yksinöinen anoppi & jolunvietto

["alkup"]

Toivottavasti miehesi ei sano niin vain, koska tietää tai arvaa sun nihkeyden. Jotenkin vähän kuulostaa siltä tuo "ei tarvitse kutsua". Ehkä hän ei vaan halua aiheuttaa mitään ristiriitoja tärkeiden ihmisten välille ja jos sulle se joulun vietto ydinperheen kesken on vielä jotenkin erityisen tärkeää.

ei sano minun vuoksi. on ihan itse samaa mieltä, ettei haluaa äitiään tänne aatoksi vaikkei hänellä ole muuta paikkaa. minä olen se joka mietin että onko se ok. minä en siis ole tässä se nihkein vaan mies, omaa äitiään kohtaan.

 

["alkup"]

Parempi kai siirtää se pyytäminen sinne joulupäiväksi tai tapaniksi, jos se anopin läsnäolo kerran pilaa kaiken. Ei kai kukaan halua tulla aattonakaan kutsutuksi pelkästä velvollisuudentunteesta ja ei-toivottuna. Toki mitä ei tiedä, se ei satuta.

Onneksi enää ei ole yleistä, että kolme sukupolvea asuu samassa taloudessa, olisi varmaan hirveää.

onko sitten parempi lähettää edes takaisin aattona, ihan vain siksi että voi olla aaton täällä.

ja kyllä, me vaan haluamme yksinkertaistesti viettää harvoja vapaapäiviä oman porukan kesken. ei siis kaikkia joulun pyhiä sukulaisten kanssa niin, ettei kotona ole yhtään omaa rauhaa. yksi pv on eri asia mutta välimatka hankaloittaa sitä.

 

["mei"]

Ap; viettäkää joulu juuri niinkuin parhaaksi näette

Minulle joulu on tärkeä juhla,se vietetään lasten kanssa,ja kun lapset nukkuvat ollaan miehen kanssa kahdestaan...<3
Samoin uusivuosi! lapset rakastavat raketteja ja tehdään hyvää ruokaa,mutta loppuilta pyhitetään parisuhteelle

Mikään tapa ei ole väärin,ja vain sinä tunnet anoppisi ja tiedät mikä on parasta.

Jos anoppi olisi tämän meidän yhteisen historin aikana käyttäytynyt normaalisti,tilanne voisi olla toinen. Hän on keksinyt erinäisiä temppuja että saa huomiota..

 

["Lis"]

Suomessa ollaan kylla uskomattoman itsekkaita, vai ei kuulu anoppi edes perheeseen...

Muualla maailmassa nautitaan yhdessaolosta koko perheen kera, Suomessa "ydinperhe" haluaa erakoitua kotiin ja jattaa vanhempansakin kutsumatta. Suoraan sanoen torkeaa ja sita sitten saa mita tilaa kun itse on vanha ihminen.

 

[HippuTAR]

Kaksi mulle tärkeetä ihmistä viettää joulunsa yksin: äiti ja täti. Kumpikaan ei taatusti tulisi meille vaikka kuinka kutsuttais. Äiti ei myöskään halua sinne ketään, tapaninpäivänä varmaan käydään ja se on äitille ok. Täti vois halutakkin aattona vieraita mutta sinne mennään joulupäivänä. Mä haluan joulun viettää kotona, mieluusti vain miehen ja lasten kans, ei nyt mikään katastrofi olisi vaikka tänne joku tuliskin. Mutta ymmärrän oikein hyvin jos haluaa joulun olla vaan omalla porukalla ja toisaalta en oikein ymmärrä jos ei aikuinen ihminen kestä olla joulua itekseen.

