Vihaakohan mun ystävä mua...? kertokaas mitenkä mä oon käyttäytynyt tyhmästi :(

[sad and alone..]

Oltiin joskus ku paita ja peppu.. Kummallakaan oikeen ollut ystäviä ja tämä oli saanut vauvan. Auttelin paljon vauvan kanssa ja vaikka tuntui pahalle etten ite raskautunut niin silti iloitsin ystävän onnesta ja vietin tämän kanssa päivittäin aikaa.

Sitten minä tulinkin yllättäen raskaaksi ja tuntui että välit viilentyi. Entiiä sitten johtuiko mulla vaan hormooneista, mutta tältä ystävältä alkoi tulla aikalailla ikäviä kommentteja ja sellaista kaikkitietävyys juttuja. Aluksi tuntui ystävä olevan ihan ok mun raskauden kanssa ja antoi tavallaan ymmärtää et hänen kanssaan voi jutella raskaudesta ja kaikesta jos mietityttää. Innoissani kerroin hänelle ekasta neuvola käynnistä ja uä. Mainitsin että istukka taisi sijaita etuseinässä, siihen hän totesi kylmästi että aika todennäköisesti lapseni syntyy perätilassa. Sitten kerran kun juteltiin lastenvaatteista naurahdin, että ostin vastasynteelle ugit kun halvalla sai ja minusta se oli aika hauskat. Hän rupesi manaamaan kuinka rumia ne kengät on ja ei voi ymmärtää miksi kukaan sellaisia haluaa pitää ja kuinka hän on aina niitä inhonnut..

Alkuraskaudessa huolestuin kerran, että meinaankohan saada keskenmenon ja paniikissa laitoin hälle viestiä oliko hänellä ollut raskaudessa vastaavaa.. Hän vaan tuntui jotenkin iloiselta ja laitteli nauravia hymiöitä ihan kuin tilanne oisi ollut hauska. :O

No, en halua että kaikki pyörisi raskauteni ympärillä.. Harmittaa kun ei enää nähdäkkään ollenkaan. Nytki nähtiin vaan siksi että meidät kutsuttiin heidän lapsen 1-vuotis synttäreille. Hänestä on jotenkin tullut outo, tuntuu olevan jotenkin pahalla tuulella ja käyttäytyy uhmakkaasti. Sitten saatiin miehen kanssa tietää, että he toivoisivat toista lasta, mutteivat sitä pysty nyt saamaan. Pakosti alkanut ajatus kylvämään etät eikai ystävä ole kateellinen raskaudestani? Minäkin iloitsin hänen raskausaikana, lapsensa syntymästä asti tähän päivään vaikka välillä otti tiukille kun toivoin omaa lasta paljon. Vai miksi hän muuten laukoo negatiivisia ja pelottelevia kommentteja..? :O

Surettaa jos meidän ystävyys tähän nyt jäänyt, en vaan saa otettua yhteyttä häneen enkä rohkene kysyä.. Tuntuu etten saisi iloita tästä raskaudestani kenellekkään, mutta pitäisi maasta taivaisiin sitten itse jaksaa hyppiä (minkä olen tehnytkin) aina toisten puolesta. Huh, kylläpä helpotti kun sai johonki purkaa!

 

[eino]

Naisten kotkotuksia.

 

[ex-lapseton]

no mitä jos kertoisit hänelle, ettei se iloinen osallistuminen sinullekaan ihan helppoa ollut? eikö se mahtaisi parhaiten purkaa hänen tunnesolmunsa, ja voisitte olla aidommin ystäviä, kun hyväksyisitte myös toistenne kateellisen puolen?

minusta tuo on hassu ajatus, että kun itse on onnistunut hautaamaan kateutensa, niin sen takia toisenkin pitäisi tehdä sama noin vain, silloinhan haluat että hän kieltäisi tunteensa? oletko silloin varmasti käsitellyt oman kateutesi? eikö yhtä hyvin nimittäin voisi ajatella, että koska tiedät miten vaikeaa lapsettoman osapuolen kateus on kestää, niin toisen vaikea tilanne herättäisi sinussa myötätuntoa?

