Miten näitä kaikenmaailman "erkkoja" tursuaa jokapuolelta?

[Erkkaope]

[QUOTE="ohikulkumatkalla";27945606]Niin..se eilinen kommenttisi minulle, jota en edelleenkään ymmärtänyt?
[/QUOTE]

En ole kirjoittanut sinulle eilen mitään. Nro 55 oli se, mihin viittasin.
Koeta jaksaa ajatella lastasi. Hän on se, joka kärsii siitä, jos et hae apua. Omat tunneasiat lapsesi vaikeuksista olisi vain käytävä läpi. Ja vielä, ennen kouluikää aloitettu terapia auttaa ja puree parhaiten!!

 

[kuule hei]

[QUOTE="ohikulkumatkalla";27945652]Mä tarkoitinkin sitä hillitsemistä silloin,kun vanhempi on paikalla ja näkee tilanteen, mutta ei tee mitään, vaan vedotaan siihen , että lapsella on joku diagnoosi.

Ikävää, että teillä on lapsen kanssa koulu noin vaikeaa, mutta jäin pohtimaan mahdollisuutta, että diagnoosi olisi joku muu,kuin adhd? Koska käsittääkseni adhd:ta sairastava ei pysty kontrolloimaan käytöstään ja näin ollen ei pitäisi olla suuria eroja käytöksessä kotona, tai koulussa... Voin toki olla väärässäkin.

Onko teillä kokeiltu mitään lääkitystä?[/QUOTE]

On lapsella epäilty myös autismikirjon häiriötä, adhd:n lisäksi. Ne usein kulkevatkin käsi kädessä. Kyllä adhd pystyy kontrolloimaan käytöstään mutta jos stressi on suurta tai joku konflikti päällä, se käytös ns. räjähtää silmille. Koulussa on jonkinlaisessa kierteessä kun ei viihdy siellä -> käyttäytyy huonosti -> muut ärsyyntyvät häneen. Koska ei tajua syy/seurausta, ihan turha selittää taas uudestaan miksi muut eivät hänestä pidä. Ehkä joskus oppii sen, aikuisena ehkä.

Jos muuten näet lapsen, joka käyttäytyy rajattomasti ja vaikkapa pitää outoa ääntä, se voi olla tourettesta kärsivä. Ja hän ei silloin voi oireilleen mitään.

 

["ohikulkumatkalla"]

En ole kirjoittanut sinulle eilen mitään. Nro 55 oli se, mihin viittasin.
Koeta jaksaa ajatella lastasi. Hän on se, joka kärsii siitä, jos et hae apua. Omat tunneasiat lapsesi vaikeuksista olisi vain käytävä läpi. Ja vielä, ennen kouluikää aloitettu terapia auttaa ja puree parhaiten!!

Eli sä sekoitat mut tän ketjun aloittajaan? Siis jos mulle tuon kommentoit.

Koska mulla ei ole vilkasta lasta Mulla ei edes ole alle kouluikäisiä enään,kuin yksi 5-vuotias.

 

[kuule hei]

mä sanoiis että VAIHTAKAA koulua, meidän pojasta tuli kuin toinen kaveri kun muutettn, jsoksu se oon opettajan asenteesa se vika!

Nykyinen opettaja on hyvässä maineessa ja yli 30v kokemus erityislapsista. Muut luokassa eivät oireile kuten meidän lapsi. Loppuu koulut kesken, jos pitää vaihtaa aina kun on ongelmia...tällä lapsella nimittäin oli ongelmia jo päiväkodista lähtien, vaikka pienryhmässä silloinkin.

 

[Rollolainen]

Nykyinen opettaja on hyvässä maineessa ja yli 30v kokemus erityislapsista. Muut luokassa eivät oireile kuten meidän lapsi. Loppuu koulut kesken, jos pitää vaihtaa aina kun on ongelmia...tällä lapsella nimittäin oli ongelmia jo päiväkodista lähtien, vaikka pienryhmässä silloinkin.

juu kyllä meidänkin koulusa näillä opeila oli hyvä maine, mutta kumasti joutui myöntämän että oli olut väärässä meidän poja suhteen. eka luokasta käsitelty poikaa niin että se on joku erityislpsi kun päiväkodista tli tieto koulule että ontulossa tälainen lapi tähän kouluun. tietenkin se että sielät asti tunnetaan" vaikuttaa myös. Kummallakinpojalal oli muka ongelmia , mutta ongelmat lopui ku seinään kun vaihdetiinkoulua, ei tunila häiriköintiä, ei läksyjen unohduskia ei muiden oppilaiden kansa riitaa.... Numerotkin jopa parantuneet. Tein oikein täsä asiass!
kannattaa kokeila joskau mennä paikaan jossa EI TUNETA, voit yllättyä