 

["vieras"]

En kyllä oikein ymmärrä tuotakaan, että yhden ihmisen joulun "pelastamiseksi" täytyyy uhrata koko perheen leppoisa joulunvietto. Meillä todella anoppi taukoamattomalla kälätyksellään pilaisi joulun muilta! Kuvitelkaa itsenne tilanteeseen, että anoippi tulee teille vaikkapa 2 päiväksi. Koko aikana ei kukaan muu joulupöydässä tai muulloinkaan saisi sanottua yhtäkään lausetta. Koko joulun kuuntelette koko perhe anopin puhetulvaa ystävänsä sairauksista, taloyhtiön remonteista, eri tv srjojen juonenkäänteistä, lähikaupan ruokavalikoimista, ystävän kissan leikkauksesta, jälleen lisää tv sarjojen juonenekäänteitä... Muu porukka hiljaa nyökytellen. Yrität sanoa jotain jouluvalmisteluihin liittyvää, mutta ei, anopilla on jotain tärkeämpää juorua matti nykäsestä...ja taas kuunnellaan ja nyökytellään. Ja tuota ihan samaa olisi tiedossa se 2 päivää. Edes lasten kanssa ei voisi yhtä lausetta rauhassa vaihtaa kun anoppi keskeyttää senkin jorinoillaan. Siis kuka oikeasti jaksaisi?? Todella 1 ihmisen joulun pelastaminen tärvelisi 5 muun joulun täysin.

Niinpä! Olihan se hirveetä kuunnella niitä ukin sodanajan selityksiä ja dementiapotilaan puheita ainakin sen 20 kertaa samat jutut illassa. Olihan siinä pikkasen huulipyöreenä kaikilla lapsilla. Olis vaan ehkä ollu parempi hylätä se sinne hoitokotiin vielä jouluksikin, eihän se sitä olis huomannu!

Mä oon ylpeä mun vanhemmistani, jotka on jaksaneet loppuun asti huolehtia niistä vanhuksista ja niiden joulusta! Ja opettaneet lapsilleen KUNNIOITUSTA ihmisiä kohtaan. Jos ei koko vuotta tarvitse kuunnella niitä vanhuksia, niin sitten sen joulun kestää ihan helposti!

Hävettää teidän puolesta, jotka opetatte lapsillenne itsekkäät tavat alusta asti. Ihan turha sitten odotella niitä lapsia vanhuksena itseään viihdyttämään. Kyse on asenteesta toisia ihmisiä, niitä hankaliakin, kohtaan. Luojan kiitos itellä on erilainen kasvatus kuin puolella niistä, jotka täällä kirjottelee..

 

[liian raskasta]

[QUOTE="vieras";27627122]Niinpä! Olihan se hirveetä kuunnella niitä ukin sodanajan selityksiä ja dementiapotilaan puheita ainakin sen 20 kertaa samat jutut illassa. Olihan siinä pikkasen huulipyöreenä kaikilla lapsilla. Olis vaan ehkä ollu parempi hylätä se sinne hoitokotiin vielä jouluksikin, eihän se sitä olis huomannu!

Mä oon ylpeä mun vanhemmistani, jotka on jaksaneet loppuun asti huolehtia niistä vanhuksista ja niiden joulusta! Ja opettaneet lapsilleen KUNNIOITUSTA ihmisiä kohtaan. Jos ei koko vuotta tarvitse kuunnella niitä vanhuksia, niin sitten sen joulun kestää ihan helposti!

Hävettää teidän puolesta, jotka opetatte lapsillenne itsekkäät tavat alusta asti. Ihan turha sitten odotella niitä lapsia vanhuksena itseään viihdyttämään. Kyse on asenteesta toisia ihmisiä, niitä hankaliakin, kohtaan. Luojan kiitos itellä on erilainen kasvatus kuin puolella niistä, jotka täällä kirjottelee..[/QUOTE]


No meillä ei edes lapset kaipaa mummonsa seuraa, koska mummo ei pysty heitä mitenkään huomioimaan puhetulvaltaan. Alkaa vaan järjetön riehunta heilläkin kun mummo ei huomioi ja me vanhemmat emme pysty lasten kanssa olemaan silloin kun mummo on paikalla, koska luonnollisesti kaikki aikamme ja energiamme menee siihen anopin "kuunteluun".

No mitenkäs se teidän dementiapotilas, puhuiko hän taukoamatta niitä juttujaan ja keskeyttäen jatkuvasti kaikki muut. Mä voisin ihan kevyesti kuunnella vaikka 100 kertaa samat stoorit, kunhan samassa tilaisuudessa myös muilla on mahdollisuus puhua ja osallistua keskusteluun. Näinhän ei meidän anopin kanssa asianlaita ole.

