Anoppi pyörtymispisteessä kun kuuli ettei vauvaamme kasteta. Miten toimisitte?

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";28592153]En oikein hahmota tätä ongelmaa, joka sinusta tässä on. Kun nimenomaan voi valita, kuinka toimii. Ongelmallisempi se minusta olisi, jos ei voisi valita. Se että joissakin toisissa asioissa ei voi valita, kuinka toimii ei liene hyvä peruste sille, että jossain toisessakin asiassa pitää olla samoin.[/QUOTE]

Minusta on oikein, että lapsi saa valita uskontonsa ja uskonnollisen näkemyksensä. Minusta on kuitenkin tarpeetonta, että alaikäinen voisi valita uskonnollisen yhteisön. Se nyt varmaan on aika harmitonta, jos lapsi jää roikkumaan evankelisluterilaisen kirkon jäseneksi, mikä näkyy elämässä lähinnä siten, että kotiin tulee Kirkko&Kaupunki. Mutta entäs, jos lapsi jääkin yhteisöön, joka vaikuttaa ja hallitsee enemmän jäsentensä elämää? Tällöin kyse on alaikäisestä, vajaavaltaisesta henkilöstä, joka usein on vieläpä psyykkisesti ja älyllisestikin melkoisen "keskeneräinen". Tällaisten mahdollisten tilanteiden vuoksi lapsen oikeus valita tulisi olla pienempi kuin vanhempien "velvollisuus" valvoa, tajuatko? Lapsi voi edelleen uskoa mihin haluaa, mutta hän voisi liittyä uskonnolliseen yhteisöön vasta 15-vuotiaana eikä tätä ennen voisi myöskään jäädä uskonnolliseen yhteisöön.

 

[astrolabe]

Esikoiseni vietiin pääsiäiskirkkoon tarhaiässä ilman hyväksyntääni. Tarhassa muutkin menivät, eikä ollut ketään jäämään lapsen kanssa. Herkkä lapsi ei ottanut kovin hyvin liki 5veenä niitä ristiinnaulitsemisjuttuja ja painajaisia yms.tuli moisesta. Uskonto on henkistä väkivaltaa, eikä pieniä lapsia saa moiselle altistaa. Yleissivistävän osuuden voi tuoda lapsentasoisesti ja pääosin kouluiässä.

Enkä tykkää osallistumisesta srk:n toimintaan muutenkaan, leirejä ja kerhoja saa ilman rukouksia ja hartauksiakin. Ei riittejä, ei sakramentteja tms.minun hyväksynnälläni koskaan.

 

["vieras"]

Minut on kastettu, tuolloin vain toinen vanhempani kuului kirkkoon. Ei ongelmaa tässä asiassa.

Jos sinusta kaste ei tunnu oikealta vaihtoehdolta, niin älä ihmeessä myönny siihen anopin tai kenenkään muunkaan takia! Meillä on lapset haluttu kastaa, koska minusta se on kuulunut asiaan, mutta ymmärrän hyvin ettei kaikkien kohdalla ole samoin.

Lapsi on teidän, ei anopin. Tietysti anoppia voi harmittaa ja hän voi olla järkyttynytkin, on ehkä pitänyt kastetta niin itsestäänselvänä asiana ettei voi ymmärtää, jos joku tekee toisenlaisen valinnan... Silti, kyllä se anoppikin aikanaan sopeutuu.

 

["vieras"]

Lapsi voi olla eri mieltä istuessaan siellä ussantunneilla..

Rehellisesti sanoen ne ussan tunnit lienevät kaikista pienin paha koko kastehommassa...

 

["vieras"]

Minusta on oikein, että lapsi saa valita uskontonsa ja uskonnollisen näkemyksensä. Minusta on kuitenkin tarpeetonta, että alaikäinen voisi valita uskonnollisen yhteisön. Se nyt varmaan on aika harmitonta, jos lapsi jää roikkumaan evankelisluterilaisen kirkon jäseneksi, mikä näkyy elämässä lähinnä siten, että kotiin tulee Kirkko&Kaupunki. Mutta entäs, jos lapsi jääkin yhteisöön, joka vaikuttaa ja hallitsee enemmän jäsentensä elämää? Tällöin kyse on alaikäisestä, vajaavaltaisesta henkilöstä, joka usein on vieläpä psyykkisesti ja älyllisestikin melkoisen "keskeneräinen". Tällaisten mahdollisten tilanteiden vuoksi lapsen oikeus valita tulisi olla pienempi kuin vanhempien "velvollisuus" valvoa, tajuatko? Lapsi voi edelleen uskoa mihin haluaa, mutta hän voisi liittyä uskonnolliseen yhteisöön vasta 15-vuotiaana eikä tätä ennen voisi myöskään jäädä uskonnolliseen yhteisöön.