 

["ohikulkumatkalla"]

On lapsella epäilty myös autismikirjon häiriötä, adhd:n lisäksi. Ne usein kulkevatkin käsi kädessä. Kyllä adhd pystyy kontrolloimaan käytöstään mutta jos stressi on suurta tai joku konflikti päällä, se käytös ns. räjähtää silmille. Koulussa on jonkinlaisessa kierteessä kun ei viihdy siellä -> käyttäytyy huonosti -> muut ärsyyntyvät häneen. Koska ei tajua syy/seurausta, ihan turha selittää taas uudestaan miksi muut eivät hänestä pidä. Ehkä joskus oppii sen, aikuisena ehkä.

Jos muuten näet lapsen, joka käyttäytyy rajattomasti ja vaikkapa pitää outoa ääntä, se voi olla tourettesta kärsivä. Ja hän ei silloin voi oireilleen mitään.

Mulla ei ole tapana väheksyä, tai oudoksua, tai tuijotella lapsia,joilla on oikeasti joku sairaus. Olen tietoinen touretestakin.

Kyse on enemmänkin siitä, että oudoksun vanhempia/vanhempaa, joka ei puutu siihen äärimmäiseen käytökseen - esim. se, että lapsi juoksee ympäri kauppaa tuhoamassa kaupan omaisuutta ja uittamassa käsiään suolakurkku altaassa, mistä oli ketjua eilen...

Oli erityislapsi, taikka terve lapsi,niin mikään syy maailmassa ei oikeuta vanhempaa olemaan puuttumatta tilanteeseen jollakin tavalla ja pysäyttämään kuvatun laista käytöstä.

 

[nyt nimettömänä]

Hyvä aloitus, tykkään todella. Ja itsekin adhd-tapauksena olen aivan samaa mieltä, että joskus alkaa ärsyttämään miten "erkkoja" löytyy joka lähtöön. En tiedä onko diagnooseista aina edes apua vanhemmille, koska vanhemmatkin saattavat heittäytyä asiantuntijoiden vietäväksi ja joka lapsen juttua pitää sitten pohtia syvällisesti kuin luottaa kykyynsä vanhempana. Minä kun uskonsiihen, että jokaisella äidillä ja isällä on jonkinlainen vaisto mikä olisi lapselle oikein. Se, ettei noudata vaistoaan onkin toinen juttu, josta vois perustaa oman viestiketjun.

Mutta ei, vilkas ja eloisa lapsi ei ole merkki oireyhtymästä. Ja on aina ikävää,jos pelkästään lapsista pitää lähteä kaivelemaan syitä käytökseen. KUn ei se niin mene. Vanhemmat ovat tosi tärkeässä asemassa lapsen kehityksessä ja uskon, että olipa lapsella oireyhtymää tai ei jää vanhempien vastuulle viime kädessä kyetä kasvattamaan lapsensa yhteiskuntakelpoisiksi. Tukirahat ja asiantuntijat ovat hieno asia, mutta se että oireyhtämästä haetaan selitys kyvyttömyyteen kasvattaa lasta saa minut hemmetin pahalle tuulelle. Suhtaudun kaikella kunnioituksella lääkkeiden käyttöön, mutta joskus mietin kuinka ne ovat ihan sama kuin työntää lapsi ravintolan videonurkkaan pitämään turpaansa kiinni ja pois aikuisten jaloista.

Ymmärrän adhd-lapsia oman oireyhtymäni kautta. Ja voin joskus pahoin kuullessani, millaista heidän elämänsä voi olla omissa kodeissaan. Kukaan ei ole olemassa heitä varten, vaan heti juostaan tukiryhmään taivastelemaan lapsen käytöstä, haetaan "lomaa" lapsesta tuuppaamalla sairaalaan useammaksi viikoksi tai kuukausiksi, möllötetään lapsen edessä pystymättä sanomaan kuka määrää ja mitä, ei mietitä voisiko lapsen energiaa auttaa purkautumaan nostamalla se oma perse sohvalta ylös ja ylipäätään ottaa suoraan kontaktia lapseen kuin heti kiljua miten se ei kuuntele. Kyllä tässä maailmassa on aina joku neropatti keksinyt keinot, miten kommunoida erilaisten aistivammaisten kanssa. Adhd-lapsen kanssa se ei edes vaadi neroutta, vaan luottamusta siihen että löytää kykynsä vanhempana saada kiinni lapsesta-siis henkisesti.

