Kyllä. Jokainen ihminen nukkuu koiran unta. Jos ei niin on vähintään epänormaali. Luultavasti narkkari.
Kyllä. Jokainen ihminen nukkuu koiran unta. Jos ei niin on vähintään epänormaali. Luultavasti narkkari.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="Hiphei";27936880]Yövuoron jälkeen mun puhelin on tottakai äänettömällä!
Tyhmä olisin jos en pitäis.
Hyvin voisin luulla painavani torkkua, mutta olisinkin tosiasiassa
Painanut herätyksen pois .[/QUOTE]
Samoin mulla.
Tyhmä olisin jos en pitäis.
Hyvin voisin luulla painavani torkkua, mutta olisinkin tosiasiassa
Painanut herätyksen pois .[/QUOTE]
Samoin mulla.
V
vierass
Vieras
Mulla soi puhelin joka aamu 5 minuutin välein torkun takia jonkun reilu puoli tuntia yhteensä. Ja minä en herää, vaikka puhelin on ihan vieressä. Mies sit soittaa mulle töistä JOKA AAMU ja soittaa niin kauan, että herään. Onneks on liukuva työaika, muuten olisin myöhässä varmaan joka aamu...
Ja onneksi toi esikoinen herää kouluun silleen, että mä en sit niin hirveesti "myöhästy", vaikka mies ei pystyisikään soittamaan
Pointti siis, että tosiaan voi olla heräämättä herätykseen. Helposti. Mä oon joskus miettinyt, että en varmaan heräisi edes palohälyttimeen
K
kahvikirahvi
Vieras
Mä muistan kerran kun äidin piti viedä mua tarhaan, oltiin sen työpaikan pihalla jo parkissa ennen kuin tohdin kysyä että pitikös mun tulla mukaan
Enkä mäkään aina herää puhelimen soittoon, useimmiten kyllä mutta jos tarpeeksi väsyttää niin saa vaikka pommi räjähtää vieressä eikä kuorsaus keskeydy.
Ja meinasin unohtaa vauvan kylään meidän ekalla kyläreissulla. En ollut ihan vielä sisäistänyt äitiyttäni ja olin jo lähtövalmiudessa ja menin ulos miehen perässä ja se alko sitten ihmettelemään että mihinkäs se lapsi jäi. Mutta kyllä me se mukaan saatiin silti
Enkä mäkään aina herää puhelimen soittoon, useimmiten kyllä mutta jos tarpeeksi väsyttää niin saa vaikka pommi räjähtää vieressä eikä kuorsaus keskeydy.
Ja meinasin unohtaa vauvan kylään meidän ekalla kyläreissulla. En ollut ihan vielä sisäistänyt äitiyttäni ja olin jo lähtövalmiudessa ja menin ulos miehen perässä ja se alko sitten ihmettelemään että mihinkäs se lapsi jäi. Mutta kyllä me se mukaan saatiin silti
Mulla soi puhelin joka aamu 5 minuutin välein torkun takia jonkun reilu puoli tuntia yhteensä. Ja minä en herää, vaikka puhelin on ihan vieressä. Mies sit soittaa mulle töistä JOKA AAMU ja soittaa niin kauan, että herään. Onneks on liukuva työaika, muuten olisin myöhässä varmaan joka aamu...
Ja onneksi toi esikoinen herää kouluun silleen, että mä en sit niin hirveesti "myöhästy", vaikka mies ei pystyisikään soittamaan
Pointti siis, että tosiaan voi olla heräämättä herätykseen. Helposti. Mä oon joskus miettinyt, että en varmaan heräisi edes palohälyttimeen
Kyllä palovaroittimeen herää koska se on ns. outo ääni, niin se tulee uneen läpi.
Itse olen myös todella sikeä uninen, mulla saattaa olla kelloradio herättämässä ja se paukuttaa herätystä puolituntia ja en herää, samoin kännykkää voin torkuttaa 1,5h ilman ongelmia ja osaan myös hakea herätyskellon huoneen toiseltapuolelta ilman että herään. Ainut ääni mikä mulla tulee aina uneen läpi heti on lapsen itku, siihen herään heti.
