Miehet ja naiset! Kertokaa mitä teen.. riitaa miehen kanssa :(

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28251631]No, pointti se, että olin mustasukkainen siitä, että mies vietti iltaa toisten, tuntemattomien naisten seurassa. Ei siis yksinään eikä mitenkään sovitusti, mutta vietti kuitenkin. Pari naista liittyi miesporukan seuraan illan vietossa.

Vai saako tästä ollakin mustasukkainen? Hitto, mä en tiedä enää mitään...[/QUOTE]

Mitä miehen olisi mielestäsi pitänyt tehdä? Jättää ilta kesken ja lähteä kotiin? Käskeä naiset pois?

 

[sdkjgsdjhkfgf]

Auttaisiko jos mietit miltä miehestä tuntuu ja laitat sen pohjalta viestin..?
Hänestä varmaan tuntuu että sekosit pienestä, ja että hän on nyt lyhyessä "talutusnarussa", eikä saa vapaasti - sinua loukkaamatta tehdä mitään.

Pyydä anteeksi, vaikka viestillä ja sano että ymmärrät miltä tuntuu, että rajoitit häntä, ymmärrät, etkä toimi niin enää. Pyydä juttelemaan..

Jos tosiaan pystyt jatkossa olemaan rauhallisempi?

 

["aapee"]

Ei tuosta kyllä mielestäni pitäisi olla mustasukkainen. Vai oliko yön yli/pidempi tilaisuus? Etkö luota mieheen?

Mutta ymmärrän turhautumisesi ja tuon tunteen kun tilannetaju katoaa täysin, eikä tiedä mihin uskoa

Tähän asti olen ainakin luottanut enkä ole mistään aiemmin suuttunut, nyt vain jotenkin kontrolli petti ja aloin pelkäämään, että minä jään rannalle eikä minusta välitetä Kai tämä johtuu enemmänkin huonosta itsetunnosta, menneisyyden kokemuksista jne. kuin itse tapahtuneesta tai luottamuksesta.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";28251650]Mitä miehen olisi mielestäsi pitänyt tehdä? Jättää ilta kesken ja lähteä kotiin? Käskeä naiset pois?[/QUOTE]



No niinpä, sanos muuta.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28251681]No niinpä, sanos muuta.[/QUOTE]

Eli mies ei voi voittaa mitenkään päin, kun sinä itsekään et tiedä miten tilanteessa olisi pitänyt toimia? Mistä ihmeestä sitten olet vielä vihainen?

 

["aapee"]

Auttaisiko jos mietit miltä miehestä tuntuu ja laitat sen pohjalta viestin..?
Hänestä varmaan tuntuu että sekosit pienestä, ja että hän on nyt lyhyessä "talutusnarussa", eikä saa vapaasti - sinua loukkaamatta tehdä mitään.

Pyydä anteeksi, vaikka viestillä ja sano että ymmärrät miltä tuntuu, että rajoitit häntä, ymmärrät, etkä toimi niin enää. Pyydä juttelemaan..

Jos tosiaan pystyt jatkossa olemaan rauhallisempi?

Tältä hänestä varmaan juuri nyt tuntuukin, juuri tuolta. Täytyy se hänelle jotenkin kertoa rehellisesti. Kyllä mä uskon pystyväni jättämään tällaiset kohtaukset taakseni.

 

[nå]

[QUOTE="aapee";28251674]Tähän asti olen ainakin luottanut enkä ole mistään aiemmin suuttunut, nyt vain jotenkin kontrolli petti ja aloin pelkäämään, että minä jään rannalle eikä minusta välitetä Kai tämä johtuu enemmänkin huonosta itsetunnosta, menneisyyden kokemuksista jne. kuin itse tapahtuneesta tai luottamuksesta.[/QUOTE]

Toisaalta voi sitten miettiä, että jos saa ihan suhteettomat kilarit eikä hellitä vaan jatkaa vain, niin silloinkin voi jäädä rannalle eikä susta enää välitetä. Kukaan ei ole toiselle VELKAA mitään välittämistä, ainkaan puolen vuoden yhdessäolon jälkeen.

