Mies ei voikaan saada lapsia? Mitä tekisit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tyty"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"tyty"

Vieras
Huomasin toisessa ketjussa pari kommenttia, joissa todettiin, että kirjoittaja ei voisi olla miehen kanssa, joka ei voi saada lapsia. Piti ihan aloittaa uusi ketju aiheesta.

Mitä tekisitte ja ajattelisitte, jos usean vuoden seurustelun ja avioliitton solmimisen jälkeen selviäsi, että miehellä ei olekaan terveitä siittiöitä? Oma unelmanne on saada lapsia, mutta niitä ei siis vielä ole myöskään mistään aiemmasta suhteesta. Kumpi on tärkeämpää, säilyttää hyvä parisuhde vai saada lapsi?
 
Kyllä mä haluaisin sekä sen miehen, että lapsen, joten mentäis klinikalle hakemaan luovutettuja siittiöitä.

Jos miehelle luovutettujen siittiöiden käyttö olisi totaali EI, niin siinä kohtaa menisi sitten mies vaihtoon. Ja on mennytkin. Ei siis siksi, ettei mies olisi kyennyt saamaan lapsia, vaan siksi, ettei hän halunnut. Ja mä siis halusin.

Miksi tyytyä vain toiseen, jos voi saada molemmat?
 
Ei mulla ollut tietoa mitä on äidin rakkaus, ennen kun sain lapsia, joten en olisi tiennyt mistä jään paitsi.

Säilyttäisin hyvän parisuhteen.
 
  • Tykkää
Reactions: hallittu kaaos
Vastaus ei ole yksiselitteinen. Riipuisi niin siitäkin miten lapsettomuus suhteessa pystyttäisiin käsittelemään. Jos asiaan yrittää vastata joo tai ei, suhde on tärkeämpi kuin oma biologinen lapsi.
 
Mistä löytyisi ne asiat, jotka pitävät parisuhteen koossa tässä tilanteessa? Asian selvitessähän lasta on jo yritetty ainakin vuosi ja olo on ahdistunut ja epätoivoinen.
 
Me haettais myös luovutettuja siittiöitä. Jos mies ei jokatapauksessa pystyis saamaan omaa biologista lasta, olishan tuo sit sentään jotain, et saa edes lapsen, vaikkei olisikaan biologinen. Samalta se varmasti tuntuisi, kun raskauden näkisi ja synnytyksen kokisi.

Mut me ei lapsia haluta enempää (aika monta jo nyt yhteensä), joten ei onneksi tule ajankohtaiseksi tällainen
 
Mä kirjoitin toisessa ketjussa, että en olisi alkanut seurustelemaan miehen kanssa, joka heti suhteen alussa kertoisi ettei saisi/haluaisi lapsia. Koska mä halusin. Tilanne olisi eri jos selviäisi vasta suhteen myöhemmässä vaiheessa mutta suhteen alussa olisi ns.kynnyskysymys.
 
[QUOTE="tyty";28582200]Mistä löytyisi ne asiat, jotka pitävät parisuhteen koossa tässä tilanteessa? Asian selvitessähän lasta on jo yritetty ainakin vuosi ja olo on ahdistunut ja epätoivoinen.[/QUOTE]

Mä uskoisin, että parisuhteeni kariutuisi siinä tilanteessa, jos mies ei suostuisi lainasiemeniin.
 
[QUOTE="tyty";28582200]Mistä löytyisi ne asiat, jotka pitävät parisuhteen koossa tässä tilanteessa? Asian selvitessähän lasta on jo yritetty ainakin vuosi ja olo on ahdistunut ja epätoivoinen.[/QUOTE]

Miten olisi vaikka rakkaus. Kuulostaa hiukan kyyniseltä että ainut parisuhteen koossa pitävä voima olisi molempien oma biologinen lapsi. Lapsettomuus sinänsä on tietenki kriisi jossa joutuu käymään monenlaisia tunteita läpi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöååp;28582231:
Miten olisi vaikka rakkaus. Kuulostaa hiukan kyyniseltä että ainut parisuhteen koossa pitävä voima olisi molempien oma biologinen lapsi. Lapsettomuus sinänsä on tietenki kriisi jossa joutuu käymään monenlaisia tunteita läpi.