Onneksi kaikki tutut tietää näistä mun unenlahjoista eikä luotakaan siihen että heräisin esim. puhelimeen.
Mutta te jeesustelijat: miten helvetissä se mies olisi voinut tietää että on lapsen hakuaika, kun mies nukkuu? Vai onko teillä joku sekunttikello kokoajan tikuttamassa unen alareunassa että tiedätte mitä kello on?
U
"unikeko"
Vieras
En minäkään koskaan herää puhelimeen ja aika usein myös ovikellon ääni on sellanen mihin en herää. Monesti on myös käynyt niin että unissaan olen laittanut herätyksen pos ja jatkanut unia.
S
sh
Vieras
Yövuoron jälkeen laitan aina puhelimen äänettömälle, kummasti on oppinut kun on muutaman kerran herännyt kesken unien lehtimyyjien soitteluun. Herätyskelloon kyllä herään mutta on välttämättä ovikelloon tai siihen että joku isommista lapsista tulee kotiin. Öisin en todellakaan nuku näin sikeästi vaan herään hyvinkin herkästi lasten ääniin. Päivällä en välttämättä kuule yhtään mitään.
Vaikka jotkut ovatkin hyvin herkkäunisia niin kaikki eivät sitä todellakaan ole.
Vaikka jotkut ovatkin hyvin herkkäunisia niin kaikki eivät sitä todellakaan ole.
Onhan noita tullut itsellekin vastaan. Mutta kultakin perheeltä vain kerran, että on ihan inhimmillistä. Kerran yksi isä nukkui kotona 40 asteen kuumeessa eikä ollut herännyt kellonsoittoon eikä puhelimeen. Kerran oli väärinkäsitys perheessä: isä luuli että äiti hakee ja äiti luuli että isä hakee ja molemmat teki pitkän työpäivän. Mutta äiti lähti töistä kun soitettiin.
Mutta onpahan sitten vastaavasti haettu tuplasti, kun lapsi on jo haettu ja toinen puolisko tulee sit kans vielä hakemaan
Mutta onpahan sitten vastaavasti haettu tuplasti, kun lapsi on jo haettu ja toinen puolisko tulee sit kans vielä hakemaan
Mulle vois käydä yövuoron jälkeen noin. Mulla on kyllä kello aina viimestään yhdeltä soimassa, mutta mitä jos joskus nukahtaisinkin kellonsoiton jälkeen? Olen paska vanhempi ja lapsi pitäs viedä suoraan päiväkodista sossuille? Kertaakaan noin ei siis ole käynyt mutta voisin kuvitella että vois käydä varsinkin jos olisi ollut vaikka viikko yövuoroa putkeen.
U
unohtelija
Vieras
Meillä ei ole unohdettu päiväkotiin, mutta harrastuskerhoon olen unohtanut lapsen. Ajoin kotiin ja huomasin vasta kotona, että lapsi piti ottaa mukaan. Ei kun hakemaan. Näin on käynyt useamminkin, mutta yleensä olen muistanut matkalla, enkä ole kotiin asti ehtinyt.
Olen myös unohtanut viedä lapsen hoitoon eli ajanut kohti työpaikkaa, kun lapsi on takapenkiltä sanonut, että mitä me tänne päin ajetaan.
Ja olen unohtanut miehen kaupunkiin ja samalla kertaa puhelimen töihin, että se mies ei saanut minua edes kiinni. Kun huomasin asian olin jo kotona enkä voinut soittaa miehelle, kun ei ollut puhelinta. Oli vähän kiukkuinen mies kun kotiin pääsi.
Olen myös unohtanut viedä lapsen hoitoon eli ajanut kohti työpaikkaa, kun lapsi on takapenkiltä sanonut, että mitä me tänne päin ajetaan.