 

[aaapeee]

no mitä jos kertoisit hänelle, ettei se iloinen osallistuminen sinullekaan ihan helppoa ollut? eikö se mahtaisi parhaiten purkaa hänen tunnesolmunsa, ja voisitte olla aidommin ystäviä, kun hyväksyisitte myös toistenne kateellisen puolen?

minusta tuo on hassu ajatus, että kun itse on onnistunut hautaamaan kateutensa, niin sen takia toisenkin pitäisi tehdä sama noin vain, silloinhan haluat että hän kieltäisi tunteensa? oletko silloin varmasti käsitellyt oman kateutesi? eikö yhtä hyvin nimittäin voisi ajatella, että koska tiedät miten vaikeaa lapsettoman osapuolen kateus on kestää, niin toisen vaikea tilanne herättäisi sinussa myötätuntoa?

En mielestäni sanonut, etteikö hän saisi tuntea negatiivisia ajatuksia ja tunteinta. En myöskään tarkoittanut, että hänen tarvitsis riemusta hyppiä ja tuossahan mä painotin etten todellakaan halua että kaikki pyörii vaan mun raskauden ympärillä? :O Mulla se ´kateellisuus ja siitä paha mieli loppui aikalailla nopeasti kun vauva oli syntynyt, kun ymmärsin miten hieno asia se oikeesti on ja näin miten ystäväni oli onnellinen. Kuten mainitsin, vietin itseasiassa hänen ja lapsensa kanssa miltei joka päivä aikaa ja paljon auttanut lapsen hoidossa ja innokkaasti ollut mukana heidän elämässään. Kyllähän silloin hänen raskausaikana mua masensi, koska itse halusin asiaa enemmän kuin mitään muuta. Mutta kerroin ystävälleni tästä ja sanoin että oikeasti olen onnellinen heidän lapsestaan niinkuin olenkin!

Mutta ero on siinä, että hänen pitää pelotella minua ja laukoa ilkeitä asioita. Ja nykyään en puhu hänelle mitään raskaudestani. Olen kuin en olisikaan raskaana. Ihan vaan siksi, jos raskaus on se syy tähän. Se minun pointtini tässä oli, että tarviiko sitä ilkeä olla? En minäkään hälle koskaan mitään ilkeää ja piikittelevää sanonut enkä mököttänyt kun nähtiin. Hän vaan jotenkin on kokoajan kiukkuinen ja äyskii kaikille ja laukoo noita kaikkitietäväisiä asioita.

 

["simppeli"]

Mitäpä jos kysyisit sitä suoraan sun ystävältä etkä täältä?

"Moikka!
Mitä kuuluu, miten voitte? Oon miettinyt että olet viimeaikoina vaikuttanut aika väsyneeltä ja huonotuuliselta, onko kaikki hyvin. Muistan miten upeaa sinulle vauvan saaminen oli ja oli hienoa elää aika kanssasi. Haluaisin että jaat minunkin kokemuksen. Toivon että voitaisiin puhua avoimesti, olet minulle rakas ja tärkeä!"

 

["hellu"]

En mielestäni sanonut, etteikö hän saisi tuntea negatiivisia ajatuksia ja tunteinta. En myöskään tarkoittanut, että hänen tarvitsis riemusta hyppiä ja tuossahan mä painotin etten todellakaan halua että kaikki pyörii vaan mun raskauden ympärillä? :O Mulla se ´kateellisuus ja siitä paha mieli loppui aikalailla nopeasti kun vauva oli syntynyt, kun ymmärsin miten hieno asia se oikeesti on ja näin miten ystäväni oli onnellinen. Kuten mainitsin, vietin itseasiassa hänen ja lapsensa kanssa miltei joka päivä aikaa ja paljon auttanut lapsen hoidossa ja innokkaasti ollut mukana heidän elämässään. Kyllähän silloin hänen raskausaikana mua masensi, koska itse halusin asiaa enemmän kuin mitään muuta. Mutta kerroin ystävälleni tästä ja sanoin että oikeasti olen onnellinen heidän lapsestaan niinkuin olenkin!