En kyllä pidä tuosta, että tivaat minulta, että tajuanko.

Tässä ei ole ollut kyse siitä, että lapset valitsevat vanhempien erotessa seurakunnasta jäävätkö he jäseniksi vai eivät, vaan vanhempien valinnasta lastensa kohdalla. Miksi vanhempi ei saisi valita myöskin tätä vaihtoehtoa, että lapsi jää jäseneksi, yhtä lailla kuin sitä, ettei jää? Olisi kiusaus tivata sinultakin jotain, mutta jätän väliin.

 

["Vieras"]

Eihän asia kuulu anopille millään tavalla!? Et kai tosissasi mieti lapsesi kastamista jonkun toisen vakaumuksen takia?

Meidän lastamme ei kastettu, varmasti osa suvusta veti kahvipullat väärään kurkkuun, osa ei. Ihan sama minulle, en kuulu kirkkoon enkä halua lastani kastaa. Haluan lapseni opiskelevan koulussa elämänkatsomustietoa, jossa käsitellään eri uskontoja kantaa ottamatta sekä moraalisia asioita, omaa identiteettia ja etiikkaa (mielestäni oikein hyvä oppiaine jokaiselle, ja jos vaihtoehtona on vieläpä kristinuskon tankkaaminen, niin ei paljon tarvitse miettiä!).

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";28592338]En kyllä pidä tuosta, että tivaat minulta, että tajuanko.[/QUOTE]

Pahoittelen - en ollut tarkoittanut sitä noin, miten otit sen. Ei siis ollut tarkoitus tivata, tavjuatko asioita, vaan saatko kiinni mitä tuossa kohtaa hain ilmaistessani asian noin. Koin itse, että sanavalintani oli vähän tulkinnanvarainen, mutten jaksanut miettiä parempaa, kun nopeasti kirjoitin.

[QUOTE="vieras";28592338]Tässä ei ole ollut kyse siitä, että lapset valitsevat vanhempien erotessa seurakunnasta jäävätkö he jäseniksi vai eivät, vaan vanhempien valinnasta lastensa kohdalla. Miksi vanhempi ei saisi valita myöskin tätä vaihtoehtoa, että lapsi jää jäseneksi, yhtä lailla kuin sitä, ettei jää? Olisi kiusaus tivata sinultakin jotain, mutta jätän väliin.[/QUOTE]

No minusta on omituista, että nimenomaan uskonnollisen yhteisön kohdalla sellainen mahdollisuus on. Eiväthän vanhemmat voi tosiaan valita sitäkään, että lapsella olisi vaikka eri sukunimi kuin heillä. Minusta tuollainen mahdollisuus on tarpeeton, koska lapsihan voi itse liittyä isona mihin huvittaa. Miksi sitten toinen vanhemmista ei jäisi myös kirkkoon, jos kerran on tarpeen, että lapsi jää? Tuollainen lasten "itsenäinen" kirkkoon kuuluminen ei sovi yhteen sen ajatuksen kanssa, että lapset kulkevat vanhempiensa mukana ja ovat kaikessa ensisijaisesti vanhempiensa vastuulla.

 

[hgfg]

Niin meinas minunkin äiti tippua tuolilta kun sanoin ettei ristiäisiä tule, nyt myöhemmin koko asiasta ei edes puhuta =) Yhtä rakkaat on minut lapset kuin sisarusten kastetut lapset

 

["vieras"]

Pahoittelen - en ollut tarkoittanut sitä noin, miten otit sen. Ei siis ollut tarkoitus tivata, tavjuatko asioita, vaan saatko kiinni mitä tuossa kohtaa hain ilmaistessani asian noin. Koin itse, että sanavalintani oli vähän tulkinnanvarainen, mutten jaksanut miettiä parempaa, kun nopeasti kirjoitin.



No minusta on omituista, että nimenomaan uskonnollisen yhteisön kohdalla sellainen mahdollisuus on. Eiväthän vanhemmat voi tosiaan valita sitäkään, että lapsella olisi vaikka eri sukunimi kuin heillä. Minusta tuollainen mahdollisuus on tarpeeton, koska lapsihan voi itse liittyä isona mihin huvittaa. Miksi sitten toinen vanhemmista ei jäisi myös kirkkoon, jos kerran on tarpeen, että lapsi jää? Tuollainen lasten "itsenäinen" kirkkoon kuuluminen ei sovi yhteen sen ajatuksen kanssa, että lapset kulkevat vanhempiensa mukana ja ovat kaikessa ensisijaisesti vanhempiensa vastuulla.