Ja olen unohtanut miehen kaupunkiin ja samalla kertaa puhelimen töihin, että se mies ei saanut minua edes kiinni. Kun huomasin asian olin jo kotona enkä voinut soittaa miehelle, kun ei ollut puhelinta. Oli vähän kiukkuinen mies kun kotiin pääsi.
V
"vieras"
Vieras
Kaveri oli kerran tulossa mun luokse kylään, ja päätin ottaa pienet päiväunet vielä sitä ennen. Kaveri oli sitten soitellut ovikelloa ja mun puhelimeeni monta kertaa, mutta en ollut herännyt. Sitten lopulta heräsin ja soitin takaisin ja ihmettelin, että mikset tullutkaan ja kaveri oli aika vihainen, että miksen ollut kotona vaikka oli sovittu kyläilystä. Enkä edes ollut mitenkään erityisen väsynyt tuolloin. Eli ymmärrän ihan hyvin, jos jollekin joskus käy noin.
Enkä edes ollut mitenkään erityisen väsynyt tuolloin. Eli ymmärrän ihan hyvin, jos jollekin joskus käy noin.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";27939095]Kaveri oli kerran tulossa mun luokse kylään, ja päätin ottaa pienet päiväunet vielä sitä ennen. Kaveri oli sitten soitellut ovikelloa ja mun puhelimeeni monta kertaa, mutta en ollut herännyt. Sitten lopulta heräsin ja soitin takaisin ja ihmettelin, että mikset tullutkaan ja kaveri oli aika vihainen, että miksen ollut kotona vaikka oli sovittu kyläilystä. Enkä edes ollut mitenkään erityisen väsynyt tuolloin. Eli ymmärrän ihan hyvin, jos jollekin joskus käy noin.[/QUOTE]
Täytyy vielä lisätä, että olen toisinaan tosi sikeäuninen, mutta lasten ääntelyihin herään kyllä heti. Ilmeisesti sitä voi herkistyä ns. tärkeille äänille niin, että niihin herää, vaikka ne eivät niin kovia olisikaan. Ja voisin hyvin kuvitella, että jos nukkuisin yksin kotona sillä aikaa kun lapset ovat hoidossa, en todellakaan heräisi puhelinsoittoon. Minähän en sillä hetkellä olisi "vastuussa" lapsista, eikä minun tarvitsisi olla tarkkana heidän kitinöidensä suhteen vaan voisin ihan rauhassa vaipua syvään uneen.
Arkiaamuisin onneksi herään ihan hyvin, koska herään joka aamu samaan aikaan yleensä hieman ennen herätyskelloa. Jos taas mulla on joku tavallista aikaisempi meno, laitan monta herätystä ja kovaäänisen varaherätyskellonkin soimaan, ja joskus pyydän vielä miehenkin varmistamaan, että herään.
Enkä edes ollut mitenkään erityisen väsynyt tuolloin. Eli ymmärrän ihan hyvin, jos jollekin joskus käy noin.[/QUOTE]Täytyy vielä lisätä, että olen toisinaan tosi sikeäuninen, mutta lasten ääntelyihin herään kyllä heti. Ilmeisesti sitä voi herkistyä ns. tärkeille äänille niin, että niihin herää, vaikka ne eivät niin kovia olisikaan. Ja voisin hyvin kuvitella, että jos nukkuisin yksin kotona sillä aikaa kun lapset ovat hoidossa, en todellakaan heräisi puhelinsoittoon. Minähän en sillä hetkellä olisi "vastuussa" lapsista, eikä minun tarvitsisi olla tarkkana heidän kitinöidensä suhteen vaan voisin ihan rauhassa vaipua syvään uneen.
Arkiaamuisin onneksi herään ihan hyvin, koska herään joka aamu samaan aikaan yleensä hieman ennen herätyskelloa. Jos taas mulla on joku tavallista aikaisempi meno, laitan monta herätystä ja kovaäänisen varaherätyskellonkin soimaan, ja joskus pyydän vielä miehenkin varmistamaan, että herään.
