T
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Ongelma on siinä, että mies ei selkeästikään pitänyt tuota vääränä tapana toimia. Toisin sanoen: kuinka voit luottaa siihen, ettei miehesi satuta lasta vielä pahemmin, kun et ole näkemässä. Säännöllisesti, jatkuvasti, aiheuttaen lapsellesi pysyvät henkiset vammat, kenties jopa fyysiset. Lapsen saa hiljaiseksi muutenkin kuin tukistamalla, ja tuossa tapauksessa - päätellen miehesi reaktiosta - tuo ei ollut ensimmäinen kerta, eikä takuulla tule jäämään viimeiseksi. On vain ajan kysymys, milloin tukistaminen vaihtuu raajojen vääntelyyn, nipistelyyn, ja lyömiseen.
birgitalla taitaa ehkä ihan pikkaisen mennä liioittelun ja yleistämisen puolelle.
esim. minä sain lapsuudessa aina selkääni jos se ansaitsin, joskus remmia, joskus tukkapöllöä, joskus tillikkaa, joskus jopa vitsaa. koskaan ei hakattu, nipistetty eikä varsinkaan väännetty raajoja (wtf?), voi toki olla että meillä on hieman eri käsitykset siitä mikä on hakkaamista ja mikä ei, ja missäkin tilanteessa..
mutta olet kyllä loistava esimerkki ylihysteriasta ja siitä kuinka asiat väännetään mustavalkoisiksi ihan tuosta noin, tukistamisesta tuleekin yhdessä lauseessa sm-henkinen koitos missä raajat vaan lentelee ja lattia on täys hiustuppoja ja kaikki tietysti ikuisesti traumatisoituneita ainakin 30km säteellä..
oikeesti.. sinullekin olisi voinut pari selkäsaunaa tehdä ihan hyvää..
Myönnän, että kärjistin ensimmäisessä kommentissani. Ylihysteerinen en ole. Ihmisen pahuus yllättää aina, jos siltä on itse välttynyt. Itse olen saanut selkään isältäni monet kerrat. On hakattu remmillä, revitty korvista, lyöty nyrkillä päin näköä, potkittu kengät jalassa ja ilman kenkiä. Kun joskus sain tukkapöllyä, kiitin onneani, kun pääsin niin helpolla. Perheväkivallalle nollatoleranssi, se on minun mielipiteeni, ja mitä enemmän tuollaisia kaltaistesi kommentteja luen, sitä varmempi kannastani olen.
Myönnän, että kärjistin ensimmäisessä kommentissani. Ylihysteerinen en ole. Ihmisen pahuus yllättää aina, jos siltä on itse välttynyt. Itse olen saanut selkään isältäni monet kerrat. On hakattu remmillä, revitty korvista, lyöty nyrkillä päin näköä, potkittu kengät jalassa ja ilman kenkiä. Kun joskus sain tukkapöllyä, kiitin onneani, kun pääsin niin helpolla. Perheväkivallalle nollatoleranssi, se on minun mielipiteeni, ja mitä enemmän tuollaisia kaltaistesi kommentteja luen, sitä varmempi kannastani olen.
Mä sain lapsena joitaki kertoja piiskaa, sit tukkapöllyä ja luunappeja, sekä vietiin väkisin pannuhuoneeseen rauhottuun. Kokivat varmaan tarpeelliseksi...
Ite koen että mua ei kuunneltu. Sain kokea olevani arvoton, jopa paha, ja että mun tarpeet ja asiat ei oo tärkeitä. Söi luottamusta vanhempiin (ja isovanhempiin).
En muista että kukaan olis tullut siihen mun eteen ja selittään asioita. Kauempaa vain on huudettu että lopeta tms. Sen jälkeen on tullut se fyysinen kuritus. Enkä ole ehkä edes ymmärtänyt miksi. Lievemmät keinot olis riittänyt. Traumat jäi, vaikka fyysinen kuritus oli "normaalilla" tasolla.
Varmaan tehokas vaimennuskeino, mutta vaimentaa muutakin kuin vain käyttäytymistä...
Olen syntynyt -78, ja meidän ikäluokassa ruumiillinen kuritus oli ielä ihan yleistä. Ala-asteen ensimmäisillä luokilla meilläkin oli luokassa varmaan yksi oppilas, jonka kotona ei luunappeja ja tukkapöllyjä jaeltu tarvittaessa. Muuten niitä pidettiin ihan yleisesti hyväksyttävinä kasvatus keinoina, ja tähän aikaisempaan mielipiteeseen voin kertoa, että luokkatovereistani kukaan ei ole vankilassa, ei tehnyt itsaria sen kurin takia. Ihan hyvissä ammateissa ollaan, meidät on kavatettu sen ajan normien mukaisesti. Itse olen saanut sekä tukkapöllyä että luunappeja pienenä ihan aiheesta, ja kotonani kerrat olivat tosi harvoja, ja minulle selitettiin aina syy, miksi rangaistiin. Ehkä juuri tästä johtuen en koe itseäni mitenkään väärin kohdellun, kun meillä oli mukava, rakastava perhe jossa asiat puhuttiin läpi ja käsiteltiin syyt kurin pitoon.