 

[..]

meillä vähän samaa, anoppi yksinäinen, asuu muutaman km päässä. Muuta ongelmaa ei ole, kuin että hänellä on ihan järkyn kova ääni ja täytyy olla ihan koko ajan äänessä, niin että muut ei saa puheenvuoroa. Se on nyt parin vuoden aikana menny ihan siihen, että mun vanhemmat sanovat, etteivät tule mielle aattona anopin takia, koska siis yksinkertaisesti eivät jaksa kuunnella sitä HUUTOA., mikä täällä on anopin aikana. Ymmärrän kyllä heitä, koska itelläkin tekee tiukkaa kuunnella sitä koko päivän. EN ole sanonut asiasta miehelle mitään, koska tosiaan annoppi olisi muuten ihan yksin aaton..

 

["vieras"]

No meillä ei edes lapset kaipaa mummonsa seuraa, koska mummo ei pysty heitä mitenkään huomioimaan puhetulvaltaan. Alkaa vaan järjetön riehunta heilläkin kun mummo ei huomioi ja me vanhemmat emme pysty lasten kanssa olemaan silloin kun mummo on paikalla, koska luonnollisesti kaikki aikamme ja energiamme menee siihen anopin "kuunteluun".

No mitenkäs se teidän dementiapotilas, puhuiko hän taukoamatta niitä juttujaan ja keskeyttäen jatkuvasti kaikki muut. Mä voisin ihan kevyesti kuunnella vaikka 100 kertaa samat stoorit, kunhan samassa tilaisuudessa myös muilla on mahdollisuus puhua ja osallistua keskusteluun. Näinhän ei meidän anopin kanssa asianlaita ole.

Sattumalta kyllä puhui vielä toisten päällekin. Sitä voi vaihtaa vaikka paikkaa, jos se hermo menee siihen puheeseen. Eikö teillä ole mitään tajua sosiaalisista tilanteista? Ja kyllä, me lapset luikittiin pakoon sitä puhetulvaa aina välillä, ja vanhemmat sai kuunnella juttuja. Välillä hyvin erikoisiakin tarinoita. Eikä se sukulaisuussuhde ennen dementiaakaan mikään helppo ilmeisesti ollut.

Homman nimi kun oli se, että sukulaisista pidetään huoli. Vaikka ne olis niitä rasittaviakin. Nyttemmin ollut sekin äijä mullissa monta vuotta, eli ollaan ihan rauhassa saatu viettää sitä joulua. Sekin aika vielä tulee, kun ne vanhat ja rasittavat sukulaiset ei enää tule käymään vaikka kutsuis. Mukava sitten lastenlasten muistella niitä yhteisiä aikoja, kun niitä ei ole.

 

["vieras"]

meillä vähän samaa, anoppi yksinäinen, asuu muutaman km päässä. Muuta ongelmaa ei ole, kuin että hänellä on ihan järkyn kova ääni ja täytyy olla ihan koko ajan äänessä, niin että muut ei saa puheenvuoroa. Se on nyt parin vuoden aikana menny ihan siihen, että mun vanhemmat sanovat, etteivät tule mielle aattona anopin takia, koska siis yksinkertaisesti eivät jaksa kuunnella sitä HUUTOA., mikä täällä on anopin aikana. Ymmärrän kyllä heitä, koska itelläkin tekee tiukkaa kuunnella sitä koko päivän. EN ole sanonut asiasta miehelle mitään, koska tosiaan annoppi olisi muuten ihan yksin aaton..

Teet ihan oikein ettet sano ja toisaalta vanhempasi ei ole yksinäisiä kun saavat viettä joulun yhdessä. Itselläni oli aikoinaan anoppi joka huusi kuin palosireeni mutta siedin häntä kuitenkin. Erosin silloisesta miehestäni ja täytyy myöntää että sitä ex-anoppia on jopa hiukan ikävä välillä, värikäs persoona kun oli. Nyt käyn joka joulu viemässä kynttilän hänen haudalle ja ajattelen että olisi mukava edes kerran kuulla hänen äänensä.