Okei, otetaan närkästys "tajuatko"-sanan vuoksi pois Se oli yöllä kirjoitettukin, itse olin jo mennyt juuri pois koneelta.

Muutoin täytynee tyytyä olemaan eri mieltä. Minä vain en näe tuota asiaa samalla tapaa, mutta eihän se mitään haittaa, olla eri mieltä. Eihän?

 

["Purppura"]

[QUOTE="vieras";28589665]Jos lapsenne kastetaan, hänen tulee osallistua koulussa uskontotunneille.[/QUOTE]

Ihan turhaan tehty ongelma, siinä on seitsemän vuotta aikaa ottaa lapsi pois kirkonkirjoista. Helppotie :Normaalikaste ja muut myöhemmin, aikaa on.

Tarkoituksena kai oli opettaa avoimuutta ja antaa itse valita? Mitä lapsi hyötyy asian julkiseksi tekemisestä tässä vaiheessa? Ei yhtään mitään. Päinvastoin skismat mummun ja muiden välillä kyllä vaikuttavat.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";28592386]
Muutoin täytynee tyytyä olemaan eri mieltä. Minä vain en näe tuota asiaa samalla tapaa, mutta eihän se mitään haittaa, olla eri mieltä. Eihän? [/QUOTE]

No eipä toki.

 

["vieras"]

No eipä toki.

Hitsit kun en osaa selittää, mikä ero tuossa on minun mielestäni vaikkapa siihen lapsen sukunimi tai asuinpaikka-asiaan verrattuna. Ehkäpä vielä myöhemmin oikeat sanat putkahtavat mieleeni.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="Purppura";28592413]Ihan turhaan tehty ongelma, siinä on seitsemän vuotta aikaa ottaa lapsi pois kirkonkirjoista. Helppotie :Normaalikaste ja muut myöhemmin, aikaa on.

Tarkoituksena kai oli opettaa avoimuutta ja antaa itse valita? Mitä lapsi hyötyy asian julkiseksi tekemisestä tässä vaiheessa? Ei yhtään mitään. Päinvastoin skismat mummun ja muiden välillä kyllä vaikuttavat.[/QUOTE]

Nyt en oikein ymmärrä logiikkaasi - siis ajatteletko, että avoimuutta opetetaan vain sitä kautta, että päällisin puolin tehdään niinkuin kirkkoon kuuluvat, mutta sitten pidetään mielessä teoreettinen osuus, eli "sitten joskus" lapsi voi "itse tehdä eri tavoin"? Miksi vanhemmat eivät saisi itse tehdä "eri tavoin", siis omalla tavallaan?

Ja kun kyseessä kuitenkin on vain se, kuuluuko kirkkoon ja kastaako lapsen, niin ei kai sellaisen asian julkiseksi tekeminen ole mikään erityinen skandaali, oikeasti? Kyse ei kuitenkaan ole mistään erikoisen marginaalista ilmiöstä tai nykypäivänä edes yleisesti tuomittavasta asiasta. Nykyisin on yhtä normaalia kastaa tai olla kastamatta, joten miksi ihmeessä lapsi pitäisi kastaa vain, jotta sukulaiset eivät saisi tietää, ettei perhe olekaan uskonnollinen?

Ja tottakai lapsi hyötyy siitä, että perhe uskaltaa toimia omalla tavallaan. Jos tässä kohtaa alkaa pelätä skismoja mummujen ja pappojen kanssa, on luultavaa, että niin käy monessa muussakin asiassa. Se, että alusta asti ottaa sen linjan, että omassa elämässä ja omassa perheessä asiat tehdään omalla tavalla, hyödyttää pitemmän päälle myös lapsia.

Tottakai joissain pikkujutuissa voi joskus joustaa. Esim. jos lapsen karkkipäivä on lauantai ja mummu haluaa ostaa lapselle jätskiä perjantaina, tähän voi suostua. Mutta omaan vakaumukseen, elämäntapaan tai kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä kannattaa kyllä uskaltaa luottaa itseensä. Minkälainen isovanhempi antaa kastamattomuuden vaikuttaa väleihin lapsenlapseen? Hylkäisikö isovanhempi lapsenlapsen kastamattomana pakanana? Ja jos, niin onko tällainen uhkakuva oikeasti hyvä syy myöntyä mielistelemään?

