Olisko kaiken sun paranemisesi alku nyt kuitenkin se, että irrotat itsesi IHAN kokonaan tuosta ihmisestä. Siltä suunnalta ei taida tulla kuin lisää tuota puuroa ja sekavuutta ja itsesi latistamista sun päähäsi. Sillä ei ole mitään väliä, mikä on ja oli kenenkin motiivi ja olisko josatin voinut tulla jotain, jos asiat olisivat olleet toisin. Asiat ovat niin kuin ovat, ja sillä mennään.
Kun olet tehnyt itsellesi selväksi, että tuota ihmistä et lähesty, et stalkkaa, et väijy facebookissa, niin alat rakentaa omaa olemistasi ja itseäsi ehjemmäksi. Nauti siitä koirasta, kesästä, ulkoile, tee kaikkea kivaa. Tuollaiset "olen olemassa vain muiden sylkykuppina" -jutut ovat aika turhia, tiedät itsekin, ettei niin ole. Ala ajatella positiivisemmin. Kaikilla meillä on jotain inhottavaa tai surullista takana, mutta eihän se sitä tarkoita, että pitäisi koko elämä kuluttaa niiden ikävien asioiden miettimiseen. Sullakinon varmaan kymmeniä vuosia vielä edessä, tee niistä itse hyviä.
Jossain vaiheessa tulee varmaan vastaan joku, joka rakastaa sua oikein. Kukaan ei jaksa olla toisen "pelastaja", ainakaan kaiken aikaa. Välillä kyllä. Ja välillä sä voit sitten olla pelastaja sille toiselle. Älä heittäydy uhriksi, vaan rakasta itseäsi niin paljon, että otat oman elämäsi ohjat omiin käsiisi.