 

[Snoopy]

No meillä ei edes lapset kaipaa mummonsa seuraa, koska mummo ei pysty heitä mitenkään huomioimaan puhetulvaltaan. Alkaa vaan järjetön riehunta heilläkin kun mummo ei huomioi ja me vanhemmat emme pysty lasten kanssa olemaan silloin kun mummo on paikalla, koska luonnollisesti kaikki aikamme ja energiamme menee siihen anopin "kuunteluun".

No mitenkäs se teidän dementiapotilas, puhuiko hän taukoamatta niitä juttujaan ja keskeyttäen jatkuvasti kaikki muut. Mä voisin ihan kevyesti kuunnella vaikka 100 kertaa samat stoorit, kunhan samassa tilaisuudessa myös muilla on mahdollisuus puhua ja osallistua keskusteluun. Näinhän ei meidän anopin kanssa asianlaita ole.

No eikö tästä voi ihan oikeasti jo sanoa ihmiselle? Jos on oikeasti noin tökeröt käytöstavat, niin minä ainakin olisin ilmaissut ärtymykseni jo ajat sitten.

Ei, mä en vois ikinäkoskaan kuvitellakaan että mun vanhemmat tai anoppi viettäisi joulun yksin. Perhekäsitys ulottuu meidän kodin seinien ulkopuolelle. En mä ainakaan ole eronnut omasta perheestäni vaikka aikanaan muutin omilleni, tapasin miehen ja sain lapsiakin.

 

[justiinsa]

[QUOTE="vieras";27626741]No tasan tarkkaan voin. On mun mielestä itsekästä tää ap:n toiminta. Ja muutenkin jättää kutsumatta yksinäiset vanhukset sillä perusteella, että ollaan "omalla porukalla" joulu. Itsekästä, lyhyt näköistä ja perkeleen huonoa mallia lapsille siitä miten ihmisiä tässä maailmassa kohdellaan.

Ja niin kuin aikaisemmin sanoin, alkikset ja muut joiden kanssa on välit poikki ennenkin on eri asia.[/QUOTE]

Lapsuudenkodissani joulu oli ikioman ydinperheen juhla. Mummolla käytiin päivällä ja nähtiin samalla muuta sukua, mutta aattoilta oli vain meille viidelle pyhitetty.

Kaikkina muina vuoden päivinä meille olivat kaikki tervetulleita. Nälkäiset saivat ruokaa, yksinäiset seuraa, oli sitten sukulainen tai lasten ystävä. Kotoa karannut kaverini asui teininä meillä, veljeni lapsuudenystävä on entinen huumeidenkäyttäjä ja on edelleen lapsuudenkotiini tervetullut vieras kuten oli aina. Äitini antoi ja auttoi mihinkään katsomatta, ja auttaa edelleen. Mutta jouluaatto oli meidän ydinperheen juhla, mihin muita ei kaivattu, vaikka miten olisivat jouluna yksin.
Tällaista mallia ihmisten kohtelusta meillä. Tervettä itsekkyyttä on rauhoittaa kotinsa kerran vuodessa ja nauttia niistä, joita rakastaa ja joiden seurassa viihtyy.

 

["Hmh"]

[QUOTE="vieras";27627233] Sekin aika vielä tulee, kun ne vanhat ja rasittavat sukulaiset ei enää tule käymään vaikka kutsuis. Mukava sitten lastenlasten muistella niitä yhteisiä aikoja, kun niitä ei ole.[/QUOTE]

Aamen! Kannattaa ajatella vähän pitemmälle. Eikä vain omaa napaansa.

 

[Porho]

Tätä ketjua lukiessa tulee kyllä mieleen, että anopit on jokin tietty rotu, jonka kaikki yksilöt ovat kovaäänisiä, puhuvat paljon, kieroilevat miniöitä vastaan ja tahallaan pilaavat joulun. Eikö teitä poikalapsien äitejä ollenkaan huoleta oma kohtalo tulevaisuuden jouluina?