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";28592444]Hitsit kun en osaa selittää, mikä ero tuossa on minun mielestäni vaikkapa siihen lapsen sukunimi tai asuinpaikka-asiaan verrattuna. Ehkäpä vielä myöhemmin oikeat sanat putkahtavat mieleeni. [/QUOTE]

Kyllä minustakin esim. se on ok, että vaikka 15-vuotias voi omasta tahdostaa jäädä kirkkoon tai vaikka liittyä kirkkoon. Mutta minusta tämä on myös symbolinen asia: kasvatusvastuu on vanhemmilla, siksi vanhemmat eivät voi jättää lasta uskonnolliseen yhteisöön, jota eivät itse tunnusta, jne. Uskonto on Suomessa henkilökohtainen asia, siksi vanhemmat eivät voi ulkoistaa uskonnollista kasvatusta, jne. Tällaisia asioita itse ajattelen. Sekä toki sekin puoli, että jos lapset jäävät kirkkoon, se lisää mielikuvaa, että kirkkoon kuuluminen olisi ihmisen normitila.

Mutta palaa toki asiaan, jos haluat, ihan mielenkiintoista kuulla perusteluja päinvastaiseen näkökulmaan kuin tämä omani.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";28589665]Jos lapsenne kastetaan, hänen tulee osallistua koulussa uskontotunneille.[/QUOTE]

Meillä ei kastettu. Silti normaalisti osallistuvat koulun uskontotunnille.
Asiaa ei edes kyseenalaistettu.

En halua et lapsi kokee olevansa erilainen kun ei saa osallistua uskontotinnille miin kuin kaikki muut.

 

["Purppura"]

Nyt en oikein ymmärrä logiikkaasi - siis ajatteletko, että avoimuutta opetetaan vain sitä kautta, että päällisin puolin tehdään niinkuin kirkkoon kuuluvat, mutta sitten pidetään mielessä teoreettinen osuus, eli "sitten joskus" lapsi voi "itse tehdä eri tavoin"? Miksi vanhemmat eivät saisi itse tehdä "eri tavoin", siis omalla tavallaan?

Ja kun kyseessä kuitenkin on vain se, kuuluuko kirkkoon ja kastaako lapsen, niin ei kai sellaisen asian julkiseksi tekeminen ole mikään erityinen skandaali, oikeasti? Kyse ei kuitenkaan ole mistään erikoisen marginaalista ilmiöstä tai nykypäivänä edes yleisesti tuomittavasta asiasta. Nykyisin on yhtä normaalia kastaa tai olla kastamatta, joten miksi ihmeessä lapsi pitäisi kastaa vain, jotta sukulaiset eivät saisi tietää, ettei perhe olekaan uskonnollinen?

Ja tottakai lapsi hyötyy siitä, että perhe uskaltaa toimia omalla tavallaan. Jos tässä kohtaa alkaa pelätä skismoja mummujen ja pappojen kanssa, on luultavaa, että niin käy monessa muussakin asiassa. Se, että alusta asti ottaa sen linjan, että omassa elämässä ja omassa perheessä asiat tehdään omalla tavalla, hyödyttää pitemmän päälle myös lapsia.

Tottakai joissain pikkujutuissa voi joskus joustaa. Esim. jos lapsen karkkipäivä on lauantai ja mummu haluaa ostaa lapselle jätskiä perjantaina, tähän voi suostua. Mutta omaan vakaumukseen, elämäntapaan tai kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä kannattaa kyllä uskaltaa luottaa itseensä. Minkälainen isovanhempi antaa kastamattomuuden vaikuttaa väleihin lapsenlapseen? Hylkäisikö isovanhempi lapsenlapsen kastamattomana pakanana? Ja jos, niin onko tällainen uhkakuva oikeasti hyvä syy myöntyä mielistelemään?

En missään sanonut etteivät vanhemmat saisi tehdä kuten haluavat..mutta ihmiset ovat ihmisiä ja kaikkea ei voi saada. Osa vaihtoehdoista sulkee toisensa pois. Ei voi ajatella että sukulaiset käyttäytyvät ''normaalisti'' jatkossa jos heidän näkemyksensä on täysin päinvastainen. Tietysti voi olla silloin parempi olla tapaamatta ko. sukulaisia. Toisaalta silloinkin voi jossakin vaiheessa joutua selittämään lapselle asioita ''tyyliin miksi ei tavata''. Puntarissa on näin ollen ainakin kolme asiaa: lapsen paras nyt, mitä itse haluaa ja asioiden vaikutus toisiinsa.

Ei ole olemassa mustaa ja valkoista, vain harmaan sävyjä. Yhden oven avaaminen voi sulkea toisia. Elämä olisi helppoa jos kaiken voisi saada ilman kompromisseja, niin ei ole. Hyvä äiti on se, joka punnitsee sydämessään kaikki vaihtoehdot ja valitsee niistä ne jotka ovat lapselle parhaat.