Mitä jos olisit itse ollut viettämässä iltaa jossain kavereittesi kanssa, ja pöytään olisi tullut pari miestä, joiden kanssa kaverisi olisivat halunneet jutella ja istua. Olisitko noussut ja lähtenyt pois? Pyytänyt miehiä poistumaan? Kertonut kovaäänisesti, että "minä kyllä sitten seurustelen, kenenkään ei tarvii luulla että MINÄ ryhtyisin mihinkään"; vai miten olisit toiminut? Mikä näistä toimintamalleista olis ollut sellainen, että olisit ollut tyytyväinen, jos mies olisi toiminut niin? Mitä olisit halunnut, että mies tekee?

Esitin nuo kysymykset, jotta voit itse arvioida, oliko mustasukkaisuuteen syytä ja oliko se järkevää. Ymmärrän hyvin mustasukkaisuuden tunteesi, mutta sitten jos asiaa miettii järkevästi, niin siihen ei tainnut olla kauheasti syytä? Ellei tilanne ollut se, että mies houkutteli erityisesti ne naiset siihen ja osteli juomia ja esitti sinkkua ja yritti saada muut miehet pois jne. Ja näinhän ei tainnut lainkaan olla?

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";28251706]Eli mies ei voi voittaa mitenkään päin, kun sinä itsekään et tiedä miten tilanteessa olisi pitänyt toimia? Mistä ihmeestä sitten olet vielä vihainen?[/QUOTE]



En minä ole mistään enää vihainen!! En lainkaan, olen todella surullinen ja tiedän kyllä, että ei miehen mitenkään olisi pitänyt toimia muuta kuin viettää hauska ilta siellä missä oli!

En tiedä olenko sitten kirjoittanut epäselvästi, mutta tunnen siis edelleen välillä mustasukkaisuutta, kun ajattelen tilannetta, MUTTA tiedän olevani tyhmä ja tiedän, etten tätä mustasukkaisuutta miehelle enää näytä mitenkään. Minulla on todella paha mieli siitä miten käyttäydyin, mutta silti jokin pelko tai epävarmuus aina välillä nostaa päätään.

 

[fghgdffghhg]

[QUOTE="aapee";28251709]Tältä hänestä varmaan juuri nyt tuntuukin, juuri tuolta. Täytyy se hänelle jotenkin kertoa rehellisesti. Kyllä mä uskon pystyväni jättämään tällaiset kohtaukset taakseni.[/QUOTE]

Viesti voisi - ihmistä tuntematta olla hyvä. Saa sitten miettiä rauhassa
Tsemppiä!

Ps. muista jossain vaiheessa sanoa myös että välität, siksi huolestuit. Mutta et enää ylireagoi.

pps. itsellä samantyyppinen tilanne juuri takana, siitä neuvot

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28251725]En minä ole mistään enää vihainen!! En lainkaan, olen todella surullinen ja tiedän kyllä, että ei miehen mitenkään olisi pitänyt toimia muuta kuin viettää hauska ilta siellä missä oli!

En tiedä olenko sitten kirjoittanut epäselvästi, mutta tunnen siis edelleen välillä mustasukkaisuutta, kun ajattelen tilannetta, MUTTA tiedän olevani tyhmä ja tiedän, etten tätä mustasukkaisuutta miehelle enää näytä mitenkään. Minulla on todella paha mieli siitä miten käyttäydyin, mutta silti jokin pelko tai epävarmuus aina välillä nostaa päätään.[/QUOTE]

"...ja piru olkapäällä vielä jotenkin tyrkyttää sitä ajatusta, että ihan aiheesta kilahdin, mutta en tiedä.. Eli en edes pysty unohtamaan tapahtumatta ja sydämestäni pyytää edes anteeksi, kun edelleen tunnen, että mies teki väärin. Miten tästä pääsisis taas tasapainoon, miten tietää kuka on oikeassa ja kuka väärässä, huoh. "

Millä tavalla kilahdit siis aiheesta? Mitä väärää mies teki?