Mitä tulee ap:n kirjoitukseen iloitsen hänen rohkeudestaan olla äitinä se, joka on ja ottaa lapsensa sellaisena, jollainen lapsi on. Siitä totuudesta kun kaikki ihmissuhteet lähtevät. Arvostan ap:n itsevarmuutta ja maalaisjärkeä, että ihmisen kehitykseen kuuluu erilaisia vaiheita.

Jos minä saisin adhd-aikuisena yhtä varauksetonta suhtautumista minuun ihmisenä olisin onnellinen ihminen.

 

["vieras"]

Jep jep... diagnoosit lisääntyy lapsilla ja niitä oikein halutaan lapsille. Haetaan SYYLLINEN myös sillä siihen että ei olla jaksettu kasvattaa, ei jakseta tehdä mitään lapsen kanssa, sysätään vastuu päiväkodille tai koululle suurimmaksi osaksi ja ryhmäkoot on liian suuret. Pienimmät on alle neljävuotiaita joille pohditaan lääkitystä, mikä on minun mkielestä jo lähes sairasta!

Lapsi kehittyy eri osaalueilta eri aikoihin. En tiedä yhtäkään lasta joka olisi kehittynyt kaikessa oppikirjamaisesti ja olisi lisäksi rauhallisuuden perikuva ja aina niin kiltti.

Jokainen lapsi on oma persoonansa ja tätä määrittää myös temperamentti. Vahvan temperamentin omaava lapsi voi olla kuin adhd, raja on hiuksen hieno. Tällaista lasta voi olla vaikea kasvattaa, ei voi aina olla kieltämässäkään. On opittava ja opeteltava löyhäämään liekaa taivasti jotta lapsi saa myös positiivista huomiota, kiitosta ja kehua. Äidin/vanhempien suhtautuminen lapseen vaikuttaa todella paljon. Jos kotona olevalla lapsella on väsynyt äiti tai jopa masentunut/uupunut, niin tottakai lapsi tekee mitä tahtoo, jos hänen kanssaan ei jakseta olla. Joskus ihan terveen äidin aktiivisuus ei käy yksiin lapsen aktiivisuuden kanssa ja tässä on ongelma. En tarkoita että lapsi väsytetään loppuun asti joka päivä aamusta iltaan, tällä ei saavuta kuin huonoa. Vaan sitä että jotkut äidit eivät viitsi/jaksa ulkoilla lapsen kanssa, tehdä yhdessä asioita. Lapset/lapsi tuijottaa telkkaria, dvd:tä, tietokonetta ja erilaisia pelilaitteita. Äiti tekee omia juttujaan. Kaikki valmis lapsen silmillöe ei tee hyvää, tällaisen lapsen pitäisi saada käyttää päätään ja mielikuvitusta.

Yhdessä perheessä voi olla hyvinkin erilaisia lapsia. Yhdellä tempperamentti ylitse muiden, toisella hyvin matala ja kolmannella siltä väliltä. Ja mä väitän että hyvin vahvan tempperamentin omaavaa lasta on vaikea kasvattaa verrattuna näihin muihin ns. helppoihin lapsiin. Ja kun kuppi tulee täyteen tällaisen lapsen kanssa, lue: väsyy siihen jatkuvaan ohjaamiseen ja kieltämiseen, ei tajua muuttaa asennettaan lapseen, niin väistämättä aletaan etsiä diagnoosia lapselle. Tilanne kun voi olla ihan toinen esim. kouluiässä. Hyvin vilkkaasta lapsesta voi tulla kasvamalla ja kasvattamalla ihan järkevä rauhallinen lapsi. Aktiivinen vaikka sitten liikunassa vapaa ajalla eli purkaa sen hötkyn siihen mitä ei osannut pienempänä kohdistaa johonkin tiettyyn toimintaan.

 

["ohikulkumatkalla"]

[QUOTE="vieras";27945760]Jep jep... diagnoosit lisääntyy lapsilla ja niitä oikein halutaan lapsille. Haetaan SYYLLINEN myös sillä siihen että ei olla jaksettu kasvattaa, ei jakseta tehdä mitään lapsen kanssa, sysätään vastuu päiväkodille tai koululle suurimmaksi osaksi ja ryhmäkoot on liian suuret. Pienimmät on alle neljävuotiaita joille pohditaan lääkitystä, mikä on minun mkielestä jo lähes sairasta!