Henkilökohtaisesti, ja joku toinen ajattelee taas toisin, sysäisin syrjään sen mikä minulle on tärkeää. Näin koska ajattelisin että isovanhemmat ja normaalit suhteet ovat lapselle tärkeitä kasvun- ja kehityksen kannalta. Näin vaikka päätös hyväksyttäisiinkin, koska asia heijastuisi kuitenkin läpi.. ihmiset ovat huonoja kätkemään tunteitaan vaikka kätkisivätkin ajatuksensa.

Lapsi itse ei tuossa vaiheessa ymmärrä asiasta vielä mitään, eikä mielestäni lapsesta kannata tehdä kiistakapulaa. Seitsemän vuotiaalle on paljon järkevämpää selittää asiaa, hänen kaveripiirinsä on myös laajempi ja hyvässä lykyssä siellä on myös muita samoin ajattelevia jolloin ''laumasta erottamisen ja syrjimisen uhka on pienempi''.

 

["vieras"]

Kyllä minustakin esim. se on ok, että vaikka 15-vuotias voi omasta tahdostaa jäädä kirkkoon tai vaikka liittyä kirkkoon. Mutta minusta tämä on myös symbolinen asia: kasvatusvastuu on vanhemmilla, siksi vanhemmat eivät voi jättää lasta uskonnolliseen yhteisöön, jota eivät itse tunnusta, jne. Uskonto on Suomessa henkilökohtainen asia, siksi vanhemmat eivät voi ulkoistaa uskonnollista kasvatusta, jne. Tällaisia asioita itse ajattelen. Sekä toki sekin puoli, että jos lapset jäävät kirkkoon, se lisää mielikuvaa, että kirkkoon kuuluminen olisi ihmisen normitila.

Mutta palaa toki asiaan, jos haluat, ihan mielenkiintoista kuulla perusteluja päinvastaiseen näkökulmaan kuin tämä omani.

Koitan vielä jäsentää ajatuksiani. Siihen aikaan, kun lapset syntyivät, minä kuuluin seurakuntaan. Lasten isä ei enää. Lapset kastettiin ja liitettiin seurakuntaan. Tästä voi joku/moni olla sitä mieltä, että nyt on tehty väärin, lapsen mielipidettä ei ole kysytty, hänet on väkisin liitetty johonkin. No, noinkin sen voi ajatella. Niin kuitenkin tehtiin. Siinä vaiheessa, kun lapset olivat isompia, oli minun ajatusprosessini seurakunnan jäsenyydestä päässyt siihen vaiheeseen, ettei minusta tuntunut enää oikealta kuulua seurakuntaan, en ollut sitä hyödyttävä jäsen. Olin kyllä käyttänyt sen palveluita, joiden vuoksi jäsenenä olinkin pysynyt, jotta veron kautta edes jotenkin kuittaisin kuluja.

Kun tuli mahdolliseksi erota itse ja jättää siinä vaiheessa alakouluikäiset lapset seurakunnan jäseniksi, minä otin ja erosin. Kun olin kertaalleen tehnyt ratkaisun lasten puolesta heidän ollessaan vauvoja ja sitä saattoi pitää (ehkä itsekin pidin myöhemmin) arveluttavana, en tahtonut tehdä samaa nyt toiseen suuntaan. Eivät he vielä alakouluikäisinä osanneet sanoa haluavatko he kuulua seurakuntaan, johon liittämisestä heiltä ei ollut kysytty. Niinpä he jäivät seurakunnan jäseniksi, josta ei heille koitunut minkäänlaista painetta tai heitä ei velvoitettu mihinkään. Jos he olisivat ilmaisseet hieman kasvettuaan halunsa erota seurakunnasta, se olisi sopinut hyvin.

Rippikouluiän tullessa kumpikin oli selkeästi sitä mieltä, että tahtovat mennä rippikouluun ja menivät ja kävivät ja heidät konfirmoitiin. Minulla ei ollut mitään tätä asiaa vastaan. Toinen heistä on ollut aktiivinen seurakunnan nuorisotoiminnassa, toinen jo aikuiseksi ehtinyt on edelleen seurakunnan jäsen myös.

En osaa nähdä asiaa siten, että olisin jotenkin jättänyt heitä jonkun toisen vastuulle millään muotoa, kun he jäivät jäseniksi minun erotessani.

