M
Munkin Mäellä
Vieras
En keksinyt sopivaa otsikkoa, mutta tulin miettineeksi yhtä juttua sen jälkeen kun serkulleni syntyi kolmas tytär. Hän (mies), kertoi, että olisi ollut kiva saada myös poika, mutta että vauva on kaikin puolin ihana. Mietin häntä ja hänen elämäänsä ja mieleeni tuli, että ehkä hän sittenkin on onnellisin kolme tytön isänä?
Olenko turhan mustavalkoinen ajatellessani, että parasta mitä ihmisellä voisi elämässään olla, on seuraava:
että mies saisi monta tyttöä ja ei yhtään poikaa
tai
että nainen saisi monta poikaa ja ei yhtään tyttöä.
Perustelen: mies ei joutuisi koskaan olemaan miehen malli, pohtimaan omaa rooliaan, omia asenteitaan. Hän olisi tyttäriensä ihailun kohde ja hoivan saaja. Hän ei joutuisi koskaan selkä seinää vasten, ei poikansa valtakamppailun nappulaksi eikä kokemaan kateutta vetreämpää nuorta polvea kohtaan.
Nainen taas ei joutuisi koskaan näkemään lapsessaan ärsyttäviä piirteitään, miettimään mitä suustaan päästää (koska poika ei samaistu äitiinsä), saisi rauhassa puristella jenkkakahvojaan peilin edessä ajattelematta että antaa huonoja vaikutteita ja olisi poikiensa hyväksyvän "äiti oli jees/hyvä" -asenteen kohde.
Kärjistin tämän, mutta joskus mietin, että meneekö asia noin vai eikö sittenkään.
Pilke silmäkulmassa kirjoitettuna, ottakaa kantaa!
Olenko turhan mustavalkoinen ajatellessani, että parasta mitä ihmisellä voisi elämässään olla, on seuraava:
että mies saisi monta tyttöä ja ei yhtään poikaa
tai
että nainen saisi monta poikaa ja ei yhtään tyttöä.
Perustelen: mies ei joutuisi koskaan olemaan miehen malli, pohtimaan omaa rooliaan, omia asenteitaan. Hän olisi tyttäriensä ihailun kohde ja hoivan saaja. Hän ei joutuisi koskaan selkä seinää vasten, ei poikansa valtakamppailun nappulaksi eikä kokemaan kateutta vetreämpää nuorta polvea kohtaan.
Nainen taas ei joutuisi koskaan näkemään lapsessaan ärsyttäviä piirteitään, miettimään mitä suustaan päästää (koska poika ei samaistu äitiinsä), saisi rauhassa puristella jenkkakahvojaan peilin edessä ajattelematta että antaa huonoja vaikutteita ja olisi poikiensa hyväksyvän "äiti oli jees/hyvä" -asenteen kohde.
Kärjistin tämän, mutta joskus mietin, että meneekö asia noin vai eikö sittenkään.
Pilke silmäkulmassa kirjoitettuna, ottakaa kantaa!