todellakaan kannata siinä samalla ryhtyä.
 
Lapsiperheeseen en kyllä ottaisi ongelmakoiraa, varsinkin jos lapset on pieniä, alle kouluikäisiä. Kovia kokenut koira voi hyökätä yllättävässä tilanteessa lapsen kimppuun, vaikka normaalisti käyttäytyisikin hyvin.
 
[QUOTE="vieras";27601307]Tämä on totta- perheessä, jossa on aikuisia.

Lapsiperheessä hoidetaan nyt kuitenkin myös, toivottavasti jopa ensisijaisesti, lapsia, eikä koirankuntoustusurakkaan todellakaan kannata siinä samalla ryhtyä.[/QUOTE]

Hmm, meillä oli kyllä lapsia, he olivat 5v ja 6 v. Koira oli tarhalla todella kiltti ja sillä se annettiinkin lapsiperheeseen, eikä se missään vaiheessa ollut varsinaisesti ihmisille aggressiivinen. No, olisihan se varmasti ottanut "pomon" paikan, mikäli olisi sen saanut. Mutta niinhän moni ei-rescuekoirakin pyrkii tekemään, mikäli sitä ei kasvateta ja kouluteta oikein.
Tällä just tarkoitin sitä, että koirista pitää olla kyllä kokemusta mikäli tällaiseen hommaan aikoo ruveta.
 
Hmm, meillä oli kyllä lapsia, he olivat 5v ja 6 v. Koira oli tarhalla todella kiltti ja sillä se annettiinkin lapsiperheeseen, eikä se missään vaiheessa ollut varsinaisesti ihmisille aggressiivinen. No, olisihan se varmasti ottanut "pomon" paikan, mikäli olisi sen saanut. Mutta niinhän moni ei-rescuekoirakin pyrkii tekemään, mikäli sitä ei kasvateta ja kouluteta oikein.
Tällä just tarkoitin sitä, että koirista pitää olla kyllä kokemusta mikäli tällaiseen hommaan aikoo ruveta.


Kokemus koirista ja kokemus rescuekoirista on kyllä hieman eri asioita monen kohdalla. Monesti voikin mennä hyvin, mutta kannattaa miettiä onko riskin arvoista ettei mene. Ne tuntemani ihmiset, joilla on kokemusta koirista eivät suosittelisi lapsiperheeseen rescuekoiraa, en minäkään omiin kokemuksiini perustuen.

Ihan sen koiranomistamisen ilonkin kannalta valitsen enemmin perheeseen yhden jäsenen lisää kuin yhden projektin lisää.

En siis väheksy teidän kokemustanne, mutten myöskään ihan allekirjoita väitettä, että kyse olisi vain koirankasvattamiskokemuksesta. (Varsinkin koska sitähän lapsilla ei ole eli se vahinko voi sattua jo senkin vuoksi, vaikka kuinka yrittäisit neuvoa)
 
Riippuu vähän. Joskus koirat eivät varsinaisesti ole kokeneet mitään pahaa vaan esim koiran omistaja on kuollut ja koira joutunut tarhalle jne. Joskus taas, et voi tietää miten koira suhtautuu vaikka lapsiin. Katukoiraa on voineet lapset kiusata jne.
Koiran menneisyydestä et yleensä saa tietää paljoakaan. Joskus tiedetään mutta yleensä ei. Voi olla asiota mitkä koiraa pelottaa ja tekee aggressiiviseksi, koiralla voi olla joku piilevä sairaus, yms.

Meillä itsellä on Espanjan koirat yhdistyksen kautta tullut espanjanvinttikoira. Nämä on usein kaltoinkohdeltuja koska metsästäjät ei niille paljon arvoa anna vaan pieksää jne. Meillä koira oli tullessaan hyvin rauhallinen. Kun kotiutui vähän, huomattiin että miehet, etenkin tummiin pukeutuneet pelottaa. Oman miehen hyväksyi kyllä lopulta hienosti, vieraiden kanssa saa olla varovainen. Koira on yhtä tummiin pukeutunutta miestä yrittänyt purra kun tuli lenkillä vastaan joku ja lupaa kysymättä tuli hössöttämään vieraan koiran luo. Koira oli myös aluksi riehakas leikeissä kun ei osannut leikkiä ihmisen kanssa vaan leikki kuten toisen koiran kanssa leikitään eli leikillä yritti hampailla ottaa kiinni jne. Mutta nyt on oppinut hienosti. Ja lasten kanssa tulee oikein hyvin toimeen, tullut aina. Kyllä ottaisin uudestaankin rescue koiran sitten joskus.
 

Yhteistyössä