Mutta ero on siinä, että hänen pitää pelotella minua ja laukoa ilkeitä asioita. Ja nykyään en puhu hänelle mitään raskaudestani. Olen kuin en olisikaan raskaana. Ihan vaan siksi, jos raskaus on se syy tähän. Se minun pointtini tässä oli, että tarviiko sitä ilkeä olla? En minäkään hälle koskaan mitään ilkeää ja piikittelevää sanonut enkä mököttänyt kun nähtiin. Hän vaan jotenkin on kokoajan kiukkuinen ja äyskii kaikille ja laukoo noita kaikkitietäväisiä asioita.

no tiedätkö kun kaikki ihmiset ei ole samanlaisia! minun mieheni pystyy pitämään sisällään vaikka kuinka pahan tunteen, hän pystyy siihen kylmän tyyneesti. jota en pysty ymmärtämään koska itse olen tulisielu eli kun olen todella vihainen saatan sanoa toiselle ilkeästi tai huutaa. mutta en mielestäni ole yhtään miestäni hunonpi. meillä on vaan aivan erilaiset tempperamentit. miehelleni se on paljon helpompaa sen tunteen kanssa käyttäytyä rauhallisesti, rationaalisesti. mikä on joskus ärsyttävää

silti tuo on ystävältäsi kurjaa. ota asia puheeksi. tai laita sähköposti. kerro että sinusta tuntuu kurjalta koska hän on sinulle tärkeä ja nyt sinusta tuntuu että tämä raskaus on tullut väliinne, kun tunnet hänen purkavan pahaaoloaan sinuun(mitä se varmaan onkin,mutta voi olla että hän purkaa sitä ihan kaikkiin!! jos se tunne on vaan niin sietämätön eikä hän osaa sitä käsitellä).

voit tuoda ymmärrystäsi esiin,mutta älä hyvän tähden ystävällesi mainosta kuinka sinä hoidit vastaavan tilanteen niin hyvin,se ei auta vaan pahentaa!

 

[ymmärrän sua]

Mulle kävi raskauden aikana ystävän kanssa samoin! Olin itse osallistunut innolla hänen lapsensa ja hänen elämäänsä,ja olin edelleen aktiivinen ystävä vaikka hän sai perheenlisäystä. Mutta kun minä tulin raskaaksi, kuvio muuttui oudosti. Ja kun vauvani syntyi, hän ei ilmaissut pienintäkään kiinnostusta, mikä tietenkin loukkasi minua paljon. Tuntui että hän oli kateellinen jostain, mutta en tiedä mistä. Oli myös loukkaavaa, miten selvästi hän ilmaisi ettei häntä minun vauvani kiinnosta eikä hänellä ole aikaa tavata. Eli siihen asti olin läheinen ystävä, kun tuin häntä elämässään täysin, mutta sitten kun itselleni tapahtui jotain mullistavaa, hän muuttui täysin kylmäksi.

Sanoisin, että tuollaista kateellista, tai muuten vain ilkeää tai kylmää ystävää et kyllä tarvitse, kun olet saamassa esikoisesi! Hän ehkä tahallisesti yrittää viedä sinulta ilon saada lapsi, ja käytös varmaan jatkuu kun vauvasi syntyy. Tulet pahoittamaan mielesi vielä monesti, joten ehkä parasta olisi ottaa etäisyyttä? Tai sitten olla tarpeeksi rohkea sanomaan että hänen käytöksensä satuttaa sinua, ja ihmettelet hänen asennettaan tulevaan lapseesi. Sanoe suoraan ja katsot miten hän kommentoi. Todennäköisimmin hänellä on omia ongelmiaan, joita hän ei pysty piilottamaan. Anna hänen olla ja elää omaa elämäänsä, ja elä sinä omaasi! Lapsen saaminen on yksi iloisimmista tapahtumista elämässä, ja
siitä kannattaa nauttia täysillä, eikä harmitella kateellisten ystävien kommentteja.
Siinä vaiheessa kun vauvasi syntyy, tajuat, että ystävien merkitys muuttuu täysin, sinulla on lapsi, joka on aina prioriteettisi. Lapsen kautta löydät varmaan myös uusia ystäviä, muita äitejä, jotka arvostavat sinua ja ainakaan eivät myrkytä ilmapiiriä rumilla tokaisuillaan.

Tsemppiä raskauteen, ja unohda tämä ystäväsi, et saa häneltä mitään muuta kuin pahaa mieltä!

