Miehet ja naiset! Kertokaa mitä teen.. riitaa miehen kanssa :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sekoilija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="aapee";28252057]Teen nyt niin, että illalla laitan miehelle viestin, jossa pyydän vielä kerran anteeksi, että ylireagoin ja pilasin häneltä kivoja hetkiä ja kerron, että minua hävettää ja tunnen oloni todella tyhmäksi.

Pelottaa vaan ihan hirveästi mitä hän vastaa :( Soittaa en uskalla, jos hän onkin vielä tosi vihainen tjn. :(

Kiitos todella paljon kaikille vastauksista! Sain ajatuksia vähän kasaan avullanne! Lisääkin saa laittaa, jos mieleen jotain tulee. Jos vain tunteiltani pystyn, niin tulen tänne sitten kertomaan miten kävi.[/QUOTE]

Et laita tekstaria vaan jos oikeasti välität niin SOITAT!!! Teinit tekstailee ei aikuiset ihmiet..
 
Mä laittaisin miehelle viestin, että reaktioni oli överi ja ymmärrän sen. En kuitenkaan tule anelemaan anteeksiantoa, koska haluan voida sanoa myös negatiiviset ja hullutkin tunteet ääneen ilman pelkoa viikkojen mykkäkoulusta. Myöntäisin kyllä käyttäytyneeni typerästi.

Mun entisessä suhteessa mykkäkoulu oli nimenomaan vallankäyttöä.. Just tuon tyyppisestä tilanteesta alkoi kierre: Jompi kumpi oli aina suuttunut toiselle ja toinen hädissään aneli anteeksiantoa, kunnes toinen mokasi ja asetelma kääntyi toisinpäin.

Nykyisin olen parisuhteessa, jossa kumpikaan ei harrasta mykkäkouluja ja typeriä kommentteja ei vatvota päiväkausia. On mahtavaa, että voin sanoa ääneen myös typerät ajatukset ja luottaa siihen, että toinen ei häviä viereltä minnekään.
 
  • Tykkää
Reactions: Inezz
[QUOTE="aapee";28251434]Puhelimessa näitä selviteltiin... Ja sanoi viimeiseksi näin tiivistetysti, että: "Vittu, kun vituttaa tällainen" :( Suuttui siis kovasti. Tämän jälkeen pyysin anteeksi ja laitoin vielä perään viestin, että olen pahoillani, etten ymmärtänyt lopettaa ajoissa ja vain jankutin. Enkä ole saanut vastausta.[/QUOTE]

Mies kuulostaa tyypilliseltä nupopäiseltä alistajanarsistilta.
 
Nykyisin olen parisuhteessa, jossa kumpikaan ei harrasta mykkäkouluja ja typeriä kommentteja ei vatvota päiväkausia. On mahtavaa, että voin sanoa ääneen myös typerät ajatukset ja luottaa siihen, että toinen ei häviä viereltä minnekään.

Tuo on erittäin tärkeää, molempiin suuntiin tietenkin, niin kauan kuin ei tarkoiteta vahingoittaa toista. Eräs läheisyyden merkki on totuus, ei mielistely. En voisi sellaista naista katsella, jolle on valehdeltava että hän pysyy hyvällä päällä. Teen kaiken vilpittömästi.
 
[QUOTE="napsu";28252117]Et laita tekstaria vaan jos oikeasti välität niin SOITAT!!! Teinit tekstailee ei aikuiset ihmiet..[/QUOTE]

Just näin, soita nyt hyvä ihminen sentään sille miehelles!
Jos olisin se mies, niin anteeksipyyntötekstari saattaisi vaan ärsyttää lisää.
Etkö oikeasti uskalla soittaa miehellesi? No sitten suhteenne ei ole mistään kotoisin..
 
[QUOTE="vieras";28252604]Just näin, soita nyt hyvä ihminen sentään sille miehelles!
Jos olisin se mies, niin anteeksipyyntötekstari saattaisi vaan ärsyttää lisää.
Etkö oikeasti uskalla soittaa miehellesi? No sitten suhteenne ei ole mistään kotoisin..[/QUOTE]

Itse ehdotin viestiä, koska vastaavassa tilanteessa soitin ja hän ei vastannut.
Petyin vaan turhaan.
 
En ehtinyt laittaa viestiä, kun mies soitti ja pyysi saada tulla kylään. Ovella otti syliinsä ja pyysi anteeksi että kiroili eikä silloin vastannut anteeksipyyntööni. Siinä sitten vuorotellen pyydeltiin anteeksi, vaikkei kumpikaan niitä enää kai edes kaivannut. Kumpikin meistä olisi voinut toimia toisin tässä sovittelussa ja minä alunperinkin, mutta me nyt tehtiin näin. Molemmilla meillä varmasti menneisyyskin vaikuttaa siihen miten toimimme ja reagoimme riitelyyn, hätään, pelkoon jne., mutta ehkä me opimme tästä jotain, jatkossa voidaan toimia toisin, paremmin, kypsemmin. Ainakin tiedän nyt kuinka tärkeä miehestä on minulle tullut eikä minun tarvitse pelätä aina pahinta. Hän on hyvä mies, haluan olla hänen arvoisensa enkä sekoilla enää turhista. Kiitos teille, hyvin monen kommentista oli oikeasti apua! :)
 
[QUOTE="aapee";28253302]En ehtinyt laittaa viestiä, kun mies soitti ja pyysi saada tulla kylään. Ovella otti syliinsä ja pyysi anteeksi että kiroili eikä silloin vastannut anteeksipyyntööni. Siinä sitten vuorotellen pyydeltiin anteeksi, vaikkei kumpikaan niitä enää kai edes kaivannut. Kumpikin meistä olisi voinut toimia toisin tässä sovittelussa ja minä alunperinkin, mutta me nyt tehtiin näin. Molemmilla meillä varmasti menneisyyskin vaikuttaa siihen miten toimimme ja reagoimme riitelyyn, hätään, pelkoon jne., mutta ehkä me opimme tästä jotain, jatkossa voidaan toimia toisin, paremmin, kypsemmin. Ainakin tiedän nyt kuinka tärkeä miehestä on minulle tullut eikä minun tarvitse pelätä aina pahinta. Hän on hyvä mies, haluan olla hänen arvoisensa enkä sekoilla enää turhista. Kiitos teille, hyvin monen kommentista oli oikeasti apua! :)[/QUOTE]

Todella mukava kuulla :)
 

Yhteistyössä