 

["aapee"]

Toisaalta voi sitten miettiä, että jos saa ihan suhteettomat kilarit eikä hellitä vaan jatkaa vain, niin silloinkin voi jäädä rannalle eikä susta enää välitetä. Kukaan ei ole toiselle VELKAA mitään välittämistä, ainkaan puolen vuoden yhdessäolon jälkeen.

Mitä jos olisit itse ollut viettämässä iltaa jossain kavereittesi kanssa, ja pöytään olisi tullut pari miestä, joiden kanssa kaverisi olisivat halunneet jutella ja istua. Olisitko noussut ja lähtenyt pois? Pyytänyt miehiä poistumaan? Kertonut kovaäänisesti, että "minä kyllä sitten seurustelen, kenenkään ei tarvii luulla että MINÄ ryhtyisin mihinkään"; vai miten olisit toiminut? Mikä näistä toimintamalleista olis ollut sellainen, että olisit ollut tyytyväinen, jos mies olisi toiminut niin? Mitä olisit halunnut, että mies tekee?

Esitin nuo kysymykset, jotta voit itse arvioida, oliko mustasukkaisuuteen syytä ja oliko se järkevää. Ymmärrän hyvin mustasukkaisuuden tunteesi, mutta sitten jos asiaa miettii järkevästi, niin siihen ei tainnut olla kauheasti syytä? Ellei tilanne ollut se, että mies houkutteli erityisesti ne naiset siihen ja osteli juomia ja esitti sinkkua ja yritti saada muut miehet pois jne. Ja näinhän ei tainnut lainkaan olla?

Kyllä, tiedän tuon ja sitähän tässä pelkäänkin Juuri sitä, että ajoin tällä miehen luotani pois. Näin pelkään, että nyt kävi

Järkevästi ajattelen juuri noin, tilanteessa ei ollut mitään pahaa eikä väärää ja minä olin se kusipää, joka teki väärin. Mutta en sitä silloin tajunnut ja välillä asia vieläkin TUNTUU pahalta, vaikka täysin YMMÄRRÄN, että olen väärässä. Hyviä kysymyksiä, kiitos, ne auttavat vielä ymmärtämään lisää. Mutta siis en missään nimessä hae hyväksyntää mustasukkaisuudelleni, tiedän että saatoin ajaa sillä miehen suhteesta pois. Pää on vain vähän sekaisin edelleen.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28251725]En minä ole mistään enää vihainen!! En lainkaan, olen todella surullinen ja tiedän kyllä, että ei miehen mitenkään olisi pitänyt toimia muuta kuin viettää hauska ilta siellä missä oli!

En tiedä olenko sitten kirjoittanut epäselvästi, mutta tunnen siis edelleen välillä mustasukkaisuutta, kun ajattelen tilannetta, MUTTA tiedän olevani tyhmä ja tiedän, etten tätä mustasukkaisuutta miehelle enää näytä mitenkään. Minulla on todella paha mieli siitä miten käyttäydyin, mutta silti jokin pelko tai epävarmuus aina välillä nostaa päätään.[/QUOTE]

Mutta voisi olla kohdallaan, että keskustelisitte yhdessä mustasukkaisuudestasi. Eihän siitä kannata tehdä hirviötä joka täytyy piilottaa vaan pikemminkin tuoda asia avoimesti julki ENNEN sellaista tilannetta joka tuon mustasukkaisuuden laukaisee.

Kerro miehelle, kun hän on leppynyt ja suostuu keskustelemaan asiasta, että sinulla on ongelma nimeltä mustasukkaisuus. Kyllä hän varmaan tietää sen jo tässä vaiheessa, mutta helpottaisi sinua jos voisit olla avoin sen suhteen. Ehkä miehesikin ymmärtäisi paremmin reaktiosi silloin.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";28251738]"...ja piru olkapäällä vielä jotenkin tyrkyttää sitä ajatusta, että ihan aiheesta kilahdin, mutta en tiedä.. Eli en edes pysty unohtamaan tapahtumatta ja sydämestäni pyytää edes anteeksi, kun edelleen tunnen, että mies teki väärin. Miten tästä pääsisis taas tasapainoon, miten tietää kuka on oikeassa ja kuka väärässä, huoh. "

