Ihmiset eivät vain pidä minusta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja -vieras-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

-vieras-

Vieras
Siltä ainakin tuntuu, koska kaikki mahdolliset yritykseni tutustua toisiin ihmisiin eivät koskaan tuota tuloksia. Ja samoin myös ne vähät kaverit, joita olen joskus saanut unohtavat minut heti, kun vain saavat tilaisuuden. Yhdelle muutto toiseen kaupunkiin ja toiselle lapsen syntymä olivat täysin sopivia (teko)syitä lopettaa kaikki yhteydenpito minuun.

Töitä en tunnu saavan mistään, vaikka kuinka olisin pätevä hommaan. Työhaastattelijat vain vilkaisee minua ja päättävät etteivät pidä minusta, ja että minua ei todellakaan haluta palkata.

Ja minua ei myöskään oikein ikinä pyydetä mukaan mihinkään. On se sitten töissä tai vapaa-aikana, niin joudun aina tarjoutumaan porukkaan mukaan. Ja kaikki on aina, että "Ei me tajuttu, että säkin haluaisit mukaan" - ja muuta vastaavaa. No, enpä enää lähde mihinkään, jos se minun mukaan pyytämiseni on niin h_lvetin vaikeaa
 
Miten sä itse käyttäydyt ihmisten seurassa? Oletko positiivinen vai negatiivinen ihminen, onko sulla huono itsetunto joka näkyy, oletko niin sanotusti hyvää seuraa vai sellainen joka lähinnä pilaa muidenkin fiiliksen? Nämä vaikuttaa todella paljon siihen miten muut sinuun suhtautuu. En sano että pitäisi teeskennellä, vaan oppia tuntemaan itseään ja lähteä parantamaan sellaisia asenteita ja tapoja itsessään, joiden tietää aiheuttavan itsellekin sitä pahaa mieltä.
 
Voi musta tuntuu niin samalta! Olen eläkkeellä sairauden takia joten en työelämässä edes. Ja jos joskus koetan tutustua johonkuhun vaikka netissä lopahtaa tuttavuus melkein heti. Puhumattakaan live-tutstumisesta, koska kärsin sosiaalisesta pelosta
 
Miten sä itse käyttäydyt ihmisten seurassa? Oletko positiivinen vai negatiivinen ihminen, onko sulla huono itsetunto joka näkyy, oletko niin sanotusti hyvää seuraa vai sellainen joka lähinnä pilaa muidenkin fiiliksen? Nämä vaikuttaa todella paljon siihen miten muut sinuun suhtautuu. En sano että pitäisi teeskennellä, vaan oppia tuntemaan itseään ja lähteä parantamaan sellaisia asenteita ja tapoja itsessään, joiden tietää aiheuttavan itsellekin sitä pahaa mieltä.


En minä ainkaaan itse tiedosta, että käyttäytyisin jotenkin omituisesti. Negatiivinen en tietääkseni ole, sillä en ainakaan valita kaikesta ja ole aina pessimisti. (Tosin oman havaintoni mukaan juurikin niillä kaikesta marisevilla tyypeillä tuntuu aina olevan kavereit, joten pitäisikö sitä sitten vaan alkaa marista kaikesta ja juoruilla pahaa muista ihmisistä.)
 
Jaa'a. Mulla on vähän sama homma. Olen se, jolle bussikuski jättää moikkaamatta, vaikka moikkaa kaikki muut, olen se joka joustaa töissä ja tekee juhlapyhät mumisematta ja jätetään retkiltä jne.

Olen ystävällinen, iloinen, aina valmis auttamaan, oikeudenmukainen, tasapuolinen. Mutta minua kohdellaan tosi huonosti. Lähes joka paikassa, koko elämän ajan. Joten pysyn himassa. Koska olen saanut pahan paniikkihäiriön ja sos.pelon...
 
Veikkaan, että olet ruma tai muuten pysyvästi tympeän näköinen. Meitä ei mikään voi auttaa ellei ole erityisen miellyttävällä, hauskalla, älykkäällä tai muuten kiinnostavalla persoonalla siunattu.
 
En minä ainkaaan itse tiedosta, että käyttäytyisin jotenkin omituisesti. Negatiivinen en tietääkseni ole, sillä en ainakaan valita kaikesta ja ole aina pessimisti. (Tosin oman havaintoni mukaan juurikin niillä kaikesta marisevilla tyypeillä tuntuu aina olevan kavereit, joten pitäisikö sitä sitten vaan alkaa marista kaikesta ja juoruilla pahaa muista ihmisistä.)
Oletko "näkymätön"? Tarkoitan, että seuraatko pääasiassa vain sivusta, mitä muut puhuvat ja tekevät? Vai osallistutko aktiivisesti keskusteluun, tuot esille uusia keskusteluaiheita, ehdotat tekemistä jne?
 