 

[Keittiönoita]

Mun lapsuuteni joulut vietettiin aina vain oman perheen kesken. Eli äitini, isäni, siskoni ja minä. Nautin niistä jouluista niinkuin lapsi nyt vaan voi tunnelmallisista jouluista nauttia. Kun siskoni ja minä sitten saimme omia lapsia, ajatus meillä tietysti oli, että mekin viettäisimme joulut vain oman perheen kesken. Vaan kuinkas kävikään: äitini oli aivan järkyttynyt ajatuksesta, että joutuisi viettämään joulun vain isäni kanssa ilman lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Joten mun ja siskoni lapsilla oli aina sukujoulu. Tosin lapset tykkäsivät niistä sukujouluista, joten asia oli ihan ok ...ainakin yleensä.

Musta olisi hyvä, että ne vanhemmat, jotka haluavat viettää joulunsa vain oman perheen kesken, muistaisivat sitten aikanaan sallia saman omille lapsilleen. Moni lapsi varmaan kohteliaisuuttaan tai velvollisudesta kutsuu vanhempansa/appivanhempansa jouluksi, mutta siitä kutsusta pitäisi mielestäni älytä kieltäytyä ja antaa lapsilleen sama mahdollisus kuin mitä itse piti niin kovin tärkeänä. Jos kuitenkin aikuinen lapsi kiellosta huolimatta pyytää ja pyytää tyyliin "tulisit nyt, me voitaisiin vaikka hakea sut jne", niin sitten voipi halutessaan suostua.

 

[isorakkaus]

meillä anoppi aina jouluisin, hän kans yksinäinen, joten kutsun mielelläni tänne meidän kanssa joulua viettämään. tuntuisi kurjalta ajatella, että omat lapset pitäisivät minua ehkä tulevaisuudessa pakollisena taakkana, mikäli yksin jäisin. meidän perheeseen kuuluu lasten,minun ja mieheni lisäksi myös molempien vanhemmat ja sisarukset, ollaankin kaikki lämpimissä väleissä.

 

["mei"]

Meillä mennään lasten ehdoilla ja joulu on lasten juhla, joten anoppi ei tule.
Sitä samperin hössötystä ja omien asioidensa jeesustelua koko joulu? Ei kiitos. leikitään mieluummin lasten kanssa.

Ottakaa hei huomioon että NIITÄ ANOPPEJAKIN ON ERILAISIA!

 

["vieras"]

Musta olisi hyvä, että ne vanhemmat, jotka haluavat viettää joulunsa vain oman perheen kesken, muistaisivat sitten aikanaan sallia saman omille lapsilleen.

Mulle on ihan itsestäänselvää, että lapseni päättävät aikanaan itse, miten joulunsa ja muut juhlat viettävät Muistan lapsena kun välillä oltiin joulu kotona perheen kesken, välillä mummolassa ja joskus isovanhemmat meillä. Äidillä oli aina kamala stressi noista sukujouluista, kun inhoaa esim. ruuanlaittoa, ja toisaalta silloin kun mentiin mummolaan, oli siinäkin oma hommansa lähteä satojen kilometrien päähän usean lapsen ja tavaravuoren kanssa.

Voisin nytkin viettää joulun yksin, jos mies haluaisi välttämättä olla omien vanhempiensa ja lasten kanssa koko joulun, mulle tulee niiden (siis appivanhempien, ei lasten ) kanssa vain paha mieli enkä koe olevani tervetullut vanhempieniakaan luo, joten joulu omassa rauhassa olisi noista mukavin vaihtoehto

Toki mä toivon että lapset ja lapsenlapset haluavat viettää mun kanssani aikaa sitten kun olen vanha, mutta sellaisena ajankohtana että tapaamiset ovat heillekin mukavia eikä pakkopullaa.

 

["Maarit"]

[QUOTE="vieras";27627122]Niinpä! Olihan se hirveetä kuunnella niitä ukin sodanajan selityksiä ja dementiapotilaan puheita ainakin sen 20 kertaa samat jutut illassa. Olihan siinä pikkasen huulipyöreenä kaikilla lapsilla. Olis vaan ehkä ollu parempi hylätä se sinne hoitokotiin vielä jouluksikin, eihän se sitä olis huomannu!