Millä tavalla kilahdit siis aiheesta? Mitä väärää mies teki?[/QUOTE]

Juuri noin sekavat tunteeni ovat. Mies ei tehnyt mitään väärää, minä tein. Muissa vastauksissani selitän tätä pääni sekamelskaa ja tuota, kun se paska mustasukkaisuus "piru olkapäällä" yrittää tyrkyttää ajatuksiaan. EHkä sillä tavalla myös alitajuntaisesti yritän suojella itseäni ja sitä, että mies jättää On helpompi erota, jos ajattelee, että mies teki väärin.. Mutta ei, ei hän tehnyt, minä tein.

 

["aapee"]

Viesti voisi - ihmistä tuntematta olla hyvä. Saa sitten miettiä rauhassa
Tsemppiä!

Ps. muista jossain vaiheessa sanoa myös että välität, siksi huolestuit. Mutta et enää ylireagoi.

pps. itsellä samantyyppinen tilanne juuri takana, siitä neuvot

Kiitti toivottavasti teillä kävin hyvin!

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";28251770]Mutta voisi olla kohdallaan, että keskustelisitte yhdessä mustasukkaisuudestasi. Eihän siitä kannata tehdä hirviötä joka täytyy piilottaa vaan pikemminkin tuoda asia avoimesti julki ENNEN sellaista tilannetta joka tuon mustasukkaisuuden laukaisee.

Kerro miehelle, kun hän on leppynyt ja suostuu keskustelemaan asiasta, että sinulla on ongelma nimeltä mustasukkaisuus. Kyllä hän varmaan tietää sen jo tässä vaiheessa, mutta helpottaisi sinua jos voisit olla avoin sen suhteen. Ehkä miehesikin ymmärtäisi paremmin reaktiosi silloin.[/QUOTE]


Näin täytyy tehdä, jos saan siihen vielä mahdollisuuden.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28251793]Juuri noin sekavat tunteeni ovat. Mies ei tehnyt mitään väärää, minä tein. Muissa vastauksissani selitän tätä pääni sekamelskaa ja tuota, kun se paska mustasukkaisuus "piru olkapäällä" yrittää tyrkyttää ajatuksiaan. EHkä sillä tavalla myös alitajuntaisesti yritän suojella itseäni ja sitä, että mies jättää On helpompi erota, jos ajattelee, että mies teki väärin.. Mutta ei, ei hän tehnyt, minä tein.[/QUOTE]

No niin. Nyt kun tämä on sinulle itsellesi selvä, nyt voisit kertoa sen miehellekin. Eli että vain sinä teit väärin, mies ei ja olet pahoillasi.

 

[nå]

Kyllä mä tiedän tuon tuntee, että tietää olleensa hölmö, mutta silti tuntuu pahalta.

Oma mieheni on niin ihana, että osaa saada mut tuntemaan oloni varmaksi ja rakastetuksi. Tiedän sataprosenttisesti ettei tekisi mitään tämän suhteen tai perheen rikkomiseksi. Silti joku juttu saattaa joskus tuntua pahalta, edes se ajatus siitä, että "Olisiko se mies ollut tuosta ihmisestä kiinnostunut" tms.

Jos tuntee, että jotain aihetta mustasukkaisuuteen on, tai että tuntee toisen käyttäytyneen huonosti, niin sen saa sanoa. Mutta jos sitten hetken miettii, ja laittaa sen asian mittasuhteisiin, ja ajattelee kokonaisuutta, niin usein huomaa että se ei ollut kovin tärkeää. Ja olen huomannut, että silloin paras tie on myöntää että taisin ylireagoida, ja koittaa itsekin löytää se piilevä syy siihen.

