Miten näitä kaikenmaailman "erkkoja" tursuaa jokapuolelta?

[ohikulkumatkalla]

En sanoisi adhd:ta sairaudeksi, vaikka se voikin mutkistaa elamaa. Ei se katoa mihinkaan, mutta moni oppii aikuisikaan mennessa parjaamaan oireidensa kanssa niin, etta se ei valttamatta ulkopuolisen silmaan nay, mutta se on helvetillisen kuluttavaa - eivat ne arsykkeet minnekaan katoa, vaikka tietoisesti opettelisi niita priorisoimaan, se vie energiaa. Paljon.

Yleensa adhd:ta laakitaan stimulanteilla, ei rauhoittavilla, silla stimulantti vaikuttaa tasoittavasti addin aivokemiaan. Metyylifenidaatin lisaksi on muitakin stimulantteja kaytossa.

Itsellani kiehahtaa heti, kun kuulen adhd:ta kaytettavan keppihevosena...Se ei ole mikaan veruke, vaikkakin joskus selitys sille, miksi jokin asia tuntuu hankalalle, mutta silloin tehdaan toita enemman ja ehka eri tavalla. Ne vanhemmat, jotka itse keksivat adhd-diagnoosin vilkkaalle/haastavalle/kurittomalle/tyhmalle lapselleen ja kertoilevat sita faktana, johon voi vedota ja paasta (kasvatus)vastuusta, tekevat helkkaristi hallaa ensinnakin lapselleen ja toiseksi heille, joilla on virallinen dgn.

Asiaa puhut täysin. Risperdalia tyrkytettiin mun lapselle lääkkeeksi ja samaa lääkettä oltiin syöttämässä tutun lapselle tunnehäiriöön.. Kuten aikaisemmin mainitsin, niin kieltäydyin lääkitsemästä lastani, koska en ollut silloinkaan samaa mieltä diagnoosista ja se mielipide on vaan vahvistunut ajan myötä.

Enkä usko, että oman lapseni kohdalla olisi kyse siitä, että on oppinut hallitsemaan oireitaan,koska ne "oireet" joiden perusteella diagnoosia oltiin antamassa, olivat sellaisia,joiden perusteella en lähtisi itse adhd:sta puhumaan. Lasten neurologi,joka diagnoosia oli tehtailemassa, teki diagnoosinsa 5 minuutissa sillä perusteella, että lapsi ei jaksa istua paikallaan, vaan pyörii tuolissa adhd lapselle tyypilliseen tapaan....

Lapseni oli pienenä todella vilkas ja sosiaalinen,lyht pinnainen, voimakastahtoinen ja uhmakas, mutta mielestäni se on vaan osa hänen luonnettaan ja persoonaansa.

 

[ap.]

Neuvolasta ei ole epäilty tytön olevan mitenkään liian vilkas tai alikehittynyt.
Hänellä on kyllä vuosi aikaa oppia koulun tapoihin. Siis emme ole menossa minkään sortin tutkimuksiin ennen kuin koulu alkanut ja lähtenyt käyntiin. Tai sitten tuplataan eskari. Tyttö tarvitsee vain aikaa, ei diagnooseja.

 

[Eedla]

On niitä ollu kautta aikojen. Nykyään ne vaan diagnosoidaan ja niille annetaan nimi.

 

[BlackDahlia]

mie taas olen iloinen, että nykyään on mahdollisuus saada diagnoosi! miula on jonkunsortin ad/hd &
kouluaikani olivat todella vaikeita, jouduin kolmannella tarkkikselle tupakkaa vetävien pikkukovisten sekaan, kun ei keksitty mitä muutakaan tehdä kanssani...

 

[Erityisope]

Neuvolasta ei ole epäilty tytön olevan mitenkään liian vilkas tai alikehittynyt.
Hänellä on kyllä vuosi aikaa oppia koulun tapoihin. Siis emme ole menossa minkään sortin tutkimuksiin ennen kuin koulu alkanut ja lähtenyt käyntiin. Tai sitten tuplataan eskari. Tyttö tarvitsee vain aikaa, ei diagnooseja.