Ei se että minä pidän itsestäni vaikuta mitään siihen, että pitävätkö muut ihmiset minusta ja haluavatko he tutustua minuun. Ei minulla mitään yliluonnollisia voimia ole, että voisin muihin ihmisiin vaikuttaa

Ehkä on vain huono päivä, mutta on sulla sen verran negatiivinen asenne jotenkin kaikkea kohtaan tässä ketjussa ainakin, että kyllä se yleensä näkyy ulospäin paljonko itseään arvostaa. Se on myös sellainen mihin ihmisten on helppo tarttua. Ihminen jolla on näkyvästi heikko itsetunto ja huono itseluottamus, ei todella ole helposti lähestyttävä.
 
En minä ainkaaan itse tiedosta, että käyttäytyisin jotenkin omituisesti. Negatiivinen en tietääkseni ole, sillä en ainakaan valita kaikesta ja ole aina pessimisti. (Tosin oman havaintoni mukaan juurikin niillä kaikesta marisevilla tyypeillä tuntuu aina olevan kavereit, joten pitäisikö sitä sitten vaan alkaa marista kaikesta ja juoruilla pahaa muista ihmisistä.)
Et ole ihan realiteteissa kiinni, jos tuollaisia ajattelet. Ja joka tapauksessa tuosta lausahduksesta paistaa, ettet ole vaan oma itsesi mitä se sitten onkaan, vaan olisit valmis muuttumaan vaikka hirviöksi, jos siitä olisi etua. En haluaisi tutustua sinuun.
 
[QUOTE="vieras";28664424]Et ole ihan realiteteissa kiinni, jos tuollaisia ajattelet. Ja joka tapauksessa tuosta lausahduksesta paistaa, ettet ole vaan oma itsesi mitä se sitten onkaan, vaan olisit valmis muuttumaan vaikka hirviöksi, jos siitä olisi etua. En haluaisi tutustua sinuun.[/QUOTE]
Olet piilonegatiivinen ja salaa katkera ja noilla valittajilla on puhtaammat jauhot pussissa ja ovat sen liäksi hauskoja ym.
 
En minä ainkaaan itse tiedosta, että käyttäytyisin jotenkin omituisesti. Negatiivinen en tietääkseni ole, sillä en ainakaan valita kaikesta ja ole aina pessimisti. (Tosin oman havaintoni mukaan juurikin niillä kaikesta marisevilla tyypeillä tuntuu aina olevan kavereit, joten pitäisikö sitä sitten vaan alkaa marista kaikesta ja juoruilla pahaa muista ihmisistä.)

Mäkin tunnen näitä kaikesta marisevia tyyppejä, mutta tiedän myös, että heidän kaverisuhteet on sellaisia pinnallisia kulissisuhteita niiden samanlaisten marisijoiden kanssa. Tai sitten heillä on kyykytettävänä joku kiltti alistuja, mikä on vähintään yhtä surullista.

Sun persoona näkyy kaikille ulospäin, ellei sitä aktiivisesti tosi tehokkaasti peitä ja esitä jotain valheellista. Jos sä olet sellainen persoona johon ei saa helposti kontaktia, tai joka toimii sellaisilla tavoilla että toiset hämmentyvät tai eivät oikein ymmärrä (jo pelkkä erikoinen huumorintaju voi tehdä väärässä seurassa tämän), on ihmisten vaikea lähestyä sua, silloin ne suhteet myös jäävät aika pinnallisiksi. Tai jos sä vaikutat sellaiselta ujommalta, ettei ihmiset oikein pääse kiinni siihen kuka sä siellä sisällä olet, mistä tykkäät, onko yhteisiä puheenaiheita ja mielenkiinnon kohteita jne.
 
Yritä ajatella että muut pitävät sinusta. Tämä vaikuttaa niihin päätelmiin mitä teet toisten toiminnasta ja siihen toimintaan mitä itse teet, joka on osaltaan itseään toteuttava juttu. Kun ajattelet että muut haluavat viettää kanssasi aikaa, he todennäköisemmin haluavatkin.
 