K
kolmen kera
Vieras
[QUOTE="vieras";27936815]Juu no normaali ihminen ei nukahda niin sikeesti et noin pääsee käymään. Eritavoin ongelmaiset ja lääkkeitä/päihteitä käyttävät nukkuvat varsin sikeästi ja pääsee vaikka lapsi karkaamaan juu.[/QUOTE]
Minä olen lasten vauva-aikoina ainakin nukkunut niin sikeästi, etten todellakaan ole herännyt mihinkään puhelimen ääneen tai huoneessa kävelyyn. Nuorimmaisen ollessa puolivuotias kävi parina yönä niin, että en herännyt edes hänen itkuunsa. Raukka huusi ihan hiestä läpimärkänä jo aika särkyneellä äänellä siinä ihan korvani juuressa enkä herännyt ennen kuin esikoinen 4v tuli huoneeseen ja karjui että anna sille nyt sitä maitoa! En käyttänyt mitään lääkityksiä tuolloin, ihan vaan koomaan vaivuin illalla kun vihdoin pääni lepoon sain kallistettua.
Ja palstalogiikan tuntien ennustan seuraavan kysymyksen ja vastaan että lasten isä teki tuolloin pelkkää yövuoroa, ei ollut siis kotona.
Minä olen lasten vauva-aikoina ainakin nukkunut niin sikeästi, etten todellakaan ole herännyt mihinkään puhelimen ääneen tai huoneessa kävelyyn. Nuorimmaisen ollessa puolivuotias kävi parina yönä niin, että en herännyt edes hänen itkuunsa. Raukka huusi ihan hiestä läpimärkänä jo aika särkyneellä äänellä siinä ihan korvani juuressa enkä herännyt ennen kuin esikoinen 4v tuli huoneeseen ja karjui että anna sille nyt sitä maitoa! En käyttänyt mitään lääkityksiä tuolloin, ihan vaan koomaan vaivuin illalla kun vihdoin pääni lepoon sain kallistettua.
Ja palstalogiikan tuntien ennustan seuraavan kysymyksen ja vastaan että lasten isä teki tuolloin pelkkää yövuoroa, ei ollut siis kotona.
V
"vieras"
Vieras
Mutta onpahan sitten vastaavasti haettu tuplasti, kun lapsi on jo haettu ja toinen puolisko tulee sit kans vielä hakemaan
Normaaleille ihmisillehän ei käy näinkään.
I
"Irina"
Vieras
Itku pääsi, kun luin avauksen. Miksi tällaisia vanhempia on? Tekeeköhän tarha ls ilmoituksen vai miten prosessi etenee?
D
dfdf
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Mikä kenellekin normaalia;27936259:
Täysin samaa mieltä.
Ihmettelen, eikö se mies ollut laittanut itselleen herätystä päälle. Vai nukkuiko tosiaan niin sikeästi, ettei herännyt mihinkään ääniin. Jos hänellä on sellaista taipumusta, niin sitten ei pidä mennä päivällä nukkumaan, kun on vuoro hakea lapsi.
B
Blue
Vieras
[QUOTE="Irina";27939639]Itku pääsi, kun luin avauksen. Miksi tällaisia vanhempia on? Tekeeköhän tarha ls ilmoituksen vai miten prosessi etenee?[/QUOTE]
*huutonaurua*
*huutonaurua*
V
"Vieras"
Vieras
No onhan toi nyt vähän.. En tiiä, en mä laittas puhelinta äänettömälle, just tämmösten tilanteiden takia. Tai entäs jos lapselle olis oikeesti sattunu jotain. Ja puhelimen nyt voi osittain laittaa äänettömälle ja jättää ryhmän äänet päälle.
Jos ja jos ja jos.. Itse tykkään ne minimoida.
Jos ja jos ja jos.. Itse tykkään ne minimoida.