Onko a.p kasvatusalan ammattilainen tai kenties lääkäri, kun pystyt kumoamaan kavereiden lasten saamat diagnoosit? ADHD ei ole mikään muotijuttu. Näitä lapsia/ aikuisia on ollut aina, nyt ne vain osataan diagnostisoida. Sama juttu on muiden diagnoosien kanssa. Menepä joskus kouluun seuraamaan k.o diagnoosin saanutta lasta ryhmässä. Ei jää epäselväksi onko diagnoosi oikea. Yhtään väärän diagnoosin saanutta ADHD lasta en ole urallani (17v.) tavannut.

Käytöstäsi kutsutaan ammattikielellä kieltämiseksi. Monet vanhemmat reagoivat juuri niinkuin sinä teet. Oman lapsen vaikeudet tuntuvat niin kipeiltä, että on helpompi kieltää ne. Yleensä vanhemmat hyväksyvät lapsensa erityisyyden neljän vuoden aikana, mutta olen tavannut vanhempia jotka eivät hyväksy asiaa koskaan.

Jo se, että lapsesi kertaa eskarin, kertoo minulle sen, että kaikki ei ole hyvin. Tsemppiä elämään erityislapsesi kanssa

 

["vieras"]

Paljonkohan tällaisia neurologiaan liittyviä diagnooseja annettiin lapsille joskus 60-70-luvulla? Ja ihan täyspäisiä meistä tuli - ainakin suurimmasta osasta, vaikkei ollutkaan aistiyliherkkyyksiä ja mutismeja ja ADHD:ta...

Silloin niille ei vaan ollut nimiä, eikä niihin niin puututtu kuin ihan räikeimmissä tapauksissa. Kuinkahan moni on eimerkiksi sen ADHD diagnoosin hankkinut aikuisena? Suurin osa noista meni vaan vähän outoina silloin ennen.

Nykyään tarvitsee diagnoosin, että sitä apua saa, esim. puhe- tai/ja toimintaterapiaa.

 

[EllaDonna]

Diagnoosi vapauttaa vanhemmat vastuusta. Silloin ei vanhempaa voida syyllistää siitä, että lapsi käyttäytyy huonosti. Vanhempi on uhri, jota on lyöty vaivaisella lapsella ja siksi hän ansaitsee vain myötätuntoa eikä kommentteja siitä, että lasta pitää oikeasti kasvattaa, eikä se ole aina vaan hauskaa ja helppoa.

Siksi se on niin suosittua, mutta tietenkään tätä ei saa ääneen sanoa.

 

["vieras"]

Luotan, että tyttö pärjää, on reipas ja menee vaikka sisullaan. Jos ei, niin sitten mietitään jotain apua.

Ne avut auttavat sitä paremmin yleensä, mitä aikaisemmin ne aloitetaan. Miksi et voi käydä lapsen kanssa tutkimuksissa ja ottaa vastaan apua, mitä sitä kautta saa? Kuulostaa, että lapsesi tarvitisi niin puhe- kuin toimintaterapiaakin. Sitä kautta voisivat ne jokapäiväiset taistelutkin helpottaa, kun saisit uudenlaisia toimintatapojakin itsellesikin auttamaan jokapäiväisistä ongelmista selviämiseen.

Mitä hyötyä tuollaisesta pään puskaan piilottamisesta on? Työnnät vaan ongelmat eteenpäin kasautumaan. Jos jostain tarjoavat sopeutumisvalmennuskurssia, niin suosittelen sellaista ehdottomasti.

Useille tuo diagnoosin saaminen on jokin peikko, itselle se oli helpotus, silllä silloin rupesi vihdoin saamaan apua asioihin, joiden tiesin olevan pielessä. Koskaan en ole tilannetta mitenkään toivottomana pitänyt, ihmettelin aikoinaan, miten muut kyselivät minun jaksamistani, vasta jälkikäteen olen itsekin huomannut, miten pohjalta ollaan kuntoutukseen lähdetty. Meidän tapauksessa on ollut lähinnä kehitysviiveestä, nyt vihdoin yli 6 vuoden kuntoutuksen jälkeen lapsi alkaa olla normaalin kirjoissa ja viimeiset terapiat on menossa.

 

[Erkkaope]

[QUOTE="vieras";27944998]Silloin niille ei vaan ollut nimiä, eikä niihin niin puututtu kuin ihan räikeimmissä tapauksissa. Kuinkahan moni on eimerkiksi sen ADHD diagnoosin hankkinut aikuisena? Suurin osa noista meni vaan vähän outoina silloin ennen.