 

["Purppura"]

Nyt en oikein ymmärrä logiikkaasi - siis ajatteletko, että avoimuutta opetetaan vain sitä kautta, että päällisin puolin tehdään niinkuin kirkkoon kuuluvat, mutta sitten pidetään mielessä teoreettinen osuus, eli "sitten joskus" lapsi voi "itse tehdä eri tavoin"? Miksi vanhemmat eivät saisi itse tehdä "eri tavoin", siis omalla tavallaan?

Ja kun kyseessä kuitenkin on vain se, kuuluuko kirkkoon ja kastaako lapsen, niin ei kai sellaisen asian julkiseksi tekeminen ole mikään erityinen skandaali, oikeasti? Kyse ei kuitenkaan ole mistään erikoisen marginaalista ilmiöstä tai nykypäivänä edes yleisesti tuomittavasta asiasta. Nykyisin on yhtä normaalia kastaa tai olla kastamatta, joten miksi ihmeessä lapsi pitäisi kastaa vain, jotta sukulaiset eivät saisi tietää, ettei perhe olekaan uskonnollinen?

Ja tottakai lapsi hyötyy siitä, että perhe uskaltaa toimia omalla tavallaan. Jos tässä kohtaa alkaa pelätä skismoja mummujen ja pappojen kanssa, on luultavaa, että niin käy monessa muussakin asiassa. Se, että alusta asti ottaa sen linjan, että omassa elämässä ja omassa perheessä asiat tehdään omalla tavalla, hyödyttää pitemmän päälle myös lapsia.

Tottakai joissain pikkujutuissa voi joskus joustaa. Esim. jos lapsen karkkipäivä on lauantai ja mummu haluaa ostaa lapselle jätskiä perjantaina, tähän voi suostua. Mutta omaan vakaumukseen, elämäntapaan tai kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä kannattaa kyllä uskaltaa luottaa itseensä. Minkälainen isovanhempi antaa kastamattomuuden vaikuttaa väleihin lapsenlapseen? Hylkäisikö isovanhempi lapsenlapsen kastamattomana pakanana? Ja jos, niin onko tällainen uhkakuva oikeasti hyvä syy myöntyä mielistelemään?

Täydennän tähän vielä, että tutkitusti lapsen kehitykselle ei tee hyvää, jos hän löytyy liian aikaisin liian vaikeiden asioiden eteen. Näinollen tuo mitä muutkin ovat sanoneet että riippuu missä elät pitää hyvin paikkansa.

Mikäli asut ateistien keskellä kasvata lastasi aluksi sen mukaan, niin hänen lapsuutensa on eheä.
Mikäli asut ev.lut keskellä kasvata lastasi aluksi sen mukaan niin hänen lapsuutensa on eheä.
Pois lukien tästä mallista ne uskonnot ja tavat jotka maalaisjärjellä voi ajatella vahinkoa aiheuttavaksi. Toinen vaihtoehto on muuttaa sellaiselle alueelle johon se oma näkemys sopii. Liian usein, vanhemmat asettavat omat päämääränsä lapsen edun edelle ja se ei todellakaan ole loppupeleissä ollut se hyvä.
Tunnetuin esimerkki siitä oman ajatusmaailman vaikutuksesta katastrofaalisesti lienee ollut yksi kouluampujistamme jonka erilainen ajattelutapa sai kaikki muut sulkemaan hänet pois piireistään. Tätä ajatustapaa hänelle oli syötetty alusta lähtien ja äiti toi näkemyksensä esille myös muille vanhemmille.
Tragedia olisi voitu välttää, molemmin puolin JOS se mielipide siitä mitä minä haluan tehdä olisi ollut lempeämpi puolin jos toisin.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="Purppura";28592527]En missään sanonut etteivät vanhemmat saisi tehdä kuten haluavat..mutta ihmiset ovat ihmisiä ja kaikkea ei voi saada. Osa vaihtoehdoista sulkee toisensa pois. Ei voi ajatella että sukulaiset käyttäytyvät ''normaalisti'' jatkossa jos heidän näkemyksensä on täysin päinvastainen.[/QUOTE]

Miten niin? Tottakai voi ajatella, ja normaali-ihmiset toki tajuavat, että perheet tekevät omat ratkaisunsa. Miten lapsen kastamattomuus sitten muka vaikuttaisi? Ja eivätkö sitten kaikki muutkin eriävät valinnat tai mielipiteet muka vaikuttaisi - pitäisikö sitten kaikessa tehdä sukulaisten mieliksi?

[QUOTE="Purppura";28592527]Ei ole olemassa mustaa ja valkoista, vain harmaan sävyjä. Yhden oven avaaminen voi sulkea toisia. Elämä olisi helppoa jos kaiken voisi saada ilman kompromisseja, niin ei ole. Hyvä äiti on se, joka punnitsee sydämessään kaikki vaihtoehdot ja valitsee niistä ne jotka ovat lapselle parhaat.