Mä sain lapsena joitaki kertoja piiskaa, sit tukkapöllyä ja luunappeja, sekä vietiin väkisin pannuhuoneeseen rauhottuun. Kokivat varmaan tarpeelliseksi...
Ite koen että mua ei kuunneltu. Sain kokea olevani arvoton, jopa paha, ja että mun tarpeet ja asiat ei oo tärkeitä. Söi luottamusta vanhempiin (ja isovanhempiin).
En muista että kukaan olis tullut siihen mun eteen ja selittään asioita. Kauempaa vain on huudettu että lopeta tms. Sen jälkeen on tullut se fyysinen kuritus. Enkä ole ehkä edes ymmärtänyt miksi. Lievemmät keinot olis riittänyt. Traumat jäi, vaikka fyysinen kuritus oli "normaalilla" tasolla.
Varmaan tehokas vaimennuskeino, mutta vaimentaa muutakin kuin vain käyttäytymistä...
Todella outoa on tuo kuritus sitten teillä ollut kun ei ole edes selitetty että miksi jotain ei saa tehdä ja miksi siitä rangaistaan, jos niin tekee.
Minulle aina tehtiin kyllä hyvin selväksi mikä oli vialla, jos en itse älynnyt.
Ja jos tämänkään jälkeen ei mennyt sana perille, niin tuli rangaistus.
Ei jäänyt traumoja saati mitään muutakaan hampaankoloon.
Voisin melkeinpä väittää, että teidän talossa tuo kuritus ei ollut aivan normaalilla tasolla, eihän mikään rangaistus toimi halutusti, jos sen syytä ei lapselle kerrota, ja lopputuloksena on sitten jotain tuollaista epämääräisen oloista epäluottamusta perheenjäseniä kohtaan.
Ja sitten vielä perustat kantasi pelkästään omaan kokemukseen..
Jotenkin näitä kurituksen vastustajien juttuja leimaa aina helvetinmoinen yleistäminen, liioittelu ja perusolettamus siitä että kurittaminen kovenee automaagisesti, koska kuka nyt ei omaa lastaan hakkaisi ihan huvin vuoksikin, jos se vaan olisi sallittua laissa..
Kyllä mä luulen että ensimmäisellä tai ensimmäisillä kerroilla on sanottu miks rankaistaan, en muista kyllä, on niin kovin hämärää nää lapsuuden jutut. Mut se on varmaanki jääny selittämättä miks ei jotain saa tehä.
Kukaan ei selvittäny miksi minä käyttäydyin niin kuin käyttäydyin. Se olis varmaan selvinnyt, jos joku aikuinen olis tullu siihen, ollut hetken läsnä ja kysynyt edes että mikä riivaa.
Kantaani en suinkaan perusta vain omaan kokemukseen. Paljon muuhunkin.
Vielä n. 5 vuotta sitte olin sillä kannalla, että pienimuotoinen fyysinen kuritus ihan ok, ja että ei mulle ainakaan jääny mitään traumoja. No, en vaan sitä ymmärtänyt vielä sillon, en ymmärtäny silloin myöskään keskustelun tärkeyttä kasvatuksessa (onneksi mulla ei ollu sillon vielä lapsia).
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;28612416:Mitäs outoa tuossa on? Kyllä minäkin muistan, kun lapsena suutuin niin kovasti, että löin reiän oveen, mutta ei minulla ole mitään hajua siitä, mistä minä suutuin.
Jos tässä Orionin tapauksessa kurituksen syyt eivät olleet kovin merkittäviä/johdonmukaisia/ymmärrettäviä?
Onko sun mielestä ihan oikein toimittu tuossa sun esimerkissä? Mitä muita keinoja ois ollu hoitaa asia?
. Tukistaminen on väkivaltaa, koska se tehdään harkiten ja siinä pyritään satuttamaan.
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;28612900:No mitäs sitten? Mikä tarkoitus sillä sitten on? Jos tarkoitus ei ole satuttaa, miksei samassa tilanteessa sitten käytetä kasvatuskeinona vaikka käden silittämistä tai niskaan puhaltamista, niin ei todennäköisesti satutettaisi ketään?
Alkuperäinen kirjoittaja Vähän vaikea;28612908:olla stereotypisoimatta tietynlaisia ihmisiä ihan hitusen edes, kun on lukenut tällaisen kommentin.![]()
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;28612900:No mitäs sitten? Mikä tarkoitus sillä sitten on? Jos tarkoitus ei ole satuttaa, miksei samassa tilanteessa sitten käytetä kasvatuskeinona vaikka käden silittämistä tai niskaan puhaltamista, niin ei todennäköisesti satutettaisi ketään?
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;28612919:Mutta et sitten osannut vastata selvään kysymykseen..?