Sun persoona näkyy kaikille ulospäin, ellei sitä aktiivisesti tosi tehokkaasti peitä ja esitä jotain valheellista. Jos sä olet sellainen persoona johon ei saa helposti kontaktia, tai joka toimii sellaisilla tavoilla että toiset hämmentyvät tai eivät oikein ymmärrä (jo pelkkä erikoinen huumorintaju voi tehdä väärässä seurassa tämän), on ihmisten vaikea lähestyä sua, silloin ne suhteet myös jäävät aika pinnallisiksi. Tai jos sä vaikutat sellaiselta ujommalta, ettei ihmiset oikein pääse kiinni siihen kuka sä siellä sisällä olet, mistä tykkäät, onko yhteisiä puheenaiheita ja mielenkiinnon kohteita jne.



Tuossa voi kenties olla jotain, siis siinä että olen jollain tavalla "omituinen". Ainakin todella usein tuntuu siltä, että en oikein ole samalla aaltopituudella kovinkaan monen ihmisen kanssa. (En osaa edes kuvailla sitä, koska kyse on yleensä varsin hienovaraisista asioista, mitä ei edes oikein tiedosta, mutta jotka kuitenkin on aina haittaamaassa). Ja pahinta on, että yleensä en edes tajua sanoneeni tai tehneeni mitään sellaista, mitä joku muu voisi pitää outona. Esimerkiksi kerran minulle ihmeteltiin, että miksi näytän niin synkältä, ja juuri silloin olin erittäin hyvällä tuulella. Eli pitäiosikö tässä nyt sitten vainoharhaisena alkaa vahtimaan kaikkia sanojaan, eleitään ja kasvojen ilmeitäänkin, että olisi kelvollinen muiden ihmisten mieiestä.
 
[QUOTE="vieras";28664424]Et ole ihan realiteteissa kiinni, jos tuollaisia ajattelet. Ja joka tapauksessa tuosta lausahduksesta paistaa, ettet ole vaan oma itsesi mitä se sitten onkaan, vaan olisit valmis muuttumaan vaikka hirviöksi, jos siitä olisi etua. En haluaisi tutustua sinuun.[/QUOTE]

En ole halukas muuttumaan hirviöksi, ihmettelin vain, että miksi niin usein negatiivisilla ihimisillä on ystäviä.

(Ja minä en puolestani myöskään haluaisi tutustua sinuun.)
 
kuulostaa niin tutulta. haleja täältä ruudun toiselta puolen <3

jatkuvalla itsetarkkailulla susta tulee vaan itsekriittisempi. nyt pata soimaa kattilaa; mutta pitäis vaan osata rentoutua, hymyillä ja heittäytyä mukaan keskusteluihin, eikä just miettiä koko ajan, että: "mitä muut miettii ja mikä mussa on vikana?"
 
Tuossa voi kenties olla jotain, siis siinä että olen jollain tavalla "omituinen". Ainakin todella usein tuntuu siltä, että en oikein ole samalla aaltopituudella kovinkaan monen ihmisen kanssa. (En osaa edes kuvailla sitä, koska kyse on yleensä varsin hienovaraisista asioista, mitä ei edes oikein tiedosta, mutta jotka kuitenkin on aina haittaamaassa). Ja pahinta on, että yleensä en edes tajua sanoneeni tai tehneeni mitään sellaista, mitä joku muu voisi pitää outona. Esimerkiksi kerran minulle ihmeteltiin, että miksi näytän niin synkältä, ja juuri silloin olin erittäin hyvällä tuulella. Eli pitäiosikö tässä nyt sitten vainoharhaisena alkaa vahtimaan kaikkia sanojaan, eleitään ja kasvojen ilmeitäänkin, että olisi kelvollinen muiden ihmisten mieiestä.

Mä näkisin että oleellisempaa on se, että sä opettelet tuntemaan itseäsi etkä yritä muuttaa itseäsi sen mukaan mitä kuvittelet toisten sulta odottavan. Kun alkaa näkemään itseään hieman toisten silmin ja ymmärtämään omaa toimintaansa, on mahdollista alkaa työstää niitä epäkohtia joita itse itsessään haluaa muuttaa. Ja hyväksymään sen, mitä itsessään ei voi tai halua muuttaa. Ei liian ylimielinen 'ota tai jätä' -asenne on sellainen mikä näkyy ulospäin itsevarmuutena ja vetää usein jossain määrin ihmisiä puoleensa.
 