 

[W.S]

no mitä jos kertoisit hänelle, ettei se iloinen osallistuminen sinullekaan ihan helppoa ollut? eikö se mahtaisi parhaiten purkaa hänen tunnesolmunsa, ja voisitte olla aidommin ystäviä, kun hyväksyisitte myös toistenne kateellisen puolen?

minusta tuo on hassu ajatus, että kun itse on onnistunut hautaamaan kateutensa, niin sen takia toisenkin pitäisi tehdä sama noin vain, silloinhan haluat että hän kieltäisi tunteensa? oletko silloin varmasti käsitellyt oman kateutesi? eikö yhtä hyvin nimittäin voisi ajatella, että koska tiedät miten vaikeaa lapsettoman osapuolen kateus on kestää, niin toisen vaikea tilanne herättäisi sinussa myötätuntoa?

Peesaan tätä vastausta. Ongelmista pitää päästä yli, eikä jäädä jurnuttamaan niiden äärelle.

Lisään vielä, että myötäilo on monelle vaikeaa. Onpa kuinka hyvä ystävä tahansa kaikilla ei vain ole kykyä osata ottaa osaa. Ehkä se johtuu ihmisten rakkaudettomasta lapsuudesta, huonosta parisuhteesta, ylipäätään itsekeskeisyydestä, en tiedä, mutta sitä suuremmalla syyllä tilanne täytyy avata. Jos toisen tunnemaailma on pikkulapsen tasolla niin kuin ap:n ystävällä siinä on pakko toisen olla aikuisempi ja puhua asiasta kuin äiti lapselleen.

 

[jaa noinko on?]

Peesaan tätä vastausta. Ongelmista pitää päästä yli, eikä jäädä jurnuttamaan niiden äärelle.

Lisään vielä, että myötäilo on monelle vaikeaa. Onpa kuinka hyvä ystävä tahansa kaikilla ei vain ole kykyä osata ottaa osaa. Ehkä se johtuu ihmisten rakkaudettomasta lapsuudesta, huonosta parisuhteesta, ylipäätään itsekeskeisyydestä, en tiedä, mutta sitä suuremmalla syyllä tilanne täytyy avata. Jos toisen tunnemaailma on pikkulapsen tasolla niin kuin ap:n ystävällä siinä on pakko toisen olla aikuisempi ja puhua asiasta kuin äiti lapselleen.

Jaa niinkö? Että pitää olla kynnysmatto kaikenlaisille tunteettomille paskiaisille?
Olen aika eri mieltä. Jos ystävä vttuilee noin suoraan jo raskauden aikana, niin miten tulee käyttäytymään kun lapsi syntyy? Todennäköisesti haukkuu lapsen ulkonäköä, terveyttä, äidin lihomista, mitä tahansa! Tuore äiti on aika herkkä hormonitoiminnan ansioista, ja tuollaisen kaverin kanssa hengailu on silkkaa itsemurhaa!

Eli ap, suojele itseäsi nyt kun vielä voit! Äidiksi tuleminen vaatii myös tervettä itsekkyyttä, osata oppia suojelemaan itseään ja lasta. Miksi haluaisit lähellesi kaverin, jolla selvästi ei ole hyviä aikomuksia sinun suhteen, eikä hän ainakaan kykene iloitsemaan sinun onnestasi. Jos hän ei jo raskautesi aikana kestä sitä, että hän ei itse ole raskaana, kuvitteleppa millaisia kommentit tulevat olemaan kun ihana vauva syntyy!
Sanoisin suoraan että selvästi hän ei ole iloinen sinun tilanteestasi, etkä kaipaa nyt herkkänä aikana ympärillesi sellaista mitä hän on sinulle sanonut, pelotellut ja ilkeillyt. Sano suoraan niin hänelläkin on mahdollisuus tajuta miten on käyttäytynyt!

 

[Kengistä]

Minusta olet ottanut nokkiisi turhaan kenkäasiasta. Makuasioista ei kannata kiistellä, eikä siksi loukkaantua jos toinen pitää eri asioista kuin toinen. Minä ostin just itselleni uuden takin ja kaverini motkotti siitä. Nauroin vain että etpähän ainakaan kärky tätä lainaan ja käytän takkia hyvällä mielellä.

 

["Vieras"]

Ehkä hän on valvonut lapsensa kanssa ja on väsynyt tms. Otatkohan nyt nokkiisi liian herkästi?