R
"Rainbow"
Vieras
Sallitaan. Voitaisiinko myös ap:lle sallia oikeus olla edes hieman kettuuntunut? Tuostahan olisi voinut tulla isompikin juttu, jos ap:kään ei olisi päässyt hakemaan sitä lasta. Varahakijoillakin kun on oma elämänsä eikä heidän tarvitse olla jatkuvassa hälytysvalmiudessa.
Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa olet vaikka satojen kilometrien päässä päiväkodista, täysin kykenemätön hakemaan kaverisi lasta. Yhtäkkiä sinulle soitetaan päiväkodista ja pyydetään hakemaan kaverisi lapsi, koska kaveriisi tai hänen mieheensä ei saada mitään yhteyttä. Eikö tuntuisi yhtään kauhealta? Minulta pääsisi luultavasti ensimmäiseksi itku. Miettisin ihan paniikissa siellä satojen kilometrien päässä, että mitä kamalaa nyt on sattunut. Mielikuvitukseni on aika vilkas, joten kaikki mahdolliset katastrofit tulisivat varmasti mieleen. Lopulta sitten selviäisi, että mitään katastrofia ei ollutkaan. Lapsen isä oli torkahtanut sohvalle. Ihan naurettavaa jeesustelua väittää, että ei muka yhtään ottaisi aivoon.
Inhimillisiä erehdyksiä sattuu tietysti kaikille, sitä en kiistä. En siis harmittelisi tuota asiaa kovinkaan kauaa ja myöhemmin voisin jopa nauraa koko asialle. Nuo kommentit, joissa hyökätään ap:n kimppuun ja syytetään häntä huonoksi ystäväksi ynnä muuta mukavaa, ovat kuitenkin aivan käsittämättömiä. Ap on mahdollisesti ollut aivan sekopäinen huolesta miettiessään, mitä kamalaa on tapahtunut ja sitten selviää, että mitään hätää ei ollutkaan. Eikö se nyt ole parempi, että hän avautui ketutuksestaan tänne kuin kaverinsa lapsen isälle, jolle sattui vain puhdas vahinko?
[QUOTE="vieras";27936689]Kyllä saa aika helevetin väsyny olla tavallinen selvä ihminen ettei herää puhelimen ääneen... eipä oo tollasta itellä tullu vastaan ikinä.[/QUOTE]
Mä tiedän montakin jotka eivät herää puhelimen ääneen. Ja muutaman jotka eivät herää herätyskelloonkaan helposti. Ja ihan normaaleja ihmisiä ovat. Työssäkäyviä ja perheellisiä. Ovat vain olleet koko elämänsä hyvin sikeäunisia. Tunnen myös niitä jotka heräävät siihenkin kun nuppineula tippuu lattialle... Meitä on moneen junaan tässäkin asiassa.
Mä tiedän montakin jotka eivät herää puhelimen ääneen. Ja muutaman jotka eivät herää herätyskelloonkaan helposti. Ja ihan normaaleja ihmisiä ovat. Työssäkäyviä ja perheellisiä. Ovat vain olleet koko elämänsä hyvin sikeäunisia. Tunnen myös niitä jotka heräävät siihenkin kun nuppineula tippuu lattialle... Meitä on moneen junaan tässäkin asiassa.
[QUOTE="Irina";27939639]Itku pääsi, kun luin avauksen. Miksi tällaisia vanhempia on? Tekeeköhän tarha ls ilmoituksen vai miten prosessi etenee?[/QUOTE]
Ei tee ls-ilmoitusta jos lapsi kuitenkin haettiin. Jos kukaan ei tule hakemaan lasta niins itten asia lähtee eteenpäin.
Ei tee ls-ilmoitusta jos lapsi kuitenkin haettiin. Jos kukaan ei tule hakemaan lasta niins itten asia lähtee eteenpäin.