Mäkin tunnen näitä kaikesta marisevia tyyppejä, mutta tiedän myös, että heidän kaverisuhteet on sellaisia pinnallisia kulissisuhteita niiden samanlaisten marisijoiden kanssa. Tai sitten heillä on kyykytettävänä joku kiltti alistuja, mikä on vähintään yhtä surullista.

Hyvin sanoit sen mitä mää just ajattelin :) Omassa tuttavapiirissänikin myös ikävillä, valittavilla, juoruavilla ihmisillä on kavereita, mutta ne ns. ystävyyssuhteet ovat kaikkea muuta kuin kadehtimisen arvoisia.
 
ps. mä olen todella negatiivinen ihminen. eikä mullakaan ole ystäviä.

suositeltiin jopa terapiaa, koska olen kroonisesti masentunut valtavan itsekritiikkini kanssa. pitäis ehkä ottaa itseään niskata kiinni ja mennä. ja tulla sitten neuvomaan ;)
 
En ole halukas muuttumaan hirviöksi, ihmettelin vain, että miksi niin usein negatiivisilla ihimisillä on ystäviä.

(Ja minä en puolestani myöskään haluaisi tutustua sinuun.)


Mitä pahaa valittamisessa on? JOs haluaa kaverin kanssa surkutella terveydntilaansa, niin mitä haittaa siitä on ja kenelle? Ymmärrän hyvin että valittajalla voi olla ystäviä. Kenelle sitä kertoisi vaivoistaan kuin ystävälle? Minulle saa ainakin kertoa terveydentilansa pikkutarkasti. Ehkä se jopa auttaa. Tai valittaa muutekin jos on paha mieli.

Jos taas tarkoitat että ilkeillä ja pahantahtoisilla juoruilevilla ihmisillä on paljon ystäviä, niin ehkä ne ystävät ovat samanlaisia ihmisiä, juoruilevia ja pahantahtoisia. Ja vaikea edes uskoa että ilkeällä ihmisellä olisi ystäviä, tuttuja voi olla paljonkin, varsinki jos ei ole pahemmin muuttanut lapsuutensa maisemista tai maakunnasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hörhö;28664380:
Jaa'a. Mulla on vähän sama homma. Olen se, jolle bussikuski jättää moikkaamatta, vaikka moikkaa kaikki muut, olen se joka joustaa töissä ja tekee juhlapyhät mumisematta ja jätetään retkiltä jne.

Olen ystävällinen, iloinen, aina valmis auttamaan, oikeudenmukainen, tasapuolinen. Mutta minua kohdellaan tosi huonosti. Lähes joka paikassa, koko elämän ajan. Joten pysyn himassa. Koska olen saanut pahan paniikkihäiriön ja sos.pelon...

Teitä on siis muitakin, en olekaan ainoa! Noi teidän kertomuksenne on aivan kuin omasta elämästäni. Luulin että olen ainoa.
 
Tuossa voi kenties olla jotain, siis siinä että olen jollain tavalla "omituinen". Ainakin todella usein tuntuu siltä, että en oikein ole samalla aaltopituudella kovinkaan monen ihmisen kanssa. (En osaa edes kuvailla sitä, koska kyse on yleensä varsin hienovaraisista asioista, mitä ei edes oikein tiedosta, mutta jotka kuitenkin on aina haittaamaassa). Ja pahinta on, että yleensä en edes tajua sanoneeni tai tehneeni mitään sellaista, mitä joku muu voisi pitää outona. Esimerkiksi kerran minulle ihmeteltiin, että miksi näytän niin synkältä, ja juuri silloin olin erittäin hyvällä tuulella. Eli pitäiosikö tässä nyt sitten vainoharhaisena alkaa vahtimaan kaikkia sanojaan, eleitään ja kasvojen ilmeitäänkin, että olisi kelvollinen muiden ihmisten mieiestä.
Ei tarvitse. Mutta jos haluaa uusia ystäviä, on oltava valmis antamaan itsestään jotain sille toisellekin. Ei voi vain ajatella, että noh, mä olen tällanen ja jos et tykkää, niin ei sitten. Tiettyjä vuorovaikutustaitoja on oltava ja osattava ottaa uusia ihmisiä tavatessaan selvää, millaista seuraa nämä toivovat. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi alkaa täysin teeskentelemään olevansa jotain muuta kuin on, mutta joskus esim on tarpeellista teeskennellä kiinnostunutta, vaikkei kaverin puhuma asia kiinnostaisi tuon taivaallista, jos se asia on kaverille tärkeä.
 

Yhteistyössä