Mä oon ylpeä mun vanhemmistani, jotka on jaksaneet loppuun asti huolehtia niistä vanhuksista ja niiden joulusta! Ja opettaneet lapsilleen KUNNIOITUSTA ihmisiä kohtaan. Jos ei koko vuotta tarvitse kuunnella niitä vanhuksia, niin sitten sen joulun kestää ihan helposti!

Hävettää teidän puolesta, jotka opetatte lapsillenne itsekkäät tavat alusta asti. Ihan turha sitten odotella niitä lapsia vanhuksena itseään viihdyttämään. Kyse on asenteesta toisia ihmisiä, niitä hankaliakin, kohtaan. Luojan kiitos itellä on erilainen kasvatus kuin puolella niistä, jotka täällä kirjottelee..[/QUOTE]

ja peesi.

 

[KääKKä de la KääKKä]

Jokainen tekee niin kuin parhaimmaksi näkee.

Muuten tykkään olla aaton perheen kesken, mutta on tosi tylsää syödä vain nelistään. Aattelin että jos äitini on samalla aaltopituudella, voisi joulupäivällistä aikaistaa ja ä'visimme äitini luona syömässä ja ajaisimme sitten takaisin kotiin...

 

[viera&]

Tätä ketjua lukiessa tulee kyllä mieleen, että anopit on jokin tietty rotu, jonka kaikki yksilöt ovat kovaäänisiä, puhuvat paljon, kieroilevat miniöitä vastaan ja tahallaan pilaavat joulun. Eikö teitä poikalapsien äitejä ollenkaan huoleta oma kohtalo tulevaisuuden jouluina?

Ei huoleta Poika saa päättää (samoin kuin tyttö) aikanaan päättää miten joulunsa haluaa viettää. Niin ole saanut minäkin ja toivottavasti saan sen päättää jatkossakin.

 

["vieras"]

Kyllä minä ymmärrän ap:ta. Minulle appivanhemmat eivät kuulu perheeseeni, miten voisivatkaan kun näemme vain pari kertaa vuodessa ja silloinkin mieheni, siis heidän lapsensa, on ihan hermona koko ajan kun ei vanhempiaan jaksa montaa päivää. Onhan se toki kamala ajatus jättää joku lähisukulainen yksin jouluksi, mutta miettikääpä toisinpäin, miksi se ihminen onkaan yksin siellä muutaman sadan kilometrin päässä joulun lisäksi ne 364 muuta päivää vuodessa. Mukavien ihmisten luona käydään mielellään, vaikka kauempanakin. Sille ettei käydä, on yleensä syy nimenomaan siellä kyläilykohteessa.

Tänä vuonna olemme kutsuneet appivanhemmat meille joulua viettämään, mutta olemme jo nyt valmistautuneet siihen, että joulu on tänä vuonna mitä on. Appivanhemmat ehtivät vielä moneen kertaan perua ja uusia tulonsa, muuttaa matkustuspäiviä ja kehitellä tekosyitä miksi ei voi tulla ollenkaan tai miksi tulevatkin silloin ja silloin. Lopputulos on todennäköisesti se, etteivät tule ollenkaan (kuten hyvin usein suunnitellessaan meille matkustamista) tai sitten se, että saapuvat aattona iltapäivällä ja lähtevät joulupäivän aamuna hirveällä kiireellä. Tekevätpä kummin vain, aiheuttavat varsinkin esikoiselle pahan mielen, kun eivät ehdi viettää aikaa rauhassa. Jos lasten isovanhemmista kukaan asuisi samassa kaupungissa kuin me, pitäisimme ehdottomasti ovet avoinna kaikille, mutta kun eivät asu ja varsinkin appivanhemmille tuo matkustaminen vaatii meiltäkin paljon aivaa ja toimenpiteitä (joista saa myös kuulla valitusta) me mietimme joka vuosi erikseen kuinka haluamme toimia.

 

[no jaa]

Minunkin perhekäsitykseni ulottuu kodin seinien ulkopuolelle, on aina ulottunut.