Lapsi kehittyy eri osaalueilta eri aikoihin. En tiedä yhtäkään lasta joka olisi kehittynyt kaikessa oppikirjamaisesti ja olisi lisäksi rauhallisuuden perikuva ja aina niin kiltti.

Jokainen lapsi on oma persoonansa ja tätä määrittää myös temperamentti. Vahvan temperamentin omaava lapsi voi olla kuin adhd, raja on hiuksen hieno. Tällaista lasta voi olla vaikea kasvattaa, ei voi aina olla kieltämässäkään. On opittava ja opeteltava löyhäämään liekaa taivasti jotta lapsi saa myös positiivista huomiota, kiitosta ja kehua. Äidin/vanhempien suhtautuminen lapseen vaikuttaa todella paljon. Jos kotona olevalla lapsella on väsynyt äiti tai jopa masentunut/uupunut, niin tottakai lapsi tekee mitä tahtoo, jos hänen kanssaan ei jakseta olla. Joskus ihan terveen äidin aktiivisuus ei käy yksiin lapsen aktiivisuuden kanssa ja tässä on ongelma. En tarkoita että lapsi väsytetään loppuun asti joka päivä aamusta iltaan, tällä ei saavuta kuin huonoa. Vaan sitä että jotkut äidit eivät viitsi/jaksa ulkoilla lapsen kanssa, tehdä yhdessä asioita. Lapset/lapsi tuijottaa telkkaria, dvd:tä, tietokonetta ja erilaisia pelilaitteita. Äiti tekee omia juttujaan. Kaikki valmis lapsen silmillöe ei tee hyvää, tällaisen lapsen pitäisi saada käyttää päätään ja mielikuvitusta.

Yhdessä perheessä voi olla hyvinkin erilaisia lapsia. Yhdellä tempperamentti ylitse muiden, toisella hyvin matala ja kolmannella siltä väliltä. Ja mä väitän että hyvin vahvan tempperamentin omaavaa lasta on vaikea kasvattaa verrattuna näihin muihin ns. helppoihin lapsiin. Ja kun kuppi tulee täyteen tällaisen lapsen kanssa, lue: väsyy siihen jatkuvaan ohjaamiseen ja kieltämiseen, ei tajua muuttaa asennettaan lapseen, niin väistämättä aletaan etsiä diagnoosia lapselle. Tilanne kun voi olla ihan toinen esim. kouluiässä. Hyvin vilkkaasta lapsesta voi tulla kasvamalla ja kasvattamalla ihan järkevä rauhallinen lapsi. Aktiivinen vaikka sitten liikunassa vapaa ajalla eli purkaa sen hötkyn siihen mitä ei osannut pienempänä kohdistaa johonkin tiettyyn toimintaan.[/QUOTE]

Amen! Osasit sanoa loistavasti sen,mitä itse olen koittanut tässä ketjussa sanoa jo eilisestä saakka.

 

["vieras"]

[QUOTE="ohikulkumatkalla";27945791]Amen! Osasit sanoa loistavasti sen,mitä itse olen koittanut tässä ketjussa sanoa jo eilisestä saakka. [/QUOTE]


Kauheasti tuli kirjoitusvirheitä kun nopeasti kirjoitin. Olen pohtinut asiaa viime aikoina, kuukausina paljon. Meillä on useampi lapsi ja yksi on ylitse muiden tempperamentti vaikka monella muullakin on vahva temperamentti tässä perheessä, äidillä etenkin

Ja se yksi on juuri samanlainen kuin ap:n tyttö ja tyttö myös tämä minunkin. Näkyy ja kuuluu persoonana erittäin hyvin. olen miettinyt että onko jotain "vikaa", mutta huomaan kun kun itse muutan asennettani, nukun tarpeeksi eikä ole muita huolia ja murheita niin meillä sujuu todella hyvin. Juuri eilen tehtiin kauppareissu nimelta "ei osteta mitään ylimääräistä" mä voin kertoa että se on tosi ärsyttävä reissu, mutta tuon on opittava ettei aina voi saada kaupasta jotain. Sitä vaan ei voi tehdä joka ikinen kerta, joskus on saatava myös jotain. Ja tätä harjoitellaan vaikka kuinka pitkään, niinkauan kuin tarvitsee.