[QUOTE="Rainbow";27942562]Sallitaan. Voitaisiinko myös ap:lle sallia oikeus olla edes hieman kettuuntunut? Tuostahan olisi voinut tulla isompikin juttu, jos ap:kään ei olisi päässyt hakemaan sitä lasta. Varahakijoillakin kun on oma elämänsä eikä heidän tarvitse olla jatkuvassa hälytysvalmiudessa.
Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa olet vaikka satojen kilometrien päässä päiväkodista, täysin kykenemätön hakemaan kaverisi lasta. Yhtäkkiä sinulle soitetaan päiväkodista ja pyydetään hakemaan kaverisi lapsi, koska kaveriisi tai hänen mieheensä ei saada mitään yhteyttä. Eikö tuntuisi yhtään kauhealta? Minulta pääsisi luultavasti ensimmäiseksi itku. Miettisin ihan paniikissa siellä satojen kilometrien päässä, että mitä kamalaa nyt on sattunut. Mielikuvitukseni on aika vilkas, joten kaikki mahdolliset katastrofit tulisivat varmasti mieleen. Lopulta sitten selviäisi, että mitään katastrofia ei ollutkaan. Lapsen isä oli torkahtanut sohvalle. Ihan naurettavaa jeesustelua väittää, että ei muka yhtään ottaisi aivoon.
Inhimillisiä erehdyksiä sattuu tietysti kaikille, sitä en kiistä. En siis harmittelisi tuota asiaa kovinkaan kauaa ja myöhemmin voisin jopa nauraa koko asialle. Nuo kommentit, joissa hyökätään ap:n kimppuun ja syytetään häntä huonoksi ystäväksi ynnä muuta mukavaa, ovat kuitenkin aivan käsittämättömiä. Ap on mahdollisesti ollut aivan sekopäinen huolesta miettiessään, mitä kamalaa on tapahtunut ja sitten selviää, että mitään hätää ei ollutkaan. Eikö se nyt ole parempi, että hän avautui ketutuksestaan tänne kuin kaverinsa lapsen isälle, jolle sattui vain puhdas vahinko?[/QUOTE]
Saahan siitä ärsyyntyä. Aika vähän tuolla oli mitenkään suoraan vittuilevia vastauksia aloitukseen, enemmän närkästyttiin juuri noihin "ei ole normaalia" -höpinöihin, millaista itsekin lainasin.
Joka ikiseen aloitukseen tulee muuten tuollaisia "ei mua häiritse, sattuuhan sitä" -vastauksia, eikä niitä yleensä tarkoiteta vittuiluksi. Yhtälailla itsekin saatan tuohtua jostain asiasta helposti, mutta kun joku toinen siihen sanoo, että "noh, eihän tässä mitenkään käynyt", saatan jopa huomata että hitto, näinpä, ei mitään hätää, enpä ärsyynnykään turhaan.
Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa olet vaikka satojen kilometrien päässä päiväkodista, täysin kykenemätön hakemaan kaverisi lasta. Yhtäkkiä sinulle soitetaan päiväkodista ja pyydetään hakemaan kaverisi lapsi, koska kaveriisi tai hänen mieheensä ei saada mitään yhteyttä. Eikö tuntuisi yhtään kauhealta? Minulta pääsisi luultavasti ensimmäiseksi itku. Miettisin ihan paniikissa siellä satojen kilometrien päässä, että mitä kamalaa nyt on sattunut. Mielikuvitukseni on aika vilkas, joten kaikki mahdolliset katastrofit tulisivat varmasti mieleen. Lopulta sitten selviäisi, että mitään katastrofia ei ollutkaan. Lapsen isä oli torkahtanut sohvalle. Ihan naurettavaa jeesustelua väittää, että ei muka yhtään ottaisi aivoon.