Nykyään tarvitsee diagnoosin, että sitä apua saa, esim. puhe- tai/ja toimintaterapiaa.[/QUOTE]

80% vangeista on ADHD tai jokin muu tarkkaavuuden ongelma. Olisikohan aikaisella puuttumisella, terapialla ja lääkityksellä voitu vaikuttaa asiaan?

 

[Rollolainen]

sen diagnoosin sa liian helposti.
tottakai lapset on erilaisia, toiset vilkaampia , mutta ei kaikki vilkkatlapset ole jotkain adhd-lapsia.
Jos me oltais uskottu koulua, terrveyden hoitajaa ja koulupsykologia tuo kuopus olis saanut jonkun diagnoosin kosk akäyttäytyi kouussa niin huonosti. Myöemmi slviis syy, hän oli koulukiusattu ja myöskaän en tykkä siitä että hati kun lapsi ei kasva iahan samaan tahtiin , haetaan joku " vamma". toiset van oppi asioita nopeammin. Varmasti moni olisi esim hakenut dysfasia -diagnosin ku lapsi eiosaaa puhua, ja me olatis ainkin tehty pojalle hallaa. Nyt ei mitän merkkiä enää k, r, s- viasta. r-kirjaimen oppi kaikkein myöhemmin, vasta tokaluokalla. Mutta jso oli lut diagnosi ei näitä olis ede haettu. Tuo 12v poika on vilka, mutta ei mitenkän häiritseväti, joku olis kyllä hakenu diagnosin hänel. Koulukion suhjunut paremmin kuvaihdetiin koulua, joskus KOULUN VAIHDOLLA on vaikutusta, eikä trvita diagnoseja.

 

[Erkkaope]

sen diagnoosin sa liian helposti.
tottakai lapset on erilaisia, toiset vilkaampia , mutta ei kaikki vilkkatlapset ole jotkain adhd-lapsia.
Jos me oltais uskottu koulua, terrveyden hoitajaa ja koulupsykologia tuo kuopus olis saanut jonkun diagnoosin kosk akäyttäytyi kouussa niin huonosti. Myöemmi slviis syy, hän oli koulukiusattu ja myöskaän en tykkä siitä että hati kun lapsi ei kasva iahan samaan tahtiin , haetaan joku " vamma". toiset van oppi asioita nopeammin. Varmasti moni olisi esim hakenut dysfasia -diagnosin ku lapsi eiosaaa puhua, ja me olatis ainkin tehty pojalle hallaa. Nyt ei mitän merkkiä enää k, r, s- viasta. r-kirjaimen oppi kaikkein myöhemmin, vasta tokaluokalla. Mutta jso oli lut diagnosi ei näitä olis ede haettu. Tuo 12v poika on vilka, mutta ei mitenkän häiritseväti, joku olis kyllä hakenu diagnosin hänel. Koulukion suhjunut paremmin kuvaihdetiin koulua, joskus KOULUN VAIHDOLLA on vaikutusta, eikä trvita diagnoseja.

Dysfasia on voimakkaasti periytyvä ominaisuus ja vaikuttaa paitsi puhuttiin kieleen, myös kielen tuottamiseen ja oikeinkirjoitukseen.

 

[rtgdrgt]

Kyllähän noita on paljon ja tosi usein epäillään jotain. Ja ihan yleisesti alkaa olla se ajatusmalli että vähänkään raisumpi, uteliaampi ja vilkkaampi lapsi on adhd-tapaus. Joskus huomaa ajattelevansa itsekin että "onkohan toi meidän poika joku adhd kun se on noin vilkas/äänekäs/ tottelematon" ja sitten kun asiasta jonkun kanssa puhuu niin tulee se "no samanlaista se oli meilläkin kun kalle oli tuossa iässä (4v) ja ihan normaali aikuinen tuosta on kasvanut".
Esim. sukulaislapsi oli aikoinaan kiipeillyt kahvipöytiin, sylkenyt, huutanut, remunnut ja hillunut aina ja joka paikassa. Nyt on liki 40v. fiksu ja rauhallinen mies. Jos olisi tän päivän 4v. niin diagnoosinhan ne pukkais samantien.