Mä olen oppinut näistä lapsista näkemään jo vauvana millaisia heistä mahdollisesti tulee? Jo ihan pienestä näkee sitä temperamenttia onko se vahva vaiko matala vaiko siltä väliltä. Ne siltä väliltä temperamentin lapsukaiset on helppoja kasvattaa. Kuitenkin mä uskon että vahvan temperamentin omaava pärjää hyvin elämässä, osaa pitää puolensa ja olla sinnikäs, mutta hänen taas pitää oppia kaikki kantapään kautta kaikessa jääräpäisyydessään?

Ja en mitätöi millään tavalla oikeita adhd lapsia, heille lääkitys on paikallaan esim. kouluiässä. Ilman sitä oleminen tekee enemmän hallaa, jopa koko loppuelämäksi. Ja tiedän että tällaisia lapsia on.

Ja olen myös itse Erityisen ihanan erityisen äiti, jolla siis ei ole mitään tällaista erityisyyttä vaan ihan muuta.

Enkä väitä olevani mikään asiantuntija kasvattamisessa, mutta tällaiseen tulokseen olen tullut. Enkä aio vaatia vilkkaalle tulisieluiselle punapäiselle prisessalleni diagnoosia, vaan koitan sinnikkäästi ohjata hänen käytöstään, pettymyksen sietokykyä nostaa jne. Jos koulussa tuottaa ongelmia hänen käytös joskus niin sitten voi olla paikallaan tutkimukset.

 

[leijona76]

[QUOTE="vieras";27943802]Missä täältä ketjusta viipyvät näiden "erityisen ihanien" äidit, joita palsta on pullollaan? Menikö pupu pöksyyn, kun ehkä juuri teidän lapsenne dg nyt kyseenalaistettiiinkin rankasti?[/QUOTE]

Eipäå tee milei vastailla mitään tollaselle.
t.äiti 5vuotiaalle joka ei pärjää edes tavallisessa ryhmässä. Kai me vaan kuvitellaan kaikki kuten päiväkoti,neuvola ja toimintaterapeutti yms porukka. tuttavapiiriin ei kuulu muita joilla ois diagnoosi. Paitsi mies joka on aikiuisena saanu nimen sille mitä aikanaan pidettiin tarkkisaineksena ja MBD:nä.
Me emme ole lähteneet hakemaan diagnoosia emmekä sellasta halua. Mutta maailma pyörii niin että jos haluaa lapsensa pärjäävän ja saavan tarvittavan avun, on diagnoosista hyötyä sillon kun se on aiheellista.

 

[viisikymppinen isoäiti]

sehän on muotia nykysin, että pitää olla jonkunlainen diagnoosi jokaiselle. sitten äidit voi kilovan keskustella hiekkalaatikon reunalla kenen lapsella näitä diagnooseja on eniten ja kenellä on kaikkein vaikeinta. ei lapsi saa olla normaali lapsi, sehän olis ihan kauheeta ja hävettävää

 

[Data]

[QUOTE="vieras";27943802]Missä täältä ketjusta viipyvät näiden "erityisen ihanien" äidit, joita palsta on pullollaan? Menikö pupu pöksyyn, kun ehkä juuri teidän lapsenne dg nyt kyseenalaistettiiinkin rankasti?[/QUOTE]

Lapsi ei olisi tarvinnut diagnoosia, jos opettajalla olisi ollut hänelle enemmän aikaa. Kotona lapsi käyttäytyy mallikkaasti vaikka on hajamielinen. Enää lääkitys ei ole käytössä, kyseessä siis inattentiivi eikä ylivilkas.

Toinen vaatii kärsivällisyyttä ja ymmärrystä eikä diagnoosi olisi ollut mielestäni tarpeen. Apua oli sen verran että tietämättömät ymmärtävät paremmin lapsen käytöstä ja kävi tuo toimintaterapiassakin.

Hyväkäytöksisiä lapsia eikä häiritseminen ole ollut syy diagnoosiin.

 

[monivamma]

sehän on muotia nykysin, että pitää olla jonkunlainen diagnoosi jokaiselle. sitten äidit voi kilovan keskustella hiekkalaatikon reunalla kenen lapsella näitä diagnooseja on eniten ja kenellä on kaikkein vaikeinta. ei lapsi saa olla normaali lapsi, sehän olis ihan kauheeta ja hävettävää

Olipa ikävästi sanottu. Vai muka kilpaillaan siitä kenellä on vaikeinta. Ja ettei lapsi saa olla normaali, kun se ihan kauheaa ja hävettävää. Kyllä huomaa, etteivät ihmiset ymmärrä mistä puhuvat. Ihan kuin oltaisiin jotenkin kateellisia lapsen vammaisuudesta. En voi käsittää tätä ajatusmaailmaa.