Viime jouluna aattoa vietimme yhdessä minä ja mieheni, minun aikuiset lapeni ja minun vanhempani. Jonakin jouluna olemme viettäneet miehen tyttären perheen luona aattoa, siis minä, mieheni ja aikuiset lapseni. Joskus olemme olleet kahdestaan miehen kanssa (lapset olivat isänsä luona), ja siitäkin osan mies joutui viettämään yksin, kun jouduin hälytystehtävään kesken aaton.

Vanhempani ovat joskus aattona meillä, mutta esimerkiksi tänä jouluna he kertoivat mieluummin olevansa rauhassa kotona pyhät. Varmaankin pistäydymme siellä jossain vaiheessa pyhiä. Meillä viettävät joulua aikuiset lapseni - joista toisella on myös avomies, mutta tämä on töissä toisella puolella maata, joten skypetetään vaan..., ja luultavasti mukana on myös miehen aikuinen poika, joka juuri eronnut.

Pyhinä tapaamme jossain muodossa lähes kaikki lähimmät. Mutta ei se aaton ateria nyt mikään kiveen hakattu formaatti ole, että aina tasan samat.

 

[liian raskasta]

No eikö tästä voi ihan oikeasti jo sanoa ihmiselle? Jos on oikeasti noin tökeröt käytöstavat, niin minä ainakin olisin ilmaissut ärtymykseni jo ajat sitten.

Ei, mä en vois ikinäkoskaan kuvitellakaan että mun vanhemmat tai anoppi viettäisi joulun yksin. Perhekäsitys ulottuu meidän kodin seinien ulkopuolelle. En mä ainakaan ole eronnut omasta perheestäni vaikka aikanaan muutin omilleni, tapasin miehen ja sain lapsiakin.

Ei anopille sanominen auta yhtään mitään, hän on aina ollut samanlainen. HÄN on tässä se, jolta puuttuu sosiaaliset taidot tässä kohtaa. Olen ollut jopa useissa juhlissa, joissa anoppi puhuu vaikka papinkin puheen päälle. HÄN, HÄN, HÄN...ja hänen jorinansa. Hän itse pitää itseään hyvin sosiaalisena ja tavallaan hän on erittäin mukava ja juttunsa ihan harmittomia. Eli kyse ei ole kait edes mistään sairaudesta, vaan hänellä ei oikein ole tilannetajua, ei osaa huomioida muita keskustelutilanteissa.

 

["vieras"]

Tätä ketjua lukiessa tulee kyllä mieleen, että anopit on jokin tietty rotu, jonka kaikki yksilöt ovat kovaäänisiä, puhuvat paljon, kieroilevat miniöitä vastaan ja tahallaan pilaavat joulun. Eikö teitä poikalapsien äitejä ollenkaan huoleta oma kohtalo tulevaisuuden jouluina?

Olen vuodenikäisen pojan äiti ja olen kyllä miettinyt tätä. Jo esikoisen syntyessä mietin ihan tietoisesti omaa lapsuuttani ja omaa kasvatustani ja mitä haluan tehdä samalla tavalla ja mitä eri tavalla. Samoin mies mietti näitä. Koitan ajatella jo nyt, että lapseni (olivatpa he kumpaa sukupuolta hyvänsä) ovat minulla vain lainassa ja minun on jossain vaiheessa annettava heidän mennä ja elää omaa elämäänsä. Anoppini ei ole tähän todellakaan kyennyt. Seurustelun alkaessa minut haukuttiin päin naamaa monen monta kertaa enkä rehellisesti sanottuna tiedä miksi. Ensimmäinen kerta tapahtui puhelimessa ennen kuin olimme edes tavanneet kasvotusten. Toisaalta minulla on ystäviä jotka viettävät mielellään aikaa anoppiensa kanssa, jopa mieluummin kuin oman äitinsä, joten kyllä se onnistuminen pitäisi ainakin teoriassa olla mahdollista. En myöskään koe tarvetta nytkään, että joulujen pitää olla joka ikinen vuosi täysin samanlaisia, toisin kuin anoppini, jonka mielestä jouluruoat on laitettava joka vuosi niillä samoilla 50 vuotta vanhoilla resepteillä ja koko joulu on pilalla, jos kynttilät eivät ole oikeassa kynttiläjalassa ja sytytettynä tismalleen kello 12.00.00