 

["pöh"]

Mene nyt sen "muotidiagnoosisi" kanssa sanonko minne...adhd on vittumainen häiriö ja ainakin meillä se kulkee suvussa. Lapsellani on se juu, mutta diagnoosi ei irronnut helpolla vaikka oireet olivat selvät kodin, päiväkodin ym. mielestä ja tosiaan vielä sukurasitekin päälle...kaksi ja puoli vuotta vei tutkiminen ja lähete tuli kerran takaisinkin. Lastenlinnassa oltiin melkein vuosi asiakkaina ennenkuin vahvistivat epäilymme oikeaksi: pienellä lapsella vältellään diagnoosin antamista viimeiseen saakka.

Eikä meille mikään terkka sitä tehnyt, vaan yhteistyössä neurologi, lasten psykiatri, toimintaterapeutti sekä erityishoitaja (joka oli jaksoilla lapsen omahoitaja, seurasi käytöstä jne.). Univaikeuksia oli lapsella pienenäkin, eivätpä ole miksikään muuttuneet vuosien mittaan- uni ei tule ilman lääkitystä ja jos lääkkeitä ei anna, heräillään yöllä huutamaan kuin noiduttuna, saadaan kauhukohtauksia ja täristään, kävellään unissaan pitkin kämppää...ei kukaan jaksa tuollaista pidemmän päälle, varsinkaan lapsi itse!

 

["ohikulkumatkalla"]

Dysfasia on voimakkaasti periytyvä ominaisuus ja vaikuttaa paitsi puhuttiin kieleen, myös kielen tuottamiseen ja oikeinkirjoitukseen.

Olipa todella asiallinen ja fiksu kommentti "erityisopettajalta".
Noinko suhtaudut oppilaisiinkin?

 

[Data]

80% vangeista on ADHD tai jokin muu tarkkaavuuden ongelma. Olisikohan aikaisella puuttumisella, terapialla ja lääkityksellä voitu vaikuttaa asiaan?

Tätä meinasin itsekin kirjoittaa. Diagnoosi ei vapauta vanhempaa vastuusta vaan antaa työkaluja.

 

[voi jumalauta]

Diagnoosi vapauttaa vanhemmat vastuusta. Silloin ei vanhempaa voida syyllistää siitä, että lapsi käyttäytyy huonosti. Vanhempi on uhri, jota on lyöty vaivaisella lapsella ja siksi hän ansaitsee vain myötätuntoa eikä kommentteja siitä, että lasta pitää oikeasti kasvattaa, eikä se ole aina vaan hauskaa ja helppoa.

Siksi se on niin suosittua, mutta tietenkään tätä ei saa ääneen sanoa.

Joo just. Sinä voitkin kertoa, miten se VAPAUTTAA että lapsella on diagnoosi- koska kun sellainen tulee, siitä se vastuu vasta kasvaakin! Alkaa terapiat, lääkitykset, Kelan kanssa tappelut oikeudesta niihin + korvauksista. Lapsi, jolta löytyy diagnoosi, on automaattisesti ulkona tietyistä paikoista niin koulutuksen kuin kuntoutuksenkin suhteen (uskomatonta kyllä). Niin että missä vaiheessa tässä on vapauduttu vastuusta, häh??

Ps. Menepä lukemaan adhd:sta ja samoin vaikkapa aspergerista, touretesta jne. ja tule sitten kertomaan että niitä voidaan hillitä/parantaa KASVATUKSELLA..!

 

["ohikulkumatkalla"]

Paljon on olut puhetta siitä, että nykynuoriso voi huonosti, nuorten itsemurhat ja syrjäytyneisyys on kasvussa jne..

Ei kai ne nuoretkaan ala yks kaks yllättäen teini-ikäisenä voimaan pahoin?

Voisiko osa näistä diagnoosin saaneista voikin vaan pahoin jo lapsena ja syy on jossakin ihan muualla,kun siinä, että heillä olisi joku sairaus?

Syitä siihen pahoinvointiin luettelinkin jo aikaisemmin tässä ketjussa.

 

["ohikulkumatkalla"]

Joo just. Sinä voitkin kertoa, miten se VAPAUTTAA että lapsella on diagnoosi- koska kun sellainen tulee, siitä se vastuu vasta kasvaakin! Alkaa terapiat, lääkitykset, Kelan kanssa tappelut oikeudesta niihin + korvauksista. Lapsi, jolta löytyy diagnoosi, on automaattisesti ulkona tietyistä paikoista niin koulutuksen kuin kuntoutuksenkin suhteen (uskomatonta kyllä). Niin että missä vaiheessa tässä on vapauduttu vastuusta, häh??