Henkilökohtaisesti, ja joku toinen ajattelee taas toisin, sysäisin syrjään sen mikä minulle on tärkeää. Näin koska ajattelisin että isovanhemmat ja normaalit suhteet ovat lapselle tärkeitä kasvun- ja kehityksen kannalta. Näin vaikka päätös hyväksyttäisiinkin, koska asia heijastuisi kuitenkin läpi.. ihmiset ovat huonoja kätkemään tunteitaan vaikka kätkisivätkin ajatuksensa.

Lapsi itse ei tuossa vaiheessa ymmärrä asiasta vielä mitään, eikä mielestäni lapsesta kannata tehdä kiistakapulaa. Seitsemän vuotiaalle on paljon järkevämpää selittää asiaa, hänen kaveripiirinsä on myös laajempi ja hyvässä lykyssä siellä on myös muita samoin ajattelevia jolloin ''laumasta erottamisen ja syrjimisen uhka on pienempi''.[/QUOTE]

Ei kai nyt joku lapsen kastamattomuus mitään isovanhempi-suhteita pilaisi? Ja tässä ei ole kyse siitä, mitä "hyvä äiti" tekisi, vaan ihan siitä, että nykyisin ihmiset elävät eri tavoin ja kaikkien täytyy se ymmärtää.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="Purppura";28592571]Täydennän tähän vielä, että tutkitusti lapsen kehitykselle ei tee hyvää, jos hän löytyy liian aikaisin liian vaikeiden asioiden eteen. Näinollen tuo mitä muutkin ovat sanoneet että riippuu missä elät pitää hyvin paikkansa.

Mikäli asut ateistien keskellä kasvata lastasi aluksi sen mukaan, niin hänen lapsuutensa on eheä.
Mikäli asut ev.lut keskellä kasvata lastasi aluksi sen mukaan niin hänen lapsuutensa on eheä.
Pois lukien tästä mallista ne uskonnot ja tavat jotka maalaisjärjellä voi ajatella vahinkoa aiheuttavaksi. Toinen vaihtoehto on muuttaa sellaiselle alueelle johon se oma näkemys sopii. Liian usein, vanhemmat asettavat omat päämääränsä lapsen edun edelle ja se ei todellakaan ole loppupeleissä ollut se hyvä.
Tunnetuin esimerkki siitä oman ajatusmaailman vaikutuksesta katastrofaalisesti lienee ollut yksi kouluampujistamme jonka erilainen ajattelutapa sai kaikki muut sulkemaan hänet pois piireistään. Tätä ajatustapaa hänelle oli syötetty alusta lähtien ja äiti toi näkemyksensä esille myös muille vanhemmille.
Tragedia olisi voitu välttää, molemmin puolin JOS se mielipide siitä mitä minä haluan tehdä olisi ollut lempeämpi puolin jos toisin.[/QUOTE]

Tästä olen kyllä täysin eri mieltä. On ihan väärä lähtökohta opettaa pienestä pitäen myötäilyä, itsensä piilottamista ja enemmistön paineeseen mukautumista. Se ei takaa eheää lapsuutta, mutta se voi johtaa siihen, että lapsesta kasvaa tahdoton miellyttäjä.

Lapselle voi asiat selittää myös niin, ettei esitä asiaa ongelmallisena kumpaankaan suuntaan. Ja yhden kouluampujan perusteella on aika kyseenalaista vetää johtopäätös, että erilaisuus on vaarallista ja erilainen ajattelutapa haitallinen - edes teoriassa.

 

[Aivollinen]

Miten ihmeessä jopa ateistit voivat puhua uskonnon opetuksen olevan historiaa ja YLEISISVISTÄVÄÄ Siiinä ei ole mitään sivistävää, että valehdellaan lapsille, että höpö tarinat olisi historiaa. Miten sitten yhdistätte evoluutioteorian tähän?
Taitaa olla moni meistä ateisteistakin ateisteja vaan siksi etteivät usko, ei siksi että tietäsivät faktat ja loogisesti hyväksyisivtä tieteelliset tosiasiat.
Ja laiskoja olette, kun sanotte lapsen saavan itse päättää muttette mitään apuja siihen anna. SIIS TIETOA. lapsellista porukkaa täällä.

 

["Purppura"]

Miten niin? Tottakai voi ajatella, ja normaali-ihmiset toki tajuavat, että perheet tekevät omat ratkaisunsa. Miten lapsen kastamattomuus sitten muka vaikuttaisi? Ja eivätkö sitten kaikki muutkin eriävät valinnat tai mielipiteet muka vaikuttaisi - pitäisikö sitten kaikessa tehdä sukulaisten mieliksi?