Osaako vastaajat ajatella tätä toisinpäin, että itse tulisivat jätetyiksi hyvästä, vuosia kestäneestä parisuhteesta ainoastaan siksi etteivät voi saada lapsia. Mä en tuota haluaisi, enkä sitä siis toisellekaan tekisi.
 
  • Tykkää
Reactions: hallittu kaaos
En voisi vapaaehtoisesti luopua ajatuksesta saada lapsia, mutta jos miehellä ei olisi pelittäviä siittiöitä, niin jäljelle jää luovutetut siittiöt ja adoptio. Ja itse asiassa miehen kanssa puhuttiin ennen kuin lapsiasia oli ajankohtainen, että jos jommankumman sukusolut ei pelaa, niin meidän valinta olisi (silloisten ajatustemme kukaan) ollut adoptio. Tiukan paikan tullen myös tukiperhe- tai sijaisperhetoiminta, joka tietysti ei vastaisi sitä että on oma lapsi.

Jos tutustumisvaiheessa tietäisin, että mies ei voi saada biologisia lapsia, niin voisi se vaikuttaa. Mutta jos olisin jonkun kanssa niin vakavissani suhteessa ja rakastaisin jotakuta niin paljon, että haluaisin hänet lasteni isäksi, niin ei se suhde siittiöiden puutteeseen kaatuisi.

Sitten jos mies ei HALUAISI lapsia... sitten se voisi olla peruste laittaa lusikat jakoon, mutta siksipä se keskusteltiinkin hyvissä ajoin.
 
Mä oon aina halunnut lapsia, enempi kuin parisuhdetta joten jos mies ei suostuisi adoptioon/keinohedelmöitykseen luovutetuilla siittiöillä tms. niin varmaan tulisi ero.

Kamalaa toisaalta sanoa noin, mutta tiedän/tunnen itseni ja lapsettomuus olisi mulle niin iso asia että pelkään että katkeroitusin miehelle. Mulle ei sillä lapsen biologisuudella ole niin väliä, mutta jos en saisi edes adoptoida lasta niin sitten näin.
 
Olen aika yllättynyt vastauksista. Missä ovat kaikki hedelmöityshoitoja vastustavat tyypit?
Itse en jättäisi, yrittäisin hoidoin. ;)
 
Miltäs tuntuisi toisin päin? Mies ehottais, että lainamunasolut käyttöön? En itse näe lasta lapsen takia järkevänä, kyllä sen pitää sitten olla biologinen taikka sama sitten adoptoida, miksi kantaaa ja synnyttää jonkun toisen lapsi?
 
Miltäs tuntuisi toisin päin? Mies ehottais, että lainamunasolut käyttöön? En itse näe lasta lapsen takia järkevänä, kyllä sen pitää sitten olla biologinen taikka sama sitten adoptoida, miksi kantaaa ja synnyttää jonkun toisen lapsi?

Lainamunasolu tai -siittiö, so what. Se on vain solu. Vaikka ei olisi biologinen vanhenmpi, niin asia olisi kuitenkin ihan sama, koska kuitenkin itse sen vauvan sisällään "rakentaa" :)
 
Hyväksyisin lapsettomuuden ja lakkaisin märehtimästä asiaa. Vaikka olen aina toivonut omaa lasta (ja saanutkin sellaisen), tiedän että olisin onnellinen myös lapsettomana. Ei kannata tehdä lapsen hankinnasta koko elämää nielevää juttua.
 
Täällä on yksi, joka olisi luultavasti ollut keinohedelmöitystä vastaan. Mulla on aina ollut vahva halu tulla äidiksi. Jo hyvin nuorena ajattelin, että jos en omia saa, adoptoin. No tulin sitten äidiksi 19-vuotiaana, että paha mennä sanomaan olisinko tiukan paikan tullen ollut valmis luopumaan mahdollisuudesta saada biolapsi. Nuorena en sitä kokenut niin tärkeänä, olisiko lapsi bio vai adoptio, oma se kuitenkin olisi ollut.

Nyt kolmen lapsen yksinhuoltajana sanoisin, että mies, joka ei voi saada lapsia ois ihan, no karua sanoa ihanteellinen, mutta pilke silmäkulmassa kai niin voisi sanoa ;)
 

Yhteistyössä