Ps. Menepä lukemaan adhd:sta ja samoin vaikkapa aspergerista, touretesta jne. ja tule sitten kertomaan että niitä voidaan hillitä/parantaa KASVATUKSELLA..!

Mä oon kyllä osittain samaa mieltä, että jotkut vanhemmat se diagnoosi vapauttaa vastuusta: onhan se nähty tälläkin palstalla, että kun tulee keskustelua jostakin lapsesta, joka on käyttäytynyt todella huonosti ja huomiota herättävästi jossakin, niin aina löytyy se tietty joukko mammoja, jotka ovat kärkkäästi puolustelemassa asiaa sillä, että kyseessä on voinut olla erityislapsi..

Ja kun se ei edelleenkään anna lupaa käyttäytyä sääntöjen, lakien ja normien vastaisesti. Ja kuten sanottu, niin vanhemmallahan se vastuu on siitä, että lapsi ei niin tee.

 

[Erkkaope]

[QUOTE="ohikulkumatkalla";27945540]Olipa todella asiallinen ja fiksu kommentti "erityisopettajalta".
Noinko suhtaudut oppilaisiinkin?[/QUOTE]

Myönnetään! Kommentti oli ilkeä. Jos ilmaisen asian asiallisesti: näitä asioita voi olla vaikeaa myöntää, kun ne tulevat liian lähelle. Sama asia, josta sinulle jo ylempänä kirjoitin. On helpompi kieltää ja etsiä syy muualta.

Oliko parempi?

 

["ohikulkumatkalla"]

Unohtui kirjoittaa, että ei todellakaan ko. sairauksia voida parantaa kasvatuksella, mutta keinot hillitä ääripään käytöstä on oltava, tai sitten on jossakin menty metsään ja pahasti.

Jos vanhempi ei hallitse lapsensa käytöstä,niin kuka sitten?

 

["ohikulkumatkalla"]

Myönnetään! Kommentti oli ilkeä. Jos ilmaisen asian asiallisesti: näitä asioita voi olla vaikeaa myöntää, kun ne tulevat liian lähelle. Sama asia, josta sinulle jo ylempänä kirjoitin. On helpompi kieltää ja etsiä syy muualta.

Oliko parempi?

Niin..se eilinen kommenttisi minulle, jota en edelleenkään ymmärtänyt?

 

[kuule hei]

[QUOTE="ohikulkumatkalla";27945595]Unohtui kirjoittaa, että ei todellakaan ko. sairauksia voida parantaa kasvatuksella, mutta keinot hillitä ääripään käytöstä on oltava, tai sitten on jossakin menty metsään ja pahasti.

Jos vanhempi ei hallitse lapsensa käytöstä,niin kuka sitten?[/QUOTE]

Kerro minulle että miten vanhempi hallitsee esim. kouluikäisen lapsen käytöstä silloin kun tämä on koulussa? Meillä sujuu kivasti kotosalla adhd-pojan kanssa, vaan koulu on hänelle yhtä helvettiä eikä ole siellä todellakaan ihmisiksi: lyö muita, ulisee, ei pysy paikallaan, uhmaa opettajia. Annas kun arvaat, "puhukaa sille": on kuule puhuttu! On käyty perheneuvolassakin asti keskustelemassa, mitään muutosta käytökseen ei ole tullut. On puhuttu hänelle kahdestaan, julkisesti, opettajan läsnäollessa...mikään ei auta, lapsi suuttuu ja menee lukkoon. "En mä tiedä itsekään!!", kuuluu suusta kun tivataan että minkä helvetin takia iski kaveria saksilla kun suuttui. Arvaa, onko epäonnistunut olo kasvattajana??

Ja kyllä, meidän kasvatusta on arvioitu lasten psykiatrisella osastolla asti! Kuulemma oikein olemme toimineet, vaan kun mistään ei ole ollut apua. Ja edes ne alansa ammattilaiset eivät ole saaneet aikaan mitään muutosta käytöksessä. Ei auta uhkailutkaan, ei lelujen tms. ottaminen pois. Ei auta jäähyt, kun ei lapsi tajua miksi sinne joutui. Kavereita sillä ei ole käytöksensä vuoksi.