Inhimillisiä erehdyksiä sattuu tietysti kaikille, sitä en kiistä. En siis harmittelisi tuota asiaa kovinkaan kauaa ja myöhemmin voisin jopa nauraa koko asialle. Nuo kommentit, joissa hyökätään ap:n kimppuun ja syytetään häntä huonoksi ystäväksi ynnä muuta mukavaa, ovat kuitenkin aivan käsittämättömiä. Ap on mahdollisesti ollut aivan sekopäinen huolesta miettiessään, mitä kamalaa on tapahtunut ja sitten selviää, että mitään hätää ei ollutkaan. Eikö se nyt ole parempi, että hän avautui ketutuksestaan tänne kuin kaverinsa lapsen isälle, jolle sattui vain puhdas vahinko?[/QUOTE]
Saahan siitä ärsyyntyä. Aika vähän tuolla oli mitenkään suoraan vittuilevia vastauksia aloitukseen, enemmän närkästyttiin juuri noihin "ei ole normaalia" -höpinöihin, millaista itsekin lainasin.
Joka ikiseen aloitukseen tulee muuten tuollaisia "ei mua häiritse, sattuuhan sitä" -vastauksia, eikä niitä yleensä tarkoiteta vittuiluksi. Yhtälailla itsekin saatan tuohtua jostain asiasta helposti, mutta kun joku toinen siihen sanoo, että "noh, eihän tässä mitenkään käynyt", saatan jopa huomata että hitto, näinpä, ei mitään hätää, enpä ärsyynnykään turhaan.
V
"vieras"
Vieras
Ihan pottuilematta, menetkö nukkumaan liian myöhään? Ettet ole koko ajan vähän unenpuutteessa.
Ja sattuuhan näitä kommelluksia kaikille joskus - jätin tänään lapsen väärään harrastuspaikkaan, onneksi hän tajusi itse kävellä oikeaan paikkaan
V
varahakija vaihtoon
Vieras
Toivottavasti ymmärtävät ilmoittaa päiväkodille jonkun muun varahakijan. Tämä nykyinen ei vaikuta kovin luotettavalta.
H
hulttio
Vieras
Minä olen aikonaan kaksi kertaa unohtanut hakea lapsen päiväkodista. Ihan totaalisesti.
Vain yksi meidän lapsista on koskaan päiväkodissa edes ollut, ei ole ollut tarvetta hoitoon. Mutta hänellä kehitysvamma, joten lääkärin suosituksesta (määräyksestä) hän oli kolmivuotiaasta puolipäiväisesti päiväkodissa.
Kävi tosiaan niin, että pari kertaa, kaiken hässäkän keskellä, ei hän tosiaan ollut siellä puoltapäivää, vaan kokonaisen, ja reippaasti ylikin.. Kun eivät vaan sieltä päiväkodista voineet soittaa, että tuuttteko hakemaan.
Ensimmäisellä unohduskerralla oli muuttokiireet, ja toisen kerran unohtu muuten vaan. Oli anoppi käymässä,joka kysäisi jossain vaiheessa "onko Leena nyt muistettu hakea?"
Kyllä hävetti, kun pienen huhuilun jälkeen älysi, ettei oltu.
Vain yksi meidän lapsista on koskaan päiväkodissa edes ollut, ei ole ollut tarvetta hoitoon. Mutta hänellä kehitysvamma, joten lääkärin suosituksesta (määräyksestä) hän oli kolmivuotiaasta puolipäiväisesti päiväkodissa.
Kävi tosiaan niin, että pari kertaa, kaiken hässäkän keskellä, ei hän tosiaan ollut siellä puoltapäivää, vaan kokonaisen, ja reippaasti ylikin.. Kun eivät vaan sieltä päiväkodista voineet soittaa, että tuuttteko hakemaan.
Ensimmäisellä unohduskerralla oli muuttokiireet, ja toisen kerran unohtu muuten vaan. Oli anoppi käymässä,joka kysäisi jossain vaiheessa "onko Leena nyt muistettu hakea?"
Kyllä hävetti, kun pienen huhuilun jälkeen älysi, ettei oltu.
Similar threads
- Ylpeä Isukki ov
- Aihe vapaa
- Ylpeä Isä ov
- Aihe vapaa