Ei kai nyt joku lapsen kastamattomuus mitään isovanhempi-suhteita pilaisi? Ja tässä ei ole kyse siitä, mitä "hyvä äiti" tekisi, vaan ihan siitä, että nykyisin ihmiset elävät eri tavoin ja kaikkien täytyy se ymmärtää.

Tajuavatko normaalit ihmiset todella että perheet tekevät omat ratkaisunsa? Herätys normaalit ihmiset eivät ylipäätänsä tajua että muut voivat ajatella toisin ja pitää vielä näkemystään oikeana.
Mikäli ihmiset tajuaisivat tämän, ei olisi yhtäkään sotaa ja iltalehdillä olisi paljon vähemmän otsikoita. Pelkästään tämän palstan kirjoittelu osoittaa että ihmiset eivät todellakaan ymmärrä että perheet tekevät omia ratkaisujaan. Ymmärrystä tosiaan riittää joka päivälle otsikoihin ja joka maailman kolkalle.

Kaikessa, tuo taas oli naiivi lausahdus. Ev.lut joka uskoo, on aivan sama kuin Islamin uskoinen joka uskoo, jopa haluamattaan se skisma syvällä vaikuttaa käytökseen. Aivan kuten sinäkin provosoidut tästä kasteasiasta. Mieti jos sillä ei olisi sinulle merkitystä, sanoisit että kasteen voi aivan hyvin tehdä, koska se ei muuta mitään tulevaisuudessa. Vastusta kuitenkin juuri kastetta, vastustat koska se on vanhempien oikeus olla kastamatta.

En koskaan kieltänyt ettei se olisi vanhempien oikeus. Kielsin ettei se ole lapsen paras jos se aiheuttaa syrjimistä ja erilaiseksi tuntemista. Pieni lapsi vaistoaa herkästi, vaistoaa muttei ymmärrä. Eikä voi eikä pysty ymmärtämään.

Minä itse näkisin vain kaksi tietä, joko se että annan lapselleni ehjän lapsuuden enkä sekoita pakkaa omilla ajatuksillani ja tahdollani ennenkuin hän on valmis ymmärtämään kehitystasonsa mukaisesti.

TAI

Muutan lapsensi ja perheeni kanssa alueelle josssa se minkä itse näen oikeaksi on vallitseva tapa. Mikään ei ole pahempaa kuin tulla syrjityksi liian pienenä ja avuttomana ja joutua aikuisten asioiden välikappaleeksi.

 

["Purppura"]

Tästä olen kyllä täysin eri mieltä. On ihan väärä lähtökohta opettaa pienestä pitäen myötäilyä, itsensä piilottamista ja enemmistön paineeseen mukautumista. Se ei takaa eheää lapsuutta, mutta se voi johtaa siihen, että lapsesta kasvaa tahdoton miellyttäjä.

Lapselle voi asiat selittää myös niin, ettei esitä asiaa ongelmallisena kumpaankaan suuntaan. Ja yhden kouluampujan perusteella on aika kyseenalaista vetää johtopäätös, että erilaisuus on vaarallista ja erilainen ajattelutapa haitallinen - edes teoriassa.

Yleensä ne jotka ovat erilaisia ehdointahdoin, väkisin ja jokapaikassa eivät tutkimustulosten mukaan menesty tai ole koskaan onnellisia. Ne jotka pienessä pitäen oppivat neuvottelemaan ja valitsemaan taistelunsa ovat ne jotka menestyvät ja menestymisellä en tarkoita taloudellista hyvää vaan myös onnellisuutta.

Kaikelle on aika ja paikka.

 

[Data]

[QUOTE="Purppura";28592702]Yleensä ne jotka ovat erilaisia ehdointahdoin, väkisin ja jokapaikassa eivät tutkimustulosten mukaan menesty tai ole koskaan onnellisia. Ne jotka pienessä pitäen oppivat neuvottelemaan ja valitsemaan taistelunsa ovat ne jotka menestyvät ja menestymisellä en tarkoita taloudellista hyvää vaan myös onnellisuutta.

Kaikelle on aika ja paikka.[/QUOTE]

Aivan. Pitää oppia neuvottelemaan ja valitsemaan taistelunsa, eli pitämään puolensa itselleen tärkeissä asioissa.

 

[Peyote]

Kirkon pahimpia ongelmia taitaa olla tuo, että sinne liitetään ihmisiä, jotka ei ole Jumalasta lainkaan kiinnostuneita.