 

["ohikulkumatkalla"]

Kerro minulle että miten vanhempi hallitsee esim. kouluikäisen lapsen käytöstä silloin kun tämä on koulussa? Meillä sujuu kivasti kotosalla adhd-pojan kanssa, vaan koulu on hänelle yhtä helvettiä eikä ole siellä todellakaan ihmisiksi: lyö muita, ulisee, ei pysy paikallaan, uhmaa opettajia. Annas kun arvaat, "puhukaa sille": on kuule puhuttu! On käyty perheneuvolassakin asti keskustelemassa, mitään muutosta käytökseen ei ole tullut. On puhuttu hänelle kahdestaan, julkisesti, opettajan läsnäollessa...mikään ei auta, lapsi suuttuu ja menee lukkoon. "En mä tiedä itsekään!!", kuuluu suusta kun tivataan että minkä helvetin takia iski kaveria saksilla kun suuttui. Arvaa, onko epäonnistunut olo kasvattajana??

Ja kyllä, meidän kasvatusta on arvioitu lasten psykiatrisella osastolla asti! Kuulemma oikein olemme toimineet, vaan kun mistään ei ole ollut apua. Ja edes ne alansa ammattilaiset eivät ole saaneet aikaan mitään muutosta käytöksessä. Ei auta uhkailutkaan, ei lelujen tms. ottaminen pois. Ei auta jäähyt, kun ei lapsi tajua miksi sinne joutui. Kavereita sillä ei ole käytöksensä vuoksi.

Mä tarkoitinkin sitä hillitsemistä silloin,kun vanhempi on paikalla ja näkee tilanteen, mutta ei tee mitään, vaan vedotaan siihen , että lapsella on joku diagnoosi.

Ikävää, että teillä on lapsen kanssa koulu noin vaikeaa, mutta jäin pohtimaan mahdollisuutta, että diagnoosi olisi joku muu,kuin adhd? Koska käsittääkseni adhd:ta sairastava ei pysty kontrolloimaan käytöstään ja näin ollen ei pitäisi olla suuria eroja käytöksessä kotona, tai koulussa... Voin toki olla väärässäkin.

Onko teillä kokeiltu mitään lääkitystä?

 

[Rollolainen]

Kerro minulle että miten vanhempi hallitsee esim. kouluikäisen lapsen käytöstä silloin kun tämä on koulussa? Meillä sujuu kivasti kotosalla adhd-pojan kanssa, vaan koulu on hänelle yhtä helvettiä eikä ole siellä todellakaan ihmisiksi: lyö muita, ulisee, ei pysy paikallaan, uhmaa opettajia. Annas kun arvaat, "puhukaa sille": on kuule puhuttu! On käyty perheneuvolassakin asti keskustelemassa, mitään muutosta käytökseen ei ole tullut. On puhuttu hänelle kahdestaan, julkisesti, opettajan läsnäollessa...mikään ei auta, lapsi suuttuu ja menee lukkoon. "En mä tiedä itsekään!!", kuuluu suusta kun tivataan että minkä helvetin takia iski kaveria saksilla kun suuttui. Arvaa, onko epäonnistunut olo kasvattajana??

Ja kyllä, meidän kasvatusta on arvioitu lasten psykiatrisella osastolla asti! Kuulemma oikein olemme toimineet, vaan kun mistään ei ole ollut apua. Ja edes ne alansa ammattilaiset eivät ole saaneet aikaan mitään muutosta käytöksessä. Ei auta uhkailutkaan, ei lelujen tms. ottaminen pois. Ei auta jäähyt, kun ei lapsi tajua miksi sinne joutui. Kavereita sillä ei ole käytöksensä vuoksi.

mä sanoiis että VAIHTAKAA koulua, meidän pojasta tuli kuin toinen kaveri kun muutettn, jsoksu se oon opettajan asenteesa se vika!

 

[Rollolainen]

mä sanoiis että VAIHTAKAA koulua, meidän pojasta tuli kuin toinen kaveri kun muutettn, jsoksu se oon opettajan asenteesa se vika!

meillekin pojalle ehdotettii läkitystä, mutta kiletäydytin jyrkästi, niitäkin määrätän liian helposti.