Esimerkki: Meillä ei juuri ole kahdenkeskistä aikaa, kun on lapsia. Itse yritän järjestää juttuja. Joku aika sitten mies poikkeuksellisesti pyysi minua leffaan. Olin innoissani, jee, mies järjestää meille yhteistä aikaa! Viikonloppu tuli, lapset eivät menneetkään mihinkään, ja jossain vaiheessa kysyin että eikö sitten mennäkään leffaan? Ei menty, mies oli ajatellut yhtä hoitopaikkaa, mutta oli kiertotietä kuullut ettei se perhe ollut sinä viikonloppuna kotona, joten oli unohtanut koko jutun. (Ei siis ollut jaksanut nähdä sen enempää vaivaa, vaikka oli JO pyytänyt minua). Okei, no, olin vähän harmissani mutta se siitä.
Ja vähän myöhemmin miehellä oli töiden illallinen. Jäi sitten istumaan iltaa yhden naispuolisen työkaverin kanssa. Tuli kyllä kotiin ihan ajoissa.Jostain syystä olin silti vihainen, ja mustasukkainenkin, vaikka mitään syytä ei ollut (en jaksa selittää, mutta ei taatusti ollut). Kun aloin miettiä miksi tuo minua niin risoin, niin tajusin, että se leffareissu siellä kummitteli. Ajatuskulku oli jotenkin tällainen : Minun takiani ei jakseta edes etsiä lapsille hoitopaikkaa; minulle tehty leffakutsu voidaan unohtaa tuosta vaan, mutta toisen naisen takia sitten istutaan iltaa kaikessa rauhassa. Ja kaikki tämä sitten tuli esiin mustasukkaisuutena sitä työkaveria kohtaan, vaikka oikeasti halusin, että mies pyytää anteeksi sitä leffahölmöilyään ja korjaa SEN tilanteen jotenkin. Jos me mennään leffaan, niin istukoon rauhassa työkaverin kanssa

 

[nå]

Niin joo ja tuosta unohtui se, että kun ensin olin vaan "mustasukkainen", niin mies piti mua vähän hölmönä ja ihmetteli. Ihan aiheesta. Mutta kun sitten kerroin koko syyn, niin mies sanoi olleensa tyhmä ja pyysi anteeksi sitä omaa osuuttaan. Ja tajusi mistä mun juttu kumpusi.

Eli jos sulla on joku syy tuolle kilarillesi, niin sitten kun asiat vähän rauhoittuvat, voit joskus kertoa sen. Tai, jos tilanne rauhoittuu ja kaikki on hyvin, niin ei sitä tarvii ottaa esille, mutta mieti ITSE mistä mikäkin johtuu.

 

["aapee"]

Kyllä mä tiedän tuon tuntee, että tietää olleensa hölmö, mutta silti tuntuu pahalta.

Oma mieheni on niin ihana, että osaa saada mut tuntemaan oloni varmaksi ja rakastetuksi. Tiedän sataprosenttisesti ettei tekisi mitään tämän suhteen tai perheen rikkomiseksi. Silti joku juttu saattaa joskus tuntua pahalta, edes se ajatus siitä, että "Olisiko se mies ollut tuosta ihmisestä kiinnostunut" tms.

Jos tuntee, että jotain aihetta mustasukkaisuuteen on, tai että tuntee toisen käyttäytyneen huonosti, niin sen saa sanoa. Mutta jos sitten hetken miettii, ja laittaa sen asian mittasuhteisiin, ja ajattelee kokonaisuutta, niin usein huomaa että se ei ollut kovin tärkeää. Ja olen huomannut, että silloin paras tie on myöntää että taisin ylireagoida, ja koittaa itsekin löytää se piilevä syy siihen.

Esimerkki: Meillä ei juuri ole kahdenkeskistä aikaa, kun on lapsia. Itse yritän järjestää juttuja. Joku aika sitten mies poikkeuksellisesti pyysi minua leffaan. Olin innoissani, jee, mies järjestää meille yhteistä aikaa! Viikonloppu tuli, lapset eivät menneetkään mihinkään, ja jossain vaiheessa kysyin että eikö sitten mennäkään leffaan? Ei menty, mies oli ajatellut yhtä hoitopaikkaa, mutta oli kiertotietä kuullut ettei se perhe ollut sinä viikonloppuna kotona, joten oli unohtanut koko jutun. (Ei siis ollut jaksanut nähdä sen enempää vaivaa, vaikka oli JO pyytänyt minua). Okei, no, olin vähän harmissani mutta se siitä.
Ja vähän myöhemmin miehellä oli töiden illallinen. Jäi sitten istumaan iltaa yhden naispuolisen työkaverin kanssa. Tuli kyllä kotiin ihan ajoissa.Jostain syystä olin silti vihainen, ja mustasukkainenkin, vaikka mitään syytä ei ollut (en jaksa selittää, mutta ei taatusti ollut). Kun aloin miettiä miksi tuo minua niin risoin, niin tajusin, että se leffareissu siellä kummitteli. Ajatuskulku oli jotenkin tällainen : Minun takiani ei jakseta edes etsiä lapsille hoitopaikkaa; minulle tehty leffakutsu voidaan unohtaa tuosta vaan, mutta toisen naisen takia sitten istutaan iltaa kaikessa rauhassa. Ja kaikki tämä sitten tuli esiin mustasukkaisuutena sitä työkaveria kohtaan, vaikka oikeasti halusin, että mies pyytää anteeksi sitä leffahölmöilyään ja korjaa SEN tilanteen jotenkin. Jos me mennään leffaan, niin istukoon rauhassa työkaverin kanssa

tuo ajatuksenkulkusi kuvaa hyvin näitä omiakin tunteitani. Aina sitä ei vain osaa olla kovin järkevä, ei ajatuksissaan eikä teoissaankaan.

 

["Helmi"]

[QUOTE="aapee";28251725]En minä ole mistään enää vihainen!! En lainkaan, olen todella surullinen ja tiedän kyllä, että ei miehen mitenkään olisi pitänyt toimia muuta kuin viettää hauska ilta siellä missä oli!

En tiedä olenko sitten kirjoittanut epäselvästi, mutta tunnen siis edelleen välillä mustasukkaisuutta, kun ajattelen tilannetta, MUTTA tiedän olevani tyhmä ja tiedän, etten tätä mustasukkaisuutta miehelle enää näytä mitenkään. Minulla on todella paha mieli siitä miten käyttäydyin, mutta silti jokin pelko tai epävarmuus aina välillä nostaa päätään.[/QUOTE]

No jos ihan totta puhutaan niin parisuhteen pitäisi olla sellainen että siinä voi tuoda esiin myös oman haavoittuvuuden. Eli tälläisistä tunteista olisi myös pyrittävä ja pystyttävä keskustelemaan, sillä se ei auta mitään jos toinen joutuu tunteensa kätkemään.
Minä ymmärrän hyvin mustasukkaisuuden. ymmärrän myös miestä.

ainoa asia mitä en ymmärrä on se että mitä varattu oikeesti aikuinen ihminen tekisi baarissa? ite kävin 20vuotiaana baareissa,vaikka en juonut. nyt 30:nä ei voisi vähempää kiinnostaa!!

Mun ex jäi 2kertaa kiinni pettämisestä, baarissa(toisella kerralla suuteli tanssilattialla toista ja hieroi pepaa,kieli toisen kurkussa).. sen lisäksi voi niin monet varatut ukot tuli kännipäissään iskee. mä en halua miestä joka viettää aikaa baareissa.

sitäpaitsi kaikki baarit on hirveitä räkälöitä, ällöttävää.

 

["helmi"]

[QUOTE="aapee";28251767]Kyllä, tiedän tuon ja sitähän tässä pelkäänkin Juuri sitä, että ajoin tällä miehen luotani pois. Näin pelkään, että nyt kävi

Järkevästi ajattelen juuri noin, tilanteessa ei ollut mitään pahaa eikä väärää ja minä olin se kusipää, joka teki väärin. Mutta en sitä silloin tajunnut ja välillä asia vieläkin TUNTUU pahalta, vaikka täysin YMMÄRRÄN, että olen väärässä. Hyviä kysymyksiä, kiitos, ne auttavat vielä ymmärtämään lisää. Mutta siis en missään nimessä hae hyväksyntää mustasukkaisuudelleni, tiedän että saatoin ajaa sillä miehen suhteesta pois. Pää on vain vähän sekaisin edelleen.[/QUOTE]

jos mies lähti tollaisen jutun takia,niin anna mennä, ei hän ole kypsä suhteeseen jos ekan ongelman tullen pakenee!

Kaikki täällä puolustelee miestä,mutta eikö kenenkään mieleen tule että ei se ukkokaan näköjään osaa hoitaa asioita oikein!

kyllä miehenkin pitää tajuta se että jos toinen on joutunut petetyksi aiemmissa suhteissa,niin silloin kun omat tunteet alkaa olee syvemmät niin pelko nostaa päätään. viisas mies osoittaa ymmärrystä=lieventää sillä toisen oloa

 

["vieras"]

[QUOTE="Helmi";28251980]No jos ihan totta puhutaan niin parisuhteen pitäisi olla sellainen että siinä voi tuoda esiin myös oman haavoittuvuuden. Eli tälläisistä tunteista olisi myös pyrittävä ja pystyttävä keskustelemaan, sillä se ei auta mitään jos toinen joutuu tunteensa kätkemään.
Minä ymmärrän hyvin mustasukkaisuuden. ymmärrän myös miestä.

ainoa asia mitä en ymmärrä on se että mitä varattu oikeesti aikuinen ihminen tekisi baarissa? ite kävin 20vuotiaana baareissa,vaikka en juonut. nyt 30:nä ei voisi vähempää kiinnostaa!!

Mun ex jäi 2kertaa kiinni pettämisestä, baarissa(toisella kerralla suuteli tanssilattialla toista ja hieroi pepaa,kieli toisen kurkussa).. sen lisäksi voi niin monet varatut ukot tuli kännipäissään iskee. mä en halua miestä joka viettää aikaa baareissa.

sitäpaitsi kaikki baarit on hirveitä räkälöitä, ällöttävää.[/QUOTE]

Baareissa käydään juomassa, istumassa iltaa, tanssimassa, tapaamassa tuttuja, parilla töiden jälkeen, kuuntelemassa bändejä, vietetään aikaa ja mitä nyt kukakin tykkää siellä tehdä. Sopii ihan kaikenikäisille 18v täyttäneille.

 

["vieras"]

[QUOTE="helmi";28251987]jos mies lähti tollaisen jutun takia,niin anna mennä, ei hän ole kypsä suhteeseen jos ekan ongelman tullen pakenee!

Kaikki täällä puolustelee miestä,mutta eikö kenenkään mieleen tule että ei se ukkokaan näköjään osaa hoitaa asioita oikein!

kyllä miehenkin pitää tajuta se että jos toinen on joutunut petetyksi aiemmissa suhteissa,niin silloin kun omat tunteet alkaa olee syvemmät niin pelko nostaa päätään. viisas mies osoittaa ymmärrystä=lieventää sillä toisen oloa[/QUOTE]

Eikö se ole jo aikamoista ymmärryksen osoittamista, kun jaksaa kuunnella koko viikonlopun toisen riidan haastamista ja aiheettomia syyttelyitä? Jossain vaiheessa se raja tulee vastaan kaikilla, ja siinä vaiheessa on parempi poistua paikalta.

 

["napsu"]

ANTEEKSI ei pyydetä tekstiviestillä... mieluiten nokakkain mut vähintään puhelimessa puhuen, EI TEKSTARILLA!!

 

["aapee"]

Teen nyt niin, että illalla laitan miehelle viestin, jossa pyydän vielä kerran anteeksi, että ylireagoin ja pilasin häneltä kivoja hetkiä ja kerron, että minua hävettää ja tunnen oloni todella tyhmäksi.

Pelottaa vaan ihan hirveästi mitä hän vastaa Soittaa en uskalla, jos hän onkin vielä tosi vihainen tjn.

Kiitos todella paljon kaikille vastauksista! Sain ajatuksia vähän kasaan avullanne! Lisääkin saa laittaa, jos mieleen jotain tulee. Jos vain tunteiltani pystyn, niin tulen tänne sitten